Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Jesus knocking

17 kommenttia

Ken on joskus nähnyt kuvan taidemaalari William Holman Huntin läpimurtoteoksesta Light of the World  , on ehkä myös kuullut kysymyksen, mitä kuvasta puuttuu? No kahvahan se. Ei näy oven ulkopuolella. Oven peittona on myös rikkaruohokuoro, joka puhuu käyttämättömästä reitistä. Oven saa auki vain sisäpuolelta. Sinä, minä, se ystävä, sukulainen, työkaveri, satunnainen ohikulkija… Kukaan meistä ei voi vastaanottaa Jeesuksen läsnäoloa siten, että joku muu tönäisee oven auki. Jeesus ei riko eikä pakota, mutta hän kolkuttaa.

”Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.” Ilm. 3:20. Isä, Poika ja Pyhä Henki, koko paketti, yhdessä suuresta rakkaudesta, vilpittömästi kiinnostuneena, astuu ovesta sisään ja aterioi, ravitsee, auttaa, suojelee, haluaa varjella sielun iankaikkiseen elämään.

Istuin hiljattain tilaisuudessa, jossa tästä maalauksesta muistutettiin. Painoin pääni ja rukoilin mukana, kun edestä johdettiin rukousta, miten voi rukoilla ja pyytää Jeesusta elämäänsä. Näin sisimmässäni, miten oven takana oli synkkyyttä ja järjestäytymättömyyttä. Ensimmäisen kerran rukoilin Jeesusta elämääni 13-vuotiaana. Ihan teini en enää ole, vuosikymmeniä on vierähtänyt. Mutta näinpä vaan sain huomata, että ihan helppoa on tarpoa eteenpäin elämäntiellä ja olla päästämättä Jeesusta niihin huoneisiin, joissa hänen apuaan todella tarvitaan. Tai tarkemmin, helppoa on sanoa ’ihan helppoa’, mutta ihan helpolla ei elämän ryteiköt päästä.

Rukouksena kuitenkin on taas: ”Lisää kolkutuksia, lisää kohtaamisia, eteenpäinmenoa, Jeesuksen kauniin kirkkaan todellisuuden lisääntymistä ja eteenpäinmenoa.” Vaikka olosuhteet olisi miten raskaat tahansa, hän haluaa olla se paras puutarhuri, joka siistii oven ulkopuolen ja paras puuseppä, joka korjaa sisimmän rikkinäisyydet. Ihmeellinen Jeesus.

Advertisements

17 thoughts on “Jesus knocking

  1. Marianne. Tässä tekstissäsi on jokin pieni vivahdus joka muistutti 11.01.213 täällä kirjoittamaani tekstiä ”Pöytälaatikon kätköistä menneitä muistellen”. Se on aika ensimmäisiä blogejani täällä. Jos sinua kiinnostaa niin se löytyy kyllä arkistoani selaamalla. Saat sen auki esim. nimeni kohdalta.
    Se” jokin” on tuossa toiseksi viimeisimmässä kappaleessasi. :) Siis minun mielestäni, lukiessani tuota mainittua kappaletta tekstissäsi, aivan hätkähdin.

    Tykkää

  2. Siis 2013!! Olis kyllä muuten aikamoisen vanha! ;)

    Tykkää

  3. Löysin tekstin selaamalla : ) Se oli ihana. Runollinen ja vivahteikas kuvaus siitä mihin suuntaan itsekin sisäistä uskonelämää ajattelen.
    Kuvaus siitä miten joskus joutuu kulkemaan hädissään ja yksin, muistutti Emmauksen tien kulkijoista, joille Jeesus ilmestyi. ”Tuntui kuin mitään ei olisi muuttunut ja kuitenkin on”
    Kirjoitus muistutti myös siitä, miten Pyhä Henki on jo siellä missä emme hänen vaikutustaan vielä näe. Ja olisikohan niin että rukoukset vaikuttavat siihen, miten Pyhä Henki liikkuu..
    Voisi periaatteessa olla vaikka vuodelta 213 ;) Ajatus apostolisuudesta ja varhaiskristillisyydestä kun on kai iätön. Kuulostaa ehkä kaukaa haetulta, mutta itselle punainen lanka on selkeä.
    (Löytyy teksti näemmä myös laittamalla otsikko hakukenttään)

    Liked by 1 henkilö

    • Marianne, kiva kun viitsit selata. Kirjoitus julkaistiin aikanaan myös seurakuntalehdessämme. Sen tekstin alkuperäinen nimi on ”Salatun surun huone”. En muista enää itsekään mainitsinko sitä blogissa? Maalasin siitä myös pienen taulun.

      Lyhyt syntytarina tässä alla. Tosin silloin kun tämän sain en vielä itsekään heti ymmärtänyt mitä sisäinen ”näkyni” kaikkiaan tarkoitti.

      Tuo kaunis puisto kuvaa Hengen heräämistä itsessäni, uskoon tuloa. Talo olen minä ihmisenä, siinä kunnossa jossa olin ennen heräämistäni. Huoneet ovat mennyt elämä joka on läpikäytävä Pyhän kanssa voidakseen seestyä, saada kaikelle tarkoitus, saada anteeksi ja antaa anteeksi kaikki pyytämättäkin.
      Huoneesta huoneeseen Pyhän kanssa kulkiessaan hoidetaan haavat ja taakat. Lopulta ollaan siinä että vanhoja ei tarvitse enää muistella, ei tarvitse poiketa niihin huoneisiin, vaan voi jättää ne hellyydellä ja armeliaasti taakseen. Kuin katselisi lempein ja rakastavin isonsiskon silmin omaa pientä, rikkinäistä, tuntemattomalle matkalle lähtenyttä itseään.. .
      Sitä, joka saa kohdata ihmeen vailla vertaa, suunnattoman kauniin ihmeen!

      Siellä talossa, salatun surun huoneessa, asuu valo. Sinne mennään aina kun matkalla rähjääntyy, ja muulloinkin, myös syvän ilon kanssa. Syvimmin kuitenkin murheen kanssa. – Siellä on Rakkaus, Suurin Kaikista.
      Siellä On Herra Itse, Pyhässä Hengessä, aina ja aikojen loppuun saakka. Siellä Hän on ja sinne Hän kulkee kanssani. Hän vie minut lähteelle joka ei ehdy. Hänellä on aina antaa raikasta vettä ja Elämän Leipää. OI, mikä aarre, sanoinkuvaamaton! Sanoinkuvaamaton.

      ”Kirjoitus muistutti myös siitä, miten Pyhä Henki on Jo Siellä missä emme Hänen vaikutustaan vielä näe.”! Kiitos Marianne!

      Pyhä Henki on kaikkea, Hän on myös Lohduttaja! Hän ei koskaan meitä hylkää eikä jätä! Voiko olla mitään suurempaa ?! Ei voi!

      Liked by 1 henkilö

      • Tuulikki. Tuo olemassaolo talona, jossa on huoneita, on minullekin tuttu. Siinä sinun salatun surun hiljaisessa huoneessa valaisee minulla hento kynttilän valo ja taustalla soi hiljaa taizé-musiikki. Huoneen tarkoitus elämälle on kummallekin suurin piirtein sama. Siellä voi palauttaa mieleen ja elää uudelleen nuo edellisetkin huoneet.

        Liked by 1 henkilö

        • Niilo. Meillä on se etu puolellamme että olemme jo jonkin aikaa saaneet vaeltaa tätä elämän ja Elämän tietä, oletan, molemmat.

          Tykkää

          • Niin, Tuulikki. Jossakin vaiheessa elämän ja Elämän tiet yhtyvät. Ehkä siinä hiljaisessa huoneessa. Silloin meille on annettu se hyvä osa. Olemme ”Jeesuksen hoidossa” – niinkuin eräs vanhempi veljeni sanoi viimeksi tänään.

            Liked by 2 people

            • Niilo. Sinä saatat olla kuullut erään kauniin maallisen laulun joka alkaa:” Ilo kauas kulkee, sydämeni sulkee ovensa ja hiljaa on …. ja päättyy – sydämesi syvyyteen tuohon tyhjään huoneeseen löydän taas tien rakkauden vien sinne mä asumaan. – Sydämees asumaan.

              Joskus maailmastakin löytyy kaunista, vaikka suurin kauneus löytyykin Jeesuksessa, Hänen valossaan ja hoidossaan. ”Niin kuin lähde taivahainen valtava ja pohjaton, on se rakkaus ja armo joka Jeesuksessa on.”

              Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin. Ilm. 22:14 ( Sopii mielestäni vielä tämäkin blogin aiheeseen)

              Liked by 1 henkilö

              • Tuulikki ja Niilo, hiljaisella haikudella luin teidän keskusteluanne,sillä tuo olemassa olo talona, huoneina, joiden kanssa on sinut ja rauha, on jo eheyttä ja viisautta.

                Liked by 1 henkilö

                • Virpi. <3
                  Kiitos kauniista kommentista :)

                  Olla sinut itsensä ja Jumalansa kanssa, on todellakin yli ymmärryksen käyvää rauhaa ja levollisuutta. Sopusointua joka ihmisessä ei ole luontaista ja siksi ei täydellistä aina, mutta siihen palautuu aina vaan nopeammin uudelleen.
                  Se on lempeyttä itseä ja kaikkea olevaista kohtaan. Taivasta jo täällä maan päällä ja hiljaista tyyntä odotusta saada jättää talo ja lähteä hymyillen Taivaallisen Valon matkaan, taakseen katsomatta, jättämäänsä ikävöimättä.

                  Liked by 1 henkilö

      • Tuulikki <3 Olisi ilo nähdä joskus se taulu. Ja kiitos syntytarinasta. Pisaroita, virvoitusta, elämää…

        Liked by 1 henkilö

        • Marianne.
          Taulu on pieni ja vaatimaton, sanat kertovat enemmän, ei sitä saa kuvaksi :) ja sanatkin ovat köyhät sen sisäisen kokemuksen ilmaisemiseksi. Tulkintakin auennut itsellenikin hitaasti, kokonaisuudessaan. Kertomaan inspiroiduin Sinun blogistasi :)
          Ja katsoppas kuinka ihania kommentteja tekstisi sai aikaan! :)
          Sinulle myös <3

          Tykkää

    • Siis Marianne, alkuperäisen tekstin nimestä, tässä alimmassa sepustuksessa, puuttuu sana hiljainen! Salatun surun hiljainen huone. Jos sillä nyt mitään merkitystä on kokonaisuuden kannalta;)?

      Liked by 1 henkilö

  4. ”Lisää kolkutuksia, lisää kohtaamisia, eteenpäinmenoa, Jeesuksen kauniin kirkkaan todellisuuden lisääntymistä ja eteenpäinmenoa.” Aamen.
    Kiitos Marianne virvoittavasta lähteestä, sanan ja kuvan kanssa.

    Liked by 2 people

  5. Hienoa, että toi tuon maalauksen taas muistiin.

    Liked by 1 henkilö

  6. Kaunis kirjoitus mtä tuohon muuta lisäämistä,
    kuin että sanasta kannattaa tarkistaa että kolkuttaja oli tosiaankin Jeesus.
    Minun huoneistani on kylläkin jouduttu ja on siivottu melkoinen märä rikkaruohoa
    ja muutta rompetta, näyttää aika siiistiltä tällä hetkellä, Kiitos Jeesus avustasi.

    Liked by 1 henkilö

  7. Ilahduttavaa lukea kommenttejanne. Mitäpä tähän enää lisäämään. Jeesusta on kiittäminen niin paljosta, enemmän kuin vielä ymmärtääkään.

    Liked by 3 people

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s