sus | Blogitaivas

Olen merkkipäivien muistamisessa aivan onneton. En muista läheisteni syntymäpäiviä, hääpäivistä puhumattakaan. Isänpäivä ei eroa tässä suhteessa muista. Vain kollegoiden esittelemät Isäinpäivä korttimallit saavat minut heräämään siihen tositilanteeseen, että en ole taaskaan muistanut valmistautua asiaan.

Isänpäiviin liittyy monenlaisia muistoja. Elävin muisto liittyy ensimmäiseen itse ostamaani isäinpäivälahjaan. Olin säästänyt hieman rahaa ja päätin ostaa sillä paikallisesta kyläkaupasta isälle uuden lompakon. Isän vanha lompakko oli musta kiiltävä nahkalompakko, joka oli repeillyt kulmista. Isän lompakko oli jotenkin taianomainen esine, jota varjeltiin ja välillä etsittiinkin kuumeisesti. Joten minusta oli valtavan hieno idea ostaa isälle uusi omilla rahoilla. Kilttinä poikana kysyin äidiltä luvan ostokseen ja perjantaina koulusta tulessani tein hankinnan. Kun tulin koulusta, sisälläni kupli riemu ja päästyäni keittiöön, julistin ensimmäiseksi hankitani edullisuutta unohtaen täysin, että sen piti olla salaisuus. Häpeä jota tunsin tuolla hetkellä oli suunnaton, olin pilannut yllätyksen, sillä koko muu perhe, isä mukaan lukien, istui keittiössä. Itkuhan siitä tuli ja tuntui kuin koko maailma olisi romahtanut. Isän lohdutus oli kuitenkin tuossa tilanteessa se joka merkitsi ja lupasi unohtaa mitä olin ostanut. Totta kai tiesin että se ei olisi totta, mutta ymmärsin isän tarkoituksen ja sunnuntaihin mennessä oli asiat asettuneet oikeisiin mittasuhteisiin

Tänään lähdin juoksulenkille ilman, että olin saanut isää puhelimeen. Siksi ajatukset lenkillä jäivät pyörimään aiheen ympärille. Lapsen ajatus isänpäivästä on täynnä antamisen iloa ja halua miellyttää. Ehkä siinä on myös hieman kilpailua sisarusten kanssa siitä kuka onnistuu parhaiten yllättämään isän. Isänpäivä on lapsen silmissä pullollaan iloa,ylpeyttä ja hyvää tahtoa, joka pursua iloa siitä, että saa miellyttää oman elämänsä sankaria. Tältä se näytti ainakin kymmenvuotiaan Tapsan silmin, mutta kaikille eivät asiat näytäydy tällä tavalla. Omien oppilaiden kanssa olen kokenut monenlaisia isänpäiviä ja kipeimpiä ovat olleet ne hetket kun isänpäiväkorttia on valmisteltu vietäväksi haudalle. Lapsen suru on pohjaton mutta samalla lapsilla on kyky ottaa lohdutus vastaan Iankaikkiselta Jumalalta.

Kun juostessani mietin näitä, antoi Jumala minulle pohdittavaa. Mietin Jumalaa, Isää joka rakastaa minua ollen samalla äärettömän Pyhä, niin Pyhä että joskus tuntuu etten voi lähestyä häntä tuntematta häpeää omista teoistani. Vaikka kuinka yritän miellyttää, onnistun tölväisemään ja pilaamaan aina kaiken. Kuulen kuitenkin miten hän lohduttaa minua ja kehoittaa valmistautumaan rauhallisella mielellä tulevaan juhlaan. Hän unohtaa tyhmyyteni ja antaa ne anteeksi. Hän kehoittaa minua kilvoittelemaan ja Jeesuksen kautta ja kanssa valmistelemaan juhlaa, jossa Isän lapset juhlistavat omaa Isäänsä.

20131021_171423

Jumala on suhteiden Jumala. Suhde muodostuu aina elävien persoonien välille. Jeesus on minulle esikuva siitä miten muodostetaan suhde Jumalaan. Miten Jumalan poika oli kuuliainen ja nöyrä mutta samalla vapaa toteuttamaan Isän tahdon. Jeesus kutsuu seuramaan itseään ja valmistelemaan Isäinpäiväjuhlaa. Samalla hän tahtoo armahtaa minut, puolustaa ja pyyhkiä kaiken häpeän pois Isän Jumalan edessä niin, että voin puhtaana iloita ja ylistää Herraa.

Jumala on hyvä. Sen kertominen ja siihen uskominen tuntuu olevan vaikeaa. On helpompaa uskoa kohtaloon ja sen tuomiin sairauksiin kuin siihen että Jeesus opetti parantamaan sairaita ja eheyttämään rikkinäisiä ihmisiä. Nostamaan heitä ylös pimeydestä, elämään täyttä elämää. Epäuskossamme me mieluummin vedämme peiton niskaamme ja piiloudumme. Kuvittelemme olevamme vapaita, vaikka asummekin häkissä, joka muodostuu muiden ihmisten sanoista ja katseista. Luottamus siihen, että Jumalan tahto on riittävä pohja elämälle on muuttunut omaksi yrittämiseksi.

Moni sanoo olevanssa hyvä ihminen ja siihen ei Jeesusta tarvita. Kuitenkin näiden ihmisten hyvyys lähtee siitä, että ensin on omat asiat oltava kunnossa ennen kuin voi olla oikeasti hyvä. Rakasta lähimmäistä niinkuin itseäsi ja Jumalaa yli kaiken, on muuttunut muotoon rakasta ensin itseäsi ja sitten lähimmäistä. Kristuksen antama esimerkki on kuitenkin jotain muuta. Hän lupaa antaa meille sen mitä tarvitsemme ja siihen sisältyy optio siitä että siitä riittää jaettavaa myös muille.

Moni uskova on jumiutunut omaan pahaan oloonsa ajatellen, että se on hänen uhrinsa Jumalalle. Uhriutuminen saattaa olla jopa yhteisöllistä, jolloin koko maailma on vastassa. Jeesus itse puhuu kuitenkin ikeestä, joka on kevyt kantaa. Jeesuksen ikeen kannossa on apuna itse Jumala henkensä kautta. Hän lohduttaa ja antaa toivon elämään. Armo nostaa ja vapauttaa.

Monet uskovat juoksevat ripittäytymässä yhä uudestaan ja uudestaan, käsittämättä, että Jeesuksen uhri pesee heidät kertakaikkisesti puhtaaksi synnistä, joka erotta meidät Jumalan rakkaudesta. Heille Jumalan lupaukset pysyvät salattuna, koska he eivät uskalla olla varmoja mistään. Pelastusvarmuus ja ilo Kristuksessa näyttäytyy heille hengellisenä ylpeytenä ja omavanhurskautena, vaikka raamattu selkeästi kehoittaa meitä olemaan uskossamme lujia. Myös se, että taivas tuntuu joskus vaikenevan ja vaellamme erämaassa, laittaa meidät ponnistelemaan omin voimin, on aina muistettava, että Raamatun sana kantaa. Vaikka omat tunteemme heittelevät Raamatun sana pysyy!

Toiset ovat liikeellä kansankirkollisella veneellä, jossa työntekijät soutavat ja kyytiläiset huutavat lisää vauhtia. Heille Jumala on salattu ja apostolisen ajan ihmeet metaforia. Epäily on heille uskoa koska se on inhimillistä ja joidenkin mielestä kaikki jumalat vievät taivaaseen, jos sellainen olisi sittenkin olemassa.

Ei ole ihme että Ihmiset luopuvat Kirkkojensa jäsenyydestä. Tahdoton ja eloton Jumala ei kiinnosta ihmisiä, joilla on suurempiakin murheita kun liitoksistaan natiseva kirkko, jonka portailla tapellaan lähinnä parisuhteista ja sovinismista. Salkkareiden käsikirjoitus samoista teemoista on satakertaa kiinostavampaa.

Oma kokemukseni on, että ihmiset tahtovat kuulla saman sanoman mitä Jeesus julisti. He haluavat kohdata aidon Jeesuksen. Aikamme ei juuri eroa siitä mitä se oli 2000 vuotta sitten. Huolemme ja murheemme eivät ole muuttuneet sillä aivan samalla sairastamme ja kuolemme kuin silloin. Rahahuolet ovat yhtä todellisia silloin ja tänään.

Meillä on oikeus olla varmoja pelastuksestamme, koska olemme Jumalan lapsia. Voimme olla varmoja, että Jumala on mukana arjessamme, koska raamattu näin opettaa. Jos emme lapsenkaltaisesti ojentaudu näiden lupausten mukaisesti, jäämme jatkuvaan epävarmuuden tilaan ja hengellinen kasvumme jää rintamaidon juonnin asteelle.

Jumala kirkauden edessä olemme maan tomua, mutta silti hän näkee meistä jokaisen arvokkaana ja hän on tehnyt meistä vapaita ja perillisiään. Yksin emme ole mitään, mutta Kristuksessa olemme Pyhiä.