Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


4 kommenttia

Tulppaanin värinen kolikko

DSC_1199

Kahden tunnin kotimatka iltabussissa kahden tunnin yöunien ja sinänsä mukavan työpäivän jälkeen ei ole herkkua. Unettomat yöt ovat taas olleet arkeani. Arkipäiviä syöviä arkiöitä. Ne ovat murheita, jotka pitää ”heittää hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen”.

En taaskaan jaksanut bussissa tehdä mitään luovaa. Aloin siivota kevään ja kesän valokuvia. Bittien hautausmaalle lensi 300–400 kuvaa. Siivotessani löysin keväisiä tulppaanikuvia. Bussissa hämärässä tulppaanit räiskyivät väriä marraskuuhun. Koin suurta kehotusta liittää kuva seuraavaan tekstiin:

Jos naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa niistä yhden, niin totta kai hän sytyttää lampun, lakaisee huoneen ja etsii tarkoin, kunnes löytää sen.  Ja rahan löydettyään hän kutsuu ystävättärensä ja naapurin naiset ja sanoo: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin rahan, jonka olin kadottanut.”

Minä viestintämonitoimityömies siivosin kuvia. Epäonnistuneempien otosten välistä löytyi hopeakolikoita. Ylhäällä niistä yksi.

Kuva kannattaa klikata suuremmaksi.

#harraskuu