Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


6 kommenttia

Kohtaamisia

Eilen illalla satoi räntää tulppaaninnuppuihin. Istuskelin punkalla ja katselin hämärään märkyyteen enkä ollut ollenkaan huonolla mielellä. Muistelin viikon kohtaamisia. Mennyttä viikkoa voi muistella jo keskiviikkoiltana, jos edessä on lomapäivä ja vappu.

DSC_2040_02Maanantain ensimmäinen kohtaaminen oli lääkäri, joka sanoi korvani palautuvan entiselleen viikon parin sisään. Ehkäpä uutista voi pitää hyvänä, vaikka mukavaa olisi heti kuulla elämää stereona.

Illalla päädyin juontamaan Raamattu-iltaa seurakuntatalolle. ”Mitä Raamattu sanoo luonnosta ja luonnon suojelemisesta.” Jouduin lähes vahingossa samaan keskusteluryhmään alustuksen pitäneen papin ja seurakunnan diakonin kanssa. Kehittyi raikas keskustelu. Lukekaapa Psalmi 104 älkääkä hypätkö viimeistä jaetta yli.

Myöhäisillalla oli vielä äijäpiirin kokoontuminen. Satunnaisosallistujaksi oli osunut vielä huomattavasti minuakin vanhempi herrasmies. Hän oli muutama vuosi sitten jäänyt leskeksi ja muutama viikko sitten menettänyt naisystävänsä, nuoruuden tuttunsa, jonka kanssa oli ystävystynyt leskeksi jäätyään. Surua oli ilmassa, mutta keskustelusta me nuoremmat äijät opimme paljon.

Tiistaina puhuin työasioista seminaarissa Espoon Dipolissa. Päivän mittaan kuulin syvällisemmin pelastusalan maallisen sektorin hankkeista, joihin tosin olin aiemminkin perehtynyt. Paljon hyvää yritetään tässäkin maassa tehdä ihmisten turvallisuuden lisäämiseksi.

Keskiviikkona taisin konttorilla itse olla kelju kohdattava. Krooninen väsymys ja leegio tekemättömiä töitä kaivelivat pintaan turhautumisen, joka varmasti kuului repliikeissäni. Sovussa kuitenkin pysyttiin. Minusta huolimatta.

Kun bussi iltapäivällä jurnutti Ykköstietä kohti Turkua, kuulin, että ystäväni on saanut viran. Uutinen aiheutti iloa ja kiitollisuutta minussa. Viime aikoina olen huomannut, että tuttavapiirissä sattuneet hyvät asiat ilahduttavat minuakin ihan eri tavalla kuin ennen. Ehkä jotain sisälläni on muuttunut. ”Routasydämen tilalle minä annan heille…”

Eivätkä tässä olleet likikään kaikki alkuviikon kohtaamiset.

Nyt istuskelen samalla punkalla kuin illalla. Aamupäiväkahvin jämä on jäähtynyt. Ulkona aurinko yrittää kaivautua esiin pilvien takaa. Elämä voi olla rikasta siitä huolimatta, että kukissa on välillä räntää.

WP_20150429_037


5 kommenttia

Kiitollinen mieli

Pidin eilen toisen kerran Pyhäkoulua Majatalo-kuoromme laulajien muksuille. Sydämeni suli täysin kun kolmevuotias Minttu uskaltautui mukaan ja lauloi toisten kanssa “Lensi maahan enkeli” .

Olen touhunnut Seurakunnan yhteydessä monenmoista viimevuosina. Kaikenlaisia juttuja olen saanut olla laittamassa liikkeelle yhdessä työntekijöiden kanssa ja Jumala on ihmeellisellä tavalla johdattanut ihmisiä yhteen. Pyhä Henki on ollut läsnä joka käänteessä. Pyhän Hengen toiminta on ollut vahvaa mutta samalla hellävaraista. Jumalan Henki on puhutellut ihmisiä ja vetänyt heitä puoleensa. Moni kertoo rauhasta ja lämmöstä,  joka on täyttänyt heidät.  Jumalalla on ollut selkeästi oma aikataulunsa kaikkeen sillä mikään ei tapahtunut väkivalloin tai pakottamalla.

Eilinen pyhäkoulu päättyi siihen, että olimme lasten kanssa piirissä ja kiitimme Taivaan Isää kaikesta mitä meillä on. Vanhemmat olivat jo lopettaneet laulutreenit ja olivat tulleet katsomaan touhujamme. Tilanteessa oli jotain hyvin koskettavaa. Paikkakunnallamme ei ole seurakunnan puolella ollut pyhäkoulua moniin vuosiin, vaikka sen tarve on tiedostettu koko ajan. Nyt se lähti liikkeelle aivan luonnostaan ilman suurempia kipuilija ja aikataulu miettimisiä. En koskaan itse ajatellut että minä olisin se joka lähtee liikkeelle sillä Majatalon Isännyys on ollut jo aikaa vaativaa  (nyt uskallan jo itsestäni tuota nimitystä käyttää).  Mutta kuoroharkkojen aikaan minulla ei ole muutakaan tekemistä ja lasten kanssa olin jo tullut tutuksi talven aikana.

Majatalo-toiminta on koko perheen toimintaa ja sen ympärille on muodostumassa avoin yhteisö johon on helppo tulla mukaan. Laulajat, soittajat ja keittiöväki palvelevat ilolla aina iltoihin saapuvia ihmisiä. Seuraava asia jonka odotan syntyvän on raamattu- ja rukouspiiri. Myös siitä on puhuttu pitkään mutta vielä se ei ole löytänyt oikeaa aikaa, paikkaa ja vetäjää. Toki seurakunnassamme on rukouspiiri mutta se kokoontuu iltapäivällä ja työssäkäyville täysin mahdoton aika.

Kaikkeen tähän liittyy esirukous ja usko siihen että kaikki tulee tapahtumaan koska se on Jumalan tahto. Kaikki toteutuu koska Seurakunnassa on ihmisiä jotka ovat asettuneet Jumalan kasvojen eteen oikealla asenteella.

Yksi tärkeä asia on myös se että kukaan meistä ei ole laskenut katsettaan Kristuksesta. Emme ole lähteneet miettimään kirkkopolitiikkaa tai oppeja tehdessämme tätä työtä yhdessä. Kaikki on jätetty Jumalan varaan. Tämä onkin tärkeää,  että emme lähde sulkemaan mitään tai ketään pois vaan luotamme siihen että Jumala tekee kaikissa ja kaikessa työnsänoten kuvat 007