Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Erotatko kirkon.fi

16 kommenttia

Mistä ajattelet eroavasi kun eroat kirkosta? Erotatko tapatumahorisontista sen kirkon johon kuulut? Maailma on täynnä hälyä ja meteliä ja on vaarana että se peittää alleen olennaiset asiat. On olemassa vain yksi Kirkko, seurakunta johon Jeesuksen omat kuuluvat. Muut kirkot ovat ihmisten omia kehyksiä ja raameja joissa on helppo elää ettei putoa  niin sanotusti seinältä.  Moni katselee ympärilleen ja miettii mistä saisi itselleen hengellisen kodin kun hajaannus kirkon sisällä kasvaa. Olen miettinyt tätä Lähetyshiippakunnan syntyä ja sen sen merkitystä.  Se liputtaa puhtaan opin puolesta. Sen Jumalanpalvelusyhteisöt ovat antavat kodin monelle  ihmiselle joille puhdas oppi on tärkeää. Miksi minusta kuitenkin tuntuu aiheutettu skisma on suurempi ongelma kuin kuin saavutettu hyöty.  Pelkään että armon tilalla on opillinnen armottomuus. Jollain tavalla ymmärrän että keskustelua käydään teologisella tasolla ja pappien kesken mutta tavallisten ihmisten tasolla keskustelu muuttuu agressiiviseksi väittelyksi. Saman Isän lapset käyvät absurdia väittelyä hiekkalaatikolla siitä kenen isä on suurin ja vahvin.

Pitäsikö siis kirkosta erota liberaalien tuulien puhaltaessa. Liberaaliutta tuntuu olevan monenlaista. Itse asiassa liberaalius näyttää riippuvan siitä kuka sen määrittelee  Koko kysymyksen asettelu on mielestäni kokonaisuudessaan väärä. Sillä sen fokus on omassa navassa. Kysymys kirkosta eroamiseen keskittyy ihmiseen itseensä. Uskossa on aina kysymys ihmisen suhteesta Jeesukseen, Olemme ensisijassa kuuliaisia Jeesukselle. Tämä merkitsee sitä että meidän on kuultava Hyvä paimenen ääntä. Valitettavasti tuota ääntä on täällä hetkellä hyvin vaikea kuulla  julkisesti  kirkon tilasta keskustelevien tahojen suusta. Sieltä kuuluu vain pappien ja oppineiden kiivailu.

Mitä Jeesus sitten sanoo? Eikö hän sano, että tehkää kaikista kansoista minun opetuslapsiani, opettakaa heille Isästä joka rakastaa ihmisiä ja tahtoo olla samalla tavalla heidän kanssaan niinkuin hän on minun kanssani. Parantakaa ja ruokkikaa ihmisiä. Rukoilkaa yhdessä.

Pelkään että ne uskovat jotka ovat jo löytäneet Jumalan eroavat kirkosta vain löytääkseeen jonkin turvapaikkan jossa voivat helliä Jumalasuhdettaan turvassa, suojaisassa satamassa jossa maailman tuulet eivät sitä ravistele. Ongelma on vain siinä että Jeesus haluaa lähettää meidät avomerelle myrskyyn maailmaan kertomaan hänestä. Suomen siionissa on jo sukupolvi joka ei tiedä mitään rakastavasta Isästä. Tämä sukupolvi näkee vain uskonnollisen kirkon jonka riidat ja kuivakat riitit eivät kosketa heitä lainkaan.  Pienryhmiä ja soluja tarvitaan kirkon sisällä jotta löytyisi tarvittaessa niitä ihmisiä jotka lähtevät rakentamaan seurakuntaa. Lähtemällä pois se ei tule tapahtumaan.

Suhde Jeesuksen on kaiken ydin, sen suhteen kautta löydämme oikean paikan toimia. Suhde häneen nostaa pintaa rakkauden kaikkia ihmisiä kohtaa. Oma seurakunta on se jonka eteen meidän on tehtävä työtä entistä tarmokkaammin. On luotettava siihen että Jumala todellakin kuulee rukouksemme. En todellakaan väheksy minkään  hengellisen yhteisön työtä ja merkitystä mutta en vain sulata ajatusta että jätämme oman seurakunnan ja  sitä kautta paikkakunnan ihmiset vaille mahdollisuutta kuulla se minkä sinä olet jo saanut kokea. Jokaisen seurakunnan keskeisin tavoite pitää olla evankeliumin vieminen ympäröivään yhteisöön ja seurakunnan muodostavat tavalliset ihmiset, eivät papit ja kirkkorakennukset.

Sielunvihollinen lyö nyt jatkuvasti kiilaa kristittyjen välille, sana puhdasoppisuus kuulostaa hänestä hyvältä langenneen ihmisen suussa. Oikeassa olemisen ihanuus polttaa hivelee poloisen luodun itsetuntoa ja sillat palavat takana. Runsas 2000 vuotta sitten oikeassa olevat saivat kansan huutamaan: -Ristiinnaulitse!noten kuvat 259

Mainokset

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

16 thoughts on “Erotatko kirkon.fi

  1. No TÄSSÄ oli todella hyvä kirjoitus! Joka sana vastaa minun kokemustani.

    Tykkää

  2. Jostakin syystä, mielessäni on usean päivän ajan ollut Raamatun kertomus kuningas Salomonista ja hänen antamastaan tuomiosta kahdelle lapsesta riitelevällä naiselle.
    Mietin sitä, kuka loppujenlopuksi on se, joka on valmis halkaisemaan kaiken kahtia,että kukaan ei saisi elävää pitää ja kuka halua luovuttaa ja antaa elää. En tiedä, voiko tätä kertomuksen lasta rinnastaa srk:si, mutta kertomus vain tuli mieleeni.

    Tykkää

  3. Jos ei voi omantunnon tähden osallistua jumalanpalveluksiin esimerkiksi naisen (tai kristinuskon totuudet kieltävän) jakaessa sakramentteja, niin ei voi pakottaa. Omaatuntoa vastaan ei ole hyvä toimia, eikä sitä voi pakottaa.

    Minne ne menevät nauttimaan sakramentteja? Kertokaa minulle. Pakottaisitteko toimimaan vastoin omaatuntoa ja vakaumusta? Mihin sellainen periaate nojaa?

    Eikä ole kysymys ole siitä, että uskovien pitäisi päästä kertomaan Hänestä, vaan saada itselleen ravintoa ja kaitsentaa. Eivät uskovat kirkkoon tule julistamaan, vaan lepäämään. Vai saammeko me uskoa tai levätä, tai pitää hyvän omantunnon?

    Ja näinköhän uuden lähetyshiippakunnan edustajat ja seurakuntalaiset ovat kehottamassa ristiinnaulitsemaan? Mihin tällaisten mielikuvien maailailut perustuvat? Jotain faktaa?

    Minusta on hyvin, hyvin ikävää lukea tällaista.

    Tykkää

  4. Ymmärrän Janne kysymyksesi täysin. Se srk, johon itse ev. lut. kirkon jäsenenä kuulun osoitteeni perustella ei osallistu minulle rakkaaseen Raamatunmukaiseen lähetystyöhön, jota ikunnioitan Jeesuksen suurena käskynä. Samoin tässä osoitteenmukaisessa srk:ssa toimii virassa pappi, joka julkisesti tiedottaa, että ei usko uskontunnustuksen kohtiin. Kuulun siis tähän srk:n ja maksan sille kirkollisveroni, mutta opetuksen, yhteyden, sakramentit, kolehdin, palvelustyöni ja Raamatullisen lähetystyön koen ja elän toteen toisessa srk:ssa. Tässä osoitteeni mukaan määräytyvässä srk:ssa moni kirkon työntekijä tekee kuitenkin paljon Jumalan tahdonmukaista hyvää. Siellä on paineen alla olevia Jumalaa kunnioittavia ja jeesuksen tunnustavia pappeja, siellä toimii diakonia lasten, nuorten ja vanhusten ja monien muiden parissa, perheasianneuvottelukeskus toimii ja kaikenlaista hyvää Raamatun mukaista työtä tehdään. Siksi tilanne on niin suurta surua herättävä. Minä aloin pohtia millaisen tuomion Salomo antaisi, jos veisimme asian todella viisaan tuomarin eteen?
    Olen lukenut viimepäivinä Malakian kirjaa ja sen näkökulmasta ei jää epäselväksi, mitä Jumala Kristuksen kirkon jäseniltä odottaa. Kipeää tekee varmasti meille monelle tämä tilanne

    Tykkää

  5. Janne olen pahoillani että koit kirjoitukseni ikävänä. Viitaukseni ristiinnaulitsemiseen ja oikeaoppisuuteen viittaa kaikkiin ihmisiin. Se on meidän heikkoutemme, myös minun. Minua pelottaa koko sana! Faktaa on se että olemme ihmisiä ja omien sanojemme ja käsitystemme vankeja. Minä en vastusta jumalanpalvelusyhteisöjen toimintaa sillä ne ovat juuri niitä turvassatamia joita tarvitaan. Mutta onko nyt alkanut kehitys oikea?

    Samaa oikeassa olemisen kultuuria on molemmin rajalinjojen molemmin puolin. Mutta oletko sitä mieltä että kirkosta eroaminen on oikea ratkaisu, se on kuitenkin juttuni kärki, ei niinkään lähetyshiippakunta vaikka pelkäänkin että sen sisäpuolelle löytää vain hyvin harva asiaan vihkiytymätön. Ymmärrän toki omantunnon kysymykset ja toivonkin että kaikilla olisi mahdollisuus elää sen mukaan. Järkyttävää on monessa kohtaa tässä asiassa myös kirkon linja. Esimerkiksi esikoislestadiolaisten kohdalla kun heiltä evättiin erään seurakunnan tilat kun he kahdesti vuodessa olisivat halunneet pitää oman messun.

    Minä olen taipuvainen uskomaan Jumala johdattaa asioita oikein jokaisen sitä pyytävän kohdalla.

    Tykkää

  6. Kiitos T A Laakso ymmärtävästä suhtautumisesta! Arvostan sitä kovasti, ja jopa osoitan kiitollisuutta Jumalaa kohtaan, että sellaisia uskovia kuin sinä on olemassa.

    Itse ole vielä kirkon jäsen ja saan olla seurakunnassa, jossa voin hyvällä omallatunnolla olla mukana. En aivan hevin lähde itse kirkosta pois, tilanteen tulee olla todella hankala, sellainen, että en enää voi elää, olla ja toimia seurakunnassani tavalla, jota jo ylempänä kuvasin. Olen kyllä valmis myös eroamaan kirkosta, jos koen ja näen, että maksamillani verorahoilla tuetaan s(eurakuntani kohdalla) krsitinuskon alasajoa.

    Tilanne kirkossa on verrattavissa monin paikoin, ei siis minun kotiseurakunnassani, kriisivaiheeseen tai voimakkaaseen murrostilanteeseen ja raktaisut ovat sen mukaisia eli sellaisia, jotka tehdään tarpeen, hädän ja pakon sanelemana. En usko, että ratkaisuihin on ryhdytty ilosta hajottaa tai tuhota kirkkoa. On vain lampaita, joilla ei ole ruokaa, paimenta eikä kotia eikä niitä heitteillekään voi jättää tai kaita pelottelulla, keinotekoisella yhteydellä, pakkovallalla, maallisella lailla tai viranomaisilla uhkailulla. Ymmärtänet tämän.

    Tykkää

  7. Kyllä ymmärrän. Asiat ovat kaikkea muuta kuin yksinkertaisia. Itselläni on tunne että joillain tahoilla odotetaan kirkon hajoamista vesikielellä. Minä itse näen asian niin että Jumala on kutsunut minut tekemään työtä ajatuksella että omaa paikkakuntaa pitää palvella. Jumalan sanaa on tuotava ”omille” ihmisille. Kun olen kuulianen tälle kylvötyölle Jumala ottaa sitten vastuun siitä mitä jatkossa tapahtuu. Jumala ei vaadi minua tilille siitä mitä oman seurakuntani johto tekee tai on tekemättä. Ehtoollinen on minun ja Jumalan välinen tapahtuma, siinä seurakunnasta tulee yhtä Kristuksessa. En laita painoa juuri sille kuka sen jakaa sillä kyse on minun sydämeni asenteesta. Mutta minä olenkin maallikko enkä tajua asian teologisesta puolesta höykäsenpöläystä. Ehkä olen väärässä ja siksi olenkin Armon varassa.

    Tykkää

  8. Jeesuksen sanaa on syytä miettiä näinä päivinä: ”Luuletteko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa? Ei, sanon minä teille, vaan eripuraisuutta.” Luuk 12:51.

    Oikeaoppisuudesta pitäisi kirjoittaa oikein blogi, mutta en nyt ryhdy siihen, pääsiäinen on lähellä ja aikaa on vähän. Oppihan on sitä, mitä jo Jeesus opetti opetuslapsilleen ja joka sitten kirjoitettiin evankeliumeihin. Vuorisaarna on yksi keskeisistä opetuspuheista. En usko, että kukaan rehellinen uskovainen ryhtyy väheksymään Kristuksen opetusta.

    Nekin, jotka väheksyvät oppia perustavat näkemyksensä oppeihin, jotka on poimittu mistä kukin on ne valinnut. Jos uskoo ja sanoo ettei opilla ole merkitystä, on sekin opillinen lausuma, johon itse pitäytyy. Uskolla on tietysti kohteensa ja sisältönsä ja jokainen ymmärtää, ettei siellä uskomusmaailmassa tyhjää voi olla. Tyhjiöt pakkaavat täyttymään ja rajojen posituttua tilalle tulee uusia rajoja, arvojen ja lain tilalle uusia arvoja ja lakeja. Eräs merkki tästä on se, että kun kirkolla ei ole omaa vahvaa etiikkaa, niin tilalle tunkeutuu tai tungetaan maallinen lainsäädäntö. Lain valtakunnasta kuvitellaan päästävän, mutta lain valtakuntaan tullaan. Puhutaan vapaudesta, mutta ihmisiä sidotaan uusilla opeilla yhä lujemmin orjuuteen, pakkoihin ja pelkoihin.

    Minusta tämä on helppo ymmärtää ja todeta, kenen tahansa keskustelua seuraa.

    Tykkää

    • Jaan näkemyksesi tuosta näennäisestä vapaudesta ja uskomustyhjiöstä. Tuo Jeesuksen lausahdus rauhasta kertoo siitä miten hän näki ja tiesi millaisen sotkun me ihmiset tulemme saamaan aikaan joka tasolla.

      Tykkää

  9. Keskustelu on sivunnut pappeutta. Seurakunnan johtajaksi mielestäni kuuluu mies.
    Pappeus on Suomen kirkossa tuuliajolla. Ei uskovat voivat olla pappeina. Eli miespappeuskin on ihan metsässä.
    Naispappeus on tehtävien hoitoa seurakunnassa, jos ei pyri johtajaksi.
    Tämä on minun mietelmää ja olen kyllä Raamatun kohtia tutkinut, en tiedä olenko ymmärtänyt mitään.
    Ehtoollisen jakamista ei Raamatun mukaan ole säädetty kenellekään erityisesti! Sehän on Kristuksen ruumis ja Kristuksen veri, joka annetaan kaikille janoaville.
    Siunattua valmistautumista Kristuksen kärsimiseen ja Ylösnousemiseen.

    Tykkää

  10. Erosin kerran kirkosta. Elämäni oli aika sekavaa silloin… olin niin pettynyt elämään etten halunnut enää Jumalaa sanelemaan miten tuli elää. Sitten sain asiat kutakuinkin kuntoon. Koko tuon ajan etsin elämänkatsomusta, etsin Jumalaa. Kokeilin kaikenlaista, mutta lopulta oli myönnettävä itselleni että vanha tuttu Jumala oli ainoa. Minulla on vain jännä tunne, että Hän on se joka kuulee ja näkee minut. En osaa selittää sitä, se vain on. Tutkin asioita enemmän, kristillisyyden taustoja, historiaa, omia ja toisten kokemuksia. Asiat loksahtivat kohdalleen ja liityin takaisin kirkkoon.

    Tykkää

  11. Oma aivallukseni vei myös minut pois päin Jumalasta. itse asiassa aloin ajatella että Kaikki jumalat ovat sama Jumala ja samalla tavalla ajattelin etten voi lähestyä Jumalaa koska tiesin ettei kaikki tekemisesni kestä Jumalan katsetta eli minä en kestä Jumalaa. Pelko siitä että joudun luopumaan joistain asioista oli se päällimmäinen pelko. Mutta Jumala osoittautuikin aivan toisenlaiseksi kuin kuvittelin.

    Tykkää

  12. On todella ilo seurata Herraa kun on puhdas oma tunto ja Pyhän Hengen voima elämässämme ja ja joka auttaaa meitä täydelliseen totuuteen jota meidän Jumala itsekin rakastaa ja odottaa meiltä Jotka olemme pelastuneeet Jeesuksen veren kautta .Tie ei ole heti niin selvä mitnkä elää ja mitenkä toteututaan tootuus salatuimapaan saakka ,sillä tulee hetki jolloin olemme kasvotusten elävänn Jumalan edessä ja kysytään mitä olet tehnyt? kiitos ja siuanusta,keijo södertälje

    Tykkää

  13. Tapio! Tulen vähän jälkijunassa, mutta on pakko kommentoida. Olen lukenut monia blogejasi ja todennut niissä paljon uskosta nousevaa viisautta. Nyt kuitenkin täytyy sanoa, että et näytä tuntevan tätä mainitsemaasi lähetyshiippakuntaa ja sen toimintaperiaatteita. Heille tämä kansankirkkomme on rakas ja raskain mielin, pakon sanelemana he ovat joutuneet valitsemaan tämän tien. Minun ymmärtääkseni näiden jumalanpalvelusyhteisöjen toimintaperiaate on, että Jumalaa tulee totella enemmän kuin ihmisiä. He nimenomaan haluavat seurata Jeesusta, kuulla hänen äänensä ja olla uskollisia hänen sanalleen, siis Jumalan sanalle Raamatussa. Heidän omatuntonsa on siihen sidottu, eivätkä he halua toimia sitä vastaan. Tätä tilannetta mielestäni kuvaa hyvin eräs televisiopaneeli, jossa oli erilailla Raamattua tulkitsevia teologeja. Eräs nuori teologian opiskelija sanoi jotenkin tähän tapaan: Eihän se voi olla niin, että kirkolliskokous päättää, mitä mieltä Jumala on jostain asiasta. Tästä on kysymys. Jos omatunto on sidottu Jumalan sanaan, on kysymys uskollisuudesta, ei ”puhtaan opin puolesta kiivailemisesta” vaikka sitähän se myös on vakkakin tuossa muodossa se herättää mielikuvan tiukkapipoisista Raamatulla päähän lyöjistä. Oli pakko perustaa oma hiippakunta ja saada piispa, jotta nuoret teologit saisivat pappisvihkimyksen koska muualla heitä ei suostuttu vihkimään. Tätä ennen pappisvihkimys piti hakea Ruotsista. Viidestä lapsestani kolme osallistuu lapsineen ja perheineen näiden jumalanpalvelusyhteisöjen toimintaan. He ovat saaneet kodissamme kristillisen kasvatuksen, kävivät seurakuntamme pyhäkoulua. Itsekin toimin seurakunnassamme 10 vuotta pyhäkoulunopettajana kunnes seurakunta kutsui minut lähetys- ja evankelioimistyön sihteerin tehtäviin. Siinä toiminkin sitten 20 vuotta ja siitä jäin eläkkeelle. Sisältä päin olen päässyt seuraamaan kirkon toimintaa. Puitteet ovat tosi hyvät ja organisaatio toimii. Sisältö kuitenkin ratkaisee Jumalan edessä. Paljon on siinäkin suhteessa vielä hyvää. Kehitys vain uhkaavasti on luopumuksen ja eksytysten suuntaan menossa. Lapseni minut veivät säätiön jumalanpalvelukseen. Koin vain niin vahvasti Jeesuksen ja Pyhän Hengen läsnäolon. Tunsin tulleeni kotiin. Samoin tunnen muuallakin, missä opetus on Jumalan sanan mukaista. Viittaan kommenttini Kotkat-blogissa. Kiitos, Tapio, keskustelua herättäneestä kirjoituksestasi!

    Tykkää

  14. En tunnekkaan, ja tiedän että se varmaan syntyi tarpeesta. Mutta olen ehkä vuosien mittaan tullut allergiseksi kaikelle kiistelylle. Tilanne ei ole omaatuntoaan seuraavien syy. Ehkä pelkään sitä että Sana ”koteloituu” ja sisälähetys kuihtuu riitelyyn. Olen aivan vakuuttunut siitä että Pyhä Henki toimii kaikissa näissä uusissa yhteisöissä olivatpa ne säätiön tai minkä muun taustaorganisaation alottamia.

    Tykkää

  15. Jeesuksen omien sanojen mukaan kerran on oleva yksi lauma ja yksi paimen. Toisaalta näin voidaan jo ajatella olevan. Lauma vain on kovin hajallaan, mutta kerran se kootaan. Vehnä ja luste kasvavat rinta rinnan. Jeesus ei antanut opetuslapsilleen lupaa suorittaa ”puhdistusta” , sillä he olisivat saattaneet nyhtää myös vehnää pois. Antakaamme Suurelle Sadonkorjaajalle tämä tehtävä. Seurakunnassa työskennellessäni jouduin konfliktiin joidenkin työntekijöiden kanssa. Eräs lähetystyötekijä vieraili seurakunnassamme ja tilaisuutemme lopuksi hän oli valmis rukoilemaan sitä toivovien kanssa. Menin hänen luokseen lopuksi, kun muut olivat käyneet. En kertonut mitään aihetta, jonka vuoksi rukoilla. Hän kertoi sen rukouksessaan itse. Pyhä Henki välitti viestin Jeesukselta: ”Sinun tehtäväsi on rukoilla. Minä seison heidänkin sydäntensä ovella. Ehkä he joskus avaavat.” Meidän tehtävämme on siis rukoilla. Sitä mukaa, kun ovet aukeaa, menkäämme niistä sisään.

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s