Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Kärsimys, jumalallista evoluutiota vai pahuuden palkka

2 kommenttia

noten kuvat 423

Kärsimys on uskon yksi suurista ongelmista, joka on paaluttanut historiaan monta tapahtumaa ja niiden selitystä. Milloin onnettomuus on ollut Jumalan lähettämä voitto vihollisesta ja milloin rangaistus kansakunnan synnistä. Puhumattakaan yksilötasolla tapahtuvasta raamatulla päähän lyöntikilpailusta.  Yhtä kaikki, kärsijän osa on aina yhtä huono.

Olen viimeisten päivien aikana miettinyt tätä mahdotonta yhtälöä. En väitä löytäneeni siihen mitään valtaisaa selitystä mutta kuitenkin sellaisen muodon, että se tyydyttää minua itseäni.

Ensimäiseksi tulee mieleen syntiinlankeemus ja siihen liittyvä armotalous. Ihmisen lankeemus vaati äärimmäisen kalliin uhrin. Ilman kärsimystä ei tuo uhri olisi ollut edes mahdollinen. Maailma olisi parempi ilman kärsimystä,  mutta se olisi myöskin vajaa maailma. Se olisi Jumalan ikioma marionettiteatteri, josta puuttuisi vapaus. Samalla kuitenkin ajatus siitä, että ihminen olisi Jumalan kuva, muuttuisi mahdottomaksi.

Langenneeseen maailmaan kuuluu myös pahuus, joka tuottaa kärsimystä. Luonto ja luonnon lait ovat ihmiselle mahdottomuus hallita. Jos mietimme ihmisen levittäytymistä yli maan huomaamme siinä paljon ahneuden ja vihan jälkiä. Ihminen on asettunut asumaan alueille jotka ovat luonnonvoimien armoilla. Talouselämä on sanellut elämän tyylin ja pakottanut asumaan kaupunkeihin. Synnin jälki on kaikkialla. Ihminen altistuu luonnon omille tuhovoimille. Ihminen myös itse tuhoaa luomakuntaa ja samalla itseään.  Onko Ihminen kuunnellut Jumalaa asuttaessaan tämän maan.

Ei ole mikään yllätys, että kun ihmisen keski-ikä nousee, sairaudet yleistyvät ja geenistömme heikkenee. Olemme alttiita maailmalle.

Kärsimys on osa täydellisyyttä vaikka Jumala ei alunperin tarkoittanut sen realisoitumista luodessaan maailman.

Miten sitten on salliiko Jumala kärsimyksen? Kyllä siinä mielessä, että se kuuluu elämään maailmassa. On huomattavasti tärkeämpää se miten me suhtaudumme kärsimykseen, joka on väistämätöntä. Jumalan suuri suunnitelma on pelastaa ihmisiä iankaikkiseen elämään hänen kanssaan. Kaikki Jumalan teot tähtäävät tähän. Jos elämämme on suunnassa tämän todellisuuden kanssa olemme Jumalan johdatuksessa, mutta emme silti pääse eroon ruumiistamme ja maailmasta. Olemme yhä kärsimyksen evoluutiossa mukana.

Kestämämme kärsimys kasvattaa meitä, Se lujittaa suhdettamme Jumalaan, se pakottaa meidät lähemmäs Häntä. Jumala ei voi ottaa kaikkea kärsimystä pois vaikka suojelusenkelit huhkivat varmasti hikihatussa minkä voivat. Jumala ei riko maailmamme järjestystä turhaan jos ollenkaan.

Onko Kärsimys Jumalan tahto. Kysymys on oikeastaan turha, me emme voi tietää. Toisaalta voimme vastata että kyllä on, jos kerran ihmisen vapauskin on Jumalan tahto ja jos kerran kaiken täydellisyys on Jumalan tahto.

Mutta tahtooko Jumala että Ihminen kärsii? Ei sitä hän ei halua, mutta syntiinlankeemuksen takia Jumalan oli pakko sallia se, koska Kärsimyskin kuului täydellisyyteen ja ilman kärsimystä Jeesuskaan ei olisi voinut kuolla puolestamme?

Jeesus opetti meille oman lähestymiskulman kärsimykseen. Tuo näkökulma on rakkaus. Hän opasti miten voimme lievittää maailman kärsimystä parantamalla ihmisiä joita kohtaamme. Jokaisessa kohtaamisessa syntyi suhde toiseen ihmiseen joka johtaa Jumalan luo. Tätä varten Pyhä Henki tuli voimaksemme. Me emme ole siis hampaattomia maailman edessä vaan voimme lievittää toistemme kärsimyksiä. Huomatkaa toistemme, emme itsemme. Jeesus tekee tässä meidät riippuvaiseksi toisistamme ja Jumalan rakkaudesta.

Kärsimyksen evoluutio huipentui Golgatalla ja kuolema voitettiin. Siksi kärsimyksen palkka on iankaikkinen elämä. Tuota kuvaa vasten kestän tämän maailman kärsimyksen.

Mainokset

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

2 thoughts on “Kärsimys, jumalallista evoluutiota vai pahuuden palkka

  1. Kiitos Tapio!!! Tekstisi elää sisälläni tuhansine ajatuksineen alkaen vaikka tästä:” Kuka teki syntiä, tämäkö vai..” Kärsimyksen ongelma on ja jää arvoitukseksi aina, ja siksi kärsimyksille on niin monta selitystä kuin on ihmistäkin. Herkästi kärsimyksen kohteeksi joutunut saa kannettavakseen vielä toisten ihmisten ymmärtämättömyyden aiheuttaman surun ja syylliseksi leimautumisen taakan.

    Onneksi meillä on juuri sellainen Raamattu kuin on! Raamatussa on korutonta ja realistista kertomusta siitä mikä ja millainen ihminen on, mitä sai aikaan syntiinlankeemus ja Kuka ja Millainen Jumala on.

    Itse ajattelen kuinka ihana oli se rakkaus, joka sai Jumalan sanomaan:” Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme..”
    Hän tiesi ottavansa riskin, tiesi ihmisen lankeamisen ja siksi suunnitteli jo valmiiksi
    pelastuksen, ”Tehkäämme”.
    Jumala halusi rakastaa ihmistä, siksi Hän hänet loi, ja oli valmis tulemaan itse kärsiväksi, ymmärtääkseen ihmisen osan ja kantaakseen sen itsekin.

    Minä ajattelen että Jumala olisi ollut oikeutettu hylkäämään luomansa tämän rikkoessa Luojaansa vastaan, mutta Hän sääli ihmistä ja tuli ihmisen rinnalle ihmiseksi. Otti orjan muodon ja kärsi kuoleman tuskan ja rukoili ”Ota pois minulta tämä malja, ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon”.

    Kirjoituksesi on viisas ja tosi. Jokaikiseen lauseeseen yhdyn täysin. Yhden nostan tähän ” Jeesus opetti meille oman lähestymiskulman kärsimykseen”… Se on Tapahtukoon Sinun tahtosi…”Tuo näkökulma on rakkaus …ja koko kappale eteenpäin!

    Moni kärsimys lievittyisi jo sillä, vaikka ei poistuisikaan, että ihminen kohtaisi ihmisen! Että osaisi olla lähimmäinen, hiljaa kärsimyksen edessä ja osoittaa vaan armoa ja rakkautta. Katsoa kärsivää silmiin ja vaikka hipaista lämpimällä kädellä poskea, olla läsnä ja lähellä niin paljon ja kauan kun toinen tarvitsee taas jaksaakseen.

    Kärsimys kuuluu tähän elämään, tähän maailmaan. Tämä maailma ei ole taivas, mutta Kiitos ja ylistys Jumalalle että Taivaaseen on pääsy ja olemme sinne menossa Jeesuksen täytetyn työn tähden. Ylistä minun sieluni Herraa!

    Tykkää

  2. Kärsimys on elämässä väistämätöntä. Olen alle viisikymppinen perusterve hyväkuntoinen aivoinfarktipotilas, jolla nyt pari kk sairaslomaa takana ja pitkiä päiviä ajatusten kanssa ”miten tässä näin kävi”. Nyt tunnen konkreettisesti maailman enenevän pahuuden, joka näkyy selvästi mm. terveydenhuollossa ja työelämässä. Potilaita ei kohdella rakkaudella ihmisinä vaan liian usein ”tapauksina” tai ”papereina” tai ”tekstinä koneella”. Kuntoutumiseni pitkittyy, koska en ole saanut kohdata lääkäri-ihmisiä vaan lääkärirobotteja, jotka on ohjelmoitu miten sattuu. Mistä apu jaksamiseen? Jeesuksen rakkauden lähteestä, joka on ehtymätön. Jeesus myös laittaa uskovan, aidon tuntevan sydämen omaavan ystävän soittamaan juuri oikeaan aikaan. Sillä jaksaa. Silti mietin, miksi näen kaiken oman kärsimykseni keskellä tätä lääkärien välinpitämättömyyttä nyt aivan läheltä. Puutunko siihen vai en. Kyllä, kyllä puutun! Otan kiinni Jeesusta kädestä ja sitten mennään.

    Suurin osa ihmisistä ei jaksa taistella terveydenhuollon rattaissa. Jos Jeesus on laittanut minut aitiopaikalle vakavan sairauden kanssa ja antaa eteeni epäkohtia, niin tiedän, että asioille on tehtävä jotakin. Vakavasti sairastuneet uskovat ovat silmiä ja korvia, joissa loistaa Jeesuksen rakkauden valo keskellä pimeyttä. Mitä se kenenkin kohdalla tarkemmin on, sen kertoo Jeesus, kun suostuu kuuntelemaan. Kuunnellaan! Rakkaudella.

    Emme ole koskaan yksin kärsimyksissämme, vaikka siltä saattaa usein tuntuakin. Lähetän rukouksia, siunauksia, voimia ja tervehtymistä Heikki Hilvolle, joka on nyt vuorostaan aitiopaikalla kärsimysten keskellä. Jeesus tietää. Jeesus auttaa. Jeesus on mukana.

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s