Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


6 kommenttia

Kohtaamisia

Eilen illalla satoi räntää tulppaaninnuppuihin. Istuskelin punkalla ja katselin hämärään märkyyteen enkä ollut ollenkaan huonolla mielellä. Muistelin viikon kohtaamisia. Mennyttä viikkoa voi muistella jo keskiviikkoiltana, jos edessä on lomapäivä ja vappu.

DSC_2040_02Maanantain ensimmäinen kohtaaminen oli lääkäri, joka sanoi korvani palautuvan entiselleen viikon parin sisään. Ehkäpä uutista voi pitää hyvänä, vaikka mukavaa olisi heti kuulla elämää stereona.

Illalla päädyin juontamaan Raamattu-iltaa seurakuntatalolle. ”Mitä Raamattu sanoo luonnosta ja luonnon suojelemisesta.” Jouduin lähes vahingossa samaan keskusteluryhmään alustuksen pitäneen papin ja seurakunnan diakonin kanssa. Kehittyi raikas keskustelu. Lukekaapa Psalmi 104 älkääkä hypätkö viimeistä jaetta yli.

Myöhäisillalla oli vielä äijäpiirin kokoontuminen. Satunnaisosallistujaksi oli osunut vielä huomattavasti minuakin vanhempi herrasmies. Hän oli muutama vuosi sitten jäänyt leskeksi ja muutama viikko sitten menettänyt naisystävänsä, nuoruuden tuttunsa, jonka kanssa oli ystävystynyt leskeksi jäätyään. Surua oli ilmassa, mutta keskustelusta me nuoremmat äijät opimme paljon.

Tiistaina puhuin työasioista seminaarissa Espoon Dipolissa. Päivän mittaan kuulin syvällisemmin pelastusalan maallisen sektorin hankkeista, joihin tosin olin aiemminkin perehtynyt. Paljon hyvää yritetään tässäkin maassa tehdä ihmisten turvallisuuden lisäämiseksi.

Keskiviikkona taisin konttorilla itse olla kelju kohdattava. Krooninen väsymys ja leegio tekemättömiä töitä kaivelivat pintaan turhautumisen, joka varmasti kuului repliikeissäni. Sovussa kuitenkin pysyttiin. Minusta huolimatta.

Kun bussi iltapäivällä jurnutti Ykköstietä kohti Turkua, kuulin, että ystäväni on saanut viran. Uutinen aiheutti iloa ja kiitollisuutta minussa. Viime aikoina olen huomannut, että tuttavapiirissä sattuneet hyvät asiat ilahduttavat minuakin ihan eri tavalla kuin ennen. Ehkä jotain sisälläni on muuttunut. ”Routasydämen tilalle minä annan heille…”

Eivätkä tässä olleet likikään kaikki alkuviikon kohtaamiset.

Nyt istuskelen samalla punkalla kuin illalla. Aamupäiväkahvin jämä on jäähtynyt. Ulkona aurinko yrittää kaivautua esiin pilvien takaa. Elämä voi olla rikasta siitä huolimatta, että kukissa on välillä räntää.

WP_20150429_037