Heräsin varhain, ihmettelin, jäin kuuntelemaan.
Istuin pimeässä aamussa, oli hiljaista, rauha koskettavasti läsnä. Tyyneys sisälläni ja pitkä hiljaisuus

Katselin rakasta maisemaa josta sade oli vienyt kaiken lumen joka oli hetki sitten sen valaissut. Katulamppu vain loi valoaan, mutta taivas ei ollut musta niin kuin maa. Suloinen aamu.

En kaivannut mitään, Hän oli läsnä. Hän puhuu minulle monin eri tavoin ja odotin. Lopulta laitoin kristillisen radiokanavan auki ajatellen tuleeko Sana sitä kautta tähän ihanaan aamuun jossa ulkona ei liiku yhtään ihmistä vain Jumala on läsnä.

Ihana, vanha virsi kauniisti, herkästi, sydämellä laulettu kantautui hiljaisena korviini. Maria Laakso!
Kuinka monta kertaa olenkaan kirjoittanut että itkin, mutta sellainen olen. Kyyneleet puhdistavat sydäntä ja sielu saa lääkettä.

Olen antanut itseni tuntea etten ehkä osaakaan kirjoittaa enkä elää niin kuin Jumala, Luojani, on tahtonut tai tarkoittanut, mutta ehkä se ei ole sittenkään koko totuus? Olen Jumalan lapsi.
Sellaisena kuin olen, sellaisena kuin Hän on minut omakseen ottanut. Kyllä Hän on tiennyt. Tiennyt kuinka voisin Häntä palvella, sillä tahto siihen on. Ja se polttaa.

Kauniit herkät, minun ikääni ja kokemuksiini sopivat hengelliset laulut ja virret siunasivat aamuani.
Ajattelin kuinka siunattu saankaan olla. Tässä ja nyt. Tässä olemuksessani ja tällaisenanikin. Yleensä minulla on aina kynä ja paperia käteni ulottuvilla, mutta nyt oli kynä hukassa siksi viimeisimmästä laulusta, joka oli minulle ennen tuntematon, sain ylös vain muutaman sanan:” Niin kauniita ovat hiljaiset maan…”? 

Rakastan hiljaisia aamuja, vaikka niitä olisikin vain yksi viikossa. Viikonpäivällä ei ole muutoin merkitystä, paitsi tietenkin on helpompaa jos se aamu on viikonlopulla, koska maailma ulkopuolellakin on hiljaisempi ainakin muutaman varhaisen tunnin. Eikä minulle tule avustajaa. Ei tarvitse organisoida, saa olla oma itsensä ja kohdata Vapahtajansa kaikessa rauhassa. Tarvitsen hiljaisuutta ja rauhaa.

Raamattu, rakas kirja! Rakkaudesta kertova, alkaa ihanasti:” Alussa JUMALA LOI taivaan ja maan.  Ja maa oli autio ja tyhjä ja pimeys oli syvyyden päällä, ja JUMALAN HENKI liikkui vetten päällä. Ja JUMALA SANOI TULKOON VALKEUS JA VALKEUS TULI!”

Jumalle kiitos. Tämä Valkeus, Kristus Herra, on maailmaan tullut, meitä kaikkia varten!

Hän kutsuu jokaista ihmistä! Kaikki me olemme erilaisia ja eri elämäntilanteissa, mutta meitä hän on kutsunut ja kutsuu, meitä ihmisiä! Sinua ja minua olipa elämän tilanteemme mikä hyvänsä. Hän myös antaa armolahjojaan niin että voisimme toisiamme tukea ja vahvistaa – heikkoudessammekin! Sen tietäminen ja ymmärtäminen murtaa, saa kiitoksin nostamaan katseensa Herraan ja pelastajaan, pois omasta mitättömyydestä, vaikeuksista, elämäntilanteista ja kaikesta mikä meitä tahtoisi vangita.

Jeesus on tullut Maailman Vapahtajaksi ja Hän Vapauttaa meidät!
Vaikka aamu oli luonnossa pimeä eikä näkynyt yhtään ihmistä, ei mitään muutakaan elollista kuin puut, Jumalan Henki ei ollut jättänyt maailmaa oman onnensa nojaan. Ei! Hänen Henkensä oli ja on läsnä, niin kuin alussa. Hän ON nimensä mukainen! Itseänsä kieltää Hän ei saata!

”Siunattu varmuus Jeesus on mun, Oi, mikä riemu on pelastetun! Jumalan lapsi, perillinen, Verellä pesty oon Jeesuksen. Tämä on laulu sydämeni. Ylistän Herraa ainaisesti. Tämä on laulu sydämeni. Ylistän Herraa ainaisesti.
Nyt oma Herran olla mä saan. Sieluni kiitosta on tulvillaan. Enkelit ensin julisit sen. Sanoman rauha rakkauden…
Seurassa kuljen nyt Jeesuksen. Hänessä onnen sain taivaallisen. Riemuiten ootan tuloansa. Kätketty olen armossansa.. Tämä on laulu sydämeni. Rakastan Herraa ainaisesti. Tämä On Laulu Sydämeni! Rakastan Herraa Ainaisesti!

Jumalan rauha ja siunaus on meidän kanssamme tänäänkin ja jokaisena elämämme päivänä. Kiitos Isän, Pojan ja Pyhän Hengen, joka tuntee jokaisen meistä ja on armosta rikas.

Majatalo-illat täyttävät kohta kymmenen vuotta. Se on on pitkä  aika ihmiselämässäkin mitattuna. Näiden kymmenen vuoden aikana olen käynyt läpi monta hengellistä kriisiä ja kipukohtaa. Mutta joka kerta kun olen katsonut elämääni taaksepäin olen nähnyt miten Jumalan käsi on ollut ohjaamassa asioita oikeaan suuntaan. Olen joutunut tunnustamaan sen tosi asian, että Jumalan tahto toteutuu aina minusta riippumatta. Ellen minä tee, niin joku toinen tekee. Voisi kuvitella että se olisi jotenkin nöyryyttävää kun tajuaa, että minä en olekaan keskiössä kun järjestellään ja touhutaan ihmisille tapahtumia ja tilaisuuksia seurakunnassa.

Vastuu painaa se on selvä, mutta kunnian tavoittelu painaa enemmän jos sitä hamuaa itselleen. Jumalan valtakunnan työssä kunnia kuuluu aina Jumalalle. Taputuksen ja aplodit menevät aina Jeesukselle. Se on vapauttaa tekemään ja touhuamaan Taivaan isän renkipoikana vapaasti. Ei se aina onnistu noin kivuttomasti vaan jokainen tilaisuus jossa olen vastuussa, olipa se puhe tai opetus, meinaa hiertää ja painaa mieltä. Joskus ajatus haraa vastaa ja haluaisin paeta vastuuta. Jättää menemättä ja perua. Mutta jälkeenpäin sydän riemuitsee ja olo on siunattu.

Oma kutsuni Jumalalta tuli jo pienenä poikana vaikka en sitä silloin tajunnut. TV-sota oli pienen pojan sielulle tuskaa. Uutiset Vietnamista ja isojen maiden vihan pito laittoi pienen pojan mielen huutamaan rauhaa iltarukouksessa ja mieleen tuli ajatus siitä, että jospa minulla olisi iso valkoinen lippu niin menisin sotilaiden väliin. Ei ne pientä poikaa ampuisi. Kutsu rauhantekijäksi oli saanut siemenen ja se on itänyt minussa siitä lähtien.

Vaikka maailman raadollisuus on paljastunut sen jälkeen, niin olen saanut todeta, että Jumalalle on kaikki mahdollista. Jumala ei koskaan vedä takaisin kutsuaan eikä kadu sitä. Ei vaikka itse joutuisi joskus vetämään henkeä ja vetäytymään lepäämään.

Raamattussa Jumalaa verrataan savenvalajaan (Jer. 18: 1-10). Kun savenvalaja etsii sopivaa savea, joutuu hän työstämään sitä pitkään, ennen kuin kaikki epäpuhtaudet on saatu siitä pois. Savimöykky laitetaan lepäämään sivuun, joskus pitkäksikin, aikaa ennen kuin Valaja ottaa taas sen käsiinsä ja antaa sille lopullisen muodon. Joskus astiaa pitää työstää uudestaan ennen kuin lopullinen työ on valmis. Koskaan valaja ei hylkää saveaan.

Nöyryys ja nöyristely ovat kaksi eri asiaa. On turvallista olla nöyrä Jumalle joka ei nöyryytä omaansa. Nöyryys on myös sitä, että uskallamme luottaa kaiken yrittämisen ja touhuilun Jumalan haltuu. Hän omalla tahtomisellaan vaikuttaa kaikessa mitä teemme. Hän ottaa vastuun kaikesta, myös silloin kun koemme epäonnistumista.

Elämme aikaa jolloin on iloittava vähästä, Se vähäkin on suurta Jumalan silmissä. Hän ei laske sitä mitä teemme vaan sitä mitä olemme. Hän katsoo sydämeen.

Tänä aamuna Blogitaivaan laskuri näytti 807000 kävijää tasan. Viisi vuotta sitten ystäväni Ilkka Koivisto otti yhteyttä ja kysyi haluaisinko minä ja Heikki Hilvo lähteä mukaan kirjoittamaan perustamalleen blogisivustolle tekstejä, joiden perusvire olisi myönteinen ja positiivinen, mutta kuitenkin jokainen kirjoittaja voisi ilmaista itseään vapaasti omista lähtökohdistaan. Ilkan idea oli, kuten aina, hieno ja toimiva.

Sivumme löysi nopeasti paikan nettiavaruudessa. Tämä pitkälti Ilkan oivaltavien ja osuvien ja Hessun hengellistä elämää rakentavien tekstien vuoksi. Itse sain peesata omalla tyylilläni poikia. Pian mukaan tuli myös muita kirjoittajia, joista aktiivisesti on mukana Juha ja Tuulikki.

Blogitaivasta ei  perustettu keskustelualustaksi teologisista opinkohdista. Ennemminkin se on ollut pieni kahvila vilkkaan kadun varrella johon voi piipahtaa rauhoittumaan ja ehkä kuulemaan viimeisimpiä uutisia. Saamaan vahvistusta ja virkistystä päivän rientoihin. Kiistely ja kiivailu on jätetty muiden sivustojen huoleksi.

Blogitaivas jatkaa eloaan omalle tyylilleen uskollisena kirjoittaen ihmisestä  ja uskosta kaikkivaltiaaseen Jumalaan.

Tapio

Istun mummolan vintissä ja kuuntelen hiljaisuutta. Illan saunominen ja avanossakäynti antoi hyvät yöunet ja heräsin aikaisin ja levänneenä. Maailma ja sen murheet tuntuvat olevan kaukana. Illalla kuuntelin Jukka Norvannon opetusta Paavalin kirjeistä. Jukan rauhallinen ääni oli hyvää unilääkettä mutta myös Jumalan Sana rauhoitti ja antoi turvaa.

Joskus on hyvä vain olla hiljaa. Unohtaa maailman melske ja melu. Jeesus, Ihmiseksi Jumaluudesta riisutunut Jumalan poika, tarjoaa meille rauhaa ja lepoa. Hänen läsnäolonsa elämässä nostaa kipujen ja kärsimysten yläpuolelle ja antaa lohdun. Lupaus iankaikkisesta elämästä avartaa edessä olevaa maisemaa ja antaa elämälle merkityksen. On ainakin yksi taho joka rakastaa ihmistä pyytettömästi.

Jouluna saimme juhlia Jeesus lasta joka syntyi valoksi maailmalle. Nyt taivallamme kohti Pääsiäistä,  Kristikunnan suurinta juhlaa. Pääsiäisenä Jumala teki suurimman ja kalleiman uhrauksen, mitä voi kuvitella. Hän uhrasi Jeesuksen,  ainoan poikansa meidän syntiemme tähden, jotta meillä olisi elämä. Synti on muuri, joka erottaa meidät Jumalan yhteydestä. Nyt tuo muuri on murrettu Jumalan ja Jeesuksen omien väliltä.

Saamme juhlia ja ylistää Jumalaa kaikesta yhdessä seurakuntana. Vaikka ulkoisesti kristikunta on jakautunut lukuisiin tunnustuskuntiin ja kirkkoihin. Jumala näkee meidät yhtenä  maailmanlaajuisena seurakuntana jonka päänä on Jeesus Kristus itse.

Jäähyväisrukouksessaan Jeesus rukoilee puolestamme, (koko rukous löytyy Johanneksen evankeliumista)

 ”Minä rukoilen heidän puolestaan. Maailman puolesta minä en rukoile, vaan niiden, jotka sinä olet minulle antanut, koska he kuuluvat sinulle. Kaikki, mikä on minun, on sinun, ja mikä on sinun, on minun, ja minun kirkkauteni on tullut julki heissä. 

”Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun.  Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.

 ”Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä.  Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.

Jeesuksen rukous on raamatun tärkeimpiä kohtia ja sitoo koko Jeesuksen toiminnan ja opetuksen yhteen. Se on kuin polttolasi, joka kokoaa Jumalan viestin ihmiskunnalle. Te olette minun rakkaita lapsiani ja haluan teidät takaisin kotiin.

Koko raamattua tulisi lukea tämä rukous mielessä. Seurakuntia tulisi johtaa tämä rukous mielessä. Arjen keskellä kohdatessa muita ihmisiä tulisi tämän rukouksen viesti olla huulillamme. Rukous jossa Jumala rukoilee itseään on ainutlaatuinen ja käsittämätön rakkauden osoitus ihmistä kohtaan.

Kuluvalla  viikolla 18.1. päivä on Kristittyjen ykseyden rukouspäivä.

Rukouspäivä on oivallinen tilaisuus pohtia millainen on suhteemme toisiin kristittyihin ja tunnustuskuntiin. Jos Jumalalla on varaa rukoilla yhtenäisyyttä ja rakkautta niin eikö meillä ihmisillä  sitten ole siihen suoranainen velvollisuus? Jos katseemme kiinnitetty Jeesukseen meidän ei tarvitse pohtia toisten uskoa tai sen vähyyttä tai erilaisuutta.

Ehkä meidän tulisi tässäkin harjoittaa Pietarin uskaliaisuutta ja uskoa. Astua veneen reunan yli ja luottaa Jeesukseen kun rakennamme yhteyttä muihin kristittyihin sen sijaan että etsisimme virheitä ja eroavaisuuksia.

Jeesus sanoo:  ”Isä, minä tahdon, että ne, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä missä minä olen. Siellä he näkevät minun kirkkauteni, jonka sinä olet antanut minulle, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman luomista. Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen, ja nämä, jotka ovat tässä, ovat tulleet tietämään, että sinä olet lähettänyt minut.  Minä olen opettanut heidät tuntemaan sinun nimesi ja opetan yhä, jotta heissä pysyisi sama rakkaus, jota sinä olet minulle osoittanut, ja jotta minä näin pysyisin heissä.”

En voi olla jatkamatta tästä aiheesta kirjoittamista. Niin ikävästi vaikka edellinen alkoikin ettei osoite antamastani linkistä auennutkaan? Onneksi ”vieras” nimimerkillä kommentoiva ystävä, osasi laittaa linkin oikein ja se toimi. Olen tutkinut asiaa ja koko Armolahjaseminaari löytynee kaikkein helpoimmin haulla; Armolahjaseminaari – One Way TV.

Ajattelin aloittaa tämän osion kirjoittamalla. Nyt, jos koskaan, tarvitsemme erityisesti hengellisesti tervettä ja Jumalan Sanan mukaista opetusta KOKO Raamatusta. Taitaa kuitenkin olla niin että sitä on tarvittu koko ihmisen olemassaolon ajan. Tarkemmin siitä saakka kun Jumalan (ja koko luomakunnan) vihollinen nousi Jumalaa vastaan Paratiisissa ja ihminen lankesi. Vihollinen kylvi epäilyksen siemenen ihmisen mieleen ja sota, vihollinen, vastaan Jumalan Sana alkoi.

Yritän kertoa omakohtaisesti miksi tahtoisin ihmisten kuuntelevan tämän opetussarjan puheet. Nämä ovat raamatullisia, Hengestä syntyneitä opetuksia, kaikin puolin vastaanottamisen arvoisia ja tärkeitä kaikille uskoville. Ja kuitenkin näistä on hyvin vähän Hengen johtamia Raamattuun pureutuvia opetuksia. Sen sijaan paljon ennakkoluuloista ja pois sulkevaa asennoitumista joka on vahingoksi uskoville, seurakunnille ja Raamatun kokonaisilmoitukselle.

Ihmisinä olemme rajoittuneita ja suljemme herkästi korvamme ja sydämemme, myös Henkemme, ulkopuolelle sellaista opetusta mikä on meille vierasta/ tuntematonta. Olemme olleet yksipuolisen opetuksen rajaamia niin ettemme pysty edes ajattelemaan tai tutustumaan asioihin jotka ovat meille vieraat. Näin jäämme paljosta siitä hyvästä ja korvaamattomasta vaille mitä Jumala tahtoisi meille rakkaudessaan lahjoittaa. Tiedän tämän kaiken omasta kokemuksestani nyt. Olen tiennyt, kiitos Jumalalle jo 44 vuoden ajan.

Synnyin, kasvoin ja uskoin niin kuin ev.lut kirkossa oli tavanomaista. Tosin lapsuuteni ja nuoruuteni aikaa ev.lut. kirkossakaan ei voi mitenkään verrata tähän aikaan joka on käsittämättömän jumalaton. Olin kuitenkin 27 vuotta lukenut Raamattua joka oli minulle tuttu ja turvallinen kirja. Olin mielestäni, jos sellaista edes ajattelinkaan/ osasin ajatella, oikeaoppinen ja aidon viaton uskossani ja täysin tietämätönkin että jotain muutakin voisi olla?! Kunnes.

Jumala hyvyydessään ja armossaan salli elämääni niin raskaita vaiheita ettei mikään siihen asti uskomani voinut minua auttaa. Olin joutunut luopumaan Raamatun lukemisesta, kirkossa käymisestä ja kaikesta ”uskonnollisesta” elämästäni ulkonaisesti. Mutta tuli päivä, jolloin syvässä tuskassani, pelkoa täynnä ja salaa tartuin jälleen siihen ainoaan apuun jonka osasin ja joka oli lähelläni –  Raamattuun. Tapahtui jotain sellaista jota en ollut koskaan kokenut ja mitä en osannut selittää.

Ihmettelin ja itkin ja tunsin kuinka kaikki muuttui sisälläni. Selitys tuli aika pikaisestikin mutta sen sisäistäminen ja ymmärtäminen vasta vuosien saatossa, ja en tätäkään kirjoittaisi ellei se sisäinen edelleenkin olisi muutosprosessin alainen. Siitäkin huolimatta etteivät nämä asiat ole minulle enää vieraat vaan rakkaat, sieluni jano ja tyydytys.

Kirjoitan tätä siis omien kokemusteni perusteella ja siksi sanon tätä lukeville, kun näet mitä ja keitä suosittelen niin: Älä katso ihmiseen, älä kiinnitä huomiotasi ulkonaisiin, lopeta kaikki muut askareet ja syvenny sanomaan! Kuuntele, rakas ystävä, tarkasti ja alusta asti nämä puheet, omaksi parhaaksesi. Jumala sinua siunatkoon!

  Näissäkin seminaaripuhujissa, jokainen ihminen  on erilainen. Yhteistä heille on syvä usko Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen. Pitäytyminen Raamattuun sen armon määrän mukaan mikä itse kullakin on. Tässä on jokaiselle jotakin.

Paljon tahtoisin sanoa, mutta lopuksi:
Kirjoittamani suositus ei ole ketään vastaan, ei kenenkään ihmisen puolesta. Jos sinulla on hyvä hengellinen seurakunta jossa sinua opetetaan ja ruokitaan Jumalan Sanalla ja Pyhällä Hengellä, ole uskollinen ja kiitollinen. Ole suolana ja valona siinä, missä voit, mutta älä katso ihmiseen, älä anna sitoa itseäsi ellei ole pakko. Lue ennen kaikkea Raamattua ja rukoile; lue uskossa Sanaan. Älä ole epäuskoinen/epäileväinen vaan uskovainen Joh. 20:24-31

(1Kor.12:1-11 + luvut 13-14 ja 1Piet.4-10)

Yritän laittaa tähän linkin erääseen ohjelmaan ja pyydän, älkää antako minkään estää teitä tätä kuuntelemasta ja katselemasta. Älkää olko ennakkoluuloisia! Kuunnelkaa omaksi parhaaksenne ja punnitkaa sitten omassa tunnossanne ja Jumalan Sanan mukaan.
Tosin monet teistä olette paljon enemmän näiden asioiden kanssa suorassa kontaktissa elävässä elämässänne kuin minä koskaan olen voinut tai voin. Joillekin teistä nämä ovat tutumpia kuin toisille, mutta kaikille yhtä tärkeitä.

On kuitenkin niin hyvä, niin terve ja niin Hengen täyteinen tämä pitkähkö puhe tässä, mutta myös harvinaisen inhimillinen ja tosi, että kestä loppuun asti se kannattaa. Ole rohkea anna Jumalan toimia.

Jumala toimii ihmisten kautta, ihmisten hyväksi, perusteenaan oma ikiaikainen suunnitelmansa, käsittämätön rakkautensa ja armonsa koko ihmiskuntaa kohtaan. Hän tekee ihmeitä särkyneiden saviruukkujen kautta! Tulet sen kuulemaan.

Nyt On Aika, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen!

http://oneway.tv/fi/video/KUoGrju3f81?cid=PLdZAghCIK-sF5Qc68v2Mv63KLLIWul5cr

Kesken sekavan uniseikkailuni havahdun hiljaiseen mutta selvään ääneen joka kysyy, Rakastatko sinä minua.  Ensimmäinen ajatukseni oli, että vaimoni kysyy asiaa ja vastaan ääneen, -Kyllä  minä rakastan sinua, mutta tajuan, että hän nukkuu sikeästi ja tyytyväisenä. Ympärilläni oli hiljaista. Katselin pimeään ja toistin hämmentyneenä, että kyllä minä rakastan. Hiljaista ääntä ei kuulu toistamiseen ja painan pääni takaisin tyynyyn.

Jeesus kysyi Pietarilta kolmesti samaa asiaa. Nuotiolla, kalojen keskellä ylösnoussut vapahtaja sitoo kalastaja Pietarin lopullisesti itseensä, eikä Pietari koskaan poikennut siltä tieltä, jota hän lähti sinä päivänä kulkemaan. Siinä hetkessä Pietarin häpeä väistyi ja hän ymmärsi kuka hän itse oli ja kuka Jeesus todella oli.

Aamulla kerron vaimolleni mitä oli tapahtunut ja kysyin oliko hän herännyt yöllä, mutta hän ei ainakaan muista heränneensä tai kysyneensä mitään. Jäin ihmettelemään asiaa sen kummemmin hengellistämättä sitä. Päivän mittaan asia kuitenkin alkoi elää mielessäni. On oikeastaan turha miettiä sitä mistä ääni tuli. Oliko se unen tuottamaa vai jotain muuta. Minulle se oli kuitenkin suora selkeä kysymys lempeällä hiljaisella äänellä.

Tuo hiljainen ääni yössä vie minut lähemmäs todellista elävää Jeesusta.  Olenko valmis antamaan kaikkeni hänelle. Ne valinnan paikat, joiden avulla Jumala on minua kuljettanut elämässäni ovat johdattaneet minutkin öiselle nuotiolle ylösnouseen Kristuksen kanssa ja hän haluaa sitoa minut itseensä kysymällä, – Tapio, Rakastatko sinä minua?

Olen tiettyyn pisteeseen asti touhun poika, mutta näin kevään tullessa meinaa joskus kamelinselkä katketa. Ei fyysisesti, ei myöskään henkisesti vaan hengellisesti. Usko on koetteella kun talven Majataloillat alkavat olla pian ohi ja puheet pidetty. Oman hengllisen elämän hoitaminen on jäänyt lukemisen ja bloggaamisen varaan. Raamattu- ja rukouspiirin perustaminen on siirtynyt ja siirtynyt. Keskiviikkoisin olen sentään […]

via Mitäs tehtääs notta mainittaas? Jos sanoos notta häpeä Suomen Siioni! — Blogitaivas