Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Haparointia ja puhetta Jumalasta

2 kommenttia

käsi

Kotimaa 24 otsikko pöllähti silmille kuin vieteriukko tai Smurffien yllätyslahjalaatikko. Jutussa viitattiin kahteen uutuuskirjaan joista A.Kontulan kirja on mennyt minulta kokonan ohi. Pitänee laittaa listalle.

Otsikko jäi hiertämään mieltä vaikka en sen syvemmin perehtynytkään Kotimaan juttuun enkä myöskään siinä viitattuun Blogiin. Eli tämä ei ole millään muotoa vastakirjoitus tai vastine vaan oma pohdintani otsikosta.

Jumalamme ei ole  mikä tahansa filosofisen ajattelun tai ilmiöiden ihmisten mieliin nostama kuva tai hahmo. Jumala ilmoittaa itsensä Sanana. Samalla tähän muotoon liittyy myös Voima. Sana Jumalalta on laittanut kaiken alulle. Raamatun Jumala on persoona eikä mikään persoonaton energiapurkaus tai voimakenttä. Mysteerin Jumalasta tekee Jumalan täydellisyys.

Täydellisyyteen liittyy oikeudenmukaisuus, joka ei järky missään tilanteessa. Sen minkä Jumala on säätänyt myös pitää. Ihmisen näkökulmasta täydellisyys on ongelma. Sitä ei voi käsittää. Jos me omista lähtökohdistamme yritämme määrittää Jumalaa emme voi onnistua siinä, sillä antamme kuva ei olisi enää täydellinen, koska emme näe ja ymmärrä kaikkea sitä mitä täydellisyyteen kuuluu.

Jumalan laki on myös täydellinen. Ihmisen kohdalla se merkitsee huonoja uutisia, sillä ollakseen täydellinen laki vaatii myös toteutuakseen tuomion. Täydellinen Jumala ei tingi tuomiosta.  Tuomio annetaan kaikelle epätäydelliselle.  Jumala loi täydellisen maailman jonka hauraus johtui luodulle, ihmiselle annetusta vapaudesta. Täydellisyys vaati vapauden läsnäoloa elämässä mutta ihminen ei omassa hauraudessaan kyennyt vastustamaan pahaa.

Jumalan yksi olemus on myös rakkaus. Kuitenkaan rakkaus ei poista tuomiota maailmasta vaan Jumala toimii loogisesti tässäkin. Hän tekee  jotain käsittämätöntä. Hän antaa uhrin johon vain täydellinen kykenee. Hän antaa täydellisen uhrin ihmisen takia, jotta ihminen voisi tulla uudestaan täydelliseksi. Täydellisyyteen kuuluu Pyhyys, joka annetaan niille, jotka ottavat vastaan uhrilahjana Jeesuksen puhtaaksi pesevän veren. Vaikka emme tulekaan tuossa hetkessä teoiltamme täydelliseksi me osoitamme vakavaa tahtoa luopua elämässämme niistä teoista jotka pitävät meidät erossa Jumalasta. Meistä tulee Pyhiä!  Jumalalle on tärkeämpää asenteemme koska tekomme eivät tule koskaan riittämään!

Onko sitten Uskomme haparoivaa?  Jos tutkimme sanaa,  löydämme sieltä lupauksen Pyhästä Hengestä, joka mahdollistaa uskon. Onko siis haparointia kiinnittää itsensä tuohon lupaukseen. Mielestäni ei. Epäusko vaivaa mieltä mutta silti  Raamatun sanaan kiinnittyminen ja Pyhän Hengen täyteys tekee uskosta määrätietoista vaikka järki vikuroikin vastaan. On tärkeää säännöllisesti katsoa taaksepäin elämäänsä ja huomata ne tilanteet joista löytyy Jumalan johdatus. Löytää ne hetket joissa on kokenut Pyhän Hengen kosketuksen.

Pyhän Hengen kosketus näkyy ja tuntuu ja sen ilmenemismuodot eivät ole tärkeitä vaikka joku kaatuu, itkee tai nauraa hervottomasti. Pyhän Hengen hedelmät näkyvät pitkässä juoksussa ja ne ovat niitä tärkeitä ilmenemismuotoja.

Mistä tämä haparoinnin kulttuuri uskoon tulee. Kirkomme herätysliikeet ovat perustaltaan vakaita ja Raamattukeskeisiä.  Esimerkiksi Herännäisyys on aina tunnistanut ihmisen heikkouden ja huonouden Jumalan edessä. Ihminen ei omassa voimassaan kestä Jumalan edessä. Siksi vain takertuminen Jumalan antamaan armoon on ainoa vaihtoehto. Ukko-Paavo löysi tämän armon tien kun hän löysi itsestään Kristuksen. Hän uskoi tähän,  Hän sairasti uskoa kun tajusi ettei ole muuta tietä Jumalan luo. Mutta Paavo uskoi ja suuntasi elämänsä tämän tiedon mukaan haparoimatta. Evankeelisuus jatkoi löytämällä Jumalan antaman pyhyyden ihmisestä ja sitä kautta pelastusvarmuuden. Jokainen herätysliike on tuonut Suomen siioniin oman selkeän suunnan kohti Kristusta. On muistettava että Kristus ei käännä kenellekään selkää, Hän kuulee jokaista, joka kääntyy hänen puoleensa.

Me emme voi käsittää täydellisen Jumalan tarkoitusta. Emme ymmärrä aina Sanaa mutta me uskossamme ojentaudumme silti  tuon Sanan mukaan, koska Täydellinen seisoo tuon Sanan takana. Meidät se vapauttaa seuraamaan Jeesusta koska mikään tekomme tai toimemme ei auta meitä täydellisyyteen takaisin. Sen tekee vain Jeesus!

Advertisements

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

2 thoughts on “Haparointia ja puhetta Jumalasta

  1. Ei uskovaisen tarvitse haparoida suhteessa Isäänsä. Jumala seisoo sanansa takana. Hänessä on täysi turva. – Ennen vanhaan uskovaiset eivät ottaneet henkivakuutustakaan, kun he pitivät sellaista epäluottamuslauseena Jumalalle. Loton vastustaminen perustui samaan ajatukseen: Jumala kyllä tietää tarpeemme. – No mullakin on henkivakuutus ja varsinkin lapsille, Samoin huvin vuoksi lottoankin pari riviä varmana etten voita. Kunhan on pientä jännitystä lauantaina ja kuvitelma, miten rahalla voisi auttaa toisia.

    Tykkää

  2. Samaa mieltä. Ehkä kirkko tarvitsisi hieman vitamiini ruisketta tässä suhteessa. Ainakin siinä miten se sanoittaa suhdetta uskomiseen ja Jumalaan. Itse asiassa nyt keskustelun tahdin määrää pari seurakuntayhtymää ja niiden muutamat prelaatit. Suomi on Uskoltaan paljon juurevampi kuin mitä nyt annetaan ymmärtää. Mutta pelottavinta on se että uskovien joukko ikääntyy ja nuorempi väki jää tämän näköalattoman sanailun ja riitelyn varaan. sukupolvien välille on repeämässä suuri kuilu

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s