Yhä selkeämmin eteeni alkaa muotoutua Armonmaa. Sen asunnot ovat varattuna rakkaudelle, veljeydelle ja armolle. Sen rajoilla ei ole esteitä eikä muureja. Muurit ja esteet ovat sen ulkopuolella kulkevien ihmisten ympärillä. Yritän huhuilla ihmisille heidän pikkumuuriensa sisäpuolelle ja kertoa minnepäin pitäisi kulkea.

Armonmaan asukkaat katsovat ihmeissään naapureidensa kulkua. Korkeat muurit ja ylväät tornit raapivat lähes taivasta kun niiden omistajat kulkevat ilman päämäärää etsien tarkoitusta ja syytä elää. Uudet nautinnot ja ja vanhat vääryydet lyövät leimansa muurien porttipieliin ja kuoleman pelko ajaa heitä syvemmälle muuriensa suojaan.

Armonmaassa Pyhä asuu arjessa. Kärsivällisyys ja ilo, valo ja vapaus parantavat saapujien haavat. Katkeruus ja viha väistyvät anteeksiantamisen ja -saamisen tieltä. Rukous kohottaa ja kantaa kulkijoiden väsyneitä jalkoja. Elämää saa merkityksen.

Rukous, taistelua pahuutta vastaan ihmisen puolesta.

Rukous on pahan sitomista pois ihmisen ympäriltä. Rukous raivaa tilaa Jumalan Hengelle toimia.

Uskomme Jumalaan, joka tuli lihaksi osoittaen meitä kohtaan äärimmäistä rakkautta.  Maailmanhistorian kulku muuttui kun Jeesus tuli maailmaan ja koulutti 12 nuorta miestä radikaalilla tavalla, murtamaan kärkenä tilaa Jumalan Valtakunnalle ihmisten keskuuteen.  Opetuslasten kautta Jeesus opetti meille mitä Jumala odottaa meiltä.  Jeesus näytti miten voitetaan armolla ja rakkaudella ihmisiä maailmalta Jumalalle.

2.kor.10:3-6  Me elämme tässä maailmassa mutta emme taistele tämän maailman tavoin.  Taisteluaseemme eivät ole ihmisten aseita, vaan niillä on Jumalan antama voima tuhota linnoituksia. Me kaadamme kumoon järjen päätelmät ja kaiken, mikä nousee ylpeänä vastustamaan Jumalan tuntemista. Me vangitsemme kaikki ajatukset kuuliaisiksi Kristukselle ja olemme valmiit rankaisemaan kaikesta tottelemattomuudesta, heti kun te itse olette tulleet täysin kuuliaisiksi.

Voima tulee Jumalalta, Pyhän Hengen vaikuttamana. Pyhä Henki, Jumalan Henki tahtoo henkilökohtaiseen vuorovaikutukseen kanssamme. Ennen kuin lähdemme rukouksen tielle olisi hyvä tietää mitä oikeastaan olemme tekemässä, Jumala kuulee kyllä rukouksemme aina mutta ymmärrys tekee  meistä kestävempiä rukouksessa.

Ensinnäkin meillä on lupa uskoa ja luottaa siihen että Jumala kuulee meitä. Usko ilman Pyhä Henkeä on mahdottomuus, Pelkän Ihmisjärjen päätelmillä ja aivoituksilla olemme mahdottoman edessä. Siksi Lapsenomainen kurottaminen Kohti Jumalaa on ainoa mahdollisuutemme.

Pitkään minua hämäsi ylimalkaiset puheet pyhyyden kokemisesta ja siitä miten pyhä henki puhaltelee ja kulkee missä tahtoo, Ikään kuin vain papit ja superuskovaiset voivat siitä jotain ymmärtää tai että Pyhä Henki liikkuu vain kirkossa ja raamattu hetkien yllä, aivan kuin se olisi pelkkä luonnonvoima, joka antaa sadetta sinne tänne antaen epämääräisiä pyhiä fiiliksiä. Persoonallisesta oman tahdon omaavasta Pyhyydestä ei kukaan maininnut mitään.

Pyhä Henki on  mysteeri länsimaiselle ihmiselle. Kuitenkin Pyhä Henki on sellainen joka toimii ja haluaa toimia kaikkien Jeesukseen uskovien kautta antaen Pyhä Hengen täyteyden ja Raamatussa luvattuja lahjoja.

Pyhän Hengen voimasta suurimpana esimerkkinä Jeesuksen voitto Kuolemasta. Sen perusteella voimme arvioida sen voiman.

Room.8:10-11 Te ette kuitenkaan elä oman luontonne vaan Hengen alaisina, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa. Jos Kristus on teissä, teidän ruumiinne tosin on kuollut synnin vuoksi, mutta Henki luo elämää, koska teidät on tehty vanhurskaiksi. Jos siis teissä asuu Jumalan Henki, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, niin hän, joka herätti Kristuksen kuolleista, on tekevä eläviksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne teissä asuvan Henkensä voimalla.

Pyhä Henki Vanhurskauttamina me rukoilemme Jumalaa ja tämä tieto vahvistaa meidän meitä rukoilijoina.

Kiittäkää iloiten Isää, joka on tehnyt teidät kelvollisiksi saamaan pyhille kuuluvan perintöosan valon valtakunnasta. 13Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, 14 hänen, joka on meidän lunastuksemme, syntiemme anteeksianto.

Olemme siis osa Jumalan suunnitelmaa. osa hänen valtakuntaansa.Kun Puemme ylleme Kristuksen olemme täysivaltaisia Jumalan perillisiä. Tämä Jumalan sota-asun mukana Jumalan valtakunta on läsnä jo tässä ajassa.

Mutta tähän rakoon ja ajatukseen paholainen yrittää työnsä ideansa ja ajatuksensa. Kun katsomme länsimaista kirkkoa, huomaamme että se on onnistunut melko hyvin. Olemme etääntyneet tuosta täysvaltaisesta perillisyydestä ja siitä että käyttäisimme sen suomia valtuuksia hyvin kauas. Opetuslapseus on muuttunut uskonnolliseksi jäsenyydeksi ja kituliaaksi armosta kiinniroikkumiseksi joka ei enää vakuuta ketään joille yritämme kertoa Jumalan lupauksista. Joulupukkikin on konkreettisempi hahmo ja filosofisesti uskottavampi kuin se ketä väitämme edustavamme.

Sen sijaan että että eläisimme ”voitokkaasti” Jumalan lapsen elämää me nyökkäilemme kyllä Raamatun kauniille sanoille rakkaudesta mutta emme uskalla elää sen lupauksia todeksi. Emme usko Henkivaltoihin ja ajatus persoonallisesta Pyhästä Hengestä arkemme keskellä on liian mahdoton ja uskomme on hiipunut lähinnä filosofishengelliseksi pohdiskeluksi ja elämän ohjeiksi. Jumalan väliintulo ja konkreettinen voima on jo liian paksua järjellemme. Samalla kuitenkin nielemme ajatuksen Jeesuksen lunastustyöstä koska pelkäämme  iäisyytemme katoavan ulottumattomiin. Uskostamme on tullut itsekästä ja ahnetta. Haluamme kaiken mitä maailma tarjoaa ja kaupanpäälle iankaikkisuuden Emme anna tilaa Jumallalle koska pelkäämme ettei aarteemme taivaassa riitä tyydyttämään tarpeitamme täällä ajassa.

Olemmeko velkaa Jumalle? Emme todellakaan, meillä ei ole tarjota mitään muuta kuin rakkautemme ja rukouksemme.

Voimmeko sitten ohittaa ne käskyt jotka Jeesus meille antoi, rakasta Jumalaa! Rakasta lähimmäistäsi! Rakasta itseäsi!

Lähimmäisen rakastaminen ei ole vain maallisen hyvän antamista. Nuo kolme asiaa. Jumala, lähimmäinen ja minä muodostavat kiinteän suhteen, jonka Henki vahvistaa. Kun annamme sydämemme avata tuota kolminaisuutta löydämme Jeesuksen tavan rakastaa ihmistä. Jos Jeesus olisi jättänyt jonkin noista kolmesta asiasta pois olisi Kristinusko niminen usko jäänyt syntymättä.

Jeesus rakasti Jumalaa yli kaiken, se ei jättänyt hänelle vaihtoehtoa vaan hänen oli kuljettava tie loppuun saakka. Se onnistui vain rukouksen avulla! Jos hän ei olisi rakastanut ihmistä yli itsensä Jumalan oikeudenmukaisuus ja sovitustyö olisi jäänyt tekemättä ja olisimme edelleen lain alla. Jos hän olisi katsonut itsensä arvottomaksi olisi hän ollut Paholaisen houkuteltavissa etsimään itselleen arvoa ihmisten silmissä ja olisi valinnut ratsukseen aasin sijaan korskean hevosen…

Meidän on noudatettava tätä samaa järjestystä näin löýdämme itsemme samalta tieltä nostamassa ristiämme kannettavaksi ja huomaamme ikeen keveäksi kantaa. Matt. 11:28-30

”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. 

Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.”

Otamme ristimme, seuraamme häntä ja noudatamme hänen opetuksiaan. Näin evankeliumi menee eteenpäin. Sydämen rukouksella ja uskolla ei järjellä

Ränsistynyt lastenleirin kuninkaantuoli nuotiopaikalla, missä kunnossa on valtaistuin ja  kuka istuu sinun valtaistuimellasi?

Valloita ja luo uutta, emme ole vain Kristuksen potilaita vaan myös sotilaita.

-Kalevi Lehtistä mukaellen-

Suomalainen kristillisyys, seurakunnat ja kirkkot ovat saaneet kasvaa ja vahvistua  vuosisatojen saatossa kuninkaiden ja valtaapitävien suojissa. Kristinusko on lakiemme ja oikeudentajumme pohja. Ihmisyys ja inhimillisyys on tuonut oman leimansa ja perinteensä uskontoon mutta pohja on edelleen sama.  Se on Jeesus. Mutta hengittääkö se vielä Pyhää. Vieläkö siitä tunnistaa sen radikaalin tuulen ja tuoksun, joka kulki kolmikymppisen Jeesuksen ja opetuslasten mukana.

On aika ravistella Kristillisyytemme rakenteita ja perinteitä. Niitä perinteitä, joita olemme rakentaneet uskomme ympärille tehden siitä uskonnollisuutta ja tapoja. Tulemme erilaisista taustoista, herätysliikkeistä ja kirkkoista. Ne ovat hengellisiä kotejamme, joista olemme imeneet sanaa, kuin vastasyntyneet maitoa. Ne ovat koteja, eivät linnoituksia tai vankiloita, joita ympäröivät periteiden muurit.  Linnoitukset ovat taistelua ja puolustusta varten. Niissä on käytössä miekat ja aseet, joita käytetään toisia ihmisiä vastaan. Koti on erilainen paikka, Kodissa kasvetaan ja kohdataan toisia ihmisiä, kylvetään ja niitetään. Miekat ovat taipuneet auroiksi. Kodeissa käy vieraita, jotka toivotetaan tervetulleeksi. Heille ojennetaan käsi ja heidän kanssaan käydään yhteiseen pöytään aterialle.

Olemme uuden alussa. Kristuksen seuraaminen arjessa rukoillen ja luottaen muuttaa kristillisyyden laadun. Pyhän Hengen vaikutus tuo rohkeuden ja ilon julistaa Jumalan rakkautta. Rakkauden, joka hehkuu ja näkyy meistä ulos. Sen mukana tulee luottamus ja ilo elämään, jota emme halua vaihtaa ikinä pois vaan olemme kuin mies, joka myi kaiken saadakseen pellon jossa oli aarre.

Miekan saamme käteemme silloin kun avaamme suumme rukoukseen yhdessä muiden Jeesuksen omien kanssa. Meistä tulee sotilaita ja  käymme taisteluun pahaa vastaan ihmisten puolesta.  Pyhä tuli takoo sanoistamme miekan, jota mikään paha ei kykene vastustamaan.

Jos et löydä pahaa olet sokea, sillä se paha on sitä kaikkea hyvää mitä me ihmiset jätämme tekemättä toisillemme ja samalla Jeesukselle.

Jouduin tänään haastavaan tilanteeseen kauppareissullani. Olen luvannut kuunnella Jumalan ääntä elämässäni ja riskeerata oman katu-uskottavuuteni ihmisten silmissä, pienessä yhteisössämme, jossa kaikki tuntevat toisensa. Pienessä yhteisössä jokainen saa oman leimansa ja paikkansa ihmisten silmissä, papit lukkarit, talonpojat ja muuta pysyvät lestissään ja jos joku poikeaa kaavasta se herättää huomiota. Kun Jumala koputtaa olkapäällesi ja osoitaa jotain lähimmäistä sanoen ”siunaa tuota ihmistä” tai ”Auta tuota ihmistä” , joutuu lupauksen antaja kovan paikan eteen. Noudatanko kutsua ja tottelen Jumalan kehoitusta. Jumala siunaa silloin sekä siunaajan että siunattavan mutta samalla saattaa joutua aivan uuteen valoon yhteisönsä silmissä. Jos taas painaa päänsä ja kulkee ohi, joutuu potemaan melkoista omantunnon pistelyä pitkän aikaa.

Tänään sain päähäni lähteä kauppaan osatamaan korppuja ja mustikka soppaa Joulun turvottamalle mahalleni. Kinkkua ja rosolia kului kiitettävä määrä. Kaupassa jäin seuraamaan näytelmää hedelmä osastolla kun mies etsi nuoren myyjän kanssa kympin seteliä hedelmien seasta. Olen usein nähnyt miehen kylän raitilla yksin ja tiesin hänet erään ystäväni sukulaiseksi joka asui yksin kaupungin vuokrakasarmissa. Jäin seuramaan löytyykö rahaa, miettien onko raha tosiaan hukassa kun kuulin miehen alistuneet sanat, ”No on mulla joku euro että saan jotain syötävää”

Tajusin ja tiesin että minun pitää auttaa ja tiesin mistä tuo halu tuli, mutta miten kehtaisin mennä väliin ja tarjota rahaa tai apua. Olisin täydellinen hölmö jos apuni torjuttaisiin. Mitä sanoisin, lyönkö rahana käteen ja katoaisin, mutta silloin taas en vosi siunata häntä. Ja taas joku pitäisi hurskasteluna jos menisin tarjoamaan rahaa. Tajusin miten vaikeaa meidän on auttaa spontaanisti toisiamme. Olemme rakentaneet yhteiskunnan turvaverkon jotta kukaan ei jäisi ilman huolenpitoa mutta samalla olemme jättäneet kaiken sen varaan ja menettäneet kyvyn auttaa suoraan.

Mutta sisäinen pakko voitti ja myyjän mentyä marssin miehen luo ja kysyin suoraan että jäikö rahaa ostoksiin ja saatko ruokaa. Sain saman vastauksen kuin myyjä, että ehkä vähän makkaraa. Kysyin että mitäs jos minä laitan rahaa ruokaan ja samalla kerroin tuntevani hänen sukulaisensa. Löin ainoan setelini miehen käteen ja toivotin hyvää uutta vuotta ja Jumalan siunausta. Hän katsoi ihmeissään minua ja kiitti. Apuani ei torjuttu, päinvastoin. Mietin samalla mihin rahat tulisivat menemään mutta huoleni oli turha, sillä nyt miehen ostoskoriin alkoi nousta banaaneja appelsiineja ja perunoita.

En kerro tätä brassaillakseni teollani vaan siksi että olisimme herkempiä kuulemaan Jumalan kehoituksia sisällämme. Me jätämme usein auttamisen tämän pelon takia. Mietimme liikaa mitä muut  ajattelevat. Jumala siunaa lahjamme jos vain uskallamme antaa. 

1.Joh 2: 12-14 Sana isille ja nuorille

12 Minä kirjoitan teille, lapseni: synnit on annettu teille anteeksi hänen nimensä tähden. 13 Minä kirjoitan teille, isät: te olette oppineet tuntemaan hänet, joka on ollut alusta asti. Minä kirjoitan teille, nuoret: te olette voittaneet Pahan.

14 Lapseni, minä kirjoitan teille: te olette oppineet tuntemaan Isän. Isät, minä kirjoitan teille: te olette oppineet tuntemaan hänet, joka on ollut alusta asti. Nuoret, minä kirjoitan teille: te olette voimakkaita, Jumalan sana pysyy teissä, ja te olette voittaneet Pahan.

Mikä on suruista suurin, kun pitkään eletään,

Mikä uurteet otsallemme painaa syvemmin.

Nähdä miten rakkaitamme täältä pyyhkäistään, 

Ja olla yksin maailmassa , niin kuin minäkin…

Mutta onko se kohtalomme, onko meidät jätetty oikeasti yksin?

Tulemme kukin omista taustoistamme, hyvistä tai huonoista. Emme voi vaikuttaa siihen, mutta olemme silti osa tarinaa.

Tarinani Jeesuksen seuraajana on hyvä. Minulle on jo ennen syntymääni luotu osa siihen osa. Minulle on varattu paikka. Tuntuu uskomattomalta, että olen osa suurta Jumalan pelastussuunnitelmaa. Tässä suunnitelmassa minä en itse luo itselleni paikkaa ja merkitystä, vaan annan siihen valtuudet Jumalalle. Tässä ovat käteni, jalkani ja suuni, käytä Herra niitä.

Joh. 17:24 ”Isä, minä tahdon, että ne, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä missä minä olen. Siellä he näkevät minun kirkkauteni, jonka sinä olet antanut minulle, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman luomista.

Tarina, joka koskee minua, alkaa adventista runsas kaksituhatta vuotta sitten, vaikka kaikki on ollut valmiina jo alusta asti. Me juhlimme Joulua mutta adventti luo pohjan kertomukselle, joka liittää kaikki kansat ja ihmiset Jumalan suureen pelastussuunnitelmaan.

Aasi, vaatimaton ratsu tuo uuden kuninkuuden maailmaan. Kuninkaitten kuninkaan, joka avaa meille portin uuteen kaupunkiin hänen jäljessään, Saan huutaa Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä, Israelin kuningas!

Mutta työ täällä maailmassa on vielä kesken. Jeesus käski meitä, meitä jotka olemme osa suunnitelmaa tekemään työtä. Menkää ja tehkää hän sanoi…

Menkää ja tehkää… mitä se on? Minne menisimme? Kysy ja kuuntele mikä on paikkasi, mikä on roolisi suunnitelmassa. Rukoile ja kuuntele. Sitten mene. Mene seurakuntaan, sinä olet osa omaa seurakuntaasi, Seurakunta ei ole pappien ja kanttoreiden, nuoriso-ohjaajien ja lastenhoitajien oma maailma vaan seurakuntalaisten maailma ja sinä olet osa sitä. Rukous on kaksiteräinen miekka jonka toisen terän sinä luot ja Jumala valaa toisen. Yhdessä Pyhän Hengen kanssa siitä ja Yllesi puetusta Kristuksesta tulee sota-asu joka antaa sinulle voiman ja turvan.

Komeaa tekstiä ja suuria sanoja. Niin on ja takana on Kuningasten Kuningas ja pelastaja. Joskus on evankelistojen aika, joskus suurien profeettojen, Mutta meille on jo evankeliumi annettu eikä työmiehet elopellolle tule tyhjästä vaan meistä, jotka olemme saaneet Sanan.

Uusi Helluntai

Uusi Helluntai  syttyy ihmisen sydämessä, kun hän löytää sisältään jäljen, jonka Jeesus sinne jättää. Se on pieni särö jäässä, joka ympäröi tunnotonta sydäntä.

Tunnoton, jääkuoressa oleva sydän  ei jaksa säteillä lämpöä ympäristöönsä. Sen voimat riittävät juuri ja juuri pitämään kantajansa elossa.  Jääsydämen usko takertuu armoon, mutta kynnet revenneenä hän kantaa vanhoja taakkoja selässään.

Jos emme ota Jeesusta mukaan arkeemme, olemme vaarassa tukehtua ja vanhat synnit palaavat taakaksemme yhä uudestaan.  Jumalan lain edessä  teemme itsestämme syyllisiä jälleen kerran ja elämästämme tulee tuskaisaa vaellusta hämärässä. Olemme alttiita pahan äänelle. Se kuiskaa korvaasi, että juuri tällainen olet etkä voi asialle mitään, olethan ihminen ja osasi on vaikeroida omassa heikkoudessasi.

Tämä etäännyttää meidät Jumalasta ja pälyilemme piilossa hänen kasvoiltaan kuin Adam aikoinaan. Lopulta jättäydymme pois myös armosta ja hylkäämme evankeliumin liian vaikeana asiana. Gal 6:7-8 sanoo,

Älkää pettäkö itseänne! Jumala ei salli itseään pilkattavan. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. 8 Joka kylvää siemenen itsekkyyden peltoon, korjaa siitä satona tuhon, mutta se, joka kylvää Hengen peltoon, korjaa siitä satona ikuisen elämän.

Itsekkyys ei aina ole toiseen ihmiseen kohdistuvaa vaan se voi olla myös Jumala suhteeseen vaikuttava asia. Jeesuksen kosketus vaikuttaa omaantuntoomme, joka alkaa sulattaa jäätä. Jos siinä vaiheessa annamme pahalle valtaa ja emme luota siihen, että Jumala voi toimia minunkin elämässäni. Saatamme helposti sanoa itsellemme että jään tähän paikalleni omaan epäuskooni kipuilemaan, sillä olenhan vain ihminen, pelkkä armon kerjäläinen.  Toki olemme sitäkin mutta meillä on lupa uskoa armo kaikkine lupauksineen todeksi. On lupa uskoa!

Tuon lupauksen sisältö on lahjoitettu usko lahja, jonka saamme Jumalalta, sen vastaanottaminen tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että vastaamme Jumalalle: -Minä uskon tai kuten rippilapsi sanoo, minä tahdon. Jumalan lupauksen jättäminen huomiotta on itsekkyyttä ja halua toimia oman pään mukaan.

Olen miettinyt sitä mikä hoitaa uskoa. kun ihminen haluaa hoitaa terveyttään hän kuntoilee jotta ruumis saa ravintoa ja hakee virkistystä ja iloa jotta mieli pysyisi terveenä. Uskoa hoidetaan lukemalla Jumalasta ja Jeesuksesta. raamattu on sitä proteiinia joka vahvistaa ja rukous polttoainetta joka pitää käynissä. Ylistys toimii samalla tavalla kuin nauru ja itku. Ylistys puhdistaa sydämen ja valmistaa sitä Jumalaa varten. Ylistys vie meidät Jumalan kasvojen eteen kääntäen katseemme arjen kilvoittelusta ja omasta syntisyydestämme Jeesukseen. Ylistäessä olemme yhdessä Jumalan kanssa ja vahvistumme Hengen yhteydessä uskossamme.

Joulunakin voimme kokea uuden Helluntain. Pyhä Henki kirkastaa meille Joulun Lapsen syvimmän merkityksen. Armon, joka nostaa meidät Herran kasvojen eteen riemuitsemaan valosta joka kirjaimellisesti nostaa meidät pois pimeästä niin, että saamme arjessakin kulkea valossa kohti valon lähdettä.

Ajatukseni lähtee liikeelle omasta tukehtumisen tunteesta kun ensin oivaltaa jotain elämästä ja sitten innolla lähtee toteuttamaan itseään sen suuntaisesti. Ongelmani on ollut juuri tuo vallaton tarve toteuttaa omaa minääni. Kun 10 asteen pakkasessa ja lumimyrskyssä hakkaa avantoa pakostakin ihminen tuntee itsensä pieneksi ja nöyräksi. Joka viikko tuo pahuksen avanto jäätyy kansista ja suojista huolimatta ja edellisen päivän työ on kirjamellisesti kadonnut jäähän.

Kun kilvoittelemme uskonelämässä, pyrkimyksemme on olla Kristuksen kaltainen. Mutta kuinka helposti luomme itsellemme  itse tietyn mallin ja kuvan siitä millainen on Kristus. Sitten juoksemme tuon kuvan perässä. Näin hengellinen elämä muuttuu nopeasti velvollisuuksiksi ja tavoittelemme tiettyä tunne tilaa, jotta voisimme olla tyytyväisiä uskonelämäämme. Yritämme toimia sen kuvan mukaan jonka olemme itse luoneet. Tällainen usko näännyttää ihmisen ja pahimmillaan johtaa niin suureen pettymykseen, että  luottamus armoon katoaa ja pian myös Jumalaan. Ihminen palaa karrelle ja seuraa hengellinen kuolema.

Kun ihminen tulee uskoon ja ymmärtää oman syntisyytensä Jumala liittää vanhan syntisen elämämme Kristukseen, joka ristiinnaulitaan. Vanha minuutemme kuolee yhdessä Kristuksen kanssa ristillä. Voiko kuollut tehdä mitään?

Olen kokenut jollain tapaa sympatiaa Lasarusta kohtaan ja meittinyt hänen elämäänsä kirjaimellisesti uudesti syntyneenä ihmisenä. Mitä hän tunsi ja millainen oli hänen elämänsä lopulta.

Kun Lasarus kuoli, kykenikö hän millään tavalla auttamaan itseään? vastaus on yksinkertaisesti ei. Hän oli haudassa neljättä päivää. Hän jo haisi kun Jeesus herätti hänet kuolleista. Lasarus sai elämän lahjaksi Jumalalta.

Kun me kuolemme Jeesuksen kanssa ristillä emme voi itse uudestaan syntyä, emme itse voi itsellemme antaa elämän lahjaa, emmekä voi itse synnyttää itsessämme uskoa. Vanha kuollut minämme ei siihen pysty. Mutta Jumala antaa uuden elämän lahjana. Tuolloin on elämämme liitettään Kristukseen myös ylösnousemuksessa ja olemme Kristuksen ja Kristus on meissä. Meidän ei tarvitse enää luoda kuvaa siitä millainen on Kristus vaan olemme itse Kristuksen kuvajaisia hänen veljiään ja siskojaan. Meidän ei enää tarvitse juosta kuvitelmien perässä vaan elää uudistuneena Kristuksessa arjessa ja pyhässä. Annamme Jumalan tehdä työtä sydämessämme ja kuunnella Pyhän hengen kouluttamaa omaatuntoa.

Mutta muistinko lukea evankeliumista miksi joulu on, Ja miksi se Jeesus ratsasti aasilla…hetkinen sehän oli menossa Golgatalle eikä Beetlehemiin syntymään…pitäisköhän mun päivittää tää mun uskoni