Kysymys jota ihmiset eri tilanteissa usein pohtivat. Yleensä ehkä eniten silloin kun kyse on jostain murheellisesta asiasta. Joskus myös jotain mieluista odottaessaan. Itse heräsin aamulla, painajaisunen jälkeen, tämä kysymys mielessäni muodossa:” Kuinka kauan ILO kestää”?

Oli ollutkin harvinaisen voimallinen ilon ja kiitoksen aika ennen tätä aamua. Olin monina iltoina oikein ääneen kiittänyt ja ylistänyt Jumalaa ja rukoillutkin ääneen, jos vain sanat ovat riittäneet. Joskus kiitos on niin ylitsevuotavaa, ettei siinä tarvitse sanoja edes ajatella. On atuasta nukahtaa ilon pakahduttavin sydämin!

Mitä painajaisiin tulee, en onneksi ole niitä enää useinkaan nähnyt. Lapsena se oli yleistä ja muistan niistä joitain vieläkin. Kuulin itsestäni sanottavan että olen yliherkkä, enkä ymmärtänyt silloin mitä se tarkoitti eikä kukaan selittänytkään. Myöhemmin sillä selitettiin myös luovuuttani. Joka tapauksessa, painajaiset ovat vaivanneet aina eniten, jonkun vaikean tilanteen edessä, tuntiessani suurta turvattomuutta tai epävarmuutta. Viimeöinen oli pitkästä aikaa paha. En tiedä miksi?

Olen edelleen lukenut hyviä kristillisiä kirjoja ja saanut niistä paljon! Mainitsin aikaisemminkin David Wilkersonin kirjan ”Isän sydän”. Nautiskellen ja rakentuen sitä kertaan. Miten nämä liittyvät toisiinsa? Ehkä siten, kun uskostamme huolimatta olemme myös ihmisiä, ja tarvitsemme toistemme rohkaisua, tulivatpa ne mitä kautta hyvänsä. Minulle useimmin juuri lukiessa. Ja kun oikein on juhlaa, hyvässä saarnassa tai Raamatun opetuksessa.

Olen siis löytänyt paljon hyvää. Kun tähän nyt lainaan tuosta mainitsemastani kirjasta vähän, niin ei se ehkä sano paljoakaan, mutta liittyy tekstiini.

Otsikkona on ”Kaikkein suurin koetus” ja alustuksena Wilkersonilla 2. Moos.14:21 ”… Ja Mooses ojensi kätensä meren yli. Niin Herra,saattoi vahvalla itätuulella, joka puhalsi koko yön, meren väistymään ja muutti meren kuivaksi maaksi, ja vesi jakautui kahtia.” Wilkersonin mukaan Jumala halusi kansansa katsovan noita vesimassoja ja uskovan että Hän voisi pidätellä niitä siten, että kansa pääsisi turvaan vastarannalle. Jumala halusi kansansa tietävän, että he voivat kaikessa luottaa häneen, kansallahan oli edessään koetteleva ja vaikeuksia täynnä oleva erämaataival. Jumala tahtoi heidän oppivan luottamaan häneen, mutta kuinka kävikään.? Me tiedämme sen.

Se, mikä minua niin siunasi, ovat nämä lauseet tuosta kokonaisuudesta mitä luin:” Todellinen Herran palvelija on se, joka on oppinut luottamaan Jumalaan myrskyssä! Hän ei pelkää tulevaisuutta, koska hän ei pelkää kuolemaa!” Ja hän kirjoittaa rukoilevansa että kaikki, jotka ”tämän lukevat, voisivat sanoa oman myrskynsä keskellä..”Kyllä, edessäni on synkkä myrskyisä yö. Jumala on kuitenkin osoittanut olevansa minulle uskollinen, tapahtuipa mitä tahansa, lepään Hänen rakkaudessaan!”

Niin, ei kannata luovuttaa! – Minäkin jatkan ääneen kiittämistä ja rukoilemista joka ilta, tuntui miltä tuntui 😉

Jumala On, Hän joka on iankaikkisesti. Ei saa olla tunteittensa vietävissä, eikä pahojen unien, tai minkään muunkaan joka suistaa meidät raiteiltamme, vaan harjaantua uskossaan ja oppia luottamaan Jumalaan. Ehkä siksi koemme sellaistakin joka laittaa kysymään, ”miksi”?

Kaikkein turmiollisinta on luovuttaa, kääntyä pois Jumalasta, olipa syy mikä tahansa.  Mehän rukoilemme Herran siunauksessakin: ”Käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille Sinun rauhasi!” Jos odotamme Hänen kääntävän kasvonsa puoleemme, mekin silloin kohotamme katseemme odottaen, Hänen puoleensa.

Meillä on Raamattu, Jumalan Sana,  joka antaa vastauksia ja rohkaisua.
esim. Filippiläiskirjeessä on monta opiksi otettavaa kohtaa. Kuten neljännessä luvussa:” Iloitkaa aina Herrassa, (voi olla vaikeaa) –  tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon (vieläkin vaikeampaa)..Mutta:”Herra on lähellä, älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella, kiitoksen kanssa, Jumalalle tiettäväksi!” Ja sitten lupaus Jumalan Rauhasta, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi ja ON Varjeleva meidän sydämemme ja ajatuksemme Kristuksessa Jeesuksessa.

Ja rohkaisuksi Paavalilta:” Kaiken minä voin hänessä, joka minua vahvistaa.” Jumalan tahto on, meidän itsemme parhaaksi, että uskomme todeksi sen mikä ei näy, uskomme, että Hän on jo valmis tekemään sen, mikä meille ja meistä, on mahdotonta. Ja kaikesta huolimatta;  Ilo Herrassa, on meidän väkevyytemme, silloinkin kun on vaikeampaa kuin jaksaisimmekaan. Sinua siunaten!

” Käännä katseesi Jeesukseen ja odota Herraasi vaieten. Sillä Jeesuksen suuren rakkauden saahan syntinen osakseen.
Suuntaa katseesi Jeesukseen ja syvälle armonsa syvyyteen. Näet tyhjäksi kaiken turhuuden, näet Jeesuksen suuruuden.
Tunnen Jeesuksen pyhyyden ja ylistän rukoilen kiittäen. Nytkin edessä Herran Jeesuksen tahdon viipyä palvoen!”

En tiedä miksi, mutta jostain syystä voimallisesti on tarve kirjoittaa muutama rivi otsikosta. Aikaa ei olisi eikä voimiakaan, mutta olen joskus vuosikymmeniä sitten tehnyt (paljonkin) virheitä jotka ovat jääneet suruksi sieluuni. En ole ollut niin rohkea kuin olisi pitänyt olla. Joskus, ensirakkauteni aikoihin kun Jeesus minulle tuli eläväksi/ilmestyi, tunsin väkevästi että olisi pitänyt jollekin henkilölle, aivan vieraallekin, sanoa jotain mutta en uskaltanut! Ei ollut yksi eikä kaksikaan kertaa, mutta arkuus voitti.

Tiedän ettei Jumala koskaan ole yhdenkään ihmisen varassa, joten Hän kyllä ymmärtää ja on antanut anteeksi arkuuteni, mutta en ole voinut unohtaa!

Tänään sisintäni polttaa sanat:” Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; älä arkana pälyile, sillä Minä Olen, sinun Jumalasi; Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä…Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, tartun sinun oikeaan käteesi, minä sanon sinulle: ” Älä pelkää, minä autan sinua.”!

Voi ihan hyvin olla ettei täällä ole ketään joka tätä tarvitsisi, tai että se on jotain tulevaa varten esim. vaikkapa omalla kohdallani? Joka tapauksessa näin sanoo HERRA, meidän lunastajamme.

Olen niin kiitollinen Hänelle! Herralleni ja Vapahtajalleni joka on uskollinen vaikka itse olen mitä  milloinkin. Tarvitsen eniten maailmassa sitä että HÄN puhuu. Jos on joku joka myös tätä lukee ja tarvitsee niin ”Ole rohkea”! Jumala kuulee, ei hylkää heikkoa.! Ei arkaa!

Itse rakastan lukea Raamattua ja tämäkin kohta tässä on rakkaalta Jesaja profeetalta, se löytyy kokonaisuutenaan luvusta 41. Hyvää ja ravitsevaa on edellinenkin luku. Ja seuraava jne. …

Ja tässähän tärkein olikin, mutta ei liene haitaksi jos laitan vielä, omana lisäyksenäni,  pari säettä kauniista hengellisestä laulusta?! Voit kuitenkin lopettaa tähänkin, sillä tässä on se sanoma joka minulla oikeasti on! Siksi laitan tuon omanpääni tuotteen sulkuihin!

(”Hellästi Jeesus nyt kutsuvi, kuulkaa, kutsuvi sua niin kuin mua. Kaikille syli on avoinna, tulkaa. Odottaa sua niin kuin mua. Kotiin, kotiin,: Särjetty riennä kotiin. Jeesus nyt odottaa pyytää ja kutsuu ”Väsynyt käy kotihin”

Oi, minkä autuuden, Voiman Hän antaa, auttaen sua niin kuin mua. Armossaan muistellen meitä Hän kantaa. Kantavi sua niin kuin mua. Kotiin, kotiin. Särjetty riennä kotiin. Jeesus nyt odottaa, pyytää ja kutsuu:” Väsynyt käy kotihin”!)

Ihmeellinen On Herra ja uskollinen Ikuisesti!

Joitakin aikoja jo sisimmässäni asuva Jumalan Pyhä Henki on puhunut minulle asiasta joka ratkaisee jokaisen maailmaan syntyneen ihmisen ns. kohtalon. Ehkä tämä aihe on nyt erityisesti pinnalla mielessäni kun kotikaupunkiini ollaan valitsemassa uutta piispaa? Joka tapauksessa.

Ihmeellistä on että saa tulla osalliseksi Herran kohtaamisille! Usein se tapahtuu aamuyöstä tai varhain aamulla. Nuo kohtaamiset ovat sanoin kuvaamattomia, ja niissä on niin paljon sisältöä että pitäisi pystyä erottamaan olennainen! Juuri se mitä Herran Henki tahtoisi sanottavaksi, eikä se ole helppoa! Itse asiassa ihmisenä kaikkea muuta. Mutta, kuten eräs Jumalan mies sanoi:” En voinut olla seuraamasta taivaallista näkyä”. Aika rohkeasti kirjoitettu, saa jättää omaan arvoonsa.

Jumalan sana puhuu kuulevista korvista ja näkevistä silmistä vastakohtana kuuroille ja sokeille, joka ei tarkoita aistivammaisia vaan Jumalan Sanan vastaanottamista ja sen ymmärtämistä uskon kautta, joka on Jumalan lahja!
Jumala on luonut kaiken näkyvän ja näkymättömän ja myös ihmisen. Jokainen meistä käy läpi omanlaistaan tietä, ei ole kahta samanlaista ihmistä eikä elämää. Vain Jumalan tahto on kaikkia kohtaan sama, että me tulisimme tuntemaan Hänet, joka oli, on ja tuleva on. Ihmiset luotiin Hänet tuntemaan, kuulemaan, näkemään ja uskomaan Hänen tahtonsa itseämme, lähimmäisiämme ja koko luomakuntaa kohtaan.

Kotimaassamme olemme saaneet elää, kaikesta huolimatta muuhun maailmaan verraten, aika hyvää elämää. Kansaamme on mm. siunattu vuosisatojen ajan herätyksillä jotka ovat koituneet siunaukseksi maallemme. Siksikö emme enää ole herkkiä kuulemaan mitä Jumala puhuu. Emme myöskään näe missä mennään todella. Siksi, on tärkeää pitää esillä ja julistaa Jumalan sanaa ja Jeesusta Kristusta, Vapahtajaamme, jossa ainoassa meillä on pelastus ja iankaikkinen elämä Jumalan Valtakunnassa.

Pyhä Henki on Hän, jonka Jeesus  taivaaseen astumisensa jälkeen lähetti, kaikille jotka Häneen uskovat. Pyhä Henki on Hän, joka kirkastaa meille aina Kristusta, muistuttaa Jeesuksen opetuksista ja avaa ymmärrystämme kerta toisensa jälkeen siitä kuka Jeesus todella oli ja ON ja minkä Jeesuksen, ihmiskunnan puolesta, tekemä armotyö kattaa! Pyhä Henki myös edustaa Jeesusta hänen taivaaseen astumisensa jälkeen ja tekee samoin kuin Jeesus teki elämänsä päivinä. Hän lohduttaa, rohkaisee, ja rukoilee puolestamme ja kanssamme. Auttaa meitä näkemään, kuulemaan ja aistimaan sitä taivaallista sanomaa ja tuoksua jota uskovina välttämättä tarvitsemme!

Raamattu on rikkain kirja koko maailman kaikkeudessa, siinä on kaikki mitä ihminen tarvitsee elämäänsä ja Jumalisuuteensa.
Niin monenlaisista ihmisistä ja kohtaloista kuin se kertookin Yksi on Sama, Isä Jumala kaiken Luoja ja ylläpitäjä, Poika Jeesus, ihmisten Vapahtaja ja Pyhä Henki eläväksi tekijä ja puolestamme rukoilija Isän edessä. Vain tämä kolminaisuus ja eläväksi tekevä usko avaa ihmisten korvat kuulemaan ja silmät näkemään. Jumalan sanan vastaan ottamaan Eläväksi tekijänä!

Jeesus lupaa että Hänen lampaansa Kuulevat Hänen Äänensä ja Seuraavat Häntä! (mm. Joh:10 1-18) Ja mikä ihmeellisintä että me todellakin tunnistamme Hänen Äänensä! Jeesuksen äänen tunnistaa Jumalan sanasta Raamatussa, uskovien puheesta ja elämästä, kirjoissa ja kirjoituksissa joissa huokuu Pyhän Hengen läsnäolo. Myös papeissa, ovatko he niitä kuulevia ja näkeviä, joissa Herra Jeesus Kristus saa sijaa Pyhässä Hengessä ja joiden elämän kallein asia on Jumalan Sana.

Vajavaisena, oppimattomana, pienenä ja vähäpätöisenä ihmisenä tätä kirjoitan sydän verellä ja arkana Jumalani edessä, tiedostaen vastuuni ja ennen kaikkea puutteeni. Rohkaisunani, kuten jo alussa kirjoitin, erään Jumalan miehen sanoma:” – mutta en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä”. Paljon sanottu, mutta en tahdo olla se, joka hautaa leiviskänsä maahan, vaikka se olisi vain yksikin, niin ettei hänelle löytynyt puolustusta teolleen joutuessaan Kuninkaan Valtaistuimen eteen. Eli pienistäkin eväistä voi Jumala tehdä jotain.
Jumala armahtakoon. Jätän Herran haltuun, niin itseni kuin kaiken muunkin, virren 177 sanoin!
(tosin viimeksi kun virttä ehdotin, rakas ystävä, epäili numeron menneen väärin, niin kuin olikin. Silloisen virheeni korjasin kommentit osiossa ja se oikea virsi oli silloin 310) –  Nyt 177

” Jeesus on Paimen, hän kanssamme käy. Armollaan kantaa, kun tietä ei näy. Laumaasi suojele, Vapahtaja, pelko ja ahdistus pois hajota.
Jeesus On Viinipuu Uskollinen. Elossa säilymme oksina sen. Hedelmät rakkaus oksiisi luo, Henkesi kuolleille elämän suo.
Jeesus on Valkeus kaikkeuden, Herra myös tähtien kaukaisien. Puhkaise pimeys syntimmekin, johdata Valoosi, Armollisin.
Jeesus on rauhamme, Voimana on anteeksiantamus loppumaton. Maailma kuiluissa pelkojensa Rauhaasi kaipaa ja Rakkautta.
Jeeus On Alku ja Jeesus On Tie, kanssamme kulkee ja perille vie. Sinua ylistää Taivas ja Maa. Perillä Kansasi Riemuita saa.”

Herra siunatkoon ja varjelkoon meitä kaikkia ja koko maailmaa, kunnes Hän palaa.

Olin suunnitellut päiväni toisin, mutta aamulla heräillessäni olivat mielessäni seuraavat sanat: ” Sun armos voimaksi matkalle”. Ne toivat tullessaan ihmeellistä rauhaa ja lepoa koko olemukseeni. Alkuun en heti muistanut mistä sanat olivat, kunnes, virsi 631 palautui mieleeni ja minun piti hakea se ja lukea. Oi, mikä sisältö, kuitenkin vanha ja tuttu. Virsi mielletään hautajaisvirreksi ja sellaisena lauletaankin. Sen puhuttelevat sanat sopivat  kuitenkin jokapäiväiseen elämäänkin, rukoukseksi!

Maailmanlaajuinen ahdistus tuntuu toivottomalta ja pelottavalta, omaa sydäntäni särkee kaikkein eniten puolustuskyvyttömien kärsimys, Ennen kaikkea lapsien. Minua ahdistaa, nyt täällä kotimaassakin, jo se uskonnottomuus joka valtaa alaa. Lapsilta viedään tietoisuus Jumalan olemassa olosta. Ei kerrota Jeesuksesta lasten ja kaikkien ihmisten auttajana, pelastajana, sielujen hoitajana, turvan tuojana ja lohduttajana. Kauhea asia ja synti. Tiedämme mitkä ovat Jeesuksen omat sanat näistä asioista! Ei minun tarvitse kerrata niitä.

Suren kovasti myös luomakunnan puolesta, eläinten ja kasvien, kaiken elollisen jotka Jumala rakkaudella loi. Suren sotien jaloissa olevia äitejä ja isiä lapsiensa tuskan kantajina. Vanhuksia ja vammaisia joita ei pystytä auttamaan ja miehiä jotka kuolevat sodissa ja jättävät jälkeensä leskiä ja orpoja. Mietin kuinka kauan Jumala kestää tätä kaikkea kun tämä ihmisellekin on niin ahdistavaa. –  Kuitenkin kaiken keskellä Jumala On! Hän pitää sanansa eikä itseänsä kiellä. Hän on ja oli kaikkitietävä maailman luodessaan ja myös toteuttaa mitä on ilmoittanut, jota ei meiltäkään ole salattu. Meidän vain tulee tietää ja uskoa. Uskoa koko elämämme ja maailma Hänen viisautensa ja armonsa varaan.  Pyrkiä tukemaan myös toisiamme niin kuin vain kullekin on mahdollista ja Jumala antaa tehtäväksi.

Usko on Jumalan lahja ja tarkoitettu kaikille ihmisille pelastukseksi. Se ei estä sitä etteikö ihminen voisi kipuilla uskonsa kanssa. Ainakin minä ja silloin tunnen itseni levottomaksi ja syntiseksi! Näissä ajoissa lohduttelen itseäni kaikkea sitä muistelemalla mitä olen vuosikymmenien saatossa Jumalan Armosta jo saanut. Ja ennen kaikkea kuinka tärkeää on saada palata aina takaisin Herran läheisyyden, rakkauden ja armon tuntemiseen. Ilman uskoa ei ole todellista elämääkään!

Kyseinen virsi tuo mieleeni molemmat isoäitini, joista olen kyllä aikaisemminkin kirjoittanut. Äidinäidin jota mummuksi kutsuttiin ja joka piti aina uskoa esillä ja rukoili vanhaksi asti polvirukouksia. Ja isäni äidin jota varsinais-suomalaisena sukujuuriltaan nimitettiin mammaksi. Hän oli hiljainen ja vaatimaton uskossaan, ei siitä puhunut mutta osoitti sen muutoin. Kun näitä kahta ja menneitä aikoja muistelen huomaan suunnattoman eron tämän päivän kanssa. Niin erilaisia kuin he molemmat ihmisinä olivatkin, sellaista nöyryyttä ja Jumalan kunnioitusta kuin nuo vanhat osoittivat ei voi edes enää kuvitella. Ja kuitenkin elämä oli heillä molemmilla leskeyttä suurimman osan aikaa ja lapsia paljon.

Toivoisin itse saavani edes osan tuosta nöyryydestä ja puhtaudesta jota heillä oli, ja siitä luottamuksesta jota he Jumalaa kohtaan osoittivat kaikissa vaikeuksissaankin. ” Oi Herra, suothan sä minulle, sun armos voimaksi matkalle..”!  Ja kaikille muillekin rakkaille Sinun perheväessäsi!

”Oi Herra, jos mä matkamies maan lopulla matkaa nähdä sun saan! Oi, jos mä kerran näkisin Herran kunniassaan!
Sinua kaipaa sydämeni, sun puolees huutaa mun henkeni. On yksin tästä sen ikävästä kyyneleeni.
Muut kaikki hylkää, vaan sinä et. Autuuden särkyneet sydämet sinulta saavat, sä luet haavat ja kyynelet.
Mua auta Herra, mä toivon vaan, vaik ei ois toivoa ollenkaan. En päästä sua, ennen kuin mua käyt siunaamaan.
Oi, Herra suothan sä minulle sun armos voimaksi matkalle. Anteeksi anna, mua nosta kanna, vie perille!
Oi, saanhan joukkoon autuaitten kanss ystäväini ja omaisten mä päästä kerran luo armon Herran. Oi saanhan sen!”

Kiitos kaikkivaltias Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki, kaikesta mitä olen armostasi saanut ja ennen kaikkea Jeesuksesta Kristuksesta Vapahtajastani! Herra siunaa ja varjele koko maailmaa!

Jokin pitkäaikainen alakulo ei meinaa hellittää otettaan. Itse asiassa se vain lisääntyi kun meitä luotsannut rakas paimenemme on nyt tehnyt päätöksensä siirtymisestään toisaalle. Siihen on syynsä jotka ymmärrämme ja minäkin ymmärrän, mutta kipeää se tekee. Olemme saaneet hänet pitää yhdeksän vuotta ja hän on ollut, ainakin minulle ja tyttärelleni rukousvastaus.

Kaikella on aikansa ja paikkansa, eikä mikään tässä ihmisten maailmassa ole pysyvää –  paitsi Jumalan Sana! Emme saa olla ihmisistä riippuvaisia vaikka kysymys olisi niinkin hyvästä Paimenesta joka meillä on Jumalan Armosta ollut. Silti ihminen on vain ihminen ja saa tuntea surua ja ikävää, kuten mekin nyt. Oli kuitenkin lohdullista kuulla ettei päätös hänellekään ollut helppo, mutta hän sai ja oli saanut lohtua Jumalan Sanasta! Erityisesti Joosuan kirjasta, kohdista joissa Jumala Joosuaa rohkaisi. Joosuan kirja alkaa tällä rohkaisulla ja jatkuu koko kirjan ajan toistuvasti.

Laitan tähän vain yhden kohdan; 1/9:” Muista mitä olen sanonut sinulle: Ole rohkea ja luja, älä pelkää äläkä lannistu. Herra SINUN  JUMALASI, on sinun kanssasi kaikilla teilläsi”! Voimme yhtyä tähän ja uskoa että näin tulee olemaankin ja toivotamme hänelle runsasta Jumalan siunausta ja ennen kaikkea Jumalan rauhaa ja lepoa sen kutsun ja tehtävän hoitamiseen joka nyt on alkamassa. Myös henkilökohtaiseen elämään.

Olisi viisasta lopettaa tähän, mutta kun aamulla ensimmäisenä oli ajatuksissa sanat: Takaisin Helluntaihin! Jonka jälkeen laulun sanat:” Tarvitsen voimaasi Jumalani, tuon uuden Voitelun Helluntain. Tulkoonpa hiljaa tai myrskyn lailla, tarvitsen Voimaasi Jumalain!” Mikä – tai Kuka on se Voima?  Se on se alkuperäinen ja todellinen Helluntai jonka Jeesus lupasi lähettää ja lähettikin. Hän on Pyhä Henki.  – Takaisin ensirakkauteen! Mikä tai kuka on se ensirakkauden kohde joka muuttaa kaiken entisen uudeksi? Jeesus.!Takaisin Häneen muuten ei jaksa, muuten heikentyy heikentymistään.
Jumala Armahda! Jumala, tahdon Henkesi sateen alle!

”Niin kuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa Sinua Jumala. Minun sieluni janoaa Jumalaa, Elävää Jumalaa – Sinun koskiesi pauhussa syvyys syvyydelle huutaa. Kaikki sinun kuohusi ja aaltosi käyvät minun ylitseni – Miksi murehdit minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa! Sillä vielä minä saan KIITTÄÄ HÄNTÄ minun kasvojeni apua, MINUN JUMALAANI ” ( ps.42:1-3 – 8 ja 12)

Niin. Meidän kappeli oli koti ja meidän Pappimme, vakka olikin nuorempi kuin minä, oli kuin Isä meille. Hänessä on Kristuksen muoto, luonto ja tuoksu. Usein, voin sen nyt myöntää, olisin häntä tarvinnut mutta aina ajattelin jonkun toisen, ja myös perheensä, tarvitsevan häntä enemmän. Ja jonkun sellaisen jolla ei vielä Taivaallista Isääkään ollut. Paljon on hätää maailmassa, paljon tarvitsevia sieluja.

Jotenkin tuli vain aina ajateltua että minun on pärjättävä. Olenhan itsekin saanut olla sielujen hoitajana, joskus vuosiakin joillekin. Nyt ajattelen että joka toisia auttaa saa tarvita itsekin apua. Tämän tahtoisin sanoa hänellekin, vaikka hän sen varmasti muutenkin tietää. Ihminen ei ole robotti eikä kukaan ole ihmistä enempää.
Vaikka hän melkein onkin 🙂 ! Jos vielä, rakas Ari, tätä luet niin tiedät että sydämestäni Sinua kiitän kaikesta mitä olit ja olet, toivottaen Siunausta matkaasi.

Otsikko tulee erään jo aikaa perille päässeen ystäväni lauluksi sävelletystä runosta. Hänen muistokseen ja itsellenikin rohkaisuksi tähän. Kiitos Kalevi että olit taiteilijaystäväni sekä sanan että pensselin kera!

Puhalla Jumalan tuuli, ylitse synnyinmaan. Puhalla valosta taivaan niin että nähdä saan. Heräävän nukkuvat sielut uskossa vaeltamaan.
Puhalla Jumalan tuuli Pyhien joukkohon. Puhalla Gogatan kautta kuolemanlaaksohon. Niin että yhtyisi kaikki Ylistyskuorohon.
Puhalla Jumalan tuuli kaduille kaupunkiin. Puhalla ristiltä Herran, sydämiin kärsiviin. Että he saisivat kerran Juhlihin Taivaisiin.

Aamen!

Kuivaa ja kuumaa ilmaa on riittänyt. En liene koskaan toivonut niin sadetta kuin nyt.  Sadetta joka virvoittaisi ja elvyttäisi, antaisi kasvulle ja elämälle voimaa. Ja öihin unta jonka jälkeen ei olisi yhtä väsynyt kuin nukkumaan mennessään. Tänä kesänä jos koskaan, olen kokenut kuinka heikko ja voimaton olen, jopa niin että kiusaajakin saa otetta ajatuksissa ja uskossa. On kuitenkin sanonta:” Kun hätä on suurin, on apukin lähellä”, mutta onko? Riippunee paljon siitä mistä apua odottaa. Ja kuitenkin sillä joka uskoo, apu voi olla käden ulottuvilla. Omassa ahdingossani, sielun ja ruumiin kivuissani, helteessäni ja kuivuudessani se oli – Jumalan Sana.

Sisäisen ja ulkoisen pitkään jatkuneessa/jatkuvassa paineessa muistin jossain Raamatun kohdassa olevan sanat:” Herra sotii teidän puolestanne, olkaa te hiljaa” Oikeaksi osoittautunut läksy, joka vapautti 2 Mooses 14:14. Jatkoin lukemista Mooseksen viidenteen kirjaan ja eteeni tuli kohta jossa Jumala vihastui kansansa ainaiseen napinaan ja epäuskoon niin että pelästyin omaakin tilaani. Johon en todellakaan tahdo joutua, tilaan jossa Jumala vihastuisi minuun sen tähden että menetän uskoni Jumalan apuun ja rakkauteen. Että unohtaisin missä kaikessa Herra Jumala on jo auttanut, pelastanut ja sotinut puolestani!

Mainitussa 5 Mooseksen kirjassa Herra muistuttaa kansaansa kuinka Hän on kulkenut heidän edellään taistellen ja kantanut heitä ”kuin mies poikaansa koko matkan” /R:ttu kansalla) Ja jatkaa:” Tästäkään huolimatta te ette ole uskoneet Herraan, teidän Jumalaanne, joka on kulkenut teidän edellänne, yöllä tulessa ja päivällä pilvessä, etsiäkseen teille leiripaikkaa ja osoittaakseen teille Tien, jota teidän on kuljettava”…

Palatakseni vielä Mooses 4:14 en voi olla mainitsematta jakeita 21-23 ja 26-38 jotka ovat ankaraa luettavaa. Siksi että puhumme ja kirjoitamme paljon Jumalan rakkaudesta ja armosta. Kuten oikein onkin, mutta unohdammeko että Hän On myös Pyhä! Raamatussa sanotaan Jumalan puhuvan tavalla ja toisella. –  Olen tässä 2 kuukauden aikana lukenut myös 10 kristillistä kirjaa ja kokenut tunteiden ja ajatusten vuoristoradan. Haluan erityisesti mainita yhden, kirjoista kooltaan pienimmän, joka koitui suureksi siunaukseksi. David Wilkersonin ”Isän Sydän” alaotsikolla: Joka päivä on armo uus – näin otat vastaan Jumalan lahjan.

Erään päivän tekstin otsikko on:” Itke Vain” ja siitä alku:”Kun tuskasi on suurimmillaan, mene salaiseen kammioosi ja itke ulos kaikki epätoivosi. Jumala rohkaisee sinua tekemään sen. Jeesus itki, Pietari itki, ja katkerasti!… – Jeesus ei koskaan käännä selkäänsä itkevälle sydämelle! Koskaan et kuule Herran sanovan:” Kokoa itsesi. Pure hammasta ja kuivaa kyyneleesi”. Ei, Jeesus ottaa talteen jokaisen kyyneleen iankaikkiseen säilöönsä jne…

Ja vielä. Edellisen blogini jälkeen luin samasta kirjasta, aivan vain avaamalla sen umpimähkään, otsikolla ”Jumala käyttää ihmistä” seuraavaa:” Jumala käyttää ihmistä toisten ihmisten virvoittamiseen. Hän niin suuresti rakastaa tällaista palvelutyötä, että hän liikutti profeetta Malakian puhumaan siitä  lopunaikojen tarpeellisimpana työnä”.  Tämä em. vain vinkkinä ja suosituksena, jos joku oikein kaipaa rakentavaa ja siunaavaa pientä puhetta ”Jumalan Isän sydämeltä”. Joku on joskus kysynyt mitä luen ja pyytänyt suosituksia, tässä nyt yksi vaikka jokaisella onkin oma makunsa.

Lopun aikojen tarpeellisin työ! Mikä suuri tehtävä, mikä etuoikeus jos sen osaa ja ymmärtää, virvoittaa ja tukea kanssakulkijaa! Jos muistaisi että olemme samaa perhettä sekä Jumalan että toistemme rakkauden kohteita!? Jotkut siinä onnistuvat, eräs pappikin, joka tuli meille kaikille kappelillamme rakkaaksi mutta joka siirtyy nyt muualle. Jumala häntä runsaasti siunatkoon ja johdattakoo, niin kuin Hän on tähän astikin tehnyt! Kiitos hänelle, ihmiselle, jolle kaikki olivat yhtä huomionarvoisia.! Kuinka Hän jaksoikaan?

Pitkän vuodatuksen pitkä loppu, itseäni kovin puhutteleva virsi 308 kahdeksine säkeineen, ken kirjan omistaa ja jaksaa säkeet lukea tai laulaa.
Herra On Hyvä! Hän pitää meistä huolen! Kiitos, ylistys ja kunnia Jumalalle!

Miettiessäni mikä on ihminen ja pääseekö hän selvyyteen itsestään, tiedän vain yhden vastauksen. Vastata Jumalan kutsuun, muuta tietä ei ole. On ymmärrettävä asian vakavuus jos ehtii sitä pohtimaan, sillä joskus Jumalan kutsu on niin väkevä ja kuin salaman isku ettei siinä paljoa ajattelulle jää aikaa. Jos jää niin on hyvä tietää että Jumala tahtoo totuutta salatuimpaan saakka, Hän ei ole tietämätön siitä mitä ihmisessä on. Hänelle kutsussa on kysymys Elämästä ja Kuolemasta. Niinkuin ihmisellekin. Ihminen ei voi salata Jumalalta mitään.

Jumala on myöskin tarkoittanut ihmiset toisiaan varten. Vain Jumala voi pelastaa ihmisen valheelta ja auttaa Valoon totuudesta. Totuus tekee ihmisestä vapaan ja ainoastaan se. Jumalan on Valta ja Voima. Hänen on kaikki rikkaudet ja rakkaus meihin kohdistuneina Jeesuksessa Kristuksessa. Jumala on Pyhä ja Hänen Sanansa on Pyhä! Hän ei salli itseään pilkattavan.

Kun Raamatussa sanotaan:” Henki yhdessä meidän henkemme kanssa todistaa että olemme Jumalan lapsia” on se totisinta totta. Pyhä Henki on todellisuutta, Hän on Kristus meissä eikä maailmassa ole toista kaltaistaan. Hän, Pyhä Henki, auttaa tulemaan sisarista sisaria ja veljistä veljiä todellisesti. Ei lihan puolesta vaan Hengen, ja se on enmmän kuin tämän maailman lapset. Uskovien yhteys on tälle maailmalle vieras ja tuntematon koska vaatii rehellisyyttä ja rohkeutta tunnustaa että Jeeus Kristus on Herra ja ainoa joka voi ihmisen kadotukselta pelastaa. Jumala varjelkoon ettemme Häntä emmekä toisiamme kiellä.

Lueskelin Raamattua, kaipasin psalmien ääreen. Raamattu kansalle psalmissa 102 on otsikkona ”Herra rakentaa Siionin”. 1:” Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. 2. Herra kuule rukoukseni, tulkoon huutoni eteesi. 3. Älä kätke minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus. kallista korvasi minun puoleeni. Kiiruhda vastaamaan minulle, kub huudan sinua avuksi. 4. sillä päiväni ovat haihtuneet kuin savu ja luitani polttaa tulessa. 5. SDydämeni on kuintallattu ja kuivunut ruoho, sillä minä olen unohtanut syödä leipääni”!

SYÖDÄ LEIPÄÄNI. Niin olen tämän joskus aikaisemminkin kirjoittanut. Helpostikin voi käydä näin jos vaeltaa/ joutuu vaeltamaan tietään yksin, joskus ovat olosuhteet sellaisetkin. Yhteydessä toisiin uskoviin tulee puhutuksi uskon asioista, luettua Raamattua ja rukoiltuakin ja se on todellista Elämän Leipää. Yhdenkin uskon ystävän sanat voivat kannustaa ja rohkaista heikkoa, koitua suureksi siunaukseksi ja saada aikaan ihmeitä. Tämä blogitaivaskin voi toimia rohkaisijana josta saa uutta voimaa jaksaa eteenpäin. Olen itsekin saanut kokea juuri tämän!

Edellä olevassa psalmissa, kuten monessa muussakin, ikävän jälkeen saa nousta kiitokseen ja uskon luottamukseen. Onnistuu näinkin ellei ole vierellä kulkijaa, Psalmikin kun jatkaa loppupuolella:” Kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassaan Hän kääntyy niiden rukousten puoleen, jotka ovat menettäneet kaikkensa, eikä halveksi heidän rukoustaan..(ja) Herra katseli pyhästä korkeudestaan, Hän katsoi taivaasta maahan kuullakseen vankien huokaukset, vapauttaakseen kuoleman lapset.”. – Ja tämän jälkeen tuleekin sitten Ps 103 meille kaikille tuttu ja turvallinen, otsikolla ”Herra on laupias ja armahtava:” Ylistä Herraa minun sieluni, ja kaikki mikä minussa on, HÄNEN PYHÄÄ NIMEÄÄN!”

Tämä blogi sai alkunsa ystävän/sielunveljen rohkaisusta, omasta epävarmuudestani ja heikkoudesta sekä virren säkeistä jotka alkoivat soida mielessäni yhden rukousvastauksen  saatuani. Kirjoitan paljon lainattua, mutta ajattelen että tänne saattaa ”eksyä” joku sellainenkin jolla ei Raamattua tai laulukirjoja ole, tai joku jonka on helpompi lueka täältä kuin esim. pidellä kirjoja käsissään.

virsi 508:
Valkeus kirkas päällä synkän maan, nyt johdata! Tietä en itse tunne ollenkaan, nyt johdata! Matkaani ohjaa! Kauas näe en, vain askelen, vaan ottaa tahdon sen.
Ennen en, Herra, koskaan rukoillut: Nyt johdata! Polkuni itse olin valinnut. Nyt johdata! Ylpeät aikeet, väärät pelkoni oi Herrani, ne anna anteeksi.
Herra, et kesken heitä, tiedän sen, viet taivaaseen. Yön yli, vuorten, soiden, virtojen viet taivaaseen. Aamulla kasvot kirkkaat nähdä saan, ja Valkeus ei sammu milloinkaan!

Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, ja Hän Pelastaa ne, joilla on murtunut mieli  (Ps.34:19)  Herra siunatkkon ja varjelkoon meitä kaikkia.

Hetki sitten, kun olimme saaneet rukoilla tyttäreni kanssa, sydämemme täyttyi kiitollisuudesta joka purkautui kyyneliin, ja ylistykseen. Olen usein rukoushetkemme jälkeen saanut pitkään ihastellen ja kiitollisena ihmetellä kuinka armollinen ja uskollinen Jumala on. Ei ole väliä ketä tai mitä me olemme, mikä on hengellinen tai muukaan tilamme silloin kun Herra kohtaa rukoilevan armollaan. Jumala on sanansa mukaan uskollinen vaikka itse olisi uskoton.! Hän, ei jätä kertaakaan tulematta kotialttarillemme ja se murtaa! Hän tulee aina yhtä rikkaana, lohduttavana ja voimaannuttamana! Siinä ei ole mitään meistä, ei mitään omaa, vain Jumalan ihmeellistä armoa ja lahjaa! Rukoilemisen lahjaa!

Tänään tytär sai rukoilla jälleen Pyhän Hengen vaikuttamana palavasti ja minä vain kiitin ja ylistin, rukoilin samaa hengessäni ja rukouskielin. Aiheet olivat arkeen kuuluvia, kuten huominen kahden suurvallan ”päämiehen” tulo Suomeen ja Jumalan varjeluksen pyytämistä kansallemme ja maamme rajoille. Siunausta  ja viisautta omalle Presidentillemme ja myös koko Suomen hallitukselle pienintä kansanedustajaa myöten. Nämä olivat päälimmäisinä.

Tytär on, työpaikkansa muiden vastaavien kanssa, kovassa paineessa tapahtuman johdosta. Rukoilimme siis heidänkin puolestaan kuten myös rajojemme vartioiden ja kaikkien jotka ovat nyt asetetut ”liikekannalle” turvatakseen rauhaa ja järjestystä. Minulla ei ole tietoa kuinka moni näitä juuri rukoilee, mutta uskon, että kansassamme kaikki uskovat, nyt aivan erityisesti, rukoilevat samaa kuin minkä Herra antoi meillekin rukoiltavaksi. Niin valtava oli Hänen läsnäolonsa rukoillessamme.

Kirjoita tätä siksi että, jos on joku joka saa kehotusta rukoilla maamme ja kansamme ja koko maailmankin puolesta rohkaistuisi niin tekemään! Koskaan ei ole liian myöhäistä. Tämä on se tärkein nyt; Rukoillaan uskollisesti niin kuin tekee meidän Herrammekin Pyhän Henkensä kautta meissä ja tahtoo olla myös meidän  rukoushetkissämme.

Vähäisin oli oma aiheeni kun luontoihmisenä tahdoin rukoilla myös luomakunnan, kasvien ja eläinten puolesta. Sanoohan sanakin: ”Sinä (Jumala) joka ihmistä ja eläintä autat”! Seurasin surullista tilannetta muutamia päiviä sitten. Pihallani  käveli alkukesästä kaksi kyyhkystä. Jokin aika sitten ne alkoivat rakentaa pesää naapurin  isoon vaahteraan ja voi sitä ”kurlutusta” ja ahkerointia. Välillä ne istahtivat katulampun päälle, katselivat puuta ja olivat onnellisen näköisiä. Riemulla niitä seurasin. Eräänä yönä heräsin kovaan ääneen. Naapurin yksin asuvalla miehellä on outo tapa ampuilla pihallaan olut tölkkejä öisin, ajattelin että siitä oli kysymys.

Päivien mittaan puussa ei näkynyt kyyhkysiä. Jonkin aikaa meni kun pihalleni ja lampun päälle tuli kyyhkynen. Se katseli puuta ihan hiljaa ja sitten se lensi viereiseen puuhun ja siitä vaahteraan. Siinä se alkoi pitää hiljaista, matalaa kurkkuääntä aivan erilaista kuin normaalisti, kulkien oksalta oksalle kuin etsien. Olen varma että se etsi kadonnutta –  ja itki, sellainen oli sen ääni. Sitten se lensi pois, eikä ole palannut.

Se oli ”vain” lintu, maailmassa on niin paljon pahempaakin ja aiheita rukoilemiseen yllin kyllin. Mutta myös kiitokseen.

Olemme niin kiitollisia Jumalalle että Hän on johdattanut meidät säännöllisesti yhdessä rukoilemaan. Se on koitunut suunnattomaksi siunaukseksi meille ja uskon vahvistukseksi siitä että Jumala on Elävä ja Voimallinen! Hän on rikas antaja! Hän joka on meidän uskomme ja toivomme ehtymätön lähde. Kirkkaus ja Valkeus, lamppu, joka valaisee askeleemme pimeässäkin ja sammumaton Valo maallisella matkallamme.

Ja lopuksi siihen kipeään asiaan jonka kanssa olen Jumalan Armosta saanut rauhan. David Wilkerson kirjoittaa kirjassaan ”Isän sydän” Betesdan lammikon miehestä, Jeesuksen sanoneen epäilijöille tehneensä vain Isänsä tahdon; ” Teen vain sen mitä Isäni tahtoo”. Ja Isän tahto ja rakkaus tekivät miehen terveeksi. Mutta sitten hän jatkaa:

”Rakas ystävä, tiedän paremmin kuin kukaan, miten vaikea on uskoa Jumalan rakkauteen masentuneena ja heikkona. Siksi Hän tulee heikkouteemme ja sanoo:”Nouse ja käy”. Vaaditaan lapsenkaltaista uskoa vastaanottaa tuo rakkaus, tarttua siihen uskossa ja sanoa:” Herra, vain sinun Sanasi varassa minä nousen ja kävelen, sinun kanssasi!” Tämän vastauksen Hän odottaa kuulevansa.
– Ja minä tulkitsen sen niin että Hänen, Jeesuksen, varassa minäkin Tietäni jatkan, ”kävelen” Hänen kanssansa, lopulliseen määränpäähäni, joka on Jumalan Valtakunta. En jää tielle, –  vaan seuraan Tietä joka on Totuus ja Elämä!

”On Armo Suuri Ihmeinen”! Yksi kaikkein kauneimpia ihmisen tekemistä lauluista. Sekin on lahja Jumalalta.

Kysymys Tapion blogista osui aiheeseen jota itsekin olen viime aikoina tavalla ja toisella joutunut pohdiskelemaan pitkällä tähtäimellä.  Aivan ensimmäisenä tuli mieleeni, nyt, Paavalin sanat Galatalaiskirjeestä 2/20 ” En enää elä minä, vaan Kristus elää minussa. Minkä nyt elän lihassa, sen elän uskossa Jumalan Poikaan, joka On rakastanut minua ja antanut itsensä alttiiksi minun(kin) puolestani”!

Mikä siis on suurin tarpeeni? Se kohdistuu sanoihin ”Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa!”
Kuinkahan moni asia voisi olla toisin menneissä vuosikymmenissäni tai nyt, ja elämäni suunnattomasti helpompaa jos syvintä sisintäni myöten voisin aina kokea tuon todeksi! Silloinkin kun koen suurta ulkopuolisuutta ja kelpaamattomuutta – ja syyllisyys painaa.

Silloin kun koen että olisi pitänyt olla toisenlainen (vahva kokemukseni varhaislapsuudesta asti) mutta millainen minun sitten olisi pitänyt  ja pitäisi olla?
– Fyysisesti terve, henkisesti ja hengellisesti vahva. Kaiken anteeksiantava, silloinkin kun en ole tullut ymmärretyksi/hyväksytyksi, kun olen tullut hyljätyksi ja kun olen joutunut kantamaan taakkojani yksin. Tai silloin kun en pysty lähimmäistäni rakastamaan ja tunnen oloni kaikkialla ulkopuoliseksi?

Olen elänyt kauemmin kuin joskus uskoin. Käynyt läpi monet sairaudet, moninaiset ajan henget ja uskonnollisetkin virtaukset. Ikääntyminen on tuonut fyysisten ja psyykkisten voimien heikkenemistä ja olen kokenut elämäni entistä vaikeammaksi. Jos kuitenkin katson taaksepäin mitä kaikkea olen joutunut kestämään ja läpikäymään niin nythän asiat on siltä osin paremmin, vai ovatko?  – Sanotaanhan ettei ole mitään uutta auringon alla ja että kaikilla ajoilla ovat omat murheensa ja huolen aiheensa. Niin kuin ovatkin. Olipa kuinka hyvänsä, siihen uskon että Kaikkivaltias Jumala näkee ja tietää kaiken, joka ikisen hetken elämästämme. Ilman tätä uskoa en olisi jaksanut.

Eräänä sunnuntaina kun olin aivan loppu ja tyhjä niin ettei sanoja ollut kun aloimme tyttären kanssa rukoilemaan, niin hän sai aivan erityisen voitelun! Kuinka suurenmoisesti hän Jumalan Voiman vaikutuksesta rukoilikaan! Vaikuttava oli ja ylimaallinen se Jumalan armo ja hyvyys, se Pyhän Hengen läsnäolo jonka saimme kokea. Ja ennen kaikkea minä, joka olin täysin avuttomasa tilassa, sellaisessa jota en pysty edes kertomaan. Kuten en sitäkään kuinka Valtava oli Pyhän läsnäolo ja kaikki ne ihmeelliset sanat joita sain kuulla.

Elämäni raskaissa ajoissa ja asioissa, ei aina ole ollut helppoa uskovien yhteydessäkään, parantumattomasti vammaisena ja avioliitosta eronneena ym. Nykyisin polion myöhäisoireet kipuineen ja toimintarajoitteineen vievät suurimman osan energiastani. Vaikeaksi asian tekee myös se ettei vammaisuuteni, kipuni ja rajoitteeni näy muutoin ulospäin juurikaan, kuin pyörätuolistani. Mikä sinänsä on kiitettävä asia, vaikkakin vaikeasti selitettävissä. Mutta!

Palatakseni alkuun! Jos siis en enää eläisi minä vaan Kristus minussa olisin vapaa kaikista inhimillisistä ongelmistani, vai olisinko? – En tässä maailmassa.
Ehkä minun kuitenkin on ollut opittava jotain? Etten enää katsoisi kovin itseeni vaan voisin olla niin lähellä Jeesusta että jaksaisin kaikissa vaiheissani uskoa Hänen olevan tietoinen siitä mitä kannan sisälläni ja kehossani. Niin että voisin sydämestäni uskoa että sen, minkä Jumala on sallinut elämääni on ollut tarpeen, vaikken sitä ymmärtäisikään, eikä kukaan muukaan.

Lohtuni on ollut Jumalan ilmoitus ja Sana Raamatussa. Ehtymätön siunauksien, uskon ja toivon lähde sittenkin.
On aikoja ja aikoja, mutta niin kuin Paavali kaikessa tahtoi täyttää elämässään Jumalan hänelle antaman ja valitseman tehtävän ja osan, ja olla kysymättä neuvoa ”lihalta ja vereltä”, kulkea tiensä vastuksista välittämättä niin tahtoisin itsekin. Kaikesta ja kaikista huolimatta. Sillä: ” Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha., pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsehillintä..Ja ne jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omia, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen, haluineen.  Ja – Jos me Hengessä elämme, vaeltakaamme myös Hengessä!” (gal.5;22-25)
Herramme Jeesuksen Kristuksen armo – olkoon meidän henkemme kanssa! Muistetaan toisiamme rukouksin!

On mennyt aikaa kun olen kirjoittanut. Ajatuksia on ollut ja kertynytkin, mutta hajanaisia.

En puhuisi totta jos nyt sanoisin että kaikki on hyvin. Olen kovasti odottanut kevättä ja kesää päästäkseni vihdoinkin olemaan ulkona. On kuitenkin tullut takapakkeja terveyteni suhteen, vaikkakaan ei täysin yllätyksenä, eikä mieleni  ole oikein tahtonut kestää. Olen kokenut pettymyksiä jaksamiseni suhteen ja muitakin kiusoja, yllättäviä hyökkäyksiä ja valheita jotka ovat kohdistuneet minuuun ja joita on levitelty. Minusta on tuntunut että juuri silloin kun ihminen  on heikoimmillaan, suorastaan jo maahan lyöty, Jumala sallii ikäänkuin kuormaa kuorman päälle. Rukouskin tuntuu silloin usein vain tekohengitykseltä. Vaikka tiedän ettei se ole totta. Näistä lähtökohdista on ollut vaikea alkaa kirjoitella…

Kiitollinen olen kuitenkin että kaiken keskelläkin olen saanut hyvää lukemista pihatöiden puurtamisen vastapainoksi, niinä hetkinä kun kroppa on sanonut itsensä irti ja kipu ajanut keskittymään olennaiseen. Saamme olle kiitollisia meillä olevista hyvin palvelevista kirjastoista –  paljon olen lukenut. Koskettanut on esim. sellaiset henkilökohtaiset elämänkerta teokset joista voi lukea kuinka ihmeellisesti muslimit löytävät Elävän Jeesuksen ja kuinka he sen myötä menettävät kaiken mikä on tästä maailmasta ja joutuvat henkensä uhalla pitämään uskostaan kiinni. Tätän sarjaan, omalla panoksellaan osittain, kuului myös Jukka Norvannon ” Vainotut”.

Hassilan Juha kirjoitti lukeneensa pienen kirjasen juutalaisuudesta jokin aika sitten. Sen innoittamana tilasin itselleni Jouni Turtiaisen kirjoittaman ”Juutalaisten ja Kristittyjen Jumala”!  Olen tiennyt että Raamattu on kirjoitettu ennenkaikkea juutalaisesta näkökulmasta ja juutalaisille, jotka ovat Jumalan valitsema kansa mutta tämän kirjan luettuani Raamattu aukesi entistä rikkaammin ja ihanalla tavalla. Kirjat ovat intohimoni ja hengellistä kirjallisuutta olen aina saanut niin monipuolisena kuin olen osannut toivoa. Kiitos Jumalalle.

Mitä näihin nyt viimeaikaisiin luettuihin tulee kaikkein lohduttavin ja itkettävin kirja juuri nyt, näiden nimeltämainitsemattomienkin joukossa, oli kuitenkin Juha Pihkalan ” Kiitos tästä elämästä”. Tahtoisin niin lainata tähän monia koskettavia ja hiljentäviä kohtia, mutta ehkä vain vähän, mutta suosittelen!

Otsikolla ”Tie valitsi sinut” Hän kirjoittaa mm. ” Tie on auki, mutta ahdas myös siksi, että tien kulkijana samastun tiehen itseensä. Paavali on sanonut: Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. En enää elä minä, vaan Kristus elää minussa”…Ja Korinttilaisille hän kirjoittaa: ”Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja mutta emme hyljättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja”.

Tässä yhteydessä Pihkala kirjoittaa esim. Dag Hammarskjöldistä, tästä YK:n aikoinaan olleesta pääsihteeristä joka oli uskon mies, mutta joka kerran uupumuksensa tilassa kirjoitti seuraavasti:” Väsynyt oon ja yksin./Väsynyt/ niin että mieltä särkee./Kalliopaasia alas/ valuu sulanut lumi./ Sormet puuduksissa,/polvet tärisevät,/juuri nyt,/juuri nyt et saa hellittää. Itke/Jos voit, tke mutta älä valita.Tie valitsi sinut – / ja sinun osasi on kiittää. Ja Pihkala jatkaa:” On tie, jota ei voi hylätä, koska Tie itse ei hylkää.” (kursiivi minun).

Ettei kirjoituksesta tulisi liian pitkä palaan aamun ajatuksiini. Mieleeni tuli tuttu psalmi missä luvataan ettei meidän varjelijamme torku eikä nuku (Ps.121). Tässä psalmissa on juutalainen leima vahvana, mutta uskon sen olevan yhtä syvästi myös meille kaikille jotka turvaamme Herraan ja Häntä avuksemme huudamme kaikissa kivuissamme.

Kun sitten avaan, sieluni kuivuudessa ja ikävässä rakkaan vanhan, puhki luetun Raamattuni, en voikaan lopettaa, sillä Herra on hyvä ja vetää aina uudelleen puoleensa. Jatkan psalmia 121 etenkin jakeet 26-31 ja ps. 127 sekä profeetta Jesajaa, vaikkapa lukua 40 jonka otsikko on ”Rohkaisun sana Herran kansalle”. Sana alkaa jälleen elää, mutta tiedän että toipumiseni on vasta alussa/alkamassa – ehkä….

Juha Pihkalan kirja on syvä ja hiljaa luettava. Loppua kohden mentäessä tulee esim. teksti nimeltään: ” Raja jonka vain Jumala voi ylittää”. Käsitän ettei ihminen pysty Jumalaa koskaan määrittelemään, ei tekemään hänestä kuvaa, vain epäjumalan kuvan jos yrittää. Ihminen ei pysty Jumalaa määrittelemään koska ”Ilmoittaessaan itsensä Hän kuitenkin jää pohjimmiltaan ihmiseltä salatuksi – Rajattoman ja rajallisen välissä on raja  Jonka vain rajaton itse voi ylittää. Näin hän kirjoittaa ja sitten.. Salattu Jumala paljastuu rakastavaksi Isäksi – Jonka lahjojen varassa lepäävät elämä ja olemassaolo. – jossa ” Koko kosmos puhkeaa säteilemään armoa, sen kauneus Jumalan kauneutta (Joh.1:14)

Kaiken tämän jälkeen en tiedä koska saan yltäni murheen ja kivun vaipan (?) ja saan taas aidosti kiittää ja iloita, mutta uskon Psalmin 134: 5-7 jakeisiin:” Sillä minä tiedän, että Herra on suuri, ja meidän Herramme korkeampi kaikkia jumalia. Kaiken mitä Herra tahtoo, Hän tekee, sekä taivaassa että maassa, merissä ja kaikissa syvyyksissä. H Ä N joka nostaa pilvet maan ääristä, tekeesalamat ja sateen ja tuopi tuulen sen säilytyspaikoista”!

Herra auta ja armahda, katso kaikkien voimattomien ja sinua kaipaavien puoleen, muista kaikkia kärsiviä ja vahvista heitä, varsinkin niitä jotka sinun todistamisesi tähden menettävät kaiken ja kärsivät enemmän kuin jaksamme ymmärtää. Anna meille kaikille, Rakas Herra, Sinun rauhasi, apusi ja Henkesi Voima ja läsnäolo. Anna meille kirkkautesi Valo ja Ilo, Usko ja Toivo! Uudista meidät jotka sitä kaipaamme ja odotamme.!

Pyhä Isä, Sinun, Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme ja Pelastajamme ja Pyhän Hengen nimeen, Siunaa ja varjele meitä! Aamen.