”Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta”!
Aloittaa Paavali kirjeensä Efesolaisille. Tosin hän ensin mainitsee kuka kirjoittaa, eli Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli ja sitten kenelle kirje on osoitettu, eli siellä oleville pyhille ja uskoville Kristuksessa Jeesuksessa.

Jo alku saa pysähtymään pala kurkussa, eikä pala hellitä vaikka lukee koko kirjeen! Mahtavaa tekstiä. Siunattua.

Aamulla otin elämäni hitaasti, olen ollut tavallista väsyneempi ja ajattelin ettei kukaan minua pakota jatkuvaan suorittamiseen! Arjen viisi päivää riittävät siihen, lauantaina on jo lupa hellittää. Niinpä sitten aamutoimieni jälkeen en heti ruvennutkaan järjestämään kaikkea kuntoon vaan oikaisin voipuneen kehoni sängylle ja katselin pimeän sateista aamua jossa tuuli vielä viskoi puita voimansa tunnossa.

Olin tyhjä. Hiljaisuus ympärilläni. Tunsin olevani kuoleman väsynyt. Kunnes!

Minä tunsin Herrani ihmeellisen lempeän läheisyyden. Hän puhui Hengelleni myrskyn läpi. Hän ei puhu sanoin vaan ajatuksin ja niissä ajatuksissa on ylimaallinen Henki. Sen mukaan kuin ihmisen tila ja tarve vaatii. Joskus Hän tulee kuin lempeä äiti tai isä, sairaan lapsen vuoteen viereen, joskus Hän on toisenlainen…. Hän tietää kuinka ihmistä lähestyä! Hän tekee sen aina oikein!

Jos minulla olisi ollut voimaa nousta ylös ja kirjoittaa se mitä Hän puhui, olisin nyt viisaampi, mutta minä vain olin niin onnellinen, niin täynnä Häntä.

Ei ole ensimmäinen kerta, mutta kaikki tuon kaltaiset kohtaamiset ovat niin erikoisia ja henkilökohtaisia että niistä on vaikea, oikeastaan mahdoton puhua ettei tulisi väärinymmärretyksi. Ehkä ei ole tarpeenkaan, sillä:

Huolimatta siitä että mekin täällä ”taivaalla” olemme tunnustavia kristittyjä Jumala, toimii kohdallamme yksilöllisesti. Hän tietää aivan tarkkaan mitä kukin meistä tarvitsee ja kaikkein eniten kaipaa jaksaakseen ja osatakseen  tässä monimutkaisessa elämässään. Minua Jumala kutsuu läheisyyteensä, aika usein, jonkinlaisten ”ilmestysten” kautta? Kutsuu kohtaamaan itseään rakkaudellaan ja aina se yllättää. Tunnustan, muuten en jaksaisi. Sillä tavalla olen ihminen. Se, joka olen.

Katsellessani tuota syysmyrskyn kaltaista aamua keskellä kesää, koin kuinka suuri Jumala on. Kuinka pitkämielinen ja rikas ihmistä rakastaessaan! Kerta toisensa jälkeen armahtaa ja kutsuu luokseen tavalla ja toisella. Kuka muu niin tekisi jos ajattelemme ihmiskunnan historiaa, jopa omaa pientä elämäämmekin? – Tai mikä minä olen muiden pienestä elämästä puhumaan, puhun vain itsestäni.

Mutta Paavalipa kirjoittaa:”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa.” Ja kääntää katseen pois ihmisestä, katselemaan totuutta joka on Tie ja Elämä!

Paavali jatkaa kuinka jo ennen maailman perustamista Hän, Jumala, on valinnut meidät Kristuksessa olemaan pyhiä ja nuhteettomia Hänen edessään, ja määrännyt rakkaudessaan meidät yhteyteensä, omiksi lapsikseen Jeesuksen kautta, hyvän tahtonsa mukaan, armonsa kirkkauden ylistykseksi, jonka hän on lahjoittanut meille, siinä rakastetussa. Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa.

Kirje ei ole pitkä mutta siinä on kaikki olennainen mitä ihminen tarvitsee. Paavali kertoo ilmestyksenä saaneensa tehtävän pakanain apostoliksi ja kokee:” Tämän evankeliumin palvelija minusta on tullut Jumalan armosta, sen lahjan mukaan, joka hänen voimansa vaikutuksesta minulle on annettu!”

Neljännessä luvussa Paavali kirjoittaa kaikille Kristusta tunnustaville, siis myös tässä ajassa eläville, neuvoja seurakunnan ykseyden rakastamiseksi. Voiko suloisemmin kirjoittaa?
Jakeessa 30 Paavali, varmaan koko sydämestään, varoittaa ettei kukaan murehduttaisi Pyhää Henkeä millään tavalla.

Jakeessa 32 hän kehottaa:” Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja hyväsydämisiä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa antanut teille anteeksi. 5 luku 1-2: Olkaa siis Jumalan seuraajia niin kuin rakkaat lapset. Vaeltakaa rakkaudessa, niin kuin Kristuskin rakasti meitä ja antoi itsensä meidän puolestamme lahjaksi ja suloisesti tuoksuvaksi uhriksi Jumalalle.

Ei helppoa, ihmisten maailmassa. Paljon muutakin Paavali kirjoittaa.
Meillä kaikilla on kuitenkin, Jumalan armosta kiitos, omat Raamattumme josta voimme näitä korvaamattoman kalliita, rakkaudella ja hellyydellä kirjoitettuja elämän sanoja lukea ja pyytää Jumalaa tekemään meissä armotyötään juuri niin kuin Hän on jokaiselle oman lahjansa antanut. Ja vahvistakoon Jumalan Henki meissä toinen toistamme rakentaen, kaikella sillä mitä meille on annettu yhteiseksi hyväksi.

Kiitetään arjesta ja arjen harmaudesta. Kiitetään Elämästä ja taivaallisen Valon kirkastamista päivistä, uskovista sisarista ja veljistä lähellä ja kaukana. Rukoillaan ahdistuksissa ja kärsimyksissä kamppailevien ihmisten puolesta ja muistetaan väsyneitä! Jumalakin muistaa!
Hän näkee, Hän kuulee, Hän ymmärtää, Hän on myrskyssäkin läsnä. Hän On! hyvänä ja pahan päivänä. Hän On, se, joka ON!
Ef.3:14-21 virsi 430

Mitä se on?
Sanan mukaan Jumalan rauhaa kaikissa olosuhteissa. Silloinkin kun me järkymme huonoista uutisista tai siitä kuinka meitä kohdellaan. Silloinkin kun ihmiset rikkovat tosiaan ”etsien omaansa” tai antavat väärän todistuksen lähimmäisestään ymmärrystä ylempi on Jumalan ihmisiin kohdistuva ainutlaatuinen rakkaus ja armo.

Ymmärrystä ylempi on Jumalan toiminnassa tapahtuva ihme ihmisten parhaaksi. Silloinkin kun siltä ei näyttäisi. Silloinkin kun itse ajattelee ihmisenä olevansa kaukana Jumalan silmistä ja ajatuksista. Juuri silloin Jumala saattaa tehdä ihmisessä syväkyntöä, opettaa jotakin tärkeämpää kuin tasainen ja ristiriidaton elämä.

Kukaan ei tahdo vastoinkäymisiä elämäänsä, mutta niitä tulee ja ne yllättää aina. Jotkut eivät salli sellaista ajatusta tai tulkintaa että vastoinkäymisissä olisi opetuksen tarkoitus. Ei ehkä olekaan, mutta ne kuuluvat elämään ja Jumalan Sanassa sanotaan että Jumala on voimallinen kääntämään pahankin hyväksi. Ja se on tärkeä oppi. Monet kyllä sanaa selittävät ja hyvin, mutta kenelläkään ihmisellä ei ole toisen ihmisen elämässä viimeistä sanaa, viisautta eikä täydellistä erehtymättömyyttä niin kuin Jumalalla.

Ihminen herkästi uskoo olevansa oikean uskon ja tiedon lähde ja saattaa siinä uskossaan lisätä pahastikin lähimmäisensä kuormaa tämän kohdatessa vastoinkäymisiä, jopa yrittäessään lohduttaa! Sillä jokaisella ihmisellä on oma ainutkertainen elämän tiensä, jonka vain Jumala tuntee ja tietää alusta sen loppuun saakka. Oma tiensä, joka poikkeaa muiden ihmisten teistä –  ja joka usein kuljetaan yksin, ilman lähimmäisten tukea. Ihmisen lankeemus oli yritys tulla Jumalan kaltaiseksi ja mitä siitä seurasi, juuri se mitä emme tahtoisi, monenlainen kärsimys ja ahdistus tässä maailmassa.

Usein kuulee selitystä siitä mitä Jeesus tarkoitti sillä kun hän sanoi opetuslapsilleen:” Totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin kuin ne ovat, hän on tekevä, sillä minä menen Isän tykö”.

Mitä ovat ne suuremmat teot? Voisivatko ne olla vaikka usko, toivo ja rakkaus. Ovatko ne meistä itsestämme lähtöisin mahdolliset? Eikö näiden ominaisuuksien varassa ole kaikki hyvä. Eikö Jumalan teko ihmisen sisäisen olemuksen muuttumisessa ole se suurista suurempi teko. Että ihminen muuttuu Jumalan Voimasta rakastavaksi, armolliseksi ja laupiaaksi. Että hän saa uskoa Jumalan hyvyyteen ja huolenpitoon silloinkin kun kärsimys, ahdistus, ja ihmisten hyvät neuvot tulevat ylivoimaisiksi kestää.

Kun opetuslapset joutuivat kohtaamaan elämänsä vaikeimman asian, Jeesuksen kuoleman läheisyyden ja sen tuoman pelon ja ahdistuksen, Jeesus lohdutti ja opettaen heitä ottamaan vastaan tulevan koettelemusten ajan:”Katso, tulee hetki ja on jo tullut, jona teidät hajotetaan kukin tahollensa ja te jätätte minut yksin; en minä kuitenkaan yksin ole, sillä Isä on minun kanssani. Tämän olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus, mutta olkaa turvallisella mielellä: Minä Olen voittanut maailman.”

Olemmeko me rauhan ja rakkauden välittäjiä. Muuttuuko Jumalan rakkaus ja armo, Jumalan yksinoikeus ja valtius, meissä sellaisiksi ettemme vahingossakaan, totuudesta silti tinkimättä lisäisi kuormatun kuormaa. Vai pitääkö kysyä Pilatuksen tavoin:” Mikä on totuus?”

Yli kuukausi sitten jouduimme kohtaamaan tyttäreni kanssa vaikeita asioita jotka tulivat niin ”puun takaa” kuin olla voi. Minulta ne veivät rauhan. Kuitenkin kaikki on suhteellista ja meidän huolemme ovat vielä pieniä monen muun rinnalla maailman laajuisesti. Tyttäreni on vahvempaa tekoa kuin minä ja yhdessä rukoillen sain minäkin taas otteen uskosta ja luottamuksesta. Olen sisäisesti kipeänä luovuttanut nämä asiat Jumalalle. Herralle Jeesukselle Kristukselle, jonka antama rauhan lupaus ei ole sidottu olosuhteisiin, vaan Hänen hyviin tarkoituksiinsa meitä kohtaan, olkoon tulos sitten tahtomme mukainen tai ei.

Minua lohduttaa Jeesuksen sanat murheellisille opetuslapsilleen kun hän heitä – ja meitä – lohduttaa lupaamalla oman rauhansa ja kehottaa epätoivon sijasta olemaan rohkeat, koska Hän menee Isänsä tykö – ja meidän Isämme tykö –  vaikuttamaan meissäkin hyvän työnsä. Sillä Jeesus antoi henkensä, siihen ei ollut tämän maailman ruhtinaalla mitään sanomista, koska mitään valtaa ei hänellä Jeesukseen ollut.

Niinpä me emme tarvitse mitään niin kiihkeästi kuin Jumalan hoitavan ja vahvistavan Hengen läsnäoloa elämässämme ja sydämissämme. Me saamme todistaa uskossamme Kristuksen Voittoa kuolemasta ja vihollisvoimista. Uskoa tuskiemme, rauhattomuutemme ja huoliemme keskellä Jeesuksen olevan vierellämme, ja meissä Pyhän Henkensä kautta, sanoen:” Rauha teille, rauha sinulle, vaikket nyt ymmärtäisikään mitä läpi käyt. Usko minuun minä en sinua hylkää enkä jätä!”

Virsi 525

Jokseenkin syvissä mietteissä on aamuni alkanut. Mitään valmista ei liene tullut. Mennyt ja tämä nykyinen maailma näyttäytyy hämmentävän ristiriitaisena. Mihin uskoa, miten elää tätä Kristityn elämää?

Ja samaan aikaan blogitaivaalla Ilkan viimeisin?
Omana kokemuksenani moninaisia elämän sirpaleita. Toisaalta, mitä vahvemmin ja voimakkaammin paha saa aikaan otsikoita, myös hyvä tuntuu lisääntyvän. Mietin mikä ”rooli” tässä kaikessa on itsellä, onko minkäänlainen.?

Täyttäessäni viimeksi pyöreitä vuosia, sain kortin jossa oli teksti psalmista 92 jakeet 13-15: ” Hurskaat kukoistavat kuin palmupuu, kasvavat korkealle kuin Libanonin setrit. Heidät on istutettu Herran temppeliin, he kukoistavat Jumalan esipihoilla. Vielä vanhoinakin he ovat voimissaan, versovat ja vihannoivat”.

Teksti veti hiljaiseksi ja itkettikin, sitten kun olin yksin. Kun luen koko psalmia nyt, liikutun jälleen. Sillä, minun mielestäni, luinpa mitä tahansa kohtaa Raamatusta, voin täysin sopeuttaa sen kaikkiin aikoihin, myös tähän jota nyt elämme.

Psalmi 92, kuten niin moni muukin, alkaa kiitoksella ja Jumalan suuruuden ylistämisellä. Sitten todetaan kuinka mielettömät eivät voi ymmärtää Jumalan suuria tekoja ja syviä ajatuksia vaikka he, jumalattomat, rehottavat kuin ruoho ja väärintekijät kukoistavat.

Vastakkainasettelu on ihmiskunnan historiaa syntiinlankeemuksesta lähtien, ja tätä päivää. Usein se on tahallista ja tahdottua, tai tietämättömyyttä, jota ihminen luulee viisaudeksi kohdallaan. Ja usein myös ihmisten erilaisuudesta  johtuvaa. Vastakkainasettelu ei siis ole uusi asia, vaikka se tänä päivänä näyttääkin saavan kaikkein räikeimmät muotonsa.

Kun oikein ahdistun nykymenosta, minua lohduttaa ja auttaa niinkin outo asia Raamatussa kuin on kirjoitettu:” Kun laittomuus pääsee valtaan kylmenee useimpien rakkaus”! Se pitää minut hereillä ja riippumassa kiinni Herrastani ja Vapahtajastani Jeesuksesta Kristuksesta. Hänestä ja Hänen sanomattoman käsittämättömästä kärsimyksestään ja Voitostaan!
Jumalan suuresta Armosta ja Rakkaudesta luomiaan kohtaan!

Varmasti julistus Jumalan teoista ja Jeesuksesta Kristuksesta on ollut aina väkevää, mutta niin on tänäänkin, Jos (?) on kuulolla.

Tänä päivänä on erittäin hyvää opetusta yllin kyllin ja monin tavoin. Sellainenkin kuin minä, introvertti yksinelelevä ihminen, voi päästä Sana kuuloon omissa oloissaankin, kun tahtoo. Eihän yksin kuunnellen tai lukien samaa ole kuin yhteisössä kokeminen, mutta kun siihenkin on jo lapsesta tottunut, se menettelee. Sydämen ja sielun tila on riippuvainen paljolti siitä millä itseään ruokkii. Ja  valvomisesta – Hengellisestä valvomisesta.

SANA on minulle rakas. Sanat yleensäkin suuri merkitykselliset. Kielen kauneuden ja runollisuuden tähden pidän paljon vanhasta testamentista, ja erityisesti psalmeista, mutta myös profeetoista.
Ilkan tekemä luettelo edellisessä blogissaan, oli minusta kaunis ja koskettava! Kun ajattelin niiden myötä Daavidin elämää ymmärsin tuon luettelon omalla tavallani, niin usein olen noita kohtia käyttänyt rukouksissa kun hätä on ollut suuri. Ja saanut apua ja rohkaisua.

Kun vanhenen, huomaan muuttuvani. Tunnen huolta millainen minusta vielä tuleekaan.

Tunnen monia joihin tuon psalmin 92 jakeet 13-15 sopivat oikeasti ja totisesti mutta itselleni voin vain rukoilla edes jonkinlaista armoa voidakseni katsoa itseäni peilistä, tai oikeammin Sanan Valossa. Toivoisin totisesti, jo pois menneeltä, vanhalta kotiseutuneuvoksen arvon omaavalta naiselta, oppimani rukouksen sanoin saavani edes osittain säilyttää:” järkeni valon ja sydämeni lämmön” kuolinhetkeeni saakka.

Jumala armahda minua syntistä.

”Vielä vanhoinakin he ovat voimissaan, versovat ja vihannoivat, kertovat Herran oikeamielisyydestä! Herra on minun turvakallioni, Hän ei vääryyttä tee.”

Älä jätä minua, älä ole minua kohtaan äänetön, älä ole minusta kaukana, älä viivy, älä kätkeydy, älä peitä kasvojasi.
Älä ole kuuro, älä ole hiljaa, älä ole minusta kaukana, älä kätke minulta kasvojasi, älä sulje minulta laupeuttasi.
Älä hylkää minua kun voimani loppuu. Älä salli minun eksyä.

Älä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi.  Älä jätä kesken kättesi työtä.

Ps. 94: 9. Hän, joka on luonut korven – hänkö ei kuule? Hän, joka on tehnyt silmän – hänkö ei näe?
jakeet 17–19 ja 22: Ellei Herra olisi tullut avukseni, asuisin jo hiljaisuuden maassa. Aina kun olin vähällä kaatua, Sinun Armosi, Herra, oli minun tukenani.
Kun huolet painavat mieltäni, saan sinulta lohdun ja ilon!” 22… – Herra on minun linnani, Jumala on turvakallioni”!

Virsi 42 siunaten!

”Minä riemuitsen Herrasta, minä iloitsen Jumalastani! Hän pukee minun ylleni pelastuksen vaatteet, Hän Kietoo minut vanhurskauden viittaan niin että olen kuin sulhanen, joka laskee hiuksilleen juhlapäähineen, tai kuin morsian, joka koristautuu kauneimpiinsa.

Ja niin kuin maa työntää versoa, niin kuin puutarha saa kylvetyn siemenen kasvamaan, niin Herra, minun Jumalani, saa vanhurskauden versomaan, ja ylistys kohoaa kaikkien kansojen kuultavaksi!”

Kun minulla on murhe ja huolet kasautuvat ympäröimään minua, yksikään sanomattomista sanoistani tai huokauksistani ei ole salassa. Ei mene hukkaan, koska Hän joka On, on Täydellisesti Läsnä! Hän on tullut ja tulee luokseni uskollisesti, Hänellä on aikaa koska Hän on ikuinen ja ajaton. Hän, joka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista – ja on pelastanut.

Kun sanani loppuvat, Hän, vuodattaa käsittämättömän lempeytensä ylleni ja antaa täydelliset sanat joilla ilmaista kaiken juuri oikealla tavalla. Hänessä saan olla koska Hän On! En tiedä kuinka Häntä kiittäisin ja palvoisin. Mutta Hän tietää! Hän antaa minulle kielen ja sanat.

Hän kokoaan kaikki kyyneleeni maljaansa ja minua odottaa uusi nimi valkoisessa kivessä. Nimi jonka vain Jumala voi antaa ja joka on täydellinen.

Hän!
Hän joka antaa ilon, Hän joka antaa levon. Hän joka vuodattaa ilon öljyä kyynelten sijaan, juhlapäähineen tuhkan sijaan ja murheisen hengen sijaan ylistyksen viitan! Sillä, Herran voideltu tuo ilosanoman:

” Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille ilosanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautta ja kahlituille kahleitten kirpoamista. Julistamaan Herran riemuvuotta, päivää, jona Jumalamme antaa palkan. Hän on lähettänyt minut lohduttamaan murheellisia, antamaan Siionin sureville kyynelten sijaan ilon öljyä.”

Jumalan maailmassa on paljon kaunista. Hänen luomissaan, Hänen omissaan on runsaasti kauneutta. Hän on jakanut lahjojaan ylenpalttisesti ja suurin niistä on Hän itse, Isä, Poika ja Pyhä Henki!!! Jokaisella Hänen omallaan on oma tehtävänsä.

Minulle laulujen lauluna on juuri tänään, Jumalan armosta, Jumalan luokse päässeen Riki Sorsan ihana laulu ” Elän niin kuin haaveilin”! Ja toisena Juha Tapion ” Rakastettu”. Löytyvät you tubesta ken tahtoo! Molemmista on löydettävissä myös hengellinen sanoma.

Eivät kaikki kyyneleet ole surun ja murheen. Parhaimmat kyyneleet ovat ilon, kiitollisuuden ja nöyryyden kyyneleet! Kuinka suuri onkaan meidän Herramme. Kuinka täynnä myötätuntoa ja hellyyttä. Kuinka täynnä täydellistä Läsnäoloa!

Riki laulaa jotenkin näin:” Elän täydesti juuri nyt ja saan olla maan päällä hetken. Minut kaipuuni tänne toi, mistä haaveilen, sen myös sain. Itse valitsin tämän tien siihen luotin. Muun jätin taakse ja näin taivaan pilkahduksen, johon milloinkaan yllä en. Täysin rinnoin elää tahdon hetken jonka sain. Elää niin kuin haaveilin, tuntea sen täysin rinnoin että riitän sittenkin! Sisimmästäin luopunut en, sen vain kauan nukkua annoin…” –
Nyt hän on Herransa avulla yltänyt, ei ainoastaan katsomaan taivaan pilkahdusta vaan odottamaan täydellistä ylösnousemuksen aamua! Jumalalle kiitos.

Juha Tapion kertosäkeessä toistuu sanat:” Älä pelkää, älä pelkää, sinä et pääse putoamaan. Rakastettu on oikea nimesi ja tulee nimenäsi olemaan! Ja edelleen:” Kun on riisuttu kaikki ihmeen hyvä minun on. Eipä tarvitse mitään mies tarpeeton. Minä leijun ja vajoan. Unessani näen kiven valkoisen, tuulessa keinuvat verhot ja Sinun äänesi kuulen sen!”

Älä pelkää, älä pelkää, sinä et pääse putoamaan. Rakastettu on oikea nimesi ja tulee nimenäsi olemaan!

Siunattua helluntaita, siunattua Pyhän Hengen juhlaa ja Jumalan armolahjaa Jeesuksessa Kristuksessa!

Raamatun lauseet Jesaja 61:1-3 ja 10-11.

Hänen on kaikki!
Kedon kukkaset, taivaan linnut, Ilo, elämän kaikki rikkaudet.
Hänen On Rakkaus. Kaikkea muuta voin huonona päivänä epäillä mutta en Hänen rakkauttaan. Minua aivan huikaisee kun hän avaa silmäni näkemään ja Henkeni ymmärtämään. En ole tätä ansainnut, mutta hänen on myös hyvyys ja armo.

Minua on pitkään jo puhutellut 2 sanaa. Jos ja Kun. En voi maallikkona tehdä mitään syvä analyysiä asiasta, mutta olen tullut siihen tulokseen että noissa kahdessa sanassa on läsnä suuri ja armollinen rakkaus. Suurempi kuin voi kuvitellakaan.

Minä koen nuo sanat Jos ja Kun, isällisenä huolenpitona, en ankaruutena ja tuomiona. Joskin Jumala näissä myös asettaa rajoja ihmistä suojellakseen. Sanat esiintyvät niin uudessa kuin vanhassakin testamentissa useasti. Varsinkin Jumalan puheessa profeetoille. Raamattu on kertausten ja vertausten kirja, kuten kaikki tietävät.

Kuinka onnellinen saankaan olla siitä historiallisesta perinnöstä joka on maassamme saanut vallita Jumalan Sanan rikkautena. Meillä on kaikki mitä tarvitsemme tässä sanassa, siinä ei puutu mitään. Ei silloinkaan kun en ymmärrä. Olen oppinut odottamaan, näkeekö Herra hyväksi paljastaa minulle joskus jonkun asian, tai tilanteen, joka on jäänyt askarruttamaan tai johon olen hartaasti rukoillut vastausta, eikä sitä ole tullut. Tai se on ehkä tullutkin tai jäänyt tekemään tuloaan mutta  niin etten ole ymmärtänyt – vielä?

Olen varma ettei mikään, ainakaan omassa elämässäni, ole ollut sattumaa. Kaikella on tarkoituksensa, sen todistaa minulle Sana ja Henki. Minun ei tarvitse tietää ja silti voin olla turvassa ja levollinen. Silloinkin kun huolet pimentävät taivaan  Jumala On ja hallitsee tilanteen. Hän pitää huolen kaikista luoduistaan. Ei Hän katso karsaasti siipirikkoa harakkaakaan 🙂 vaikka sana sanookin että me ihmiset olemme arvokkaampia kuin yksikään taivaan linnuista, tai kedon kukkasista.-  Eikä hän katso ihmisriepuakaan ylen vaikka tämä  harakkaparan puolestakin rukoilee vaan ymmärtää senkin 😉

Minä en ihmisenä voi ymmärtää suurta Jumalaa, mutta silloin kun en ollenkaan ymmärrä, ajattelen Jeesusta! Hänessä Jumala tuli kaikekseni! Hänessä on Paimenuus ja kaikki mitä elämään ja Jumalisuuteen tarvitsen. Kuinka ihmeellinen onkaan tämä tietoisuus.

Kiitos Jumalalle, Uudeksi luovasta, uutta synnyttävästä sanastaan jolla Hän kaiken loi kaiken ja kaikkea ylläpitää.

Kaikeksi lopuksi:
Minua liikuttaa ja lohduttaa valtavasti kun  Apostolien tekojen ensimmäisessä luvussa kerrotaan kuinka Jeesus kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen oli vielä aterialla opetuslastensa kanssa. Hän sanoo 4-5 jakeissa” Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan jääkää odottamaan sitä, minkä Isä on teille luvannut ja mistä olette minulta kuulleet. Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä. Siihen ei ole enää montakaan päivää.” Ja kertomus jatkuu opetuslasten kysymyksillä ja Jeesuksen vastauksilla.

Jeesus sanoo mielestäni ihanat sanat, jotka antavat meille levon ja luottamuksen, antoi silloin ja antaa tällekin ajalle:” Ei teidän kuulu tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut. Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa, ja Samariassa  ja maan ääriin saakka.!”

Mekin saamme Voiman Pyhässä Hengessä kaikkiin elinpäiviimme.  Ja olemme saaneet jos vain uskomme Häneen ja otamme vastaan! Tämä lupaus on ollut voimassa ensimmäisestä Hengen vuodatuksesta lähtien ja on siihen saakka kun Jumala hyväksi näkee.

Ja sitten:” Kun Hän oli sanonut tämän, he näkivät, kuinka Hänet otettiin ylös, ja pilvi vei Hänet heidän näkyvistään” Ja kun opetuslapset vielä tähystivät taivaalle heidän viereensä ilmestyi kaksi valkopukuista miestä jotka sanoivat:”Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän”!

Halleluja, Aamen!
Ylistys, kiitos ja kunnia Jumalalle.

Ynnä muita tavallisia tarinoita.

Runsas pari viikkoa sitten alkoi pihallani pyöriä siipirikko nuori harakka. Seurailin sitä, se ei pystynyt lentämään. Sen vasen siipi roikkui pahasti ja se liikkui eteenpäin hyppimällä. Tunsin hätää sen puolesta koska pihoillamme liikkuu paljon mm. irtokissoja ja kadulla ajetaan lujaa.

Eräänä aamuna en kestänyt enää vaan aloin soitella sille apua. Moneen paikkaan soitin mutta harakan kohtalo ei suuremmin kiinnostanut ketään. Lopulta soitin Korkeasaareen ja kohtelu oli niin osaa ottava että lähes menetin puhekykyni. Sain neuvoksi soittaa Pelastuslaitokseen. Meillä on sellainen vain noin puolen kilometrin päässä. Sieltä sain tilannetta ihmettelevän vastaanoton, mutta niin kuin muissakin paikoissa minua kehotettiin ottamaan lintu kiinni, viemään se jonnekin hoitoon tai tuomaan paikanpäälle. Selitin etten pääse sitä tekemään ja lupasivat tulla.

Kesti tunnin ennen kuin 4 miestä tuli. Sillä aikaa harakka oli pomppinut pois näkyvistä ja miehet luultavasti pitivät asiaa aprillipilana, kuka nyt yhdestä harakasta olisi kiinnostunut, ja poistuivat. Eniten minun sydäntäni pakottaa se kun sillä on kaipuu päästä lentämään ja se koko ajan pitää sellaista ääntä kuin se kutsuisi emoaan tai muita lajitovereitaan. Se kokee orpoutta. Se ikävöi.

Minä rukoilin Taivaallista Isää sen puolesta.

Kun se oli vähän pitempään ollut pois, pihani yli lensi harakka ja kun senkään jälkeen harakkaani ei näkynyt kahteen päivään ajattelin että tuo ylitse lentänyt oli Isän merkki siitä että Hän oli huolehtinut harakastani. Mutta ei se ollut. Harakka on edelleen pihallani silloin tällöin. Harakka on arka lintu ja tämä aivan erityisesti, enkä pysty sitä auttamaan.

Meidän kesäpaikkamme naapurustossa on kolme omakotitaloa. Yhteen niistä on myydessä sovittu että kissa jää uusille omistajille talon mukana. Entinen isäntä vietti kovin vaarallista elämää, niin itselleen kuin kotieläimilleenkin ja etenkin kissat hakivat turvaa meiltä. Me teimme kaiken sen minkä isännän veli meiltä pyysi ja toimitimme kissoja turvaan. Emo ja yksi poikasista sai kodin meillä. Yksi jäi ottopojaksi myytyyn taloon uusien tulokkaiden lisäksi. Tämä kissaherra ei ollut aiemminkaan tuntenut oloaan turvalliseksi talossa jossa asui ja kaiket kesät oli meidän mökillämme.

Viime kesänä sattui onnettomuus, avustajani astui vahingossa kissan tassun päälle eikä heti osannut nostaa jalkaansa pois ja kissan jalka vammautui. Otin yhteyttä omistajaan ja kerroin tapauksen kysyen veisivätkö he kissan lääkäriin, ei kuulemma tarvinnut. Kissa ontuu edelleen. Se on vanha jo muutenkin. Minä rakastan sitä ja minua säälittää. Olen rukoillut:” Jumala Sinä joka ihmistä ja eläintä autat” – sanasi mukaan, paranna tämä ontuva jalka. Se ei ole parantunut.

Miksi ihmeessä kerron tätä?! On niin paljon ihmisilläkin tuskaa ja maailmassa todellistakin hätää jota ei voida auttaa?

Niin, paljon on sellaista vilpitöntä rukousta ja sydämen huutoa Jumalan puoleen johon ei, silmin nähtävästi ainakaan, tule vastauksia. Se on surullista. Minä niin tahtoisin että sekä ihmiset että eläimet saisivat avun, ja varsinkin eläimet koska ne eivät ymmärrä miksi kärsivät. Niille ei kärsimyksistä ole mitään hyötyä. Kuitenkin Jumala on kaikki meidät luonut.

Kaikesta huolimatta minun on rukoiltava. Minun vaan On. Niin vähän voin enää muuta.

Meidän pastorimme puhui tänään jälleen sydämeen käyvästi. Yhtenä aiheen juonteena oli yksinäisyys. Minäkin tiedän siitä aika paljon. Tiedän myös siitä millaista se pahimmillaan on, eli silloin kun kaikkein syvimmin tarvitsisi toisen ihmisen lohtua ja läheisyyttä. Meitä on maailmassa paljon. Kiitos että sain sitä puhetta kuulla, Jumala runsaasti siunatkoon häntä, perhettään ja kaikkia läheisiään..

”Oi Herra suuri, Luoja maan ja taivaan, Sä kerran kaiken sanallasi loit. Ei kukaan toinen tällaista saa aikaan. Sä aina luotujasi auttaa voit.
Kun luon mä katseen ylös, siellä huomaan nuo tähdet kirkkaat, kuun ja auringon. Ne asetit Sä valkeutta luomaan. Sun työsi kaikki hyvin tehty on. Kun myrsky riehuu, ukkosilma pauhaa, ja pilvet tummat peittää taivahan. Mä tunnen rinnassani suurta rauhaa, kun sateenkaaren näen loistavan. Oi, kohta Jeesus saapuu, päivä koittaa. Mä silloin taivaan kotiin muuttaa saan. On tuskat pois, yön varjot valo voittaa, ei kuolemaa, pois haihtuu murheet maan.

”Mä tahdon riemuin Herraa ylistää, Hän suuri on, Hän suuri on. Mä tahdon riemuin Herraa ylistää. Hän suuri on, Hän suuri on!”

Olimme tänään kesäpaikallamme. Ilma oli hyvä ja aurinko paistoi. Kaiken piti olla hyvin, mutta johduimme keskustelemaan vaikeista asioista. Kuten ihmisten erilaisuudesta. Työpaikoilla tiiviissä ryhmätyöskentelyssä tai/ja kuinka esimerkiksi seurakuntayhteydessä voisi ja osaisi kohdata ihmiset sellaisina kuin kukin on ja rakentaa silti siltaa. Keskustelu johti muihinkin akuutteihin huoliin ja vaikeuksiin joita nyt juuri tuntuu kertyneen vähän liikaa. Kuorma on käynyt raskaaksi kantaa.

Hiljaisuuttakin oli. Jossain vaiheessa mielessäni alkoi soida eräs hengellinen laulu ja se johdatti kysymään rukoiltaisiinko? Mitään erityistä tunnetta ei ollut, pikemminkin epävarmuutta, mutta aloitimme. Aivan arkisesti ja tavallisesti, kuin olisimme vain jatkaneet puhetta. Kohde oli vaan muuttunut. Nyt puhuimme Herrallemme. Avasimme syvimmän sisimpämme heikkoina ja apua tarvitsevina. Ja ihme tapahtui.Se huoli, murhe ja selvittämättömät asiat jotka meitä painoivat, ikään kuin sulivat pois ja syvä rauha ja tasapaino täytti mielemme. Tuli Pyhä olo.

Huomasimme kuinka paljon ihminen kasaa itse itselleen kuormaa aivan huomaamattaan, kunnes on eksyksissä. Kun rukoilee täysin vilpittömänä, oikeastaan edes odottamatta mitään, Jumalan rakkaus ja lempeys yllättää. Kuinka ihana on se vapautuminen ja rauha jonka Pyhässä Hengessä saa kokea, vaikka ulkoisesti ei mikään ole muuttunutkaan. Sama arki vastassa. Mutta hyvin paljon pienempänä kuin hetki sitten! Ei enää vuorena joka peittää auringon.

Rukous on puhetta Suuren ja ihmeellisen Jumalan kanssa Jeesuksen kalliissa nimessä.

Laulu joka soi mielessäni oli toinen kuin tähän laitan. Tiedän että monella on nytkin syvää murhetta ja huolta, vaikka rukoileekin lähes lakkaamatta. Se laulu joka mielessäni soi, olisi niiden ihmisten elämään liian kevyt.
Kun itse saa avun ja pääsee Pieneksi Elämän Hetkeksi kohtaamaan Suurta, mutta lempeää Jumalaa, ei voi unohtaa niitä joilla on nyt vaikeaa. Ei meidän Herrammekaan heitä unohda.

Sinulle joka et vielä ole päässyt taakkojesi alta, omistan nämä muutamat säkeet, rukoillen että saisit avun Häneltä joka Sinua Rakastaa. Ole turvallisella mielellä.

”Yksin en kulje en hetkeäkään. Vierelläin aina mä Jeesuksen nään. Suojellen, varjellen, nostaen auttaen, kanssain Hän käy kautta maailman tään. Suojellen, varjellen, nostaen kantaen, kanssain hän käy kautta maailman tään.

Murhe kun murtavi sydäntäni, läsnä on silloinkin Mestarini. Lohtua taivahan, tuopi hän vaivahan, kyyneleet kaikki pois kuivailevi. Lohtua taivahan, tuopi hän vaivahan, kyyneleet kaikki pois kuivailevi.

Yksin en kulje en hetkeäkään. Vierelläin aina mä Jeesuksen nään. Ylistys ylhäisen, Parhaimman Paimenen! Rakkaus suuri, sen turviin mä jään. Ylistys Ylhäisen, Parhaimman Paimenen! Rakkaus suuri, sen turviin mä jään!

Jumalan sana on todellakin ihmeellinen –  Elävä ja Voimallinen.(Hepr.4:12)!

Jumalan Sanaa voi toistaa lukemattomia kertoja kuin ulkolukuna ja silti uskoen siihen ja tarkoittaen tosissaan mitä sanoo.
Ja jonain hetkenä Sana alkaa aivan uudella ja innoittavalla tavalla elää! Heti ei välttämättä ymmärräkään kuinka se tapahtuu on vaan niin iloa, riemua ja rakkautta täynnä! Tietää kohdanneensa Pyhän!

Olen itse kokenut jokin aika sitten kuinka  sanoma ”Pyhä Henki kirkastaa Kristusta” muuttuu sanoista eläväksi ja koettavaksi! Kuinka se muuttaa normaalia arkipäivää ja laittaa arvot uuteen uskoon, sananmukaisesti. Kuinkahan monta kertaa ihminen voi ”syntyä uudesti” 🙂 ?

Kun sana on elävä ja voimallinen uudistumista ei voi välttää. Uudistumisessa on Ylösnousemus Voima, siinä on Kristuksen kirkkaus! Pyhä Henki kirkastaa Kristusta ylitse kaiken! (Joh.16:14)

Luvussa 16 jakeissa 5-15 on tärkeää asiaa. Siinä Jeesus, jakeessa 12 sanoo että hänellä olisi opetuslapsille vielä paljon sanottavaa, mutta ”te ette nyt voi ottaa sitä vastaan”. Pyhän Hengen, Totuuden Hengen, on ensin tultava. Ja Hänhän tuli. Ja on meissä. Mutta meillekin voidaan silti sanoa, ettemme voi, ikään kuin tuosta vaan, ottaa kaikkea vastaan vaan me joudumme käymään koulua ja opiskelemaan Sanaa. Mutta Pyhän Hengen vaikutus tekee työtään meissä väsymättä, valaisten ja kirkastaen meille Sanan totuutta. Kiitos Jumalalle.

Pyhän Hengen tehtävänä on korottaa Jeesusta. Pyhä Henki Kirkastaa meille, ei itseään, vaan aina Kristusta. Hän suuntaa katseemme pois itsestään ja minusta, ja sinusta, ulospäin kohti Jeesusta. Aina ei ole helppo tunnistaa Pyhää Henkeä, siksi, että Hän salaa itsensä, on hienotunteinen, voidakseen jakaa nimenomaan  niitä aarteita joista (Joh.16 jae 15) Jeesus kauniisti sanoo puhuessaan Pyhästä Hengestä:

”Kaikki, mitä Isällä on, on minun. Siksi minä sanoin, että Hän ottaa minun omastani ja ilmoittaa teille”!
Meillä on lapsina perintöoikeus! Kuinka voisikaan kyllin kiittää ja ylistää Kaikkivaltiasta Jumalaa. Voi valtavaa, niitä Jumalan lahjoja ja aarteita! Iloa, rakkautta, rauhaa, lapsena olemisen oikeutta, ikuista elämää! Ja Elämän Leipää!

Heprealaiskirje 4. –   Jae 13 sanoo: ”Mikään luotu ei ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmiensä edessä, ja hänelle meidän on tehtävä tili”. Kuinka vapaaksi ihminen voikaan päästä saadessaan kaiken painon tunnoltaan, tietäessään ettei voi salata Jumalalta mitään. Ei suruaankaan. Ei pettymyksiään, ei mitään. Ihminen saa olla ihmisen osassaan heikko ja silti Jumalan rakkaus ei järky – Eikä hänen armoliittonsa horju! Me saamme luottaa kaikessa Jumalan hyvään tahtoon ja ikuiseen rakkauteen –  elää armosta.

”Koska meillä siis on suuri ylipappi, läpi taivaiden kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika!”
Hän, ei ole sellainen ylimmäinen pappi joka ei voisi sääliä meitä, sillä hän on ollut kaikessa kiusattu kuten mekin, kuitenkin synnittömänä. Hepr.4:16 ”Käykäämme siis rohkeasti armon valtaistuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan”!

Luku 5:8-9 ” Vaikka hän oli Poika, hän oppi kuuliaisuuden siitä mitä kärsi.  Kun hän oli tullut täydelliseksi, hänestä tuli iankaikkisen pelastuksen aikaansaaja kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaisia. – Häntä Jumala kutsuu ylipapiksi…!”

Meillä on hyvä, uskollinen ja armosta rikas Jumala, Hän yllättää! Hän tulee kirkkauteen vaatetettuna ja antaa siunauksensa ylenpalttisesti yllättäen ja varmasti kaikille lapsilleen. Hän antaa levon, uskon ja toivon. Hän vie perille ja antaa Voimansa taisteluissa, hän lohduttaa murheelliset. Ja aivan varmasti rakastaa lapsiaan enemmän kuin koskaan voimme tässä ajassa ymmärtää. Kiitos Jumalalle.

Pyhä, Pyhä, Pyhä on Herra Kaikkivaltias!

Ihmeellistä on kuinka suuresti auringon Valon ilmestyminen vaikuttaa, niin ihmismieleen kuin luontoonkin.
Mielestäni meidän lopuillaan olevalle pääsiäisajalle on annettu mitä sopivin nimi! Pääsiäinen! Mitä kaikkea se tarkoittaakaan!

Meille pohjoisen asukkaille ainakin kevättä, valoa, iloa, vapautta, riemua, uutta elämää! Kuinka nopeasti maisema muuttuukaan, aurinko onkin yhtäkkiä ylhäällä taivaalla, kun se on pitkään ollut lähes näkymättömissä, puiden latvojen takana. Luonto huokaa vapautuessaan valkoisen painavan kuolinliinansa alta ja linnut riemuitsevat!

Olin pari päivää ”lasareetissa,” sellaisella osastolla josta voisi sanoa että se on pysäkki ennen viimeistä asemaa. Tiesin sinne mennessäni millaista siellä on, mutta myös etten sinne jää. Kuinka mahtava olikaan se lyhyt kotimatka kun palasin. Kuinka ihana oma asuntoni ja kaikki mitä ympärilläni oli. Ja sitten!

Eilen iltapäivällä alkoi aurinko vihdoinkin paistaa! Tyttäreni kanssa lähdimme katsomaan joko mökille pääsee? (Jotkut ihmiset jotka lukevat tekstejäni täältä taivaalta sanovat että kirjoitan henkilökohtaisia mutta ”elämä on” :). No, me pääsimme siihen asti johon aurataan tietä, mutta itse mökin pihalle pääsi vain tyttäreni.

Mökki on metsässä korkealla kalliolla, kuten on tullut mainituksikin 🙂 . Ilahduin kuitenkin kun näin ne puut ja kalliot ja kun tytär kertoi mitä kaikkia metsän eläinten jälkiä pihallamme oli. Olen niitä aiemmin päässyt näkemään itsekin, silloin kun apunani olivat vain kyynärsauvat tuolin sijasta ja saatoin kuvitella 🙂 –  Siinä odotellessani katselin korkealla taivaalla jo olevaa aurinkoa ja vielä valkoista lunta. Riemu ja kiitollisuus täytti sydämeni ja taas nousivat kyyneleet silmiini ja tunsin tarvetta ylistää Jumalaani!
– Missäpä sitä muualla niin puhtaasti voisikaan kuin Jumalan luonnossa!

Tänään aurinko valaisee jo aivan aamusta, ja on monta virttä ja laulua mielessäni. Laulelen niitä itsekseni ja riemu sen kuin lisääntyy. Voi kuinka kiitollinen olenkaan, kuinka täynnä riemua! Rakastan koko maailmaa ja voisin hyvinkin heittäytyä äiti Amman kaltaiseen rooliin. Olisi vaan ketä halailla 🙂 mutta voihan sen tehdä ajatuksissaankin, siunaten kaikkia jotka tuntee ja niitäkin joita ei tunne. Voi Kiittää ja ylistää Herraa kenenkään siitä häiriintymättä kun yksin on! Kiitos Jumalalle!

Virressä 461 on aivan ihanat sanat ja luontoihmisenä laitan siitä tähän säkeistöt 4 ja 5 🙂 ! Laitan näitä siksi tänne kun joku toinen on osannut niin paljon paremmin käyttää sanoja kuin itse osaisin. Sinä joka luet, ole siunattu näiden kautta!

Kiittäkää, te Luojan linnut, erämaiden eläimet, retkillänne, loukoissanne, kesyt, villit, nälkäiset! Merten virtain kalaparvet, valasparvet, laulakaa, kaikki luodut laadullanne Herraa kunnioittakaa!
Kiittäkää jo korkeintanne, kansat, kansain ruhtinaat, lapsukaiset, vanhat, nuoret, pienet, heikot, voimakkaat! Halleluja, kiitoksenne nouskoon maasta taivaaseen, yhtyköön se enkeleitten taivaalliseen kiitokseen!

Virrestä 105: –  Aurinkomme ylösnousi, paistaa voitto vuorella. Lämmin Valo sieltä loistaa, surut murheet hajottaa. Kokoontukaa taivaan linnut, suvi ilmaan puhtaaseen. Visertäkää, pienet leivot, viinipuussa tuoreessa.
Armon Henki täyttää mielet, murheelliset ilolla. Rauhan tyven, puhdas ilma Jeesuksesta virtailee. Epäilysten alta nousee köyhä sielu kiittämään. Ikävöitsen täältä päästä kotimaahan ikuiseen.

Ja kaiken lopuksi Hengellisestä laulukirjasta olennainen:

Kirkas aamu pian koittaa. Jälkeen aikojen yön. Päivä varjot jo voittaa, kautta Golgatan työn. Huomenkellojen soiton kaiku sielussa soi. Meille kertoen Voiton Jeesus matkaamme toi.
Taivaskotihin johtaa kaita elämän tie. Herra lastansa kohtaa, kantain perille vie. Täältä katseeni nostaa Ylös Vuorille saan. Sieltä sieluuni loistaa Valo taivahan maan
Oi, nyt taivaisen saaton nään mä riemullisen. Jeesus nimessä Voiton saivat voimallisen. Heidän kanssansa astun Maahan Kirkkauden. Silloin perille saavun Joukkoon Voittajien!

Ikoni on edelleen tämän koneeni yläpuolella ja siinä Jeesus pitää avointa kirjaa kädessään, jossa lukee:” Minä Olen Maailman Valo, se joka seuraa minua, ei kulje pimeässä vaan hänellä On Elämän Valo”! Kiitos Herra Jeesus!

Rakas Jeesus!
En tiedä mitä Sinä ajattelet kaikesta siitä miten me ihmiset olemme Sinuun suhtautuneet, kuinka Sinua ymmärtäneet tai Sinuun uskoneet?

Jo silloin kun olit ihmisenä täällä keskuudessamme sinusta kiisteltiin ja sinä herätit ihmisissä, luultavasti, enemmän epäuskoa kuin uskoa siihen että olisit, niin kuin sanoit, Jumalan Poika. Senkin jälkeen kun palasit Isäsi luokse sinusta on paljon kiistelty, on kirjoitettu ja puhuttu enemmän varmaan kuin kenestäkään toisesta, niin epäuskossa kuin uskossakin.

Jeesus, rakas!
Minä uskon että sinun tulemuksesi on lähellä, niin vaikeaksi on elämä täällä Jumalan kauniiksi ja täydelliseksi luodussa maailmassa käynyt. Sinä tiedät sen. Jeesus, minä olen väsynyt kaikkeen spekulointiin ja ihmisviisauteen jolla sinua selitellään, jolla Raamatun ilmoitus pilkotaan osiin ja tikulla kaivaen etsitään ns. totuutta, joka ei kuitenkaan ole totuus. Sinut pakotetaan palaamaan kerta toisensa jälkeen ”takaisin ristiinnaulittavaksi”!

Rakas Jeesus!
Minä en jaksa, ellen saa uskoa Sinuun sellaisena kuin sen Sinusta kirjoitetusta kirjastasi luen ja ymmärrän. Autathan minua oikein uskomaan, ymmärtämään ja lapsenuskoni Sinuun säilyttämään!? Jeesus minä tahdon! Tahdon seurata Sinua! Jeesus, minua on siunannut tavattomasti kaikki se mitä sinusta on kirjoitettu maailman luomisesta lähtien. Nyt kun ajattelen sinua juuri tällä hetkellä, minä tiedän että Sinä Elät.

Luukas kirjoittaa kuinka naiset menivät varhain haudallesi mutta joutuivat hämmennyksiin kun kivi oli vieritetty pois hautasi suulta ja heidän edessään seisoi kaksi miestä kirkkaissa vaatteissaan. Naiset pelästyivät ja kumartuivat kasvoilleen maahan, mutta miehet sanoivat heille:

”Miksi te etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei Hän ole täällä, Hän on noussut ylös! Muistakaa, mitä Hän puhui teille ollessaan vielä Galileassa:” Näin pitää tapahtua: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä Hän nousee ylös!”

Heprealaiskirjeessä kerrotaan kuinka Jumala on puhunut jo muinaisuudessa monesti ja monin tavoin ja kuinka Hän näinä viimeisinä päivinä on puhunut meille Sinun, Poikansa, kautta. Kiitos tästäkin kirjeestä Herra!  Sen toisessa luvussa kerrotaan suuresta pelastuksesta, juuri siitä mihin me ihmiset voimme toivomme ja uskomme panna.

”Vähäksi aikaa sinä teit hänet alempiarvoiseksi kuin enkelit, kirkkaudella ja kunnialla sinä seppelöit hänet. Sinä asetit kaiken hänen jalkojensa alle:” Alistaessaan kaiken hänen valtaansa Jumala ei jättänyt mitään hänelle alistamatta” Siis sinulle Jeesus! Sitten luvataan että ”-  me näemme Jeesuksen kuolemansa ja kärsimyksensä tähden kirkkaudella ja kunnialla seppelöitynä – jotta Hän Jumalan armosta maistaisi kuolemaa kaikkien ihmisten puolesta.
Hänen, jonka tähden kaikki on ja jonka kautta kaikki on, sopi, saattaessaan paljon lapsia kirkkauteen, tehdä kärsimysten kautta heidän pelastuksensa päämies täydelliseksi.”! … – Sen vuoksi hänen piti tulla kaikessa veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylipappi tehtävissään Jumalan edessä ja Hän voisi sovittaa kansan synnit!

Koska hän on itse kärsinyt ja ollut kiusattu, hän kykenee kiusattuja auttamaan!”
Jumala, minä kiitän ja ylistän Sinua nyt ja aina! Olet pelastanut minun sieluni Jeesuksen Kristuksen, Vapahtajani, ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta ja vahvistanut minua Pyhän Henkesi jatkuvalla läsnäololla. Olet rakkaasti katsonut puoleeni ja pidät minusta kiinni.

” Ken vertaisesi oisi, Sä ristin Ruhtinas. En toista löytää voisi, Sä suuri laupias.
Sun rakkautesi laatu on aivan ihmeinen. Se tuntea on saatu jo maassa kyynelten.
Et muuttua Sä saata mua kohtaan milloinkaan. Ja kohden kotimaata viet taivaan kunniaan.
Mun toinen varmaan oisi jo aikaa hyljännyt. En puolustella voisi, jos oisit jättänyt.
Vaan vielä mua siedät, oot kantaa jaksanut. Mun velkani Sä tiedät. Ne olet maksanut.
Ja siksi tohdin juuri mä armon omistaa. On rakkaus niin suuri. Saan siihen uskaltaa.
Näin tahdon laulaa, soittaa. Sua kiittää, Kuningas. Töin, toimin kunnioittaa, Sua Herra laupias”!