Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Nopean toiminnan kurssi.

4 kommenttia

 

Kuva

Sain eilen  puhelun suntiolta, jonka toimeen kuuluu myös seurakunnan kiinteistöistä huolehtiminen. Hän toivoi, että siirtäisimme avantouimareiden talvilaiturin pois vedestä kesälaiturin tieltä. Homma passasi aikatauluihini hyvin ja iltapäivällä löysin itseni vasaran ja työkalujen kanssa rannasta. Tykkään puuhastella yksin ja ratkoa ongelmia työmaalla. Laituri on simppeli, jään päältä pukkien päälle asennettu rakennelma, jossa on laituritikkaat ja sen yhteydessä pumppu, joka kierrättää vettä pitäen avannon sulana. Tavallisesti kevätjäät pitävät huolen, että laituri irtoaa pukeilta ja laituri on helppo vetää rannalle, mutta nyt koko hökötys seisoi tukevasti pystyssä, koska jäät sulivat paikoilleen.

Tunnin puurtamisen jälkeen laituri osineen oli rannalla ja varastoituna mutta kauimmaiset kannatin pukit töröttivät järvessä eikä niitä tavoittanut rannalta käsin. Seisoin turhautuneena rannalla ja mietin miten saisin puut irti pohjasta ja rannalle. Suuri lumikuuropilvi oli aikaisemmin  viistänyt rantaa ja ihmeekseni lumisade ei yltänyt saunarantaan asti ja kiitin siitä samalla kun etsiskelin köyttä ja uimahousuja autosta. Uikkarit olivat varasuunnitelma jos en saisi lassottua puita köydellä.

No varttitunnin kuluttua jouduin toteamaan, että en olisi elättänyt itseäni poromiehenä tai karjapaimenena, joten vein köyden takaisin autoon. Siinä kävellessäni harmittelin ettei seurakunnan vene ollut vielä rannassa. Tähyilin samalla viereiselle kirkonkylän venepaikalle, josko sielä näkyisi liikettä. Rukoilin, että Jumala lähettäsi jonkun paikalle veneineen. Veneestä olisi helppo kiskoa puut irti pohjasta ja tuoda ne maihin. Mielessäni kävi ystäväni, jonka olin nähnyt edellisenä tiistaina soutelemassa lahdella. Kun palasin rantaan näin liikettä venerannassa ja eipä aikaakaan kun vaalea soutuvene lähti tulemaan huopaamalla 200m päästä poikki lahden minua kohti. Etenemistyyli näytti hauskalta. Aivan kuin soutaja olis punnertanut istualtaan. Samalla hänella oli hyvä näkyväisyys minuun. Minä tuijotin näkyä suu auki ja en ollut uskoa silmiä kun vene jatkoi määrätietoisesti kohti. Hämmästyin kun ystäväni, jota olin ajatellut rukoillessani, moikkasi iloisesti veneestä. Mahdoin olla koominen näky tuijottaessani häntä suu auki.

Ja eipä keskustelummekaan ollut niitä tavanomaisimpia kun kysyin häneltä, että miltä tuntuu olla rukousvastaus ja vieläpä varsin nopea sellainen. Se kuulemma tuntui oikein hyvältä. Ja miksi ei tuntuisi. Pian kiskoimme yhdessä melko tiukasti pohjasaveen jumiutuneita paaluja, joiden irrottaminen olisi kylmässä vedessä seisten ollut hurja urakka.

Urakan jälkeen kaverini jatkoi souteluaan katiskoilleen ja minä jäin kiitos suussani rannalle viimeistelemään hommaani. Ei ollut vaikea kiittää Jumalaa nopeasta avun toimittamisesta. Näin jälkeenpäin tuli vain mieleeni, että miksi kaverini päätti huopailla vastarannalle luokseni eikä toisessa suunnassa olevalle katiskapaikalle. Ilmeisesti avuton olemukseni oli kiinnittänyt kaverin huomion. Pitänee kysyä kun seuraavan kerran nähdään.

Monesti rukousvastaukset tajuaa vasta jälkeen päin ja niihin saattaa kulua pitkiäkin aikoja. Mutta näköjään tarpeen tullen vastauksen saamisen menee viisi minuuttia ja vastaukset ovat silloin tarkkoja ja konkreettisia. Jään tämän jälkeen miettimään, että miksi en enemmän pyydä apua ja turvaa Jumalaan jokapäiväisissä vaivoissani ja askareissani, kun Jumala toimii jopa jarruna hölmöilyilleni. Ilman tuota kaverin venettä pötköttelisin nyt luultavasti vilustuneena ja kipeänä sängynpohjalla, enkä kirjoittamassa tätä juttua Blogitaivaalle.

Rukouselämä ei ole erillistä toimintaa suhteessa muuhun elämään vaan se on lähtökohta kaikelle ja sen keskiössä on usko Jumalaan ja hänen tahtoonsa. Meidän ei tule sijoittaa munia moneen koriin vaan yhteen koriin eli meidän ei tule hajottaa elämäämme palasiin, joista usko on vain yksi osa vaan meidän tulee satsata kaikki Jumalan varaan ja luottaa että Hän toimii. Hän toimii vaikka uskomme olisi heikkoa ja vaelluksemme omasta mielestämme kelvotonta ja hataraa. Oikeastaan vasta silloin Jumala pääseekin osoittamaan voimansa, kun me sitä vähiten odotamme.

 

Mainokset

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

4 thoughts on “Nopean toiminnan kurssi.

  1. Tapsa, sää kirjoitat yhä paremmin. Hieno tarina!

    Liked by 2 people

  2. Minun mielestäni koko elämä kristityllä, Jumalaan uskovalla ihmisellä, on yhtä suurta rukousvastausta :) ! Kokonaisuutta ei itse näe, mutta se on valmis kun tämän elämän jälkeen alkaa se todellinen ja ikuinen. Jumalalla on aikaa tehdä perusteellista työtä. Ei ainoastaan yhden ihmisen kohdalla vaan niin että se koituu hyväksi kaikkien niiden kohdalla jotka häntä rakastavat ja tahtovat Jeesuksen esimerkkiä seuraten vaeltaa. Tahtovat, vaikkakin vajavaisina, heikkoina ja inhimillisinä. Ihminen ei ole täydellinen, mutta hänestä tulee kerran. Tätä rukousvastausta valmistaa tämä koko elämä.

    Olen aivan samaa mieltä Juhan kanssa, hieno tarina, kiva kertomus elävästä elämästä ja rakkaudesta. Jumalan ja lähimmäisen :) !

    Liked by 1 henkilö

  3. Vilpitön ja raikas luottavaisen Jumalan lapsen arjen kokemus. Ajattelin tuota ystävääsi. Hän on selvästi ihminen, jolla on auttamisen iloa, yhdessä tekemisen tajua. Alttius palvella arjessa taitaa olla yksi niistä ihmeteoista, joita Jeesus meitä kehottaa. Samalla asialla taisit sinäkin olla, suntioita palvelemassa :).

    Tykkää

  4. Oman uskon kannalta on hieno asia kuinka asiat järjestyy yllättävällä tavalla ja juuri kun on menettämässä toivonsa tai päättänyt itse alkaa sähläämään jotain päätöntä ratkaistakseen ongelmalliselta tai jopa mahdottomalta näytävän tilanteen. Taivaan isä kääntää myötätuuleen purjeet. Näin on itsellekin käynyt monesti ja siinä ei voi kuin silmät suurena ihmetellä tapahtunutta.

    Muistitko kiittää sillä vain yksi kymmenestä palasi kiittämään ? Kyllä sinä se yksi olit, koska nyt me kaikki saamme tämän lukea oman uskomme vahvistukseksi. Itsellä on ollut lukuisia tilanteita, missä turhautuneena olen ajatellut, että ihan turha tätä enää rukoilla, että menee jankkaamiseksi ei mua nyt vaan kuulla ja tämäkään asia ole niin kuin haluaisin sen olevan. Siitä seurannut sitten ajatus, että kait Jumalalla on tärkeämpääkin tekemistä kuin mun asia. Siinä vain on käynyt pidemmän päälle niin, että olen pyytänyt väärää asiaa väärään aikaan. Joskun on vaikea uskoa, että joku oma vähäpätöinen asia voisi olla mitenkään tarkoituksellista edes viedä jumalalle.

    raamattu kuitenkin kehoittaa meitä pysymään hellittämättöminä rukouksessa ja rukoilemaan lakkaamatta, tavallaan eläen rukouksen hengessä. Pyhä henkikin rukoilee puolestamme. Viime sunnuntaina kävin alttarilla rukouspalvelijoiden luona viemässä koiranikin huolet sinne ja viisi minuuttia niin koira-asiantuntija oli paikalla neuvomassa minua. On se ihmeellistä.

    Minäkin haluan olla se joka palaa kiittämään. Kiitos suuri rukousten kuulija, että voimme huolinemme lähestyä sinua poikasi Jeesuksen kristuksen kautta. Amen.

    Liked by 1 henkilö

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s