Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


2 kommenttia

Koulu alkoi

mde

Koulusulku on ohi ja paluu uuteen normaaliin on alkanut eli kaikki on ihan sekaisin. Ensimmäinen päivä oli hallittua kaaosta, jossa yritimme ohjata lapsia pysymään edes jonkinlaisten turvavälien päässä toisistaan.  Se oli kuin olisi yrittänyt estää luonnonvoimia toimimasta. Itse aloitin kollegani (ja taistelutoverini Kristuksessa) kanssa koulun väistötiloissa Pyhän Annan kirkossa ja seurakunta salissa. Paikka sopi hyvin meille kahdelle. Koulun kaksi ”hihhulia” pääsi lukkarin koulua pitämään ristin varjoon. Jotenkin se sykähdytti muuten niin penseää oloa.

Lasten olemus ja into kertoo jotain siitä miten Jumala suhtautuu meihin ihmisiin. Evankeliumi on myös kuin luonnonvoima, jota ei pysäytä mikään. Ihminen on aina pyrkinyt patoamaan sitä ja estämään sen toimintaa, mutta 2000 vuotta se on levinnyt ja muuttanut maailmaa. Se on vallannut alaa viholliselta ja tekee sitä edelleen. Korona-aika on herätellyt ihmisiä ja seurakuntien messuja on kuunnellut etänä ennätysmäärä ihmisiä. Nyt olisi aika sitten opettaa sanaa näille ihmisille. Moni yhteisö ja seurakunta onkin liittänyt etäpalveluksiinsa jatkot, joissa keskustellaan tai opetetaan raamattusta.

En ole juuri jaksanut kirjoittaa tämän kaiken korona-hässäkän keskellä, mutta toivon että se Sanan opiskelu ja kahden kuukauden jakso, kun sain opettaa niitä viittä kolmasluokkalaista poikaa, poikisi tännekin jotain jaettavaa. Nimittäin nuo pojat olivat uskomattoman kiinnostuneita Jeesuksesta ja kaikesta mikä liittyi Jumalaan. Viimeisenkin oppitunnin viimeinen kysymys ei ollut yhtään sen vähempää kuin se, että miksi Jumala ei pysäyttänyt Hitleriä ja Pol Potia. Voitte kuvitella millainen keskustelu syntyi Synnistä  ja ihmisen vapaudesta valita. Se mistä tuo naskali tiesi Pol Potin, tuon hirmuhallitsijan, voi vain arvailla.

Mutta tärkeintä tässä on se, kuinka  Jumala kannatteli minua näiden poikien kautta, kun muuten on ollut monella tavalla ahdasta. Kirjoitinkin heidän vanhemmilleen, että olemme yhdessä luodanneet syviä vesiä, parantaneet maailmaa ja nauraa rätkättäneet.

Yksi tärkeä pyssähtymispaikka päivittäin on ollut Sana-lehden ja KRS:n Korona-baari Facebook-ryhmä. Siitä on muodostunut iso yhteiskristillinen paikka rukoukselle, jakamiselle ja kannustamiselle. Hyvä moderointi on taannut rauhan riitelyltä ja turhalta kiivailulta ja se on sitä uutta normaalia, jota toivon enemmänkin tähän maahan ja siioniin.

Viikonloppuna taas ryntään mummolaan viemään ruokaa ja tekemään pihatöitä, niinkuin olen tehnyt nyt joka viikonloppu koko kevään. Se on osa tätä uutta normaalia.

Siunausta sinulle!

 


Jeesus on hyvä paimen!

kruuunu

Vivamossa roikkuu seinällä yksinkertainen ja karu asetelma. Tyhjä risti ja orjantappurakruunu. Minulle tuo asetelma kuvaa kaikessa karuudessaan evankeliumin, ilosanoman yksinkertaisuutta. Kärsimyksellään ja kuolemallaan Jeesus sovitti kaikki maailman synnit yhdellä kertaa. Kaikki on sovitettu. Ei tarvita enää uhreja ja välikäsiä jotta kelpaisimme Jumalalle. Vain sen että otamme tuon sovituksen vastaan. Vain sen, että sanomme Jeesus on Herrani ja sovittajani ja uskoa se todeksi.

Ajelimme torstaina pojan kanssa käymään Kainuussa. Veimme siemenperunoita mummolaan ja kunnostimme samalla kasvihuoneen pottuja varten. Matkalla juttelimme konservatiivissuudesta ja uskosta. Keskustelumme tiivistyi yhteen ilmaisuun ”Jeesus on hyvä paimen”. Jeesus paimentaa meitä ailahtelevaisia lampaita ja etsii meitä. Hyvä paimen ottaa eksyneetkin lampaat aina takaisin. Tulimme siihen tulokseen, että se riittää hyvän teologian pohjaksi.

Elämme outoja aikoja. Mummolassa jätimme potut portaille ja eristäydyimme aittaan. Ukki vilkutti ikkunasta ja mummo antoi ohjeita ulko-oven raosta. Kaikessa korostui erottautuminen ja vetäytyminen. Mummola on ollut aina se paikka, jossa on saanut levähtää ja olla vapaasti. Tavallaan niin se oli nytkin vain yhteys oli poikki. Sisälle ei saanut mennä porisemaan ja vaihtamaan kuulumisia. Illalla lämmitin rantasaunanan ja kävin avannossa. Siinä samalla kuuntelin Pitkänperjantain messuja internetin kautta. Noista lähetyksistä, vaikka ne hyviä olivatkin puuttui elävä yhteys. Puuttui ehtoollisen nauttiminen toisten ihmisten kanssa.

Jeesuksen koetteluksen hetki osui Getsemaneen, jossa hän jäi yksin monella tavalla. Opetuslapset eivät jaksaneet valvoa ja tietoisuus siitä, että hän menettäisi yhteyden Isään, Jumalaan olisi pian totta. Laskeutuminen tuonelaan toisi mukanaan yksinäisyyden ja täydellisen eron kaikista. Jotta meidän yhteytemme Jumalaan palautuisi, oli Jeesuksen katkaistava omansa ja ryhdyttävä synniksi, täydelliseksi eroksi Isästä. Sitä on kuolema ilman Jumalaa. Tätä todellisuutta on hyvä miettiä näin lankalauantaina ja koronakeväänä.


1 kommentti

Kirotun maan asukkaat

Uskonnollinen kieli on vaikeaa. Ihminen syntyy ja elää omassa kuplassaan. Jonkun kupla on turvallinen ja toisen kupla hukuttaa huoliin. Tulkitsemme kaikkea oman kuplamme läpi, myös uskontoja. Tässä korona-taudin saastuttamassa maailmassa on helppo ymmärtää miten haavoittuvassa maailmassa elämme. Ihmisen hallinta on näennäistä. Arvomme ovat koetteella ja apu kaukana. Itse teen sekä lähiopetustyötä että etäopetusta. Olen kolmannen luokan opettaja ja joitain oppilaita käy koulussa pakon edessä. Sisälläni velloo jatkuvasti epämääräinen pelko. Koen, että Jumala on ainoa joka voi auttaa ja antaa rauhan. Siksi ajattelin kirjoittaa jotain siitä totuudesta, jota niin monet perään kuuluttavat. Mikä on totuus Kristinuskossa? Kaikki ei tähän mahdu, mutta joitain hajatelmia kuitenkin.

Kristinuskon ytimeen kuuluu syntiinlankeemus, jossa koko luomakunnan herruus siirtyi sielunviholliselle. Elämme Jumalan silmissä kirotussa maailmassa. Tästä ajattelusta syntyy perisynnin käsite. Miten  tällaista kieltä pitäisi ymmärtää.

Jos elää kuplassa, johon ajatus elävästä Jumalasta ei kuulu tai että maailmamme juuri niin hyvä kuin ihminen voi siitä tehdä, vaikka jonkinlainen Jumala olisikin olemassa, niin silloin kuva synnistä kaventuu tekoihin ja elämäntapoihin. Ihminen voisi omalla toiminnallaan tehdä kaikesta täydellistä. Näin synnistä tulee paholaiselle erityisen mieluinen asia. Kukaan ihminen ei kykene puhdistamaan elämäänsä niin, että kaikki teot olisivat puhtaita. Kuitenkin tällaisessa kuplassa ihminen yrittää epätoivoisesti elää synnitöntä elämää. Elämä kirotussa, paholaiselle luovutetussa maailmassa on ihmiselle yksin toivoton paikka pysyä puhtaana. Moni ajattelee, että jos Jumala on, niin minä ainakin olen ihan mukava ja hyvä ihminen ja kelpaan kyllä Jumalalle.   Kun alamme tarkastella ihmisen syntejä ja tekoja tältä pohjalta, edessä on vain kaksi vaihtoehtoa, joko se, että joudumme muuttamaan raamatun myyttien kokoelmaksi ja elämänfilosofian oppikirjaksi tai hylätä se kokonaan. Piru voittaa molemmissa tapauksissa. Kristinuskon mukaan tällainen kupla on tuhoisa.

Jos taas Raamatun Jumala on elävä ja todellinen ja Raamatun käsitys synnistä on tosi, riisuu se paholaisen aseista kokonaan. Ihminen, joka kykenee tunnustamaan sen, että oma elämä ei koskaan tule tarpeeksi hyväksi ilman Jeesusta, on pahan ulottumattomissa. Tällainen ihminen suostuu myöntämään syntisyytensä ja alistuu lain tuomiolle tietäen, että Jeesus on jo kärsinyt hänelle lankeavan rangaistuksen.

Jumalan pelko ja nöyryys  ei ole nöyristelyä vaan sitä että tunnustaa Jumalan kaikkivaltiuden ja voiman ja uskoo elävän Jumalan poikaan Jeesukseen. Siihen sisältyy ajatus, että Jumala todellakin ilmoittaa itsensä meille Raamatun kautta. Raamattu ei siis ole joitain irrallisia kokemuksia Jumalasta eikä Jumala ole jokin ideaali filosofinen ajatus jostain elämän alkuunpanevasta voimasta. Itse olin aikoinaan langeta tähän universalismiin.

Maailma tahtoo vääristää koko ajan kuvaamme Jumalasta ja Raamatusta. Siihen samaan syyllistyy myös seurakunta tavan takaa löytämällä raamatusta asioita joita siellä ei ole. Suurin valhe on, ettei uudelleen langennut ihminen voisi palata Jumalan yhteyteen, koska silloin pelastus olisi ihmisen tekojen varassa. Jeesuksen sovitus on historiallinen kertakaikkinen teko, jossa koko maailman synnit sovitettiin. Se joka suostuu tähän sovitukseen uskomalla sen, pelastuu. Pelastusta ei siis ansaita raahamalla syntejämme kerta toisensa jälkeen ristin juureen, vaan uskomalla, että ne on jo kannettu kerralla. Myös meidän vielä tekemättömätkin syntimme. Miksi? Siksi, koska Jeesus kantoi kerralla koko elämämme, ihan kaiken.

Me elämme langenneessa maailmassa syntisinä, mutta Jumalan pyhinä Jeesuksen tähden. Usko Jeesukseen pelastaa, ei meidän kippurointimme oman heikkoutemme kanssa. Maallinen vaelluksemme tulee olemaan Jumalan silmissä aina vajaata, eikä se tule koskaan riittämään. Sielunvihollinen yrittää riistää meidät Jumalan luota nostamalla heikkouttamme eteemme yhä uudestaan. Siksi Paavali opettaakin meitä sanomaa, että heikoutemme on meidän vahvuutemme. Sielunvihollinen tietää tämän ja yrittää lyödä kiilaa meidän ja Jeesuksen väliin.

Tämän kallion päälle rakentuu seurakunnan rakennus. Joku pytinki on komea ja joku taas matalampi. Yhtä kaikki ne ovat  Paholaiselta Jumalalle takaisin vallattuja alueita. Jos ihmettelet joskus, miksi Israel merkitsee niin paljon kristityille, niin yksi merkitys on siinä, että se on Jumalan maata, jota kansa sai asuttaa ja pitää siitä huolta. Meille Israel on kuva Jumalan hallintavallasta ja ikäänkuin ikkuna Jumalan todellisuuteen.

Seurakunnan tehtävä on siis ottaa takaisin sitä mikä on Jumalan valtakuntaa. Kun Jeesus sanoo etsin ensin Jumalan valtakuntaa tarkoittaa siis tätä. Etsi paikkoja joissa Jumalan valtakunnan todellisuus on Jeesuksen kautta on totta ja elä siinä yhtedessä. Liittyessäsi seurakuntaan sinusta tulee Jumalan valtakunnan suurlähettiläs ja maa jalkojesi alla on Pyhää

Ja Jeesuksen omat ovat ihan tavallisia ihmisiä. Jeesus itse vietti aikaa niiden kanssa joita muut hyljeksivät. Miksi siis sinä et kelpaisi. Jeesus kertoo raamatussa, että hänen ikeensä on kevyt kantaa. Hän ei halua antaa meille lisää taakkoja, vaan hän lahjoittaa pelastuksen ja rauhan ihmisen sydämeen. Hän odottaa meitä kotiin!