Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Tag Archives: Raamattu


by Jätä kommentti

Mitä on synti?

Synti ei näin joulun alla taida olla kovin suosittu saarnan aihe. Ainakin joulusaarnan aiheena se on aiheuttanut pahennusta sekulaarin kirkkokansan keskuudessa. Muistan työkaverini puhinan kun hän oli pitkästä aikaa raahautunut joulukirkkoon ja saarnavuorossa ollut pappi oli päättänyt kerrankin puhua painavaa tekstiä koska kerrankin oli kirkossa väkeä. Parannussaarna ei kuitenkaan aiheuttanut toivottua herätystä vaan liudan yleisönosastokirjoituksia siitä miten jouluilo oli puuttunut jouluaamun kirkonmenoista.

Ei siis kovin viisas veto pastorilta. Pastorin valinta ja kirkkokansan reaktio kertonee maamme hengellisestä tilasta kaiken. Papit elänevät omassa kuplassaan ja muu kansa omassaan. Tässäkin tapauksessa herätysliiketausta herätti tarpeen julistaa lakia ja tavallinen kirkkokansa koostui vain jouluna kirkkoon tulevista ja kyseisen herätysliikkeen jäsenistä jotka valitsevat kirkkopyhänsä saarnamiehen mukaan. Jouluna ei siis kannata puhua synnistä, laista ja parannuksesta koska suurin osa kansasta ei ymmärrä mistä puhutaan. Jo pelkästään synti sanana herättää ihmisisää negatiivisia tunteita. Ei ole kivaa kun moititaan syntiseksi.

Joulun merkitys onkin pelkistynyt vain pieneksi valon tuikahdukseksi talven pimeyteen. Sen ihmisvoimin punnerettu valo ei jaksa kantaa loppiaista pidemmälle. Tarkoitan sitä että jos evankeliumia ei ymmärrä ja sitä miksi Jeesus syntyi maailmaan on joulun tunnelmointi vain hetkellinen ilo ilman toivon näkökulmaa ja oman syntisyytensä tajuaminen vaatii lain saarnan. Mutta onko joulu tuon saarnan paikka? Tuskinpa.

Kirkon ongelma on ollut jo pitkään sen kyvyttömyydessä viestiä ja pukea raamatun keskeisiä asioita nykykielellä. Sitä on kovasti yritetty mutta opettamisen sijaan on tullut myötäkarvaan silittelyä ja kirkon imagon kiillottamista. Raamatun opetuksen puute alkaa näkyä kaikkialla. Vaikuttaa siltä että raamatun sisältö ei siirry pappien ja teologien saarnoihin, koska pinnalla on enemmän kehälliset, evankeliumin ulkopuoliset asiat. Synnistä puhuminen on liian vaikeaa.

Mitä on siis synti?

Raamatussa, Matteuksen evankeliumissa (Matt.6:11-12) on Jeesuksen opetus Isä Meidän-rukouksesta. Siinä Jeesus puhuu synnin sijasta velasta. ”anna meille meidän velkamme anteeksi”. Tämä eroavaisuus ei ole mitenkään merkittävä sillä Matteuksen käyttämä sanaa aramean ja heprean kielen sanaa joka tarkoittaa syntiä, velkaa ja syyllisyyttä. Kyse on synnin aiheuttamasta syyllisyydestä Jumalan edessä.

Mutta mitä Jeesuksen opetuslapset ymmärsivät synnillä? Heidän sielunmaisemansa nousee Vanhanhasta testamentista ja sen kielestä. Vanhassa testamentissa käytetään seitsemää syntikäsitettä joiden läpi he katselivat maailmaa.

Yleisimmin raamatussa esiintyvä sana on Het joka merkitsee väliseinää. Synti on siis jotain joka erottaa meidät Jumalasta ja toisistamme. Jes. 59:2 sanoo: ”teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalasta, ja teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa” Tähän Paavali viittaa puhuessaan vihollisuuden muurista Efesolaiskirjeessä.

Toinen syntisana, Rish´aa tarkoittaa moraalisesti turmeltunutta se on lähellä sanaa pahuus, 1.Sam.24:14 sanoo ”Paha on pahoista peräisin”

Kolmas sana on avel merkitsee tietoiseen vääryyteen ja lain rikkomiseen. Paavali sanoo ”Olemme hylänneet kaiken salakähmäisen, emme toimi petollisesti emmekä vääristele Jumalan sanaa”(2.Kor. 4:2)

Neljäs sana on kaikkein yleisimmistä syntiä tarkoittavista sanoista, se tarkoittaa vääristyneitä kasvojenilmeitä ja ilveilyä. Siis sitä kaikkea mitä syvä halveksynta, viha, välinpitämättömyys ja toisen epäonnistumisesta aiheutuva ilo saa aikaan kasvoissamme ja olemuksessamme. Nuo sanattomat viestit uppoavat syvemmälle ihmisen sieluun kuin sanat. Jes 3:9 ”Heidän kasvojensa hahmo todistaa heitä vastaan; syntinsä he tuovat julki niin kuin sodomalaiset, he eivät niitä salaa. Voi heitä!”

Viides Vanhan testamentin käyttämä synti sana on avera, se merkitsee ylitse käymistä. Siinä Jumalan tahto poljetaan maahan ja samalla poistetaan käskyjen asettamat rajamerkit. Ihmiset käyvät ns rajankäyntiä muuttaakseen rajoja ja venyttääkseen lakia

Kuudes synti sana on pesh´a joka liitetään taloudellisiin rikoksiin ja”huulten” synteihin kuten valehtelemiseen. Näitä esimerkkejä raamatusta löytyy paljon. Valhe on pahan alku ja juuri. Jumala vihaa valheen teitä. Sielunvihollista pidetään valheen isänä. Taivaasta Ilmestyskirja puhuu kovia sanoja: ”Mitään epäpuhdasta ei sinne päästetä, ei ainoatakaan iljettävän valheen palvelijaa” (Ilm.21:27)

Seitsemäs on vähiten tunnettu syntisana zadon, Se tarkoittaa tarkoituksellista vahingontekoa se voidaan tulkita julkeudeksi tai ilkeydeksi Psalmissa 39:2 rukoilija huokaa”…etten syyllisty puhuessani syntiin”

Kun Jeesus puhuu itse synnistä hän viittaa noihin kaikkiin ilmiöihin mutta eniten hän käyttää puheissaan ilmaisua Het ´. meitä erottaa Jumalasta väliseinä, synnin muuri. Jumala syntyessään ihmiseksi, tuli korjaamaan tuon synnin. Purkamaan synnin muurin Jumalan ja ihmisen väliltä. Korjaamaan yhteydetjonka synti on rikkonut ihmisten väliltä. Mahdollistamaan iankaikkisen elämän ja yhteyden Taivaalliseen isään.

Jeesus lapsi valaisee meille tien sovitukseen ja armoon, joka vapauttaa meidät synnin aiheuttamasta kuolemasta ja johtaa Jumalan luo.


by Jätä kommentti

Kuka tahansa meistä

Omassa ja myös tyttäreni elämässä olevien viimeiaikaisten tapahtumien/elämänvaiheiden kirvoittamana olen joutunut, jälleen kerran, tämän maailman tosiasioiden eteen. Punnitsemaan niitä arjen ankaruuksien kautta. Enkä ainoastaan omien asioidemme, vaan myös lähimmäistemme. Elämme ihmisten maailmassa ihmisinä – uskostamme huolimatta.

Kuka tahansa meistä voi kokea uupumista. Uupua jopa tiedostamatta tilaansa tai että sitä toinenkaan huomaisi, tai osasi ajatella omalle tai läheisensä kohdallekaan. Vaaravyöhykkeessä ovat ainakin ne joiden työ vaatii vaitioloa – täydellistä vaitioloa. Usein näihin ammatteihin kuuluvat eri viranomaiset, sielunhoitotyötä tavalla tai toisella tekevät sekä useilla palvelualoilla toimivat ihmiset. Myös nekin joille ihmiset uskovat asioitaan. Monet avusta riipuvat yksineläjätkin voivat kuulua tähän joukkoon.

Uupua voi sellainenkin joka uskoo rukouksia kuulevaan Jumalaan. Olen joutunut ajattelemaan että vaikka uskossa ja toivossa päivin ja öinkin rukoilisi, niin kuin kai useimmat tekevätkin, niin viisautta olisi ymmärtää että joillekin asioille voisi ja pitäisikin tehdä myös jotakin, sen rukoilemisen ohella. On tilanteita jotka selivävät selvittämällä.

Tyttäreni fyysisten oireiden, näiden viimeisten, tullessa liian vaikeiksi hänekin oli annettava periksi ja mentävä tutkittavaksi. Ainakin yhteen asiaan löydettiin todellinen syy jota nyt hoidetaan lääkkein ja tilannetta seuraten. Voi olla ettei lääkitystä voida jatkossakaan lopettaa. Joskus siis syyt uupumukseen voivat olla näinkin hoidettavissa. Mitä itseeni tulee, nukun huonosti. Siihen on olemassa olevat syynsä joille ei  mahda mitään, ei löydy apua, mutta lohtua kylläkin!

Sanoista! Rakastan sanoja! Herran Henki, ihana, toimii minussa sanojen kautta, useimmin ne ovat laulujen tai virsien muodossa, mutta myös runojen ja ennen kaikkea Jumalan Sanan. Näillä minua puhutellaan sekä päivin että öisin –  ja varsinkin öisin.

Tämä kesä on ollut sekä ilmastollisesti että avustajien puutteen ja vaihtuvuuden takia minulle todella vaikea. Toisaalta oma aikakin – ilman vierasta ihmistä kotonani, on ollut lepoa ja sanoillekin on jäänyt enemmän aikaa. Viimeksi eilen, tiistaina 21.11 lueskelin mm. roomalaiskirjettä luku luvulta, rakas kappalaisemme pitää siitä luentosarjaa 🙂 . Luin myös Jeremiaa (luku 18) ja Jesajaa (65) vähän psalmeja jne.  Ja –  Uuno Kailasta. Ja olin onnellinen!

Yksi lempirunoistani on Uuno Kailaan ”Riemulaulu”:
” Ja katso, eräänä päivänä, kun/ minun tuli niin vaikea olla,/ minä avasin vanhan raamatun./ Minun oli niin vaikea olla./ Ja ne kertoivat lehdet keltaiset/ tarun, säilyvän ajasta aikaan./ oli tulta ne suuret kirjaimet./ ne loistavat ajasta aikaan./ Sillä pätsiin pantu palamaan/ oli kolme pyhää miestä./ Ja ne lauloivat riemulauluaan,/ ne kolme pyhää miestä./Tulen halki he kävivät, voittajat/ ei kajonnut liekki heihin./ He riemulaulua lauloivat, / eikä liekki kajonnut heihin./ Olin lukenut muutaman lauseen, kun/ minun tuli niin autuas olla./ Minä suljin sen vanhan raamatun./ Minun oli niin autuas olla.

Nuo kolme pyhää miestä ovat olleet itsellenikin sanomattoman tärkeät elämäni matkalla. Muutama vuosikymmen sitten en tuntenut vielä Raamattua niin hyvin kuin nyt, mutta silloinen kappalaiseni piti illan aiheena kärsimys. Minut ja tarinani hyvin tuntien hän pyysi minua pitämään aiheesta alustuksen/todistuksen sille  illalle, siitä mitä Jumala oli kohdallani tehnyt. Aiheeni rungoksi, uskallan sanoa, Jumala johdatti nämä kolme pyhää miestä (Dan.3:8-28). En heistä juurikaan tiennyt, mutta löysin heidät Raamattua tutkimalla.

Tilaisuudessa oli mukana  hengellisistä piireistä eräs tunnettu tuomarikin jota en silloin tuntenut, enkä ole tavannut sen jälkeenkään, mutta tiedän kuka hän on. Seuraavalla kerralla en päässyt mukaan mutta sain ystävältä terveisiä. Tämä tuomari oli kovin kiitellyt ja kehunut esitystäni täydelliseksi esimerkiksi  oikein tehdystä ja opiksi otettavasta puheesta. Se on rohkaissut minua vuosien saatossa kovastikin. Kyllä me kaikki tarvitsemme myös rohkaisua ja hoivaa, ettemme väsyisi. Meinaa taas mennä pitkäksi tämä aihe, mutta sydämen kyllyys tässä taas puhuu 😉 !

Tätä tiistaita ennen, sunnuntaina, jolloin oli valvomisen sunnuntai, laulettiin ihana virsi, suurenmoisin sanoin. Laitan tähän sen numeron koska siinä on monta säkeistöä, kuusi sydäntä koskettavaa ja ihanaa, 574! Ja vielä vähän rakkaasta itkevästä profeetasta, rakkaasta, joka on ollut minulle vuosikymmenien apu ja lohtu tällä Jeesus Tiellä! Luvusta 15…

” Sinun sanasi tulivat, ja minä söin ne. Ja sinun sanasi olivat minulle riemu ja sydämeni ilo; sillä minä olen otettu sinun nimiisi, HERRA JUMALA SEBAOT.
En ole minä istunut iloitsemassa ilonpitäjien seurassa. Sinun kätesi tähden minä olen istunut yksinäni sillä sinä olet lyönyt minut vihallasi. Miksi kestää minun kipuni ainiaan ja haavani on paha eikä tahdo parantua? Sinä olet minulle kuin ehtyvä puro, kuin vesi joka ei pysy. Sen tähden sanoo Herra: Jos sinä käännyt, niin minä sallin sinun kääntyä, ja sinä saat seisoa minun edessäni.  JA JOS SINÄ TUOT ESIIN JALOA ET ARVOTONTA SAAT OLLA MINUN SUUNANI. He kääntyvät sinun puoleesi, mutta sinä et käänny heidän tykönsä. JA MINÄ TEEN SINUT VAHVAKSI VASKIMUURIKSI tätä kansaa vastaan ja he sotivat sinua vastaan mutta  eivät voita sillä sinua sillä MINÄ OLEN   sinun kanssasi minä vapahdan sinut ja pelastan sinut sanoo Herra. MINÄ PELASTAN SINUT pahain käsistä ja päästän väkivaltaisten kourista.”!

Siunattu on se… joka turvaa Herraan, jonka turva Herra on! Tämä on totta (Jer.17:7-8)

 


by Jätä kommentti

Valoa kivenkoloon

WP_20160613_027_01Aamukahvista tuli tänään aamupäiväkahvi, kun uni antoi yöllä odottaa itseään. Aamupalaksi väsäsin eilisistä tähteistä pyttipannua. Tiskikone pitäisi tyhjentää näin sunnuntainakin. Puuhaa, puuhaa.

Ajattelin kuitenkin ottaa Raamatun käteeni ja istahtaa toisen kahvimukillisen kanssa hetkesi sohvalle. Jostain päähäni tuli ajatus, että millä muulla me osoitamme Jumalalle uskollisuutemme kuin teoillamme. Muistui mieleen pätkä Jaakobia: ”Usko ilman tekoja on kuollut.”

Pyllähdin sohvalle ja avasin Raamatun – pitkästä aikaa. Ensin avautuivat Sananlaskut, mutta niistä ole ikinä oikein perustanut. Sitten osui silmiin Jesaja: ”Sinä olet etsinyt niitä, jotka iloiten täyttäisivät tahtosi, jotka sinua muistaen kulkisivat teitäsi.”

Näinhän se saattaa tosiaan mennä. Jumala etsii; Hän kaivelee kivien ja kantojen alta niitä, jotka hyvillä mielin täyttäisivät Hänen hyvän tahtonsa. Huomaan usein kaivautuvani kahvikuppeineni vielä vähän syvemmälle kiven tai kannon alle.

Kahvi jo loppui. Istun tietsikka sylissäni sohvalla ja näpyttelen. Miten sattuikin niin, että kun pitkästä aikaa avasin Raamatun, heti aivotoiminta elpyi niin, että syntyi tämmöinen bloginpätkä.

Minua alkoi vähän huvittaa. Raamatun lukeminen, rukous, edes jonkinmoiset hyvät teot. Puuhaa, puuhaa, näin sunnuntaisinkin.

Iloiten minä tämän kirjoitin; kiitos.


by 3 kommenttia

Jumala on hyvä

noten kuvat 668Jumala on hyvä. Sen kertominen ja siihen uskominen tuntuu olevan vaikeaa. On helpompaa uskoa kohtaloon ja sen tuomiin sairauksiin kuin siihen että Jeesus opetti parantamaan sairaita ja eheyttämään rikkinäisiä ihmisiä. Nostamaan heitä ylös pimeydestä, elämään täyttä elämää. Epäuskossamme me mieluummin vedämme peiton niskaamme ja piiloudumme. Kuvittelemme olevamme vapaita, vaikka asummekin häkissä, joka muodostuu muiden ihmisten sanoista ja katseista. Luottamus siihen, että Jumalan tahto on riittävä pohja elämälle on muuttunut omaksi yrittämiseksi.

Moni sanoo olevanssa hyvä ihminen ja siihen ei Jeesusta tarvita. Kuitenkin näiden ihmisten hyvyys lähtee siitä, että ensin on omat asiat oltava kunnossa ennen kuin voi olla oikeasti hyvä. Rakasta lähimmäistä niinkuin itseäsi ja Jumalaa yli kaiken, on muuttunut muotoon rakasta ensin itseäsi ja sitten lähimmäistä.  Kristuksen antama esimerkki on kuitenkin jotain muuta. Hän lupaa antaa meille sen mitä tarvitsemme ja siihen sisältyy optio siitä että siitä riittää jaettavaa myös muille.

Moni uskova on jumiutunut omaan pahaan oloonsa ajatellen, että se on hänen uhrinsa Jumalalle. Uhriutuminen saattaa olla jopa yhteisöllistä, jolloin koko maailma on vastassa. Jeesus itse puhuu kuitenkin ikeestä, joka on kevyt kantaa. Jeesuksen ikeen kannossa on apuna itse Jumala henkensä kautta. Hän lohduttaa ja antaa toivon elämään. Armo nostaa ja vapauttaa.

Monet uskovat juoksevat ripittäytymässä yhä uudestaan ja uudestaan, käsittämättä, että Jeesuksen  uhri pesee heidät kertakaikkisesti puhtaaksi synnistä, joka erotta meidät Jumalan rakkaudesta. Heille Jumalan lupaukset pysyvät salattuna, koska he eivät uskalla olla varmoja mistään. Pelastusvarmuus ja ilo Kristuksessa näyttäytyy heille hengellisenä ylpeytenä ja omavanhurskautena, vaikka raamattu selkeästi kehoittaa meitä olemaan uskossamme lujia. Myös se, että  taivas tuntuu joskus vaikenevan ja vaellamme erämaassa, laittaa meidät ponnistelemaan omin voimin, on aina muistettava, että Raamatun sana kantaa. Vaikka omat tunteemme heittelevät Raamatun sana pysyy!

Toiset ovat liikeellä kansankirkollisella veneellä, jossa työntekijät soutavat ja kyytiläiset huutavat lisää vauhtia. Heille Jumala on salattu ja apostolisen ajan ihmeet metaforia. Epäily on heille uskoa koska se on inhimillistä ja joidenkin mielestä kaikki jumalat vievät taivaaseen, jos sellainen olisi sittenkin olemassa.

Ei ole ihme että Ihmiset luopuvat Kirkkojensa jäsenyydestä. Tahdoton ja eloton Jumala ei kiinnosta ihmisiä, joilla on suurempiakin murheita kun liitoksistaan natiseva kirkko, jonka portailla tapellaan lähinnä parisuhteista ja sovinismista. Salkkareiden käsikirjoitus samoista teemoista on satakertaa kiinostavampaa.

Oma kokemukseni on, että ihmiset tahtovat kuulla saman sanoman mitä Jeesus julisti. He haluavat kohdata aidon Jeesuksen. Aikamme ei juuri eroa siitä mitä se oli 2000 vuotta sitten. Huolemme ja murheemme eivät ole muuttuneet sillä aivan samalla sairastamme ja kuolemme kuin silloin. Rahahuolet ovat yhtä todellisia  silloin ja tänään.

Meillä on oikeus olla varmoja pelastuksestamme, koska olemme Jumalan lapsia. Voimme olla varmoja, että Jumala on mukana arjessamme, koska raamattu näin opettaa. Jos emme lapsenkaltaisesti ojentaudu näiden lupausten mukaisesti,  jäämme jatkuvaan epävarmuuden tilaan ja hengellinen kasvumme jää rintamaidon juonnin asteelle.

Jumala kirkauden edessä olemme maan tomua, mutta silti hän näkee meistä jokaisen arvokkaana ja hän on tehnyt meistä vapaita ja perillisiään. Yksin emme ole mitään, mutta Kristuksessa olemme Pyhiä.


by 5 kommenttia

New Wine, rakennuspalikoita paikallisen seurakunnan työmaalle.

noten kuvat 386

Useamman vuoden olen rakennellut itseäni New Wine-liikkeen piiristä tulleella opetuksella. Oma elämäni on ollut selkeästi Jumalan johdatuksessa vaikka itse olen kapinoinut vastaan melko topakasti. Vieläkin olen keskeneräinen ja on aivan varmaa että sellaiseksi myös jään. Taivas sitten korjaa loput.

Mutta mikä New Winessä on sitten niin hyvää. Itse asiassa kun palasin Tuhlaajapoika retkiltäni Jumalan eteen aloin kysellä itseltäni ja Jumalalta että onko todellakin kaikki tässä,  Lapsuuteni ja nuoruuteni opetus oli ollut hyvää ja ymmärsin Armon merkityksen. Jeesus oli ainoa tie taivaaseen mutta mitä merkitsivät sanat Armolahja, Pyhä Henki, Hengen täyteys. Hengen hedelmät ja monet muut Raamatussa mainitut asiat. Mm kielillä puhuminen oli minulle täysi mysteeri. Aloin etsiä ja kysellä. Luin raamattua ja ihmettelin vielä enemmän. Tuntuu kuin olisin seisonut Kirkon portailla mutta ovi puuttui. Kukaan ei tuntunut tietävän missä sisäänkäynti on. Voi olla että en oikein uskaltanut kunnolla etsiä sitä ovea sillä tiesin että jos se löytyisi paluuta ei olisi. Tärkein oivallus minulle oli Paavalin kääntymys. Oikeassa olemisen tuskasta siirtyminen oikeuden ja totuuden vapauteen. Samaistuin Sauliin joka muuttui Paavaliksi. Syyllisyys ja riemu samassa paketissa.  Muistan kun juoksin vesisateessa ja silmieni edessä käytiin taistelua vanhan ja uuden minän  takia. Itkin ja juoksin.

Seurakunta tuli uudelleen tärkeäksi omien lasteni kautta. Itse asiassa leirielämän kautta löysin ilon takaisin elämääni. Partaharjun Leirikirkko avaa sydämen isolta ja pieneltä. Suosittelen!  Tajusin että minun on mentävä seurakuntaan. Samoihin aikoihin olin saanut sisareltani Marialta joitakin CD-tallenteita New Wine konferensseista. Niiden sisältö kolahti heti. Seurakunta, Kristus ja Raamattu olivat keskiössä ja Pyhä Henki sai vihdoinkin jonkinlaisen järkevän merkityksen. Se ei ollut enää tyhjä sanapari. Se mikä minussa velloi sai vihdoin nimen. Pyhä Henki oli tarkoitettu meille, jotta Kristuksen seurakunta voisi rakentua!

New Wine- tahtoo rakentaa paikallista seurakuntaa, vahvistaa ihmisiä ja rohkaista heitä tekemään töitä oman seurakuntansa eteen. Pyhän Hengen työ ihmisessä nousee keskiöön ei kuitenkaan ohi Kristuksen lunastustyö. Se kirkastaa Kristusta ja korottaa Jumalan kunniaa. Ihmisen osa on työtoveruus ja iankaikkinen ilo Kristuksessa. New Wine ei rakenna mitään omaa tunnustusta tai kirkkoa vaan lähettää ihmiset takaisin omaan arkeen ja seurakuntaan. Jos siinä haluaa nähdä peikon on se rakenneltava ihan itse omista peloista, paikanpäältä en ainakaan itse ole sitä löytänyt. Ellei sitten Jumalan ylistämistä ja Pyhän Hengen täyteyttä pidä sellaisena.

Yksi tärkeä osa on ollut kasvu kristittynä. Se että Raamatun lupaukset otetaan todesta. Se merkitsee että myös Jumala otetaan todesta. Jeesus ei ole vain Aate tai hyvä idea rakkaudesta vaan todellinen Elävän Jumalan poika. Pyhä Henki on todellinen elävän Jumalan Henki ja persoona joka toimii niinkuin raamatussa kerrotaan. Se on sama Henki joka herätti Jeesuksen kuolleista ja  tuo Henki on myös minussa.

Tuon Hengen myötä tämä kurja mato matkalainen maan ei enää matelee vaan on täysi perillinnen Jeesuksessa Kristuksessa aivan kuten Tuhlaaja poika oli retkiensä jälkeen. Isän vaatteet ja sormus kädessä. Se ei ole ihmisylpeyttä  tai menestysteologiaa vaan nöyrää tietoisuutta ,että olen hyväksytty ja armahdettu kaikkein suurimman taholta sellaisena kuin olen.

Ensi viikolla suuntaan askeleeni New Wine kesätapahtumaan rakentelemaan itseni ja saamaan tuomisia oman seurakunnan toimintaan. Hienointa on ettei minun  itse tarvitse muuttaa mitään, ei riidellä tai kiistellä  mistään koska Jumala itse toimii ja tekee asioita seurakunnassaan.  Evankeliumi on tärkein!


by 10 kommenttia

Ristiriitaista vai riitaa rististä

Tämä ei ole teksti kirkon tai seurakunnan tilasta vaan teksti uskosta ja sen aiheuttamasta riidasta ihmisen sisimmässä.

En voi olla sivuamatta kuitenkaan sitä mitä ympärilläni näen. Jumala on kuljettanut minut kaiken keskelle, Sanan, evankeliumin ja seurakunnan keskelle.  Ympärillä oleva maailma näkyy Ristin läpi, myös oman syntisyyteni ja rikkinäisyyteni kuvastuu rististä. Näen miten asiat ajatuvat sivuraiteille ja ihminen itse nousee keskiöön. Näen vain ihmisen tarpeet ja intohimot. Ihminen katselee maailmaa ja itseään etsien tietä onnellisuuteen ja rauhaan ohittaen Jumalan todellisuuden. Kukaan ei mieti mitä Jumala tahtoo.

Kuuntelin tänään juoksulenkillä Vanhan testamentin viimeisiä kirjoja ja sekä Danielin kirjaa. Moni, joka lukee niitä, näkee noissa kirjoissa vain verta ja ruumiita. Kostonhimoisen Jumalan, joka kerta toisensa jälkeen lyö milloin Israelia, milloin Juudaa ja milloin kansan vihollisia. Siinä juostessa ja kuunnellessa minulle avautui kuitenkin toisenlainen näky. Näky armahtavasta Isästä, joka näki miten ihminen yksinään yritti selviytyä ja sotia tietä läpi elämän ilman Jumalan siunausta, kumartaen Baalia ja puisia jumalia. Hakien omaa kunniaansa matkien naapurikansoja ja unohtaen Luojansa, todellisen Jumalan kasvot. Profeetat kertoivat miten kansa voisi palata takaisin ja miten Jumala ottaisi omansa takaisin yltäkylläisyyteen ja rauhaan.

Meidän silmissämme Raamatun sanoma voi olla ristiriitainen. Vanhan testamentin Jumalakuva avautuu helposti lakihenkisenä ja osin julmana  ja taas Jeesuksen sanoma rakkaudesta on kuin toisesta uskonnosta. Mutta kun kuuntelin noiden profeetoiden saamaa sanaa Jumalalta tajusin miten niissä toistui jatkuvasti Jumalan ikävä ihmistä kohtaan sekä  ehdoton oikeudenmukaisuuden vaatimus. Jos kansa olisi kuunnellut Jumalaa ja elänyt hänen tahtonsa mukaan, moni kärsimys olisi jäänyt väliin ja moni taistelu käymättä.

Profeettojen sana yltää myös meidän päiviimme saakka, sillä ihminen ei ole muuttunut juurikaan. Sodimme ja riitelemme aivan samalla tavalla ja sydämistämme puuttuu rauha.

Nyt riitelemme rististä ja kuka sen omistaa kenellä on oikeat sanat ja oikeat avaimet. Jopa niin, että otamme vallan tulkita kenellä on Pyhä Henki ja kenellä ei. Haluamme omistaa kunnian joka kuuluu yksin Jumalalle.

Raamattu on tarkoitettu luettavaksi kokonaan ja yhdessä. Yhdessä lukiessa ei ole niin helppo riidellä, on kuunneltava toista ja samalla on mahdollisuus kuulla myös Jumalaa, joka puhuu tekstin takana.

Ihmisen sisimässä asuu ristiriita,noten kuvat 443 sielu tahtoisi kapinoida Henkeä vastaan. Liha kipuilee Pyhän Hengen koulutuksessa. Kasvaminen kohti iankaikkisuutta, tässä vieraassa maailmassa satuttaa. Luulen, että moni turvautuu uskonnollisuuteen päästäkseen eroon tästä omantunnon ja Hengen yhdessä aloittamasta koulusta. Olisi niin helppoa vain suorittaa rukoukset ja jatkaa arkisia askareita niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Mutta Jumala ei tahdo meidän tekojamme tai suorituksiamme. Hän tahtoo meidän läsnäoloamme ja palvontaamme ja hän tahtoo palvella meitä.  Hän tahtoo sitä aivan samalla tavalla kuin hän tahtoi sitä Israelilta erämaavaelluksella ja sen jälkeen.

Ihmisen oma epäpuhtaus estää ymmärtämästä ja sulautumasta Jumalan kanssa yhteen, mutta Jumala itse voi kuluttaa meistä pois kaiken epäpuhtaudet,riidat ja itsekkyyden näin tuoda meidät Hänen läsnäoloonsa.


by 2 kommenttia

Kirkko vai seurakunta, jäsen vai opetuslapsi

kotkat

Otsikon asiat voivat olla vastakkaisia, mutta niiden välillä voi olla myös yhtäsuuruusmerkki. Ehkä kuitenkin likiarvon merkki voisi olla parhaimmillaan lähellä totuutta.

Kirkon sisällä eletään mielestäni kolme selkeää ryhmää, toki variaatioitakin seuraavista esiintyy.

Ensimmäisessä ryhmässä ovat Raamatun sanaa myytisenä ja vertauskuvallisena pitävät ihmiset. Raamattu on kirja on tuonut mailmaan sanoman rakkaudesta, joka levittää ympärilleen hyvää. Humaanius ja humanismi ammentavat tästä itselleen polttoainetta. Kirkon toimintakulttuurin pitäisi tämän ajattelun kautta panostaa ihmisten autamiseen.  Tähän kuvaan ei sovi persoonallinen pahuus sen enempää kuin Jumalan viimeinen tuomio. Helvetti eletään ja koetaan jo tässä ajassa. Mahdollisesti myös taivas. Jumala on niin salattu ettei häntä voi ymmärtää. Ehkä häntä ei ole. On elettävä nyt!

Toinen ryhmä joka voi hyvin ja elää keskuudessamme on perinteitä ja luterilaisuutta vaaliva konservatiivinen liike, joka hakee oikeutta pitäytyä tiukasti raamatun ohjeissa. Tämä liike elää myös tiukasti perinteissä kiinni. Voisi kuvitella että Luterilainen oppi säilyy juuri näiden ihmisten keskuudessa. Tämän liikeen sisällä on silti sekä naispappeuden hyväksyjiä että vastustajia. Moni, joka hyväksyy naispappeuden tekee sen siksi että laki niin sanoo. Osa taas näkee että maailman aika on erilainen kuin Paavalin aikana ja siksi on perusteltua elää kohti todellista tasa-arvoa tässä asiassa.  Äärimillään tämä opin puolustaminen on aiheutanut kiistoja ehtoollispöydässä.

Kolmas selkeä ryhmä on luonteeltaan hajanaisempi ja sen sisällä on sekä liberaaleja ja konservatiivisa piirteitä. Sen piiriin kuuluu väkeä kaikista kristillistä suunnista Suomessa. Ryhmänä siitä on tulossa suurin. Olen huomannut että opilliset kiistat eivät ole heille ongelma vaikka ryhmä on selkeästi raamattu-uskollinen, Selkein ero tulee muihin Pyhän Hengen toiminnan korostamisessa. Liberaalius on lähinnä sitä, että vanhoista kaavoista halutaan eroon ja tilalle tuodaan vapaampi muoto palvella Jumalaa. Ehtoollinen on heille todellinen Kristittyjen yhteysateria! Ylistys ja rukous opetuksen kanssa muodostaa toiminnan ytimen.  Kaksi viimeistä ryhmää molemmat opetavat Pyhän Hengen vaikutuksista mutta ero syntyy siitä että tämä viimeksi mainittu jalkautuu selkeämmin ihmisten keskuuteen ja uskaltaa heittäytyä Pyhän Hengen toiminnan varaan. Missiona on tavoittaa ihmisiä lähellä ja kaukana.  Osa korostaa voimakkaasti parantamisen armolahjoja osa taas muita armolahjoja. Tämä liike on osa maailmanlaajuista Pyhän Hengen uudistuliikettä ja herätystä joka on levittänyt kristinuskoa uusille alueille Aasiassa ja Etelä-Amerikassa.

Tässä siis se miten itse näen Suomen kirkon tänään. Analyysi on pinnallinen mutta ehkä siinä jokin totuuden siemen on mukana.

Mielestäni suurimmaksi ongelmaksi muodostuu se, että nämä ryhmät eivät löydä toisiaan. Jakolinjoja synnyttää parisuhdelaki, naispappeus, karismaattisuus ja ties mitkä syyt.  Monista asioista on tehty myös pelastuskysymyksiä. Nämä pelastuskysymykset ovat siksi ongelmallisia että meillä itsellämme ei ole valtaa tuomita. Voimme vain kertoa mikä on synnin palkka. Jos sitten hyväksytään ajatus siitä, että on olemassa kadotus ja sen vastakohtana iankaikkinen elämä on pakko lähteä lavealta  tieltä takaisin kapealle tielle tunnustamalla että on olemassa myös paholainen. Pian myös Raamatun opetus henkivalloista ja Pyhästä Hengestä on otettava tosissaan. Kuvio toimii valitettavasti myös toiseen suuntaan.

Tämän asetelman takia ensimmäinen ryhmä etääntyy yhä kauemmas Raamatun totuudesta ja samalla Jumalasta. Siihen maailman kuvaan ei sovi täydellinen kaikkivaltias Jumala ja yliluonnollisen olemassa olo. On kysyttävä puhutaanko enää kristinuskosta, joka uskoo kolmiyhteiseen Jumalaan.

Kahta ensimmäistä ryhmää yhdistää sitoutuminen uskonnollisiiin perinteisiin ja kaavoihin, . Erotus on siinä että ensimmäiselle ryhmälle uskonnollisuus on hyve, toiselle suoja joka kiinnittä johonkin suurempaan ja syvempään eli Jumalaan.  Ensimmäiselle ryhmälle uskonnollisuus on kulttuurillinen arvo joka palvelee Humanismia ja on sillä tavoin rakkaudenväline.

Toista ja kolmatta ryhmää yhdistää  vankka usko ihmisen yläpuolella olevaan persoonalliseen Jumalaan ja  Jeesukseen, joka on tosi ihminen ja tosi Jumala, Raamattu ei ole heille kokoelma myytisiä tarinoita paimentolaisheimon jumalasta Ja Jeesuksesta joka viisudessaan sai aikaan uskonnon.  Suomen siioni on noiden kahden ryhmän varassa.

Ensimmäinen ryhmä on voimiltaan ja kooltaan kaikkein pienin mutta sen takana on kirkkopoliittista voimaa ja ammattiteologia ja siksi se kykenee pitämään kokoaan suurempaa ääntä julkisen sanan avustamana. Suomalaista keskustelua vääristääkin konservatiivisen lehdistön puute sillä liberaalien ja vihreiden aatteiden puristuksessa ei ole kovin muodikasta kirjoittaa konservatiivisten arvojen puolesta. Olisi hyvä jos tähän suhteeseen löytyisi jonkinlainen tasapaino. Molempia tarvitaan.

Neljäs ryhmä maassamme on ihmiset jotka ovat vieraantuneet Jumalasta ja Seurakunnista. On mielenkiintoista että tätä osaa kutsutaan kansankirkoksi. Toki se on sallittua, mutta on omituista, että sen osan tukeen vedotaan useissa hengellisissä väittelyissä. Tämän osan kuvitelut ja todelliset tarpeet sanelevat Kirkon suunnan vaikka heitä ei juuri kiinnosta Kirkon sanoma. Näin syntyy Ihmisen evankeliumi.

Mutta mutta…Ensimmäinen ryhmä pyrkii silti säilyttämään kaikkien ihmisten yhteyden kirkkoon ja kasteeseen. Se yhä tahtoo, että nuoret kävisivät rippikoulun. Nämä eivät ole vähäarvosia asioita, sillä näiden kautta myös Sanalla on yhä mahdollisuus.

Ykseyden etsiminen lähtee toisten arvon tunnustamisesta ja tuomiovallan jättämisestä Jumalalle. Ykseyden etsiminen on Jumalan sanaan ja Pyhän Hengen työhön luottamista. Näin uskova on aina Jumalan valvovien silmien edessä. Kristittyjen ykseys on paljon enemmän kuin vain Luterilaisen kirkon ykseys. Ykseyden pystyy lujittamaan vain Pyhä Henki, joka ei jäsenkirjoja kysele.  Siksi on varmaa että Jumala tekee työtään Suomessa. Mutta Jumalan aikataulu ei ole meidän määrättävissä.

Ykseyttä tarvitaan, jotta voimme työskennellä omassa seurakunnassamme oman paikkakuntamme hyväksi Jeesuksen opetuslapsena. Siksi on tarpeellista että tunnustamme sen hyvän mitä kukin ihminen tuo tullessaan olipa hänen katsantokantansa mikä hyvänsä ja siksi jäsenyys on tärkeää. Rukous murtaa rajoja ja raivaa tietä Pyhälle hengelle toimia. Näin pelkästä jäsenestä voi tulla opetuslapsi.

Pyhän Hengen uudistus tulee näkymään maassamme, sillä se on Jumalan Henki, joka synnyttää uskon todelliseen Jumalaan. Kivi jonka muut rakentajat jättivät maahan osoittautuu kulmakiveksi johon tukeutuen Seurakunnan temppeli, Kristuksen ruumis jatkaa rakentumista. Kotkat ovat nouseet siivilleen