Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


Jätä kommentti

Kevätpäivänä kalmistossa

Hautausmaa on usein rauhallisin paikka niissä maisemissa, joissa kuljeskelen. Kotinurkilla tie vie joskus kolmenkin kalmiston kautta yhdellä kävelyllä. Yksi niistä on hylätty. Voisi kysyä, onko kuolleempaa paikkaa kuin hylätty hautausmaa. Ainakin minusta juuri hylätty on kalmistoista rauhallisin.

Useimmiten käyn Pietarinkirkon kalmistossa. Se on lähin. Jokiranta tuo oman perspektiivinsä niin maisemaan kuin tunnelmaankin. Joki vetelehtii raukeasti alavirtaan – milloin ei ole jäässä. Ja ehkä silloinkin. Toimiiko elämä samoin?

Nimet hautakivessä eivät kerro juuri mitään. Jotkin muistuttavat hämärästi paikallisista merkkihenkilöistä; onko tuo nyt sukua kunnan luottamushenkilölle vaiko hevosvarkaalle. Siellä täällä lepää joku nuorena nukkunut.

Yhdellä hautakivellä ihan rannassa istuskelee tyyppi, jonka kanssa usein seisahdan vaihtamaan ajatuksen taikka kaksi. Hän on pieni ja hiljainen. Tähän päivään asti olen pitänyt häntä enkelinä. Sellaisiahan hautausmailla tapaa nähdä. Tänään oivalsin hyvänpäiväntuttuni keijumaisuuden. Olisiko liian uskaliasta kysäistä hänen identiteetistään?

Piilossa erään hautakiven takana on toinen henkilö. Hän istuu kasvot käsiin peitettynä. Luulen, että joku on saattanut hänet istumaan siihen ja mennyt sitten menojaan. Jos hän kohottaisi katseensa, hän näkisi joen. Ehkä kuulisi, että jää paukahteli iltapäivän auringossa. Kevään ääntä.

Hautausmaa henkii yhtä aikaa elämän rajallisuutta ja rauhaa. Tässä seison enkä muuta voi. Takaisin ei voi palata, edessä on jotain. Ehkä vetelehtivä joki haluaakin rauhoittaa. Kun menen hautausmaalle seuraavan kerran, kuiskaan murheelliselle kaverille, että aikaa on aina jäljellä ihan koko loppuelämä.


5 kommenttia

Kiitollinen mieli

Pidin eilen toisen kerran Pyhäkoulua Majatalo-kuoromme laulajien muksuille. Sydämeni suli täysin kun kolmevuotias Minttu uskaltautui mukaan ja lauloi toisten kanssa “Lensi maahan enkeli” .

Olen touhunnut Seurakunnan yhteydessä monenmoista viimevuosina. Kaikenlaisia juttuja olen saanut olla laittamassa liikkeelle yhdessä työntekijöiden kanssa ja Jumala on ihmeellisellä tavalla johdattanut ihmisiä yhteen. Pyhä Henki on ollut läsnä joka käänteessä. Pyhän Hengen toiminta on ollut vahvaa mutta samalla hellävaraista. Jumalan Henki on puhutellut ihmisiä ja vetänyt heitä puoleensa. Moni kertoo rauhasta ja lämmöstä,  joka on täyttänyt heidät.  Jumalalla on ollut selkeästi oma aikataulunsa kaikkeen sillä mikään ei tapahtunut väkivalloin tai pakottamalla.

Eilinen pyhäkoulu päättyi siihen, että olimme lasten kanssa piirissä ja kiitimme Taivaan Isää kaikesta mitä meillä on. Vanhemmat olivat jo lopettaneet laulutreenit ja olivat tulleet katsomaan touhujamme. Tilanteessa oli jotain hyvin koskettavaa. Paikkakunnallamme ei ole seurakunnan puolella ollut pyhäkoulua moniin vuosiin, vaikka sen tarve on tiedostettu koko ajan. Nyt se lähti liikkeelle aivan luonnostaan ilman suurempia kipuilija ja aikataulu miettimisiä. En koskaan itse ajatellut että minä olisin se joka lähtee liikkeelle sillä Majatalon Isännyys on ollut jo aikaa vaativaa  (nyt uskallan jo itsestäni tuota nimitystä käyttää).  Mutta kuoroharkkojen aikaan minulla ei ole muutakaan tekemistä ja lasten kanssa olin jo tullut tutuksi talven aikana.

Majatalo-toiminta on koko perheen toimintaa ja sen ympärille on muodostumassa avoin yhteisö johon on helppo tulla mukaan. Laulajat, soittajat ja keittiöväki palvelevat ilolla aina iltoihin saapuvia ihmisiä. Seuraava asia jonka odotan syntyvän on raamattu- ja rukouspiiri. Myös siitä on puhuttu pitkään mutta vielä se ei ole löytänyt oikeaa aikaa, paikkaa ja vetäjää. Toki seurakunnassamme on rukouspiiri mutta se kokoontuu iltapäivällä ja työssäkäyville täysin mahdoton aika.

Kaikkeen tähän liittyy esirukous ja usko siihen että kaikki tulee tapahtumaan koska se on Jumalan tahto. Kaikki toteutuu koska Seurakunnassa on ihmisiä jotka ovat asettuneet Jumalan kasvojen eteen oikealla asenteella.

Yksi tärkeä asia on myös se että kukaan meistä ei ole laskenut katsettaan Kristuksesta. Emme ole lähteneet miettimään kirkkopolitiikkaa tai oppeja tehdessämme tätä työtä yhdessä. Kaikki on jätetty Jumalan varaan. Tämä onkin tärkeää,  että emme lähde sulkemaan mitään tai ketään pois vaan luotamme siihen että Jumala tekee kaikissa ja kaikessa työnsänoten kuvat 007