Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Rokokoo-tyylinen hammaskalusto

10 kommenttia

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Taas oli monttu auki kohti taivasta. Tai noh, montun ja taivaan välillä oli terveyskeskuksen hammashoitolan katto. Neljättä kertaa antoivat juurihoitoa yhdelle ja samalle hampaalleni. Urakka alkoi juhannuksen maissa ja päättyy jo ennen joulua. Hammaslääkäri rassasi tunneleita, joita pitkin aiemmin oli kulkenut hermoja. Koska enää ei ollut pelkoa toimenpiteen tuskallisuudesta (mihinkä mahtavat hammaslääkärit sijoittaa kaiken ihmisten suusta poistamansa materian?), niin minulla oli aivotoimintaakin. Hurskas mies kun olen, ajattelin Jumalan luomistekoja.

Katsotaanpas luomista ikään kuin käänteisesti. Minä olen nyt kenottanut yhteensä neljä tuntia siinä, jotta hammaslääkäri saisi jotenkin siististi poistetuksi kaiken sähköisiä signaaleja kuljettavan hermoston hampaasta. Ynnä muun turmeltuneen hammasluun. Hän on lääkinnyt kanavia ja rapsutellut hampaaseeni syntyneen luolan seinämiä. Kauanko hammaslääkäriltä menisi, että hän rakentaisi juuri sellaiset hermosysteemit, jotka hampaastani oli kuukausien mittaan poistettu? Vaikka hän on määrätietoinen ja osaava dentalisti, niin voi olla, että jäisi toteuttamassa sellaiset hermoradat, jotka hampaassani sen parempina päivinä oli.

Vaikka tiedemiehet ja -naiset ovat keksineet supernopeita sähköä ja informaatiota käsitteleviä prosessoreita, niin eivätpä vielä ole keksineet, miten korvata juurihoito!

Ihmisen kokonaisuus on sen verran monimutkainen, että sanoisin, että ei se sattumalta kolloidipisarasta synny. Siinä minä makasin. Vaikka pelkoa kivusta ei enää ollutkaan ja vaikka suuni oli auki kohti taivasta, suustani noussut rukouksen sanoja kiitoksena siitä, että minäkin olen Luojan luoma ainutlaatuinen ihme, suuri ihme. Oli nimittäin suu niin täynnä porakoneita, imureita ja hammaslääkärin käsiä, että eipä huulteni välistä olisi inahduskaan mahtunut tulemaan ulos.

Mitä tästä opimme? Jumala on luonut meillä kaikille ainutlaatuiset hampaat. Minullekin jännittävät rokokoo-tyyliset. Muistakaa rapsutella hampaitanne aamuin illoin, ettei hammaslääkärin tarvitse ottaa käyttöön hammasharjaa hurjempia työkaluja.

Mainokset

10 thoughts on “Rokokoo-tyylinen hammaskalusto

  1. Näinpä, tällaistakin elämä on, korjausta vaativaa, pohdintaan vievää tavalla ja toisella. Jumalan täydellistä tekoa ei hammaslääkärikään pysty palauttamaan jos ja kun se on mennyt. Näin me rapistumme, kukin kohdaltaan. Ja kuitenkin, niin kuin Juha tuossa toteat, olemme silti ihmeellisesti tehdyt, eikä se ihme katoa ruumiimme haurauteen! :)
    Kiitos Luojallemme ja Hänen Pojalleen.
    Minusta tässä on jotain samaa kuin Virpinkin tekstissä, mutta voi olla että vaan minä koen näin? Mietin mikä siis on totuus? Missä kohtaa yhteistä matkaa itse nyt juuri olen.
    Kuitenkin, osaat sinä kirjoittaa!!! :) Kuten sisaremme Virpikin, ainutlaatuisilla tavoillanne.

    Liked by 1 henkilö

  2. Hampaidensa kanssa saa tosiaankin olla ”valveilla”, että pysyisivät kunnossa, niin paljon niillä on tehtävää joka päivä.
    Opin jostakin, että juustopala aterian jälkeen on tehokas tapa katkaista happohyökkäys.
    Rokokootyyliset hampaat on kyllä mielenkiintoinen määritelmä :)

    Liked by 1 henkilö

  3. Et ollut varmaankaan kesällä Stadionin ”suurkokouksissa”? Jos olisit niin ehkä suussasi olisi nyt kultaa juurihoidetussa paikassa?

    Tykkää

  4. Tuostapa ” juurihoidetussa” juolahti mieleeni > juuri hoidetussa juurihoidetussa juuripaikassa.

    Liked by 1 henkilö

  5. Juha, kun kirjoitat ” Jumala on luonut meillä kaikille ainutlaatuiset hampaat.”, niin kyllä Hän niitä halutessaan pystyy hoitamaankin, ainakin jos uskomme Raamattua:

    ”Silloin Jumala avasi hampaankolon leukaluussa,………”(Tuom.15:19)

    Ja miksemme uskoisi, uskosta muuten kuin sattumoisin puhutaan tuossa heti alempana.

    Tykkää

  6. Tuota hammaskaluston rokokoo-tyyliä tässä vain mietiskelin. Ei ole minulla. Eikä ole koskaan ollutkaan. Ei ennen hammaslääkärissä. Eikä hammaslääkärissäkäynnin jälkeenkään. Kun peilistä katson, hampaani ovat kuin huolimattoman halot liiterissä.

    Liked by 1 henkilö

  7. Vielä vähän tuosta ”hampaankolo-leukaluu-asiasta.

    Koko jakeet ovat kahden käännöksen mukaan kokonaisuudessaan:

    Kirkkoraamattu 1938 (Tätä käytän itse silloin, kun raamatuntekstiä lainaan):

    ”Silloin Jumala avasi hampaankolon leukaluussa, ja siitä vuoti vettä; hän joi, ja hänen henkensä elpyi, ja hän virkistyi. Siitä lähde sai nimekseen Een-Hakkore; se on vielä tänäkin päivänä Lehissä.”

    Kirkkoraamattu 1992:

    ”Silloin Jumala avasi Lehin notkoon* lähteen, josta tuli vettä. Simson joi, ja hänen voimansa palasivat. Siitä paikka sai nimen En-Kore*, ja se on Lehissä vielä tänäkin päivänä.”

    Nyt tässä tapauksessa on niin, että uudempi käännös on oikea, tai enhän minä voi sitäkään tietää, mutta ainakin asiaa selvemmin kuvaava kuin 1938 käännös.

    Ja nyt väitän:

    Kaikkein faktoin ilmaus Jumalasta on mielestäni tämä, Raamatusta sekin:

    ” sentähden että se m i k ä J u m a l a s t a v o i d a a n t i e t ä ä, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa, koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi.” (Room. 1:19-23)

    Tuo on se peruste, jota minäkin olen monessa blogikirjoituksessani tuolla muualla ja täälläkin ”venytetyissä” kommenteissani -kuten älykäs lukija on varmaan huomannutkin- yrittänyt painottaa.

    Tuo oli Jumalasta tietämisestä.

    Mitä tulee Jumalan tuntemiseen, niin siitä minä e n t i e d ä mitään.

    Mutta väitän, että jos vaikkapa tuhatta ihmistä, jotka sanovat kokeneensa Jumalan tuntemuksen, pyydetään kirjoittamaan käsityksensä Jumalasta ja he sen myös tekevät, niin tuloksena on tuhat erilaista jumalakäsitystä.

    Minä uskon hehkumatta, silläkin uhalla, että minulle käy kuin mainoksen mukaan entiselle Puijon tulitikulle – ”sammuu hehkumatta”.

    Liked by 1 henkilö

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s