Valtava oivallus. Jumalan valtakunta on määränpäässämme kuin magneetti, joka vetää puoleensa sisimmässä olevaa Pyhää Henkeä, joka kirkastaa Valtakuntaa meissä. Kun katseen kiintopiste on Jeesuksessa, toimii magneetti vastaansanomattomasti. Ylösnoussut vetää puoleensa ylenpalttiseen iloon, jossa ei enää ole itkua ja tuskaa. Jo nyt parhaimmillaan se voi pyyhkiä pois kaikkea matkaa hidastavaa. Jumalan valtakuntaan kuulumaton aines minussa karisee Pyhän Hengen vetovoimassa.

Kaikki tässä ajassa ympäröivä vajaavainen ja Jumalan vetovoimaa häiritsevää saattaa hidastaa tai pysäyttää, mutta Jumala ei muutu, kutsua ja vetoa ei peruutetakaan. Sinä olet Minun, sanoo tuo ihmeellinen, vastaansanomaton. Anna Minun puhdistaa ja taas mennään…

Jumalan Valtakunta sisäisesti meissä, meidän keskellämme, yhteisen kiitoksen keskellä. Yhteinen kiitos voi olla joskus sitä, että oma matka hidastuu, jotta Jeesus saa korjata jonkun toisen magneettikenttää. ”Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys” Koska itse en voi millään tietää, ketkä kaikki kuuluvat omaan vaikutuspiirini, hyvä olisi varmuudeksi osata kohdella jokaista kuten tämä olisi juuri se, jonka on tarkoitus pysyä samassa Hengen yhteydessä. Rosoinen ja romuluinen voi olla oma taival, mutta Jumala hioo eläviä kiviä ja vetää puoleensa. Uudestaan ja uudestaan joka-aamuisella tuoreella armolla.

Tietäväisemmät saattavat kärsiä vertauksen mahdollisesta asiapitoisuuden ontumisesta, sillä magneettien toiminnasta ymmärrän vain sen verran mitä lapsena ja sittemmin lapsettuneena olen niillä leikkinyt. Joten korjaavat kommentit ovat aina paikallaan.

Magneetti-idean ytimen heitti tietoisuuteen Ian Parkinson Himoksen New Winessa. En muista ketä siteerasi, mutta Pyhä Hengen vahvistus oli tärkein. Mikä ihmeen Pyhä Henki, kysyy joku. Sitä minäkin, ihmeen Pyhä Henki, yllättävä ja vangitsematon – samalla mutkaton, ihmisen puolustaja. Ajattelen pysyä kaveruudessa ja tutkimusmatkalla. Hän pitää magneettini kunnossa.