Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


2 kommenttia

Antti Suonio: Valtuustonkokous

— No niin! (nuijan kopautus) Hiljaisuutta saliin! Aloitetaan vuoden 2045 viimeinen kirkkovaltuustonkokous.

— Naamat umpeen siellä takarivissä!

— Tänään pitäisi päättää ensi vuoden lähetysmäärärahoista. Valtuustonjäsen Rouva Baagelmets on ehdottanut että aloittaisimme jälleen tukemaan kaikkia kirkon virallisia lähetysjärjestöjä.

— Kannatetaan!

— Niin, minkäs takia me aikoinaan on tästä luovuttu?

— Se oli se hullu 2010-luku, jolloin suomen yli pyyhkäisi se niin kutsuttu vihreä pyörremyrsky.

— Aivan, ajatella… siitäkin on vain 30 vuotta aikaa!

— Jotenkin ihan käsittämätöntä kuvitella sen aikaista ajatuksen juoksua. Se oli se ensimmäinen internet-sukupolvi joka luuli ymmärtävänsä maailmankaikkeudesta kaiken päästyään Wikipediaan.

— Wikiperiferia? Mikä se on? En oo koskaan kuullutkaan?

— Wikipedia. Se oli internetissä lojuva tietosanakirja, johon kuka vaan sai käydä kirjoittamassa.

— Haha! Siis ihan oikeesti? Uskoiko joku että siellä lukevat jutut on totta?

— Kyllä, toimittajia myöten. Siihen aikaanhan puhuttiin ”vapaasta tiedosta” ja että ”kaikki tieto on nyt kaikkien ulottuvilla”, mutta nythän tiedämme, että se oli ihan huuhaata ja mielipidevaikuttamisen riemuvoitto.

— On se ollut hullua aikaa!

— Mutta takaisin asiaan! Lähetysmäärärahojen laajentaminen kaikille järjestöille saa kannatusta, joten päätetään asia yksimielisesti. (Nuijan kopautus)

— Eläköön uskonvapaus!

— No niin, koitetaanpa hillitä tunteenpurkaukset, olemmehan sentään luterilaisen kirkkoherranviraston istuntosalissa.

— Aivan, pahoittelen, ja muotoilen sopivammin: Se on oikein ja arvollista.

— Hienoa! Seuraavana asialistalla on vihkikaavan päivittäminen ajan tasalle. Meillähän on täällä kirkkokäsikirjan alaviitteissä tällainen kohta että ”Jos avioliittoon ollaan vihkimässä kolme tai useampi henkilö, papin tulisi välttää käyttämästä sanaa puoliso. Sen sijaan tulisi käyttää muotoa kolmanneso tai neljännesö.”. Valtuustonjäsen Purhonen on ehdottanut, että tämä kohta poistetaan, koska tällaista tilannetta ei ole koskaan tullut vastaan, eikä sellaista voisi edes Suomen lainsäädännön mukaan tapahtua, kirkon omasta linjasta puhumattakaan.

— Kannatetaan!

— Mitenkäs meillä on tällainen kohta tänne ohjeistukseen ylipäänsä päätynyt?

— Se oli se hullu 2010-luku!

— Ai niin, silloin oli vihreän pyörremyrskyn aikoihin kuulemma pari piispaakin jotka lähti uhoten kaatamaan kirkkomme satojen vuosien saatossa hyväksi koettuja oppeja.

— Onneksi koko piispa-instituutio on nykyisin lakkautettu…

— Eläköön seurakuntalaisten näköinen kirkko!

— No niin koitetaanpa hillitä tunteenpurkauksia.

— On se kyllä käsittämätöntä miten ihminen silloin luuli tietävänsä aiempia sukupolvia paremmin kaikki asiat. Vaikka kirkkoisät ja raamatuntutkijat oli kuitenkin pari tuhatta vuotta Raamattua tulkinneet ja päätyneet konsensukseen keskeisistä kysymyksistä. Ja nyt ei puhuta lillukanvarsista…

— Lillukka? Mikä se on?

— Ei mennä siihen. Onneksi kuitenkin piispainstituutio lakkautettiin ja kirkolliskokous kumosi ”uskontoneutraali kirkko” -hankkeen.

— Meidän Pyryn uskonnonkirjassa kerrottiin, että silloin vuosisadan alussa oli tullut hetkellinen joukkopako kirkosta, mutta sittemmin ihmiset kuitenkin kaipasivat jotain hengellistä verkostoa ympärilleen, ja tää nykyinen yhteisöseurakuntamalli sai ihmiset liittymään takaisin. Nythän meidänkin seurakuntaan kuuluu 93% alueen asukkaista.

— Se oli kyllä nykyisen istuvan eduskunnan parhaita päätöksiä, että uskonnonopetus palautettiin taas opetussuunnitelmaan!

— No niin! Takaisin asiaan. Päätämme siis poistaa kaikki moniavioisuuteen ja sukupuolineutraaliuteen viittaavat hapatukset kirkkokäsikirjasta. Samoin kaikki nämä muutkin vuosikymmenien takaa jääneet vanhentuneet näkemykset yhteisistä kirkoista muslimien kanssa. Näin on historia opettanut että hyvät käytännöt kestää, ja huonot ideat kyllä kuihtuu omaan mahdottomuuteensa.

— Eläköön menneet sukupolvet! Tarkoitan siis, että kunnia heidän perinnölleen!

— Kokous on päättynyt. (nuijan kopautus) Reilun kaupan kirkkokahvia saa pistokkeesta K2 salasanalla ”qwerty”.

Mainokset


10 kommenttia

Rokokoo-tyylinen hammaskalusto

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Taas oli monttu auki kohti taivasta. Tai noh, montun ja taivaan välillä oli terveyskeskuksen hammashoitolan katto. Neljättä kertaa antoivat juurihoitoa yhdelle ja samalle hampaalleni. Urakka alkoi juhannuksen maissa ja päättyy jo ennen joulua. Hammaslääkäri rassasi tunneleita, joita pitkin aiemmin oli kulkenut hermoja. Koska enää ei ollut pelkoa toimenpiteen tuskallisuudesta (mihinkä mahtavat hammaslääkärit sijoittaa kaiken ihmisten suusta poistamansa materian?), niin minulla oli aivotoimintaakin. Hurskas mies kun olen, ajattelin Jumalan luomistekoja.

Katsotaanpas luomista ikään kuin käänteisesti. Minä olen nyt kenottanut yhteensä neljä tuntia siinä, jotta hammaslääkäri saisi jotenkin siististi poistetuksi kaiken sähköisiä signaaleja kuljettavan hermoston hampaasta. Ynnä muun turmeltuneen hammasluun. Hän on lääkinnyt kanavia ja rapsutellut hampaaseeni syntyneen luolan seinämiä. Kauanko hammaslääkäriltä menisi, että hän rakentaisi juuri sellaiset hermosysteemit, jotka hampaastani oli kuukausien mittaan poistettu? Vaikka hän on määrätietoinen ja osaava dentalisti, niin voi olla, että jäisi toteuttamassa sellaiset hermoradat, jotka hampaassani sen parempina päivinä oli.

Vaikka tiedemiehet ja -naiset ovat keksineet supernopeita sähköä ja informaatiota käsitteleviä prosessoreita, niin eivätpä vielä ole keksineet, miten korvata juurihoito!

Ihmisen kokonaisuus on sen verran monimutkainen, että sanoisin, että ei se sattumalta kolloidipisarasta synny. Siinä minä makasin. Vaikka pelkoa kivusta ei enää ollutkaan ja vaikka suuni oli auki kohti taivasta, suustani noussut rukouksen sanoja kiitoksena siitä, että minäkin olen Luojan luoma ainutlaatuinen ihme, suuri ihme. Oli nimittäin suu niin täynnä porakoneita, imureita ja hammaslääkärin käsiä, että eipä huulteni välistä olisi inahduskaan mahtunut tulemaan ulos.

Mitä tästä opimme? Jumala on luonut meillä kaikille ainutlaatuiset hampaat. Minullekin jännittävät rokokoo-tyyliset. Muistakaa rapsutella hampaitanne aamuin illoin, ettei hammaslääkärin tarvitse ottaa käyttöön hammasharjaa hurjempia työkaluja.