Sairastaminen on ikävää puuhaa. Kurkkukipu repii ja kuume tekee ihmisen veteläksi. Tuntuu kuin ajatuksetkin olisivat eilistä puuroa, joka on kuivunut kattilaan kiinni. Meillä sairastaa nyt puolet perheestä. Abiturientti on evakuoinut itsensä omaan huoneeseen ja näyttäytyy vain käydäkseen jääkaapilla. Perheen nuorimmainen sairastui ensimmäisenä ja tauti osoitautui ärhäkäksi hengitysteihin iskeväksi virukseksi, joka vie äänen ja antaa tilalle hakkaavan yskän. Ei siihen auttanut käsien desifiointi eikä mikään muukaan varotoimi, kun kutina omassa kurkussa alkoi pahetua repiväksi kivuksi ja kuume lähti nousuun. Tuntia myöhemmin vaimo totesi saman.

Sairastaminen on kokonaisvaltaista puuhaa. Pikkuvirus hengitysrööreissä saa koko ihmisen pois raiteiltaan ja kuumelääkkeet tuovat vain pienen helpotuksen, sillä hiessä kylpeminenkään ei tunnu hääppöseltä. Kipeänä mikään ei tunnu hyvältä.

Sairastaminen sai minut miettimään niin uskon kuin synninkin vaikutusta ihmisen olemukseen. Pari yötä sitten kun pojan kuume oli 39  ja kurkku todella kipeä, ehdotin rukousta hänelle, johon poitsu tokaisi et iskä, mä oon jo rukoillut. Yöllä valvoessa poika oli todennut, että ainoa kuka voi auttaa, on Taivaan Isä. Jatkoimme rukousta vielä yhdessä, ensin kiittäen kaikesta mitä meillä on ja sitten pyytäen terveyttä.Aamulla pojan kova kuume oli poissa vaikka yskä jäikin jäljelle ja mies on edelleen toipilas. Pojan huoli kuitenkin katosi jo yöllä ja unikin tuli heti pikku jätski annoksen jälkeen. Jäätelö viilensi sopivasti oloa. Aito lapsen usko sai vastauksensa heti.

Ajattelin että pojan omatunto oli puhdas ja hänellä ei ollut mitään häiriötä ja estettä rukoukselle. Meillä aikuisilla lapsenuskomme on lujilla. Väkisinkin tulee elämään asioita, jotka tulevat Jumalan ja meidän väliin. Rukoukseen ei jaksa keskittyä kun monenlaiset omat asiat väsyttävät ja kuluttavat mieltä. Synti, olipa se mitä tahansa, täyttää mielen ja vie kyvyn ja halun uskoa. Haluamme paeta pois, piiloon.  Miten tärkeää onkaan elää koko ajan Jumalan kasvojen edessä tietoisena siitä että olemme vajavaisia ja siksi niin riippuvaisia Pyhästä Hengestä sillä se mahdollistaa uskon silloin kun itse ei jaksa.

Synti sairastuttaa ihmisen, se on meidän virustartuntamme johon itse emme voi lääkettä löytää. samoin kuin flunssavirus paranee ihmeellisen Jumalan luoman kehomme avulla ja joskus jopa Jumalan hengen parantamana niin syntikin paranee Jeesuksen toimesta.

Elämä Jumalan kasvojen edessä on kokonaisvaltaista elämää jolloin kaikki tekomme ja ajatuksemme ovat alisteisia Hänelle. Joudumme välillä kamppailemaan itsemme kanssa sillä virukset väijyvät meitä koko ajan. Mutta toisin kuin kehomme jonka kyky vastustaa sairauksia ja vanhenemista pikku hiljaa katoaa niin sielumme ja henkemme on kätketty Jeesuksen armon suojaan. Sinne eivät maailman pöpöt ja virukset pysty tekemään pesää. Meille jää tehtäväksi vain pysytellä Jeesuksen seurassa.