Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


1 kommentti

Punaisia pilviä, punaisia baskereita

Nousin kumolleen mätkähtäneen puun rungolta pienessä metsässä. Olin istahtanut rungolle iltahämärissä kauppareissulla, koska olin siitä läheltä bongannut palokärjen nokanjälkiä. Josko sattuisin näkemään punabaskerin jo toista kertaa samana päivänä. Kun nousin sijoiltani ja käännyin kotiin päin, huomasin, että pilvet loimottavat punaisina.

Näin palokärjen ensimmäisen kerran hyvin kauan sitten. Olin ehkä kuuden vuoden ikäinen ja likinäköinen. Vanhemmat näyttivät, minne suuntaan katsoa, ja ihme kyllä oivalsin, että siinä mökin ikkunan takana männyn rungossa nautti punabaskeri lounastaan. Palokärki piirtyi mieleeni ikiajoiksi.

Meni liki puoli vuosisataa, ennen kuin näin palokärjen seuraavan kerran. Huristeltiin autolla Liedon syrjemmillä nurkilla, ja siellä suorastaan kaksi palokärkeä lennähteli puunrungolta toiselle. Nyt ei katsottu mökin vaan auton ikkunasta.

Kolmas kerta oli tänään. Tytär ihmetteli suurta tikkaa, kun oltiin palailemassa lenkiltä kirkonkylän laitamilla. Musta oli tikka, mutta punainen baskeri puuttui. Googlailun jälkeen ilmeni, että palokärki on kuin monet muutkin linnut. Uros koreilee mutta naaras on vaisumman värinen – tässä tapauksessa siis vailla baskeria. Hiivin lähemmäs. Lintu singahti siivilleen ja kirosi minua mennessään. Pakkoko on toisen ruokarauhaa tulla häiritsemään. Kun menin vähän kauemmas, lintu palasi takaisin puunkuorintahommiin.

Tänään en nähnyt toista palokärkeä. Punaiset pilvet näin. Otin niistä pari valokuvaa.

Eilenkin olin lenkillä illalla. Ja eilenkin otin valokuvaa, kun vielä minuakin vanhempi mies käveli peltotiellä ohi.

– Hyvä on kuvata Luojan luomaa kauneutta, totesi mies.

En minä äkkiseltään osannut muuta kuin myönnellä. Hyvä on kuvata Luojan luomaa kauneutta. Se oli perinteinen oranssiin kallistuva auringonlasku metsän taakse.

Tänään, kun nousin puunrungolta kauppareissulta, muistin miehen sanat. Muistin, että jo viitisentoista vuotta sitten opin, että komeat iltaruskot eivät välttämättä ole hyvä asia. Ne kertovat ilman saastumisesta. Kirkkaanpunaiset auringonlaskut ja palokärjet ovat yleistyneet. Kirkkaanpunaiset auringonlaskut ovat ihmisen luoma asia. Palokärkien yleistymisen syytä en tiedä. Mutta jälkimmäisestä uskalla vähän iloita.


10 kommenttia

Rokokoo-tyylinen hammaskalusto

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Taas oli monttu auki kohti taivasta. Tai noh, montun ja taivaan välillä oli terveyskeskuksen hammashoitolan katto. Neljättä kertaa antoivat juurihoitoa yhdelle ja samalle hampaalleni. Urakka alkoi juhannuksen maissa ja päättyy jo ennen joulua. Hammaslääkäri rassasi tunneleita, joita pitkin aiemmin oli kulkenut hermoja. Koska enää ei ollut pelkoa toimenpiteen tuskallisuudesta (mihinkä mahtavat hammaslääkärit sijoittaa kaiken ihmisten suusta poistamansa materian?), niin minulla oli aivotoimintaakin. Hurskas mies kun olen, ajattelin Jumalan luomistekoja.

Katsotaanpas luomista ikään kuin käänteisesti. Minä olen nyt kenottanut yhteensä neljä tuntia siinä, jotta hammaslääkäri saisi jotenkin siististi poistetuksi kaiken sähköisiä signaaleja kuljettavan hermoston hampaasta. Ynnä muun turmeltuneen hammasluun. Hän on lääkinnyt kanavia ja rapsutellut hampaaseeni syntyneen luolan seinämiä. Kauanko hammaslääkäriltä menisi, että hän rakentaisi juuri sellaiset hermosysteemit, jotka hampaastani oli kuukausien mittaan poistettu? Vaikka hän on määrätietoinen ja osaava dentalisti, niin voi olla, että jäisi toteuttamassa sellaiset hermoradat, jotka hampaassani sen parempina päivinä oli.

Vaikka tiedemiehet ja -naiset ovat keksineet supernopeita sähköä ja informaatiota käsitteleviä prosessoreita, niin eivätpä vielä ole keksineet, miten korvata juurihoito!

Ihmisen kokonaisuus on sen verran monimutkainen, että sanoisin, että ei se sattumalta kolloidipisarasta synny. Siinä minä makasin. Vaikka pelkoa kivusta ei enää ollutkaan ja vaikka suuni oli auki kohti taivasta, suustani noussut rukouksen sanoja kiitoksena siitä, että minäkin olen Luojan luoma ainutlaatuinen ihme, suuri ihme. Oli nimittäin suu niin täynnä porakoneita, imureita ja hammaslääkärin käsiä, että eipä huulteni välistä olisi inahduskaan mahtunut tulemaan ulos.

Mitä tästä opimme? Jumala on luonut meillä kaikille ainutlaatuiset hampaat. Minullekin jännittävät rokokoo-tyyliset. Muistakaa rapsutella hampaitanne aamuin illoin, ettei hammaslääkärin tarvitse ottaa käyttöön hammasharjaa hurjempia työkaluja.