Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Yhteys

6 kommenttia

Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Omaksi kuvakseen hän heidät loi.

Ihminen on monimuotoinen, vivahteikas, arvaamaton niin hyvässä kuin pahassa. Jumalassa taas ei ole pahuutta, hänessä ei ole vaihteen varjoa. Jumala on rakkaus ja hänen tarkoituksensa ovat aina hyvät. Ihmisen valinnoista ja seurauksista on monta varoittavaa esimerkkiä, mutta kukapa niihin lopulta haluaisi liian tiiviisti keskittyä. On tullut havaittua, että ihminen ei kykene pysyvään hyvään ilman Jumalan apua. Iankaikkisuutta en usko meidän kestävän ilman Jeesusta. Jos ymmärtäisimme, mitä on iankaikkisuus ilman Jeesusta ja mitä se on hänen kanssaan, suhtautuisimme hänen persoonaansa paljon vakavammin. Kuten esimerkiksi siihen, että hän sanoi: ”Älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi.” Ja että Jeesus keskittyi viimeisessä rukouksessaan ennen Getsemanea ja vangitsemistaan eniten rukoilemaan omiensa yhteyden puolesta. ”…että he yhtä olisivat, niin kuin Isä ja minä olemme yhtä.”

Tarkoittaako yhteys tasapäisyyttä, kopioimista, vain riittävän tutun ja samanlaisen hyväksymistä?

Jumalalla oli varaa valmistaa maailma, joka on häikäisevän monimuotoinen niin isossa kuin pienessä mittakaavassa. Erilainen värikirjo, kautta luomakunnan, välillä jopa räikeän huikeana ja välillä rauhoittavan tasapainoisina samansävyisyydessä.

Jumalalla on ollut iloa ja viisautta valita istutettavaksi erilaisiin ihmisiin erilaisia ominaisuuksia. Toisiamme täydentämään, yhteisen hyvän palvelemiseen.

Ihminen on Jumalan kuva, muttei jumala. Meissä asuu pysyvästi taipumus langeta alkuperäisestä kutsusta ja Jumalan hyvästä tahdosta. Ja myös Jeesuksen viimeiseksi perinnöksi jättämästään rukouksesta: ”Että he yhtä olisivat.”

Jumalan lapsiksi tunnustautuvat mittaavat, arvioivat toinen toistaan, musiikkityylejä, rukouskäytäntöjä, pukeutumista. Tämä siis silloin kun on jo langettu kiusaukseen tehdä pesäeroa, ihan vain sen takia että erilaisuus pelottaa, kummeksuttaa, aiheuttaa yllättäviä tunteita. Ihminen säikähtää, närkästyy tai mitä lie. Ja sitten tulee nopeammin konsultoitua ’minä itte ja mun tunteet’- mestaria. Ei ehdi tarkistaa onkohan tulkinta samassa linjassa kuin Jeesuksen persoona, opetukset ja elämä. Siinä sitä sitten mennään, pikaluisua etäämmälle paremmista tarkoituksista. (Tosin tämä maalailemani varjokuva painottuu ehkä enemmän jokusen vuosikymmenen taakse kuin nykypäivään.)

Yhteydestä lipsuttaessa erottelun oikeutuksen voi pukea monenlaisiin tulkintoihin, jollei haluta ymmärtää Jeesusta, hänen persoonaansa, pitkämielisyyttä, rakkautta, aina voimassa olevaa armoa rehellisesti tunnustettujen asioiden edessä. Jeesus todella on täynnä armoa ja totuutta. Siksi on hyvä muistaa, että hän on heikoissa väkevä, hän kuulee niin hiljaa lausutut kuin suureellisemmin pauhatut rukoukset, hän näkee kaiken minkä yritämme kätkeä ja suree pakenemistamme, sillä hänellä olisi niin ihmeellisen suuri armo tarjolla. Ihmisen ei tarvitse kuin tunnustaa, että nyt minulta lipsahti valinta väärään suuntaan ja nojautua armoon ja Pyhän Hengen apuun tiellä kohti uusia ja parempia valintoja. Ei samoihin virheisiin kannata jatkuvasti langeta, koska silloin sydämellä on riski paatua. Mikä sen ikävämpää kuin kovettunut sydän, sillä sen kuuluisi olla elävä ja hyvyyttä eteenpäin jakava.

Yhteyden varjelemisesta vielä… Olen omissa pohdiskeluissa joutunut pysähtymään raamatunkohdan Matt13:24-30 eteen. Kun olen törmännyt Jeesuksen nimessä tehtyyn työhön, joka mielestäni toteutetaan tavalla, joka mielestäni voi olla haitallista ja riskialtista, olen kysellyt, pitäisikö minun tehdä jotain. Olen kokenut että Jeesuksen neuvo: ”voitte rikkaviljaa nyhtäessänne nyhtää mukana vehnääkin” olisi hyvä ottaa huomioon. Jälkiviisaana haluan todeta, että tämä on hyvin tärkeää. Rukous asioiden eteen, jotka vaivaavat, on aina parempi kuin myrskyn nostattaminen. Olen siis yrittänyt rukoilla, että Jeesus itse paljastaa ihmisten sydämille haittavaikutukset, irrottaa viisaudessaan vääriä juuria siten, ettei synny enemmän tuhoa kuin uutta kasvua.

Tosin jännitteessä ’jo nyt – ei vielä’ eläminen on kuluttavaa. Thaimaassa työtä pitkään tehnyt pariskunta puhui hiljattain siitä, miten heidän tiimin rukouselämä todella muuttui, kun he alkoivat julistaa Jumalan hyvyyden toteutumista ihmisten elämien ja tilanteiden ylle. Odotus ja vierestä seuraaminen asioiden ollessa pielessä, on raskasta. On kuluttavaa kokea olevansa pieni ja voimaton kaiken elämässä tapahtuvan kielteisyyden ja pahuuden edessä. Pysyminen ajatuksissaan ja rukouksissaan yhteydessä Jumalaan, on hedelmällisempää kuin keskittyä siihen, mikä on pielessä. Ja tämä todellakin pätee myös odotukseen saada nähdä puhdasta ja vahvaa kristittyjen yhteyttä.

Eli yhteys, hyvän tahdon etsiminen, Jeesuksen näkeminen eroavaisuuksienkin takana, avoimuus, uskallus tunnustaa, jos on jotain pieleen mennyt, kyky iloita armosta ja sovinnosta, halu nähdä monimuotoisuuden ja Jeesuksessa pysymisen siunaus.

Erilaisuuden ei tulisi olla pelottava asia, jos haluamme nähdä Kristuksen ruumiin yhteyden toteutuvan ja jos voimme oppia luottamaan siihen, että Jeesus antaa voimaa nähdä asioita Hänen silmillään. Jeesuksen persoona puhuu Totuutta, läpinäkyvyyttä ja anteeksiantoa. Tätä kuuntelemaan. Eikä kallistettaisi korviamme erottaville äänille.

Mainokset

6 thoughts on “Yhteys

  1. Marianne :)
    Aika erikoista että olen juuri lukemassa kirjaa ”He elivät Jumalan voimassa” kolmatta osaa. Kirjoittaja on Uuras Saarnivaara. Ensimmäinen osa kertoi keskiajan loppupuolella ja saksankielisessä luterilaisuudessa eläneitä heränneitä miehiä jotka oman kokemuksensa ja näkemyksensä mukaisesti (luterilaisuuteen perustuen) antoivat osuutensa ”taivaan siunausten virtaamiseen kansojen keskuudessa.” Luther yhtenä joukossa.

    Luen nyt toista osaa ja tässä kerrotaan pohjoismaiden johtavista Jumalan miehistä, joilla oli Pyhän Hengen synnyttämä elävä yhteys Jumalan kanssa Jeesuksen kautta ja palava halu elää Herralle ja Hänen käytössään.

    Monenlaista opin äärisuuntaakin ilmeni (esim. Pietismissä) ja olen juuri kohdassa jossa kerrotaan rukoilevais-heränneistä. Siellä oli Matti Paavola (1788-1859) niminen vaikuttaja joka omalla erityisellä persoonallaan herätti hajaannusta ja jotkut kääntyivät häntä vastaan miettien ja puhuen voiko hänen kokouksiinsa enää mennäkään. Menivät sitten kysymään neuvoa eräältä toiselta rukoilevasi-heränneeltä, nimeltään Matti Pukanhaava.

    Vastaus oli:” Syynä siihen on, että eivät vaella liki Jeesusta” Kirja kertoo:” Aivan kuin salamanvälähdyksessä tämä sana paljasti PERUSSYYN siihen, miksi niin monilla uskoa tunnustavilla on rakastamaton ja vikoileva mieli toisia uskovia kohtaan”.

    En nyt ole varma, yhden lukemisen perusteella (sinun blogisi) vastaako tämä mihinkään, tai liittyykö edes sanomaasi, mutta otsikkoosi ”Yhteys” se ainakin liittyy :)

    Näitä kirjoja lukiessani yhä uudelleen hämmästyn kuinka mikään ei ole muuttunut aikojen kuluessa vaikka ajat ja tavat ovat muuttuneet. Ihminen on sama, samat ongelmat ja ihmissuhdekriisit. Sellaisia olemme.

    Onneksi – ja Jumalan kiitos, siinäkään ei tarvitse katsoa omaan napaan, vaan nostaa katse Jeesuksen täytettyyn työhön ja muistaa olemisemme ihmisinä! Vasta menossa kohti täydellisyyttä ja synnittömyyttä, kaikkinaista terveyttä ja ikuista iloa, Valkeuden Valtakunnassa!
    Kiitos Marianne! Luen tekstisi vielä uudelleen :)

    Tykkää

    • Mielenkiintoisia asioita kommentissasi, Tuulikki. Ihmisyydessä on tosiaan samat kipuilut, vuosisadasta toiseen.

      Pieni lisäys minun tosin pitää omaan tekstiini tehdä välttääkseni väärinkäsityksiä (vaikka kukapa niin voisi elää ja asioita sanoittaa, ettei väärinkäsityksiä syntyisi). Yhteyden korostamisella en tarkoittanut sitä, että ihmisten väärinkohtelun pesiessä jossain yhteisössä tai jonkun henkilön tavassa johtaa, pitäisi vain jättää asioita puhumatta ja tuomatta valoon. Mutta se on kysymys erikseen. Halusin vain sivuta vielä sitäkin teemaa.

      Liked by 1 henkilö

  2. Kiitos Marianne, paljon ajateltavaa on tässä kirjoituksessasi.
    Raamattu, tuo ihmeellinen kirja, ohjaa oikeaan, kunhan tämä ylpeyteen ja muuhun riesaan taipuvainen ihmismieli vain vahvistuisi sanan suuntaa. Tuli mieleeni tästä tekstistäsi Raamatun neuvo: ajatelkaa sitä, mikä hyvää on. Se olisi varmaan pätevä ohje näihin Herran omien keskinäisiin vertailuihinkin :)

    Liked by 2 people

  3. Tavallisena perusluterilaisena en ole asiantuntija suomessa vaikuttaneissa, enkä muissakaan herätysliike taustoissa. Ainoa jonka tunnen lähihistoriassa on Helluntaiherätys 1970 luvulta. Joten saatoin antaa väärän todistuksen tästä rukoilevaisten Matti Paavolasta.

    Kävin oikein tutkimaan asiaa ja ne jotka kääntyivät ensimmäisenä häntä vastaan olivat sellaisia jotka seurasivat tunteisiin perustuvia ”ääriliikkeitä” kun Matti Paavola sen sijaan piti tiukasti kiinni Raamatusta ja luterilaisuudesta.

    Minulle tuli sellainen kuva hänestä että hän oli erittäin omantunnon arka ihminen jo aivan lapsesta ja vielä enemmän nuoresta lähtien. Hänestä kerrotun elämänkerran loppu päättyi hyvin ja hänellä on asema suomalaisessa herätyshistoriassa.

    Minä kirjoitin tuon yllä olevan vain yhdestä näkökulmasta, eli mutkat suoriksi, :) sen tähden että samat kuviot ovat tapetilla juuri nytkin. Taistelu oikeasta opista joista jokaisella tuntuu olevan se omanlaisensa näkemys.
    Siksi minusta tuo sanoma Jeesusta ”liki” olemisesta oli tuossa pitkässä selostuksessani se kaikkein tärkein.
    Eli ”Että he yhtä olisivat”!

    Yhtä voi olla vain olemalla yhtä Jeesuksessa.
    Anteeksi Marianne epäselvä sepustus.

    Tykkää

    • Ei minulle näyttäytynyt epäselvänä, vaan selkeää ja tärkeää asiaa. Joskus tässä elämän monimutkaisuudessa vain saattaa tuntua, ettei oikein saa ilmaistua sitä mitä sydämellään kokee ja siksi voi tuntua oma kirjoitus epäselvältä. Tämä on ainakin oma kokemukseni usein. Sitä ottaa aina jonkinmoisen riskin kun alkaa kirjoittaa itselle tärkeistä asioista, riskin mm. siitä mitä alkaa syntyä ja elää aukoiksi jäävissä kohdissa yhdistettynä lukijoiden näkökulmissa oleviin tulkintoihin. Silti kannattaa sopivissa määrin kirjoittaa, sillä elämän monimuotoisuus on rikkaus eikä elämä ole valmiiksikirjoitettu – paitsi tietyt elämän peruselementit toki ovat…

      Liked by 1 henkilö

  4. Näinhän se on.
    Luin vaan uudestaan tuo ensimmäisen kommenttini ja huomasin tietynlaista epätäsmällisyyttä – yritin omin sanoin ja lyhyesti asiaa kuvata.
    Me olemme Marianne niin harvoin kohdanneet, vielä toistaiseksi, täällä ”taivaalla” ettei oikein tunneta :) Epävarmuus iskee ja tulee tunne että pitää selittää.
    Mutta hyvä näin. Opetellaan :) !

    Liked by 1 henkilö

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s