Tiedän että eräällä laululla on tällainen nimi, sen etsin kuunnellakseni koska en näistä sanoista päässyt eroon, mutta eivät laulun sanatkaan avanneet mitään erityistä? Joten katselin jälleen ikkunastani ja näin pienen oravan värjöttelevän pihlajapuun oksalla ikäänkuin lämmitellen itseään. Tiedättehän miltä orava näyttää kun se pitää ”käsiään” söpösti rintansa päällä? Vielä näin pienen talitiaisen etsivän nurmikolta jotain suuhunsa pantavaa, vaikka yöllä oli pakkasta. Löysikö se mitään, en tiedä.
– Ja seuraavaksi alkoi sataa valtavia lumirännän hiutaleita, niin suuria etten ole ennen nähnyt. Siis ihan oikeasti.

Niin äkisti kevät muuttui takatalveksi. Mietin onko tässä jokin sanoma? Avasin Raamatun ja sehän herkästi avautuu kohdista joita paljon lukee, tai jotka ovat erityisen merkittäviä itselle. – Daniel 9!
En ymmärä oikeastaan mitään tästä Danielin kirjasta, niin vaikea se on, mutta jotenkin se aina sisintäni kuohuttaa. Osaksi se johtuu eräästä ihmeestä jonka koin melko pian uskoon tultuani, silloin kun en vielä Raamattua kovin hyvin ollut ehtinyt ”uutena ihmisenä” lukea, enkä sitä sisältä tuntenut kuin kaikkein käytetyimmiltä tutuilta osiltaan.

Tässä yhdeksännessä luvussa koskettaa tuo Danielin harras rukous jossa hän kääntää kasvonsa Herran Jumalansa puoleen,”anomisessa, paastossa, säkissä ja tuhkassa”. Ja hän kirjoittaa:” Minä rukoilin Herraa, Jumalaani, tunnustin ja sanoin:” OI Herra, sinä suuri ja peljättävä Jumala, joka pidät liiton ja säilytät laupeuden niille, jotka sinua rakastavat ja noudattavat sinun käskyjäsi. Me olemme syntiä tehneet, olemme väärin tehneet, olleet Jumalattomat ja uppiniskaiset; me olemme pois poikenneet sinun käskyistäsi ja oikeuksistasi”… jne.

Kun tuota rukousta lukee, se on pitkä ja perusteellinen synnin tunnustus ja Jumalan armoon ja anteeksiantamiseen vetoomus. Se on myös ilmoitus tulevasta ja selitys tuleviin. 10 luvussa Danielille ilmestyy enkeli joka on niin valtava että Daniel menetti kaiken voimansa mutta enkeli ravisti maahan kaatuneen Danielin hereille ja sanoi:” Daniel, sinä otollinen mies, ota vaari niistä sanoista, jotka minä sinulle puhun ja nouse seisomaan, sillä minut on nyt lähetetty sinun tykösi” Enkelin puhuessa Daniel nousi ja vahvistui. Enkeli oli tullut sanojensa mukaan opettamaan Danielille, mitä on tapahtuva:” sinun kansallesi päivien lopulla”.

Niin, mitä sitten, miksi tämä?

Ihmeen tähden, saa uskoa tai olla uskomatta, mutta…
Olin vasta päässyt sisälle uuteen elämääni, tullut tuntemaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen sisällisesti ja vahvasti, kun olin eräässä rukouskokouksessa. Niitä pidettiin tyhjennetyssä omakotitalossa ja meitä oli siellä aina paljon, koska oli herätyksen aika -70 luvulla.  Ja kuten kirjoitin, minä en ollut ehtinyt vielä paljoakaan oppia kun yht äkkiä minulle tuli valtavan voimakas tarve sanoa seuraavat sanat kuuluvalla äänellä:” Älä pelkää sinä otollinen mies! Vahvistu vahvistu” kahteen kertaan minä tämän toistin ja olin täysin kauhuissani ja ymmälläni..(Dan.10. jae19)

Tämän sanottuani aloin kuulla voimakasta miehen nyyhkytystä!? Silloin en tiennyt kuka se oli mutta kokouksen jälkeen kuulin kuka hän oli ollut ja paljon myöhemmin tämä mies, jonka kanssa en oikein ollut samalla alltopituudellakaan, tuli minulle henkilökohtaisesti kertomaan että sanat olivat hänelle, hänen erittäin vaikeassa elämäntilanteessaan. Eikä tämä mies ollut kuka tahansa.
Jumalan on ihmeellinen, siitä lähtien me paremmin ymmärsimme tämän ”veljen” kanssa toisiamme. Hän oli oikein ”Tosi Mies. ” Kasvatettu sellaiseksi ja nainen vaietkoon seurakunnassa 😉 ja minähän jo silloin rukoilin myös ääneen.

Jumala voi siis toimia juuri niinkuin parhaaksi näkee ja käyttää täysin ketä tahansa joka on vilpitön ja jopa edes ymmärtämätön tällaisista tapauksista/armolahjoista. Ja kuitenkin voi olla, jos myöhemmin alkaa ajatella itsestään: ”mikä se minä olen mitään” ja lakkaa kuuntelemasta mitä Jumala tahtoisi tuoda julki, vaikkapa juuri  jotain rakasta lastaan auttaakseen ja rohkaistakseen niin itsensä vähättelemisellä näin ei pääse tapahtumaan. Tosin Jumala ei ole yhden ihmisen varassa, mutta kuitenkin.

Minua tämä tapahtuma vuosikymmenien takaa on aina siunannut ja vahvistanut uskoani Jumalan Sanaan. Kaikki mikä Raamatussa on, ON! Ymmärsipä sitä tai ei. Ja paljon jääkin ymmärtämättä, mutta ehkei ymmärrys olekaan se tärkein vaan Usko jonka Jumala vaikuttaa!

– Lopuksi, käänsin sivua nipussa uuden testamentin puolelle. Matteus 4. ” Sitten Henki vei Jeesuksen ylös erämaahan perkeleen kiusattavaksi. Ja kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja ja neljäkymmentä yötä, tuli hänen lopulta nälkä. Silloin kiusaaja tuli hänen luokseen!” –  Hän Jumalan Poika, oli kaikessa kiusattu niin kuin mekin, ja siksi Hän voi kiusattuja auttaa ja Vapahtaa niin monin eri tavoin kun olemme kuulevin korvin, näkevin silmin ja puhtain sydämin.

Tätä ei koskaan saa unohtaa, Jeesus, rakas Vapahtajamme kesti kaiken puolestamme ja tähän saamme luottaa! Tämä on totta ja meitä odottaa ihana tulevaisuus, vaikka taivas nyt juuri itkeekin takatalven kourissa valkeaa ”rättiä”. Rukoillaan ja valvotaan ettei meidän tarvitsisi itsemme tähden kysyä:” Itketkö sinäkin Jumala”?
-Ja uusi lumi on vanhan surma, sanoi rakas maallinen isäni ja hän puhui aina totta. Lähdetään siunattuina kohti kevättä ja kirkkautta.!

Vaan portti kaikkeen siihen mitä kaipaat!

Otsikko ja alkulause ovat lainatut eräästä liikuttavasta uutisesta jossa kerrottiin pojasta, jolla syntymänsä jalkeen havaittiin geenivirhe, joka johtaisi varhaiseen kuolemaan. Ja niin myös kävi. Muutaman vuoden hän pystyi liikkumaan omin voimin mutta elämä loppui vaikeavammaisena äkillisesti 25 vuotiaana sairaalan sänkyyn.

Hänen vanhempansa antoivat jo nuorena pojan käyttöön koneensa jolla poika saisi yhteyden ulkomaailmaan ajankulumisen auttamiseksi. Muuten vanhemmat eivät olleet kiinnostuneita pojan pelaamisesta, paitsi että tämä teki sitä pääasiassa iltamyöhään ja öisin. Poika suunnitteli itselleen fantasiamaailman ja muovasi hahmonsa  väkeväksi sankariksi. Kun hän kuoli eivät vanhemmat tienneet hänen salasanaansa, mutta poika oli kirjoittanut myös blogia nimeltään ”Ajatuksia elämästä”. (suomeksi käännettynä) ja sitä kautta isä saattoi ilmoittaa poikansa kuolleen. Ilmoituksen otsikko oli ”Matka on päättynyt”.

Miksi kerron tämän? Kahdestakin syystä. Ensimmäisenä täytenä yllätyksenä vanhemmille tullut tieto, kuinka valtava olikaan se ihmisjoukko jotka tunsivat heidän poikansa ja joiden kanssa tämä oli ollut ympäri maailman tekemisissä. Valtavat määrät yhteydenottoja ja monet tulivat eri maista  pojan muistotilaisuuteen ja isä kirjoitti:” Ystävät olivat kuin pieni kansa, joka oli elänyt toisessa ulottuvuudessa, eikä meillä ollut siitä mitään tietoa.”!? Oli laskettu että poika oli kirjoittanut 10 vuoden aikana 15-20 000 tuntia!

”Ei se ole ruutu vaan portti kaikkeen siihen mitä kaipaat”!

Jumala, Kaikkivaltias, joka kaiken on suunnitellut on jokaiselle meistä antanut joitain ns. luonnollisia lahjoja joita saamme käyttää  niin kuin osaamme omaksi iloksemme mutta ehkä myös toisten. Mutta Hän voi ottaa nuo lahjat myös omaan käyttöönsä! Kun ihminen saa uskon armolahjan, Jumala voi ottaa myös ne luonnon lahjat jotka hän on kuhunkin ihmiseen armossaan laittanut, käyttöönsä ja silloin ne voivat palvella lähimmäisiä myös armolahjoina.

Minua liikutti niin tuon pojan salattu elämä, joka kuitenkin vanhempien tietämättä, levisi kaikkialle maailmaan. Surullista siinä on vain se ettei tuo lahja palvellut Jumalaa vaan fantasiaa. Minullakin oli ja varhaislapsuudessa maailma johon pakenin. Satu – ja mielikuvitus maailma. Kirjoitin ja kuvitin satukirjoja siitä asti kuin opin kynällä kirjoittamaan ja piirtämään. Olen myös aina ollut himolukija.

Kiitän näistä lahjoista Jumalaa! Ne ovat saaneet oikean suunnan Jumalan suuresta armosta! Kirjoittaminen, kuvien tekeminen ja lukeminen ovat olleet minulle se portti kaikkeen siihen mitä olen kaivannut, kuinka syvästi kiitollinen olenkaan!  –

Toinen syy nyt kirjoittaa on että pääsin rakkaalle metsätontillemme. Kevät oli sulattanut kaiken lumen ja talven jäljet metsästämme ja luonto siis varhainen ja täysi kauneudessaan! Kuinka nautinkaan.

Olin miettinyt useamman kerran matkan aikana ja perille päästyämmekin että tekisi mieli rukoilla. Samaa oli miettinyt tytär, joka kiitollisena on nyt vihdoinkin päässyt muuttamaan takaisin remontoituun kotiinsa. Emme voineet viipyä kauaa enkä siis sanonut ajatustani hänelle, mutta kuinka ollakaan tytär sanoiksi puki:” Äiti pitäisiköhän meidän rukoilla”!? Itkuhan siinä taas pääsi ja niin oli ihana taas meidän metsäkirkkomme ettei kiitoksesta loppua tullut, ei myöskään siunauksista joilla muistimme ystäviämme laajasti. Pyhällä Hengellä oli paljon asiaa. Suloista asiaa. Siunaavaa.

Kun olimme tulossa kotiin mielessäni soi seuraava virsi ja kuinka hedelmällisiltä sen tutut sanat tuntuivatkaan, ne olivat kuin mettä ja hunajaa.
Voi kuinka rakastankaan Jumalaa!

” Herraa hyvää kiittäkää, iloiten ylistäkää, luodut kaikki laulakaa Luojan suurta kunniaa! Pyhät, suuret, korkeat työnsä on ja oikeat, suuri Herrautensa, maassa on ja taivaassa. Kiitos Jumalallemme soikoon sydämestämme, virsin, lauluin, psalttarein, harpuin, huiluin, kantelein. Kaikki joissa Henki on, kiittämään jo tulkohon, Herraa Hyvää riemulla, Halleluja Halulla!!!”

On Hyvä Päivä!
Joku on oikein, oikeammin kuin oikein! Kaikki hyvin, saarna kappelillamme, musiikki, ihmiset, ystävät, seurakuntalaiset, kaikki. Ja suurin kaikista, Ilosanoman päivä Jeesus Elää!
Eikä hän kuollutkaan kuin kerran.

Tytär tipautti minut kotini eteiseen ja lähti valmistelemaan evakosta paluutaan jonka on luvattu tapahtuvan viikon lopulla tai ainakin kun kuukausi loppuu!
Ilma on lämmin, linnut laulavat ja taivas on sinivalkoinen. Otin kirjan mukaani, menin terassilleni lukeakseni sitä, mutta niin suuri ilo, kiitollisuus ja riemu täyttää sieluni etten voinutkaan keskittyä lukemaani, istuin vain ja nautin.

Annoin Jumalan Hengen ravita ja siunata sisintäni.

Istuin siellä kauan.
Kuinka hyvää olikaan kaikki!

Jäimme kappelillekin hetkeksi (ennenkuin tulimme kotiin) ja tunsin kuinka rakkaita ihmiset olivat. Olisin tahtonut sanoa jokaikiselle osallistujalle ”rakastan sinua” Rakastan Sinua! Ehkäpä sain synninpäästönkin ja siksi koin itseni Vapaaksi kuin taivaan lintu ja Ilo virtasi huolien ja murheiden sijaan. Kiitos kohosi Luojalleni ja kiitos lähimmäistäni kohtaan. Jumala on armollinen, Hän tekee ihmisen Vapaaksi kaikista taakoistaan.

Siitäkin huolimatta että huomenna jo taas voi arki tuntua arjelta. Vaikka se vieläkin on pyhä.
Niin paljon hyvää! Niin paljon rakasta, kaunista, Pyhää ja arvokasta.

Ja kuitenkin, suru ja kärsimys viereisessä pöydässä. Eräs meistä, hiljainen mies jolla on  vaimo ja aikuiset lapset, taitaa olla lapsenlapsiakin. Mies, joka on aina ollut palvelemassa meitä kaikkia tavallaan, on pitkään ollut vakavasti sairas eikä taida toivoa tämän elämän suhteen enää olla. Minullekin rakkaaksi tullut, ainaisen ystävällisyytensä, Ihmisyytensä ja vaatimattomuutensa vuoksi.

OI JUMALA!

Sinä, Jumalan Poika, auta ja armahda, tätä miestä, ainakin kipujen suhteen. Ja jos aika on Ota armollisesti luoksesi Taivaan Iloon!
Jeesus kuule rukouksemme ystävämme ja hänen perheensä puolesta!

”Ja Hän sanoi heille:” Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa” Silloin Hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset. Ja Hän sanoi heille:” Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista ja että parannusta syntien anteeksi saamisesta on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista. Te olette tämän todistajat. Ja katso, minä lähetän teille sen, jonka minun Isäni on luvannut, mutta te pysykää tässä kaupungissa, kunnes teidän päällenne puetaan Voima Korkeudesta. Sitten Hän vei heidät pois, lähes Betaniaan asti ja nosti kätensä ja siunasi heidät. JA tapahtui Niin, että hän siunatessaan heitä erkani heistä, JA HÄNET OTETTIIN YLÖS TAIVAASEEN. Ja he kumarsivat häntä ja palasivat Jerusalemiin Suuresti Iloiten!!! Ja he olivat alati pyhäkössä ja YLISTIVÄT JUMALAA!
Luukas 24: 44-53

Kiitos Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle!

Nyt kun jostain syystä nettiyhteys oli yli vuorokauden tavoittamattomissa ja vikaa etsin, mutten löytänyt, tulipa turvaton ja orpo tunne! Melkeinpä sanoin kuvaamaton. Siksi tuo vanha sanonta otsikossa!

Niin paljon olisi sanottavaa ja olisi aina ollutkin, sellaistakin jota ei ole tullut sanoneeksi. Senkin tähden; Kiitos kaikille teille jotka olette vuosien ajan tekstejäni lukeneet ja omalla tavallanne niihin osaa ottaneet!
Olen huomannut nyt viimeaikoinakin täällä ”taivaalla” jonkun, tai joittenkin, käyvän lukemassa vanhoja kirjoituksiani ja itsekin palannut sitten niihin! Huomannut että aika on kulunut mutta siltikin voin lukea hyvällä mielellä entisiä, näistä nykyisistä en niinkään tiedä!
Ikä tekee tehtävänsä. Tunnustan myös huomaavani toiston ja voi olla että nämäkin sanat jossain jo ovat.

Tänään kun ”kone” taas sallii, iloitsen kun vanha virsi on soinut mielessäni aamusta alkaen, lapsuuteeni kuulunut, – tuoden minulle toivon ja ilon sanoman pitkäperjantain suruun ja murheeseen! Laitan säkeistöt vanhoilla sanoillaan sillä toivolla että näistä kumpuaisi toivon ja uskon sanoma! Sana sanottu aikanansa!

” Murhemielin, kyynelöiden oppilasta kaksi käy, Mestariaan ikävöiden, Jeesusta ei enää näy. Mutta, katso, kulkeissansa Hän käy heidän rinnallansa,. Seurassansa vaeltaa. Kohta murhe katoaa!!
Usein ahdistusten tiellä, Hämärässä kuljetaan, murheisina, niinkuin  vielä Jeesus oisi haudassaan. Sielu kulkee yksinänsä, huokaa epäilyksissänsä. Kunnes täyttää sydämen Läsnäolo Jeesuksen!!
Siitä näen, ettei meitä Jeesus hylkää hätähän . Kun käyn ahdistuksen teitä, arvaamatta tulee HÄn. Juur kun sydän surren kysyy: Miks niin kaukana Hän pysyy? Silloin lähellä jo on auttajamme verraton.
Uskollisin ystävistä,viivy aina luonani. Mitään mull ei pelkäämistä, kun vain pääsen turvaasi. Vaikka murheen myrskyt pauhaa, Sulta sieluni saa rauhaa. Seuraani kun sinut saan, sydän syttyy palamaan!
Kun mua vaivaa suru syvä, Voittos saata mieleeni! Ja Sun ansiosi hyvä, että olen omasi. Rauhaa, Jeesukseni anna, Sanaas suo mun toivo panna Joka kylvi kyynelin, riemuin niittää vihdoinkin.
Ja kun alkaa mailleen mennä elinpäivä laskeva ,eikä heikko silmä enää missään näe apua. Seiso, Jeesus rinnallani, auta viime sodassani, että loppuun kestäisin, Voitonkruunun perisin!”

Ajattelin etten laita tätä viimeisintä säettä tähän ollenkaan, mutta totta on myös tämä että ihminen ikääntyy ja ”tulee lapseksi jälleen”. En ole ollut tuostakaan, lapseksi tulosta, samaa mieltä mutta niin se kuitenkin on. Avun tarve lisääntyy, herkemmin hätääntyy ja tuntee tarvetta että joku olisi vierellä tukemassa ja tarvittaessa auttamassa – että Joku Olisi! Aivan siis fyysisesti lähellä…..

Mutta Jumala on armollinen, Kaikkensa antanut ja antava. Siinä, Hänessä, on Elämä, Usko ja Toivo. Hänessä apu ja lohtu. Hän, joka edestämme kärsi enemmän kuin pystyy ajattelemaankaan, Hän Elää, ja on läsnä! Kiitos ikuisen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen! Nyt, tänäänkin,  ja aina.

”Siunattu varmuus Jeesus on mun! OI Mikä Riemu on Pelastetun! Jumalan lapsi, perillinen, verellä pesty oon Jeesuksen. Nyt oma Herran olla mä saan. Sieluni kiitosta on tulvillaan. Enkelit ensin ilmoitti sen. Sanoman rauhan, rakkauden. Seurassa kuljen nyt Jeesuksen. Hänessä onnen sain taivaallisen. Riemuiten ootan tuloansa. Kätketty olen armossansa.
Tämä on laulu sydämeni. Ylistän Herraa ainaisesti. Tämä on laulu sydämeni, Ylistän Herraa ainaisesti!!”

Kestipä kauan ennen kuin otsikko syntyi, sillä aamulla varhain oli hankala olo. Tahdoin ulos tästä kaikesta karusellista, joka mielessäni muuntui sanaksi ”karu selli”. Liika on joskus liikaa. Avasipa radion, tv:n, lehden, minkä hyvänsä niin kaikissa ihmiset lupaavat ihmisille ”yhdeksän hyvää, kahdeksan kaunista” niin kuin sanonta kuuluu ja tämän päälle pääsiäisen läheisyys.

Onneksi minulla on keittiön ikkunan takana metsämaisema. Aamu oli täysin tyyni ja tuuleton, katselin sitä. Ja niinkuin Jumalan luomakunta voi rauhoittaa, niin sain ajatukseni jotenkin järjestykseen, jätän harkittavaksi?

Olen lapsesta lähtien, kotini perintönä, kokenut Jeesuksen kärsimykset raskaina, melkeinpä sietokyvyttöminä. Olen ollut yliherkkä lapsi, lienen vieläkin ellen lapsi niin herkkä kuitenkin, varsinkin kaikelle kärsimykselle en kestä määrääni enempää. Olen nyt myöhemmällä iällä myös miettinyt, mitä mieltä Jeesus itse olisi tästä pääsiäisajan kärsimyksensä muistelusta?

En tarkoita ettei se olisi tärkeätä mutta vaikuttaako se ja miten enää millään tavalla, näihin nykymenoon tottuneihin ihmisiin? Niinkuin Raamatun sisältö ja uskon asiat yleensäkään? Kun itselleni Raamatun Jumalan ja Jeesuksen itsensä lupaukset todellisesta ja tulevasta lopullisesta hyvästä ovat Elämän Voima. Etenkin uuden liiton sanomana, vaikka samoista asioista kirjoitetaan Raamatussa sen alusta loppuun saakka.

Menen siis jo ajassa eteenpäin ja helluntaihin!
Jeesukseen, joka siis kuoli syystä että me saisimme elää ikuisesti ja täydellisesti tilassa jonka Jumala uudelleen luo, niille, jotka ovat antaneet Jeesuksen pestä vaattensa verellään.

Hän, Jeesus, ilmestyy ylösnoustuaan opetuslapsilleen ja lupaa hätääntyneille ja sureville lähettää Pyhän Hengen,  joka tuo tullessaan uuden ja uudenlaisen, henkilökohtaisen, Voiman joka eheyttää särkyneet sydämet, tuo ihmeellisen ilon ja rauhan jota mikään mahti maailmassa ei voi koskaan kokonaan sammuttaa niiltä jotka tämän ottavat vastaan ja lähtevät seuraamaan Jeesusta tässä Hengessä ja Voimassa.

Lupauksen mukaan:” Vaan kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte Voiman, ja te tulette olemaan Minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka!” (Apt:1:8) – Ja sitten kun helluntaipäivä oli tullut ja he kaikki olivat yhdessä koolla luvattu tapahtui! Tästä Pyhän Hengen vuodattamisesta ovat jo ammoin puhuneet mytös VT:n profeetat, kuten kaikesta muustakin siitä mistä UT myöhemmin uudelleen kertoo.

Apostolien teot 2 on siis se tärkeä luku jota me kaikki tarvitsemme aina, mutta etenkin tämän pääsiäisen kärsimyksien aiheuttaman ahdistuksen jälkeen. APT: kertoo sen olennaisen minkä varassa jaksamme elää niin kuin Jumala on tahtonut, niin ihmisiä kuin olemmekin ja koemme paljolti monenlaista huonoutta itsessämme ja maailman aiheuttamissa ahdistuksissa. SE mikä luvattuna tapahtui, tapahtuu aina uudelleen maailman loppuun saakka, kunnes luodaan uudet taivaat ja uusi maa.

Olen lukenut jälleen hyviä kirjoja. Toinen on elämänkerta, ristiriitaisia tunteita ja mietteitä, herättäneestä herätyssaarnaaja Urho Muromasta, kirjoittajana arvostamani Timo Junkkaala. Urho Muromasta voi sanoa että hän oli Suomen Raamattuopiston idean isä ja perusta. Monien mutkien ja vastoinkäymisten tuttu. Ehkä alunalkaenkin poikkeuksellinen luonteeltaan, mutta vahva näkemyksiltään jotka viimeiseen asti piti ja pyrki toteuttamaan, kaikesta arvostelusta huolimatta.Toinen kirja on Seppo Hämäläisen, Joutjärven srk.n kirkkoherran kirjoittaman ”Armolahjat arjessa”. Tätä en ole vielä aivan puolessa välissäkään, mutta tuntuu omalta.

Mainitsen nämä molemmat siksi koska he puhuvat/kirjoittavat minun mielestäni totta, eli niin kuin ole itsekin kokenut ja uskonut. Minulle tärkeistä, tärkeimmistä asioista Raamatun lehdiltä. Molemmat, vaikka olivat pappeja ja oppineita, eivät kieltäneet raamatullista uudestisyntymistä, (ei ainakaan Urho Muroma) joka ei siis tapahdu lapsikasteessa vaan Pyhällä Hengellä täyttymisessä. Niin kuin on kirjoitettu.

Hän, joka herättää ihmisen ”kuolleista teoista” uskoon, on Jumala Pyhän Henki sellaisena kuin Raamattu ja Jeesus Kristus itse Hänet kuvaa. Ilman Pyhää Henkeä ei ole uskoakaan. Sellaista jota kristityt ovat aina tarvinneet kestääkseen sen mikä kestettäväksi maailmassa tulee. Jossain vaiheessa ei kokemuksista olisi saanut puhua, mutta minä todistan edelleenkin kokemusteni perusteella, uskovani armolahjoihin! Ilman niitä kirjain on kuollut ja vain pääntietoa ei todellista olemusta. Vain uudestisyntyminen ja Pyhällä Hengellä täyttyminen muuttaa kuolleen eläväksi. On kuitenkin jokaisen oma asia kuinka Jumalan sanan ja Sanan vastaanottaa.

Olen kuitenkin, itse uskonnollisena ihmisenä, siihen kasvaneena, kokenut aikuisiällä uudestisyntymisen ja Pyhällä Hengellä täyttymisen ihmeen! Aivan yksin ollen ja Raamattua lukien, ymmärtämättä mitä tapahtui, enkä siitä jaksa vaieta. Minua rohkaisee Urho Muroma koska hänkin koki saman ja saman ristiriidan tämän kokemuksena ja kirkon myöhemmän opin suhteen. Hän piti kokemuksensa totena loppuunsa asti ja joutui siitä ”kirkonkiroukseen” jos oikein voimallisesti sanon. Kuitenkin minäkin luen Raamattua ”sisälukuna” nyt ja vastaisuudessakin, vaikka ristiriitojen paineessakin.

Totuus vaatii rohkeutta ja on vaatinut apostolien teoista lähtien ja jo aiemminkin. Kaikkein enimmin itse Jeesus Kristus Jumalan Poika Vapahtajamme.! Sanaan uskominen sellaisena kuin se (vieläkin) on kirjoitettuna ei ole lahkolaisuutta, vaikka Paavalikin ennen kääntymistään niin uskoi!

Siis, älä pelkää! Parempaa on tulossa! Meitä rakastetaan enemmän kuin koskaan tässä ajassa pystymme ymmärtämäänkään! Kiitos puolestamme kärsineen Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen, pelastajamme!
Siunattua Pääsiäistä, sanan/Sanan mukaisesti!

Eräänä päivänä noin parisen viikkoa sitten tytär huomasi kylpyhuoneen seinässä halkeaman. Hän on muuttanut asuntoonsa joka on valmistunut kesäkuussa 20017. Uusi ns. luhtitalo ja hän asuu pihatasossa. Noin 2 km. päässä siitä kodista jossa asuimme kun hän syntyi.! Hänen nykyisen kotinsa vieressä on suojelumetsä jossa elää liito-oravia. Hänellä on omaa pihaa ja hän on ollut onnellinen kodistaan vaikka maksaneekin siitä koko loppuelämänsä.

Tuon halkeaman ei pitänyt olla vaikeasti korjattavissa, luvattiin reilussa viikossa. Talon perustuksissa ei pitänyt olla vikaa. Näin hengellisesti ajatellen sen uskoikin koska talo on rakennettu kalliolle! Kun seinää alettiin purkaa huomattiin sen olevan ”säpäleinä” päällimmäisen kerroksen alta ja uudellen katsottiin perustuksetkin.

Perustukset pettävät ja tyttäreni yläkerrassa asuu perhe. Rakennuttaja tarjosi muuttoa lähihotelliin vajaaksi puoleksitoista viikoksi, jolloin voisi palata korjattuun asuntoon. Huone jonka hän sai oli siivoamaton. Se piti tehdä perusteellisesti ensin, voidakseen asettua. Eilen perjantaina 29.3 hän kävi katsomassa pääseekö alkavalla viikolla takaisin kotiin. Kaikki oli levällään! Kylpyhuoneen katto täysin auki ja kaikki muu toisin kuin oli sovittu.

Jotain hyötyä on kännyköistäkin, tytär otti kuvia ja uskomattomalta näytti työmaa. Onneksi hän on tottunut hoitamaan toisten aiheuttamia ongelmia ja vahinkoja, tekee sitä työkseen. On määrätietoinen ja lahjakas, vie asiansa päätökseen. Minun kaltaiselleni ihmiselle sellainen ei olisi mitenkään onnistunut.

Istuin juuri jonkinlaisessa ”flunssassa” sänkyni reunalla ja katselin tyttäreni valokuvaa ja itkin, (mistähän tätä vettä oikein aina riittääkään) !?
Kuvaa katsellen ajattelin sydän säröillä, kuinka kova voikaan ihmisen elämä olla lapsuudesta saakka. Sitä se on ollut rakkaalla ainoalla lapsellanikin.

Ilman sitä perustusta jonka Jumala on meille Jeesuksessa Kristuksessa taannut, ei elämässä olisi mitään mieltä.

Aluksi tytär kysyi voiko muuttaa luokseni asumaan niiksi muutamiksi päiviksi jotka remontti kestää. Kyllä muuten, mutta pyörätuoli ja kaksi kissaa ovat huono yhdistelmä ja onneksi emme tähän edes ryhtyneet. Sitäpaitsi minullakin alkoi, nyt jo toista viikkoa kestänyt patteriremontti ja joka päivä miehiä milloin mitäkin tekemässä. Myös ilmoitus kohta alkavasta keittiöremontista, joka tehdään kaikkiin näihin vuokrataloihin jotka täyttävät ensi kesänä 29 vuotta. Minun on asuttava tässä senkin ajan, mietin kun olen niin uupunut kuinka jaksan, mutta jaksettava on.

Lainasin taas kirjastosta kirjoja, aika montaa en saanut koska ne olivat jo lainassa, mutta yllätyksiäkin tuli. Aivan mahtavia tekstejä Lassi Nummelta, Leonid Bashmakovin REQUIEMiin! Tämä musiikkiteos on esitetty Tampereen tuomiokirkossa ensi kerran 4.6 1989. –  Kuinka tekisikään mieleni kirjoittaa nämä kaikki tähän kaikkien luettavaksi! Ei ole mahdollista, mutta jotain tähän loppuun. Muistuttaen ensin kuitenkin mitä Raamatussa puhutaan talojen rakentamisesta.

Meidän perustuksemme on Kristuskallio! Eikä parempaa, kestävämpää eikä luotettavampaa olekaan. Kaikki mitä tässä elämässä kohtaamme on Hänen varassaan, vaikka meistä näyttäisi ja tuntuisi miltä. Rakastan Pietarin ensimmäistä kirjettä, se on ihana! Minua se aina virvoittaa ja vahvistaa perustuksiani. Mutta koska teksti jo nyt on liian pitkä, lyhyet säkeet Lassi Nummelta:

Mutta ensin, Kiitos Jumalalle siitä ettei Hänen rakentamansa perustus sorru!

Agnus Dei!

Hän joka tuli etsimään meitä
sanoi:
Taivasten valtakunta on tullut lähelle,
se on sisäisesti teissä.
Hän joka vaelsi maan päällä
ihmisten keskellä
sanoi:
”Se on sisäisesti teissä”

Hän joka otti orjan muodon,
jota pilkattiin, joka surmattiin:
sanoi:
-Rauhani minä annan teille.

Me seisomme tässä ja toistamme
hänen sanojensa kaikuna:
-Rauhasi -anna meille.

Jumala on muovannut elämästäni sellaisen että sydämeni on aina valmis rientämään apuun kun joku tarvitsee lohdutusta. Olen kuitenkin huomannut ettei sydämen halu yksin riitä. Ainoa tosi lohdutus kaikille ihmisille ja varsinkin uskoville, tulee oikealla tavalla vain Jumalalta, Hänen Sanansa kautta.

Ehkei se tarkoita sitä ettei voisi yrittää, mutta siinä on se vaara että toisen tuska vaan lisääntyy. Täytyy olla hyvin varovainen ja mieluusti rukoilla aina ensin Jumalaa, sillä se mikä sopii Sanastakin itselle ei välttämättä sovikaan toiselle, varsinkaan jollei toista hyvin tunne tai ei ollenkaan. Ja kuitenkin joskus riski kannattaa ottaa. Ja siinä Jumala auttakoon. –  Hän voi antaa juuri oikean sanan ja tiedon.

Monelle psalmit ovat suurena lohtuna koska niistä löytyy koko elämän kirjo! Itse selasin niistä tänä aamuna montakin.
Kävi niin että avustajani oli sairastunut ja sain ylimääräisen vapaapäivän ja pääsen nyt kirjopittamaan heti tuoreeltaan. Itselleni myös Jesajan kirja on yksi rakkaimmista ja monet luvut jakeineen ovat ympyröidyt vahvasti!

Luvussa 40 on uudemman käännöksen mukaan otsikkona:” Rohkaisun sana Herran kansalle”! Ja niin, emmekö mekin kuulu tähän Herran kansaan, Kyllä!
Teksti alkaa tuolla otsikolla jatkuen: –  ” sanoo teidän Jumalanne”! Kuinka ihana onkaan Herran Jumalamme sana.!

Olen myös ympyröinyt luvun ja jakeita nro. 38. Jotenkin myös tuo Hiskia on kuulunut elämääni ”aina”! Erityisesti jakeet 12-20. Tähän 15-17 jos jollakin ei omaa kirjaa ole: ”Mitä minä puhun hänelle, mitä minä sanon hänelle, joka on kaiken tämän tehnyt? Mielessäni minä käyn lävitse elämäni vuodet sydämessäni murhe! – Herra, Minun Sydämeni Elää Sinulle, anna rauha hengelleni, vahvista minua, tee minut terveeksi! – Silloin kaikki se, mikä oli katkeraa, kääntyy parhaakseni. Sinä pelastat minut kuoleman kuilusta. Selkäsi taakse heität kaikki minun syntini. Ei tuonela sinua kiitä eikä kuolema sinua ylistä! Ne, jotka syvyyteen joutuvat, eivät voi turvautua uskollisuuteesi. Elävät, elävät sinua ylistävät, niin kuin minä tänään ylistän. ….Herra on minut pelastanut, hänen ylistystään soi meidän soittomme Hänen Pyhäkössään kaikkina elämämme päivinä”

Kun olimme tyttäreni kanssa sunnuntairukouksessamme saimme valtavan lohdun, jopa viisaudenkin,  Pyhän Hengen kirkastaessa meille Kristusta ja tajutessamme että kaikki ne vaivat ja uskomattoman kummalliset vastoinkäymiset toisensa perään ovat kuitenkin vain ”alkusoittoa” sille mitä mahdollisesti vielä tuleman pitää? Mutta siinä samassa oli todellakin niin suuri lohdutus, ilo ja varmuus siitä, että Herra totisesti tietää tilanteemme ja kaiken mikä meitä odottaa. –  Toki pyysimme apuakin, sillä aika mielettömältä tuntuvat ja näyttävät ne lisääntyvät vaikeudet jotka jo haittaavat normaalia elämäämmekin. Koimme kuitenkin että pieniä vielä ovat.  – Mutta,  kun arki tulee vastaan niin ei se helppoa ole!

Minua aivan uskomattomasti lohduttaa myös tuo Jesajan kirjan luku 40 ja on aina lohduttanut! En sitä tähän enää kirjoita kuin loppujakeilla:
”Nouse korkealle vuorelle Siion, Ilosanoman tuoja! Korota äänesi, Jerusalem, Ilosanoman saattaja! Korota äänesi, älä pelkää! Julista Juudan kaupungille:- Teidän Jumalanne tulee! Itse H e r r a tulee suuressa voimassaan, Hän hallitsee vahvalla kädellään. Hän kuljettaa mukanaan työnsä palkkaa, johdattaa laumaa jonka o n omakseen hankkinut, – Paimenen lailla Hän Kaitsee sitä, omin käsin Hän kokoaa sen yhteen. Karitsoita Hän Kantaa Sylissään emolampaita hän ohjailee eteenpäin.!”

Valtavaa! Käänsin sivua uuden testamentin puolelle 1kirje Korinttilaisille avautui kohdasta luku 15 josta otan tähän loppuun rakkaalta Paavalilta kokemuksen joka on aina myös itseäni lohduttanut, vaikka en mitään olekaan:” Mutta Jumalan armosta olen se mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha (mennyt hukkaan) Olen tehnyt työtä…. – en tosin minä itse, vaan Jumalan armo, joka on ollut voimani!” Paavali tosin teki enemmän kuin kukaan sen aikaisista Jumalan elopelloilla, jota en tietenkään voi itsestäni sanoa, mutta Jumalan armo ei mene koskaan kenenkään kohdalta hukkaan!

HÄn Itse Pitää siitä Huolen! Ylistys, kiitos ja kunnia Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle!
Sinulle, joka luet tätä, siunausta, rauhaa ja armoa tähän päivääsi ja koko loppuelämääsi! Jeesus on Sinun Paimenesi ja Kaikkesi.

Sain juuri luettua kirjan ”Mullan makua, Taivaan tuoksua”! enkä ole aikoihin niin itkenyt kuin sen luettuani. En ole koskaan nähnyt Pekka Simojokea muualla kuin televisiossa enkä tunne ollenkaan, mutta jonkinlainen pinnallinen kokemus hänestä on ollut. Todellakin pinnallinen!!! Niin helposti vieraasta ihmisestä muodostuu kuva joka on aivan väärä, vaikka se ei olisi pahakaan.

Luettuani tuon 320 sivuisen kirjan tuli tosiaankin mieleeni sananlaskujen 4 kirjan jakeiden 18-(19 )sanat:” Mutta vanhurskasten polku on kuin aamun koitto, joka kirkastuu kirkastumistaan täyteen päivään saakka.”  –

Jae 19 sen sijaan kertoo:” Jumalattomien tie on kuin pimeys: he eivät tiedä, mihin kompastuvat!” Tätä ei tarvitsisi tähän laittaakaan, mutta kun se näin on tässä maailmassa, ilman sitä armoa jota Jeesus tuli opettamaan. Ja kaikki ne jotka Sanan ja Jumalansa lähettiläinä täällä työtä tekevät itseään säästämättä. Sillä helppoa ei ole evankelistana maailmaa kiertää uskollisena palvelutehtävälleen ja kutsulleen.

Kuinka voi ollakaan niin itsestään, Pekka Simojoesta, vapaata kerrontaa. Hänen elämänsä on ollut niin rikas ja vaihteleva että voisi kuvitella hänen hiukan edes ottavan itselleen omaa kunniaa, mutta EI! Mikä tai Kuka häntä suojelee niin että hänen sydämensä pysyy puhtaana ja Jumalalle omistautuneena. Kun ei edes ihmeitä puutu!

Tämä, kaiken henkilökohtaisen vaatimattomuuden ja kaiken muunkin ohella kosketti minun sydänjuuriani.

Ihme mies! Loppua kohti mentäessä en enää edes ajoittain nähnyt mitään, oli pidettävä taukoa. Tekstissä puhui Jumalan Suurlähettiläs. Voisi kuvitella että edes jossain kohtaa Hän Itse, siis Pekka Simojoki ,olisi noussut esille mutta ei. Koskettavia olivat myös kaikkien tekstien lopussa olevat pienet sanoitukset hänen lauluistaan, joista yhden valitsen tähän uskoa ja toivoa tuomaan. Kaikkia lohduttomia lohduttamaan ja niitä jotka eivät jaksa uskoa kelpaavansa sellaisina kuin ovat, varsinkaan Jumalalle.

Kuinka rikas voikaan elämä olla kun sitä kulkee seuraten Häntä joka on Tie, Totuus ja Elämä. Ja kuitenkin, kerrottuna niin tavallisesti! Ihmeetkin.

” Viinin viimeisen joimme, Hänen eteensä toimme varmaan sadannen kerran tyhjät astiamme.

Kun on kuivuneet lähteet, jäi vain eilisen tähteet, ilman Henkeä Herran voiman kadotamme.

Vesi vieläkin viiniksi muuttuu, malja täyteen lasketaan, ja me saamme kiittää!

Ja vielä yksi koskettava juttu. Etsin erään hengellisen laulun sanoja you tubesta ja yht´äkkiä silmieni edessä oli ” Maan korvessa kulkevi lapsosen tie” ja Matti Nykänen. Jos osaisin niin laittaisin sen tähän, se pitäisi jokaisen kuunnella koska Jumala On Armollinen! Ja iankaikkiseti Hyvä!

Ja siksi vielä yhdet säkeet Pekka Simojoeltakin jota Jumala runsaasti edelleenkin  siunatkoon, varjelkoon ja kaikessa käyttäköön:

Vielä tänään etsikää Herraa,
vielä tänään kutsuu Hän.
Vielä tänään kolkuttakaa,
ovi auki on elämän.
Vielä tänään etsikää Herraa,
vielä tänään aikaa on.
Rakkauttansa Isä jakaa.
Armo on loputon.

Minä uskon että useimmiten Jumalan Henki antaa aiheita kirjoitettaviksi, eli innoituksen. Olen omalta kohdallani huomannut ellen aihetta heti saa kirjoitettua se himmenee, ei ole sama kuin olisi tuoreeltaan. Taas eräänä aamuna mielessäni oli aihe rukoukseen liittyen otsikolla” Rukous on silta ja Tie” Tie SUURELLA kirjoitettuna koska rukousten päämäärä on JEESUS, joka kuulee ja tietää, on armosta, lohdutuksesta ja viisaudesta rikas. Se  jäi nyt kirjoittamatta. Mutta !

Sain ystävältä ihanan kirjeen johon hän oli laittanut myös Jesajalta luvun 42. Luin sen heti nälkääni ja kuinka se kaiken muun lisäksi, mitä hän kirjoitti, ruokkikaan. Mikä suunnaton aarre onkaan hyvä ystävä, uskomisen vapaus, ja että saamme pitää Raamattumme.! Jatkoin lukemista vielä muutamalla Jesajan kirjan luvulla.

Ja sitten tulivatkin uudet mietteet, ajattelin ettei ole mahdollista kirjoittaa niitäkään heti, mutta kirjoitan kuitenkin.
Sisältö näissäkin ajatuksissa oli kiitollisuus Kaikkivaltiasta kohtaan. Ajattelin monen asian summana ja ystäväni tervehdyksen saattelemana kuinka hyvin kuitenkin kaikki on. Huolista ja murheista emme täällä pääse, niitä riittää ja mitä enemmän ikääkin tulee, sen enemmän huoliakin. Kuuluu tähän maailmaan ja inhimillisyyteen. Vaikka Sana sanookin:” Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa asianne kiitoksen kera Jumalalle tiettäväksi”!

Joskus sanottu on helpommin tehty kuin sanotun toteuttaminen. Herkkyydessäänkin ihmiset ovat kaikki omanlaisiaan. Se mikä toista ruokkii tai järkyttää, ei tunnu toisessa, ja hyvä niin, säilyy paremmin tasapaino. Jumalan Sanakin on eri ihmisille eri tavoin rakennukseksi ja avuksi ja se täytyy ymmärtää. Olen huomannut sen paljojen lukemisteni vuoksi. Jos suosittelen jotain lukemaani kirjaa, joka on tehnyt valtavan vaikutuksen itseeni, tai Jumalan sanan kohtaa, ei se useinkaan tee toiseen ihmiseen samaa vaikutusta.

Ja siksikin on suuri armolahjajos tässä maailmassa kohtaa ”tähdenlennon”! Näin nimitän niitä harvoja sielunveljiä ja sisaria joita elämässäni on ollut tai käväissyt. Ikääntyminen tässäkin asiassa tekee tehtävänsä molemmin puolisesti.

Vaikka Jesaja puhuukin profetoiden hänestä kaukana olevista ja toteutuvista asioista – omalle kansalleen, hänen puheensa on myös meille siunaukseksi. Jesaja 43 luvun otsikkona on vanhemman käännöksen mukaan:” Israelin lunastus ja korotus Israel, Herran todistaja, Baabelin kukistus ja Israelin vapahdus”. Ja tästä luvusta löytyy myös tärkeä viesti koko luomakunnalle ja meille kaikille:” Israelia ei vapahdeta ansiosta vaan armosta”! Siis Israelia, Herran, omaisuuskansaakaan ei pelasta muu kuin armo.

Ihmiskunnan Toivo ja sanoma Jeesuksen Kristuksen sovitustyöstä!
Jesja 44:”Sillä minä vuodatan vedet janoavaisen päälle ja virrat kuivan maan päälle. Minä vuodatan Henkeni sinun siemenesi päälle ja siunaukseni sinun vesojesi päälle..”  Ja vielä hän jatkaa:” Näin sanoo Herra, Israelin Kuningas ja sen lunastaja, Herra Sebaot. Minä olen ensimmäinen ja minä olen viimeinen, paitsi minua ei ole yhtäkään Jumalaa”…..”Iloitkaa te taivaat, sillä Herra sen tekee; riemuitkaa, te syvyydet, puhjetkaa riemuun, te vuoret ynnä metsä ja kaikki sen puut. Sillä Herra lunastaa Jaakobin, kirkastaa itsensä Israelissa!” (Jes.44:23)

Tämä On Totiseti Totta, Aamen ja Halleluja! Herra siunatkoon sanansa ja kaikki jotka sitä lukevat ja sen uskovat nyt ja aina. Herra siunatkoon kaikki sananjulistajat ja seurakuntien paimenet, myös ne joilla oman työnsa ohessa on evankelistan kutsumus, Jumalan ihan armolahja!

Kirjoitan paljon rukoilemisesta.Tuli mieleeni voiko joku käsittää sen toisin kuin tarkoitan, siksi nyt tämä.
Raamatussa sanotaan että kaikki hyvä tulee Jumalalta valkeuksien Isältä? Muistelen niin.  Siksi Häneltä tulevat myös rukousaiheet ja Henki joka rukouksissa vaikuttaa. Se ainakin sanotaan että Pyhä Henki rukoilee puolestamme lakkaamatta – ja meissä.  Minulle rukous on yksi suurimmista tarpeistani. Rukous ääneen, nyt kun siihen on mahdollisuus, tekee suhteeni Jumalaan aina vaan läheisemmäksi.

Rukous on minulle sielun ja Hengen hoitoa ja voi olla ruumiinkin. Minä uskon ja koen että rukouksessa me muutumme, ainakin hetkeksi, toisiksi kuin muutoin arjessa olemme, mutta rukoileminen muuttaa vuosien mittaan myös asenteitamme ja meitä itseämmekin. Rukoillessa me voimme aavistuksen tasolla himmeästi kokea olevamme kuin Mooses vuorellaan kohdatessaan Jumalan kasvoista kasvoihin.

Jesaja 57 jakeesta 15 sanoo:” Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että Minä Virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi!”
Näin hyvä ja hellä on meidän Isämme Pyhä Jumala! Hän ajattelee aina parastamme ja antaa antamasta päästyään hyviä lahjojaan. Hän siunaa uskoviaan! Vaikka ei sitä vaikeuksissaan aina ymmärräkään.

Kun joskus tunnen tuskaa niistä jotka eivät vielä tunne Jumalaa, enkä tiedä mitä voisin tehdä, jää lopulta ainoaksi asiaksi kääntyä Jumalan puoleen. Mutta olen kyllä joskus kirjoittanut seuraavanlaisen runonkin jolla olen kuvitellut voivani jotenkin kertoa kuinka itse olen uskoni kokenut.

Et ole ulkoa opittu pääni tieto,
olet sydämeni syke ja veri joka minussa virtaa.
Olet koti jota ikävöin, sylittömän syli
orvon ja lesken turva, ikikallio joka kestät
elämäni myrskyt.
Vakaa virta sisälläni, juoma jota janoan
ruoka joka täyttää tyhjän.
Vastaat isän ikävääni ja tulet veljekseni.
Sinä ainoa, jonka rakkaus on ikuisesti totta,
Sinä joka tuot pimeyteeni valon
ja kylmyyteeni lämmön. Sinä,  joka hyydät hallan
ja tuot ikikesän! Sinä, Herra!

Vielä olisi yksi ihana runo Aaltosen Hiljalta joka sopisi tähän joten:

Kivien alla, varrella tieni, kasvoi kukka sitä tuntenut en.
Varsi on matala, kukkanen pieni mutta sen ihanuus täydellinen.
Etäälle ei sen kauneus loista, läheltä katson ei kaltaistaan toista.

Katselen ihmettä varrella tieni ihminen paadella kärsimysten.
Varsi on hento ja kukkanen pieni, kätkössä heinän ja sammalten,
puuttuu terveys, läheisten suku, matka vaatteena kärsimyspuku.

Keskellä karun kasvumättään katselen kauneutta kukkasen.
nöyränä siinä,tietämättään johtaa henkeni taivaalliseen,
Kärsimysteni maassako vasta opin uutta ja arvokasta?

Näihin kauniin haikeisiin Hiljan säkeisiin lopetellen, rukoilen niiden puolesta jotka elämässään kantavat surua jota eivät voi kertoa ehkä kenellekään vaan on pidettävä salassa että jaksaisi sen kanssa elää. Uskon että kun käännyt rukouksin Herrasi puoleen saat kokea Jumalan kuuntelevan ja ymmärtävän. Jumala ON, ja Hän on sittenkin Rakkaus, näytti maailma miltä näytti! Ja jos tätä lukee joku joka vielä miettii uskon asioita, jätä elämäsi ja asiasi Hänelle, ikuisuuksien Isälle kaikkineen!. Ja jos sinulla on ilo jota et nyt voi jakaa knenkään kanssa niin jaa sekin Herrallesi! Jeesus Elää ja on kanssasi Pyhässä Hengessä siunaten!