Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Luominen ensin, arvosana sitten

4 kommenttia

Meidän ruokapöydälle oli ilmestynyt ruotsinkielinen Raamattu. Avasin sen ihan uteliaisuuttani. Myös ruotsiksi Jumala loi alussa taivaan ja maan. Ja maa oli autio ja tyhjä. ”Tulkoon valo!” sanoi Jumala, ja sieltähän se tuli.

Mutta millä tavalla Jumalan valon toteutti? Jumala loi valon ensin. Vasta sen jälkeen Hän näki, että valo oli hyvä. Niin Raamatussa sanotaan!

Ehkä Jumala oli puuhannut kaikkea mukavaa ennen taivaan ja maan ja valon valmistumista. Hän oli kokeillut vähän sitä sun tätä. ”Tulkoon sininen.” Hetki tuijottelua. ”Äh, ihan kivan näköinen mutta turhan kalsea tämänhetkiseen tarkoitukseen.” Jumala vähän pyöritteli ajatuksiaan. ”Tulkoon leppäkerttu!”* Siinä se kipitti ja kaikkosi pimeään. Oikein nätti mutta ei. ”Tulkoon valo!” Jumala oikein hätkähti. ”Vau, tämä on tosi hyvä juttu justiin tähän tarpeeseen! Lisäänpä vielä hiukan kirkkautta”, tuumi Jumala. Ja hän näki, että valo oli hyvä.

Niinpä, Jumalalla oli aikaa harjoittaa luovuutta. Hän loi asian ensin ja totesi vasta sitten, että tuotos on hyvä. Raamattu ei raportoi sitä, mitä montako prototyyppiä Jumala teki ennen kuin hän päätyi juuri valoon. Joka oli hyvä. Raamattu raportoi vain lopullisen luomuksen.

Siinä kohtaa, kun luotiin siivekkäät ja sen sellaiset, Jumala muisti myös leppäkertun. ”Aika mainio tapaus! Tulkoon myös leppäkerttu. Mutta ei se kyllä sininen voi olla. Olkoon oranssi ja pilkullinen!” Ja hän huomasi, että leppäkerttu on hyvä.

Ihmisen luovuus toimii muuten yleensä ihan samassa järjestyksessä. Ensin ideoidaan ja pakerretaan. Lopulta todetaan, että jees, tämä on hyvä. Niin minäkin. Piti oikeastaan olla jo nukkumassa, kun avasin ruotsinkielisen Raamatun. Luomiskertomus puhutteli, ja oli pakko vähän kirjoitella. Tänään viilailin tekstin loppuun ja tökkäsin sen nyt tänne. Tämä on oikein hyvä.

– – –

* Kirjanoppineimmat huomaavat tarinan tässä kohdassa selvää harhaoppisuutta: Jumalahan ei nimennyt eläimiä. Hän antoi ihmisen treenata luovuutta, kun eläimille annettiin nimet.

Jaa blogi, jos tykkäät siitä, kiitos.

Mainokset

4 thoughts on “Luominen ensin, arvosana sitten

  1. Mielenkiintoista pohdintaa Juha.
    Kun tiedän monipuolisen luovuutesi niin kysynpä aivan mielenkiinnosta, oletko yleensä tyytyväinen omaan luomiseesi? Kun kuvaat, kirjoitat, soitat jne?

    Itselläni on aina ollut se ongelma että vaikka kuinka hioisin, en saavuta täydellistä, en edes tyydyttävää, mutta jossain kohtaa on vaan lopetettava ja opeteltava sietämään tekemiään.

    Onneksi Jumalan armon tunteminen (saattaa) vaikuttaa myös siihen että on ollut pakko oppia armahtamaan itseänsä sellaisena kuin on ja mihin yleensäkään pystyy!

    Voi käydä niinkin että pääsee epätäydellisyytensä kanssa osittaiseen sopuunkin ja voi kiittää Jumalaa luovuuden lahjastaan!? Sillä lahja se on, siunattu! Kipinä jumaluutta ihmisessä.

    Oikein hyvää päivän, kevään ja koko elämisesi jatkoa 🙂 ! Sinua siunaten! – Se toinen.

    Liked by 1 henkilö

  2. 🙂 pedanttisuustauti on yhtä paha 🙂 tosin ikääntyessä ei enää niin jaksa on pakko oppia joustamaan ;( ! Mutta hyvä näinkin ja Juha tykätään itsestämme!!! Kuvaan liittyen, pieni on kaunista! Jatketaan…

    Tykkää

  3. Tämähn tekee elämän niin monipuoliseksi kun saa itse hakkia elatuksen ja puhua ja soittaa minun pinao ja iloita elämän lahjoista on siunaus meidän jokaisen kohdalla ja myös sommitella omia rukouksia ja ja todistuskia on kiitos aihe,siunausta,kiitos ,keijo södertälje

    Liked by 1 henkilö

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s