Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Tag Archives: Jeesus


by 3 kommenttia

Majatalo kaikilla maustella

peksuTässä on Simojoen Pekan resepti Majatalo iltoja varten. Pekka on kiertänyt Suomea Et Ceterakuoron kanssa  pitkin ja poikin. Mukana on ollut usein myös  Jukka Jämsen ja Ilkka Puhakka. Yhdessä he ovat siirtäneet Kangasalan seurakunnassa toimivan Majatalon ” pyörille” ja tuoneet ilon ja toivon sanomaa Suomen seurakuntiin.  Teksti on Pekan enkä ala sitä mestaroimaan. Omassa seurakunnassamme olemme pitäneet Majataloja nyt neljä vuotta  riisutulla versiolla mutta henki ja runko on sama. Pekka innosti meitä aloittamaan omat iltamme ja jokainen vuosi on ollut oppimista ja eteenpäin menoa.  Jumala on kuullut rukouksemme ja tuonut ihmisiä tekemään iltoja. Aloitimme teema illoilla joihin kutsuimme paikkakunnan ihmisiä haastateltavaksi mutta se tie oli aika nopeasti kuljettu loppuun. Silloin  meillä ei ollut käytössä minkäänlaista ohjetta tai vinkkiä. Ajan kanssa omamme muotoutui samaan suuntaan kuin mitä Pekan resepti on. Huomasimme että ihmiset kaipaavat opetusta ja rukousta eivät niinkään haastatteluja ja mielipiteitä. Musiikki osoittautui tärkeäksi yhdistäväksi tekijäksi sillä Majatalomme kuorosta on tullut henkireikä monelle nuorelle perheelle. Sen myötä sain itsekin uuden kokemuksen kun aloitin Pyhäkoulun laulajien muksuille keskiviikko harjoitusten aikana. Näin Majataloisännästä tuli myös Pyhäkoulu-Tapsa 🙂

Kysyin Pekalta lupaa julkaista tekstin ja ymmärsin että Majataloidean henki on tärkeä.  Ja loppupeleissä eihän kyse ole siitä millä nimellä iltoja pidetään ja vaan siitä että meillä on Jeesuksen antama missio vielä ilosanomaa eteenpäin ja opetuslapseuttaa ihmisiä hänelle!

Tässä siis resepti kaikilla mausteilla. Toivottavasti ruoka tulee olemaan ravitsevaa ja jälkimaku hyvä, houkuttaen tulemaan uudestaan sanan lähteelle.

1. Yhdessä tekeminen. 
-Majatalo- iltoihin on sitoutunut paljon ihmisiä, yhteisöllisyys on olennainen osa ideaa. Eri tehtävien ympärille on koottu pieniä ’tiimejä’, jotka hoitavat oman osansa. 
– Musiikkitiimi vastaa iltojen musiikista. 
-Tekninen tiimi hoitaa iltojen hyvätasoisen äänentoiston.
-Kuvatiimi pitää huolta kirkon etuosassa oleviin screeneihin heijastettavasta videokuvasta. (Esim. Kangasalla Majataloja voi myös seurata suorana internetistä tai käydä seurakunnan sivuilla myöhemmin katsomassa.)
-Tarjoilutiimi vastaa Majatalon tarjoilusta. Tarjoilut vaihtuvat teeman, vuodenajan tai emäntien luovuuden mukaan. 
-Rukous- ja sielunhoitotiimi on tärkeä osa Majataloa.
-Majatalojen tiedotus hoidetaan yhdessä seurakunnan tiedotuksen kanssa.
-Lisäksi on ovella ihmisten vastaanottajia ja tilanteen mukaan monissa muissa tehtävissä palvelevia.

2. Musiikki
-Musiikki on erittäin olennainen osa Majataloillan kokonaisuutta ja tunnelmaa. 
– Majataloon on koottu oma houseband ja kuoro, joka sekä esittää lauluja että laulattaa seurakuntaa. 
– Musiikki on pääosin gospeltyyppista, mutta usein tehdään myös perinteisistä virsistä uusia sovituksia.
– Laulujen tekstit heijastetaan suurelle kirkon etuosassa olevalle screenille 
– Majataloiltojen ohjelmassa on yleensä myös joku musiikkivieras, trubaduuri, kuoro tai pienimuotoinen bändi.

3. Tunnelma
-Majataloilloissa on pyritty siihen, että tunnelma olisi mahdollisimman vapautunut ja leppoisa, ihmisillä olisi mahdollisuus kohdata toinen ihminen ja että illassa viihdytään. Musiikin lisäksi on useita tekijöitä, jotka edesauttavat tätä päämäärää.
-Tärkeässä roolissa on illan juontaja, joka uskaltaa laittaa omaa persoonaansa likoon. Hänen tehtävänsä on saada ihmiset hymyilemään ja vapautumaan. 
-Merkittävä tekijä on myös tarjoilu, sillä kahvikupin ääressä on toisen kohtaaminen paljon helpompaa. Illassa pidetään myös kahvitauko, jolloin myös tämä ’sosiaalisen sakramentin’ puoli on helpompi hoitaa. Iloinen puheensorina ja nauru täyttää kirkon joka kerta.

4.Teema
Jokaiselle illalle on valittu teema, jonka ympärille ilta löyhästi rakentuu.
– Esimerkkejä teemoista ovat: Taide, lähetystyö, perhe, parisuhde, unelmat, elämän kipu, liikemaailma, urheilu, yhteiskunta, toivo, hiljaisuus, ekumenia… 
– Yleensä illassa on sekä vieraileva muusikko sekä joku puhujavieras tai evankelista, jotka sopivat illan teemaan.
– Musiikki, tarjoilu tai vaikka kirkon koristelu pyritään liittämään tähän teemaan.
5. Kohtikäyvä julistus
-Illoissa pyritään rohkaisemaan ja haastamaan ihmisiä Kristuksen seuraamiseen ja kristittynä elämiseen
-Julistus ja opetus on tukevasti Raamatusta nousevaa, mutta tyyli rohkeaa ja modernia

6. Rukous
Illat ovat rentoja ja hauskoja, niissä nauretaan paljon ja myös välillä myös itketään. Illat ovat kuitenkin vahvasti hengellisiä ja kutsuvia. 
-Rukoustiimin työ alkaa yhteisestä rukouksesta ennen iltaa ja muutenkin iltojen tekeminen rukouksen kanssa erittäin tärkeää.
-Kahvitauon aikana kerätään omalle rukousalttarille kirjoitetut rukouspyynnöt, joista osa käydään läpi illan rukousosuudessa ja loput viedään rukousryhmille. -Illan jälkeen on myös mahdollisuus esirukoukseen ja sielunhoitoon. 
-Ehtoollisen vietto ei yleensä kuulu Majataloillan sisältöön, mutta muutaman kerran vuodessa ilta on päättynyt ehtoollispöytään hyvin pelkistetyin liturgisin muodoin.

7. Missio
-Oleellisen ajatuksena Majatalo- illoissa on missionaarisuus eli ulospäin suuntautuminen. Niistä on muodostunut eräänlaisia ’sisäänheittotilaisuuksia’, jotka vetävät mukaan myös seurakunnasta vieraantuneita. Siihen kehtaa tuoda se naapurikin, jota ei kirkkoon muuten saa. 
Tämä kaikki tuo mukanaan uusia ja haasteita ja kysymyksiä: 
-Miten tällainen uusi yhteisöllisyys ja missionaarisuus saadaan nivellettyä seurakunnan perusrakenteisiin? 
-Mitä tapahtuu silloin, kun ei ole Majataloa? 
-Miten saadaan entistä paremmin tavallisten ihmisten osaaminen käyttöön?
Hienokin idea kaatuu ja kuihtuu ellei sen ympärille kasva uutta elämää ja ellei se johda johonkin.


by 8 kommenttia

Kotkat

kotkatTämä teksti voi loukata jokaista lukijaa, mutta joskus on vain sanottava asia niinkuin sen itse näkee.

Seurakunta, jolla tarkoitan tässä koko Suomea on lähdössä uudistuksissaan kahteen suuntaa. Uudistusten syy on kirkkojen tyhjentyminen ja mahdollisesti myös verotulojen katoaminen. Huolena on se, että sekin, että lapsia ei tuoda enää Jumalan kasvojen eteen, koska Kirkon sanoma ei enää kosketa. Miksi näin on? Vastaus tuntuu riippuvan siitä kuka kulloinkin vastaa.  Raamatun käännöksillä ja virsikirja uudistuksilla on yritetty paikata tätä asiaa. Sanaa on yritetty saada sujuvammaksi.

Toiset uudistajat selvästi häpeävät Sanaa sellaisena kuin se on Raamattuun kirjoitettu.  He eivät kykene hyväksymään lakia ja tarttumaan sitä kautta armoon. Parannuksen tekoa on liian vaikeaa opettaa Jumalasta vieraantuvalle kansalle. Siksi sanaa tulkitsemalla ja vesittämällä on haluttu nykyaikaistaa kirkon sanomaa paremmin nykyihmiselle sopivaksi. Heille voi olla tärkeää, että messu on hyvin toimitettu ja meno on arvokasta. Mutta Sana ei saa loukata. Tämä kehitys on jatkunut useita vuosikymmeniä. Nuoruudessani metsästimme julistajiien ja laulajien puheista Jeesus sanaa ja pidimme pahaa meteliä, jos sitä ei kuulunut. Nyt Jeesus sanaa kuulee joka paikassa, mutta Hänen opetuksensa on ajettu sensuurin läpi niin, että jäljellä on enää vaaleanpunainen kuultokuva tai Jesse, hyvä jätkä, joka ei ole niin turhan tarkka omasta Sanastaan. Näiden uudistajien fokus on tässä päivässä ja ihmisen hyvinvoinnissa juuri nyt, mikä sekin on tärkeää. Iankaikkisuus tulee sitten jos on tullakseen.

Toinen uudistuslinja opettaa ja puhuu Pyhästä Hengestä, josta Jeesuskin kertoi. Nämä uudistajat ovat palaamassa takaisin alkuseurakunnalle annettuihin opetuksiin. He kertovat ihmisille, että Jumala vastaa rukouksiin ja Hän parantaa edelleen ihmisiä. Jumala on heidän arjessaan mukana koko ajan  ja auttaa ihmistä. He profetoivat toisilleen ja rukoilevat kielillä. Kirkko ja seurakuntarajat eivät ole heidän mielestään tärkeitä. Jumalan lapsille yliluonnollisuus on luonnollista. He näkevät kuinka Jumalan rakkaus toimii konkreettisesti eheyttäen rikkinäisiä ihmisiä. He puhuvat uskoontulosta sekä pelastuksesta, joka koittaa, kun Jeesus tulee takaisin. Heidän lopullinen fokus on Jumalan valtakunnassa, joka on jo nyt lähellä, mutta ei vielä kokonaan täällä.

Keskellä jää joukko, joka pureutuu vanhoihin perinteisiin ja pitää niistä kiinni. Liturgioihin, jotka ovat heille rakkaita ja tärkeitä mutta ulkopuolisille vieraita ja kankeita. Heille usko on tärkeää mutta sen ympärillä on turvamuuri, jonka ulkopuolella on vain harhaoppeja ja villiä menoa. Ja kieltämättä sellaisista ilmiöistä uutisoidaankin tasaisin väliajoin. Tämän joukon fokus on iankaikkisuudessa, mutta tämän ajan halki pitää pärjätä omillaan, Jumalan johdatus on kiinni siitä, että itse osaa tehdä omat elämän ratkaisunsa oikein. Hengellinen elämä on irrallaan maallisesta.

Kuinka vaikeaksi kaikki onkaan mennyt. Ihmiset, jotka ovat vieraantuneet Jumalasta eivät tiedä oikeasti mitään. Heidän on helppo yhtyä julkisen sanan antamaan kuvaan. Kuitenkin todellisuus on erilainen.

Kun itse tajusin, että Jumalan todellisuus on jotain muutakin kuin väkinäistä istumista Jumalanpalveluksissa, jonka sisältö oli kiinni siitä millä tuulella saarnantekijä oli ollut ja mikä oli oma fiilikseni,elämäni muuttui toisenlaiseksi kun luotin kaiken Jeesuksen varaan. On aivan toisenlaista elää, kun tuntee ja tietää, että Pyhä Henki oikeasti toimii ja vaikuttaa minussa ja ympärilläni tapahtuu ihmeitä. Jumalanvaltakunta on mukana arjessani.

Herätys on lähtenyt liikeelle uudistajista huolimatta tai heidän takiaan. Parasta tässä on se, että on aivan sama mihin ryhmään joku kuuluu, sillä Jumala antama tulva murtaa ihmisen omat käsitykset ja rakennelmat.  Vuorilla pienet purot jo solisevat ja kevätsade sulattaa jäätä. Sielä täällä pienet herätyksen lähteet yhtyvät toisiin ja virta kasvaa. Jumalalla on aikataulunsa, mutta yksikään sukupolvi ei jää häneltä väliin. Virta tulee kasvamaan, kun purot saavuttavat toisensa. Kaiken yllä liitelevät Kotkat joiden mukana kiirii evankeliumi Kristuksesta, joka odottaa meitä Isän luona.


by Jätä kommentti

Hyvä paimen

noten kuvat 423Tiistaisen avantosaunan lämmityskeikan anti oli hämmentävä. Palasin ajatuksissani vuosi sitten lukemaani kirjaan ja pohdintaan Kultaisesta vasikasta. Kirjoitin aiheesta ylös oivalluksia ja pitänee palata niihin myöhemmin. Aihe vei minut kuitenkin yllättäville vesille ja kuin tilauksesta eräs ystäväni soitti kertoakseen rukoushaasteesta paikkakuntamme hyväksi.  Hän tiedusteli oliko meillä Luterilaisilla rukouspiiriä joka voisi ottaa työn alle esirukouslaatikon sijoittamiseen liittyvän asian. Heillä oli omassa yhteisössään nousut näky että ihmiset tarvitsisivat paikan tuoda esirukouspyyntöjä mutta sijainti oli vielä epäselvä. En osannut antaa kysymykseen vastausta vaikka tiesin että päiväsaikaan ilmeisesti jokin rukouspiiri oli olemassa. Keskustelu ajautui Luterilaisen kirkon kipukohtiin ja siihen miten ohutta opetus voi pahimmillaan olla. Pian olimme keskustelemassa uskon lähteestä, itse Jumalasta.

Tärkeintä minulle oli  se että puhelu osui juuri siihen hetkeen kun tarvitsin ajatuksilleni opponentin ja henkilön joka oli painiskellut juuri samojen asioiden kanssa.Molemmat olimme miettineet miten uskossa tapahtuu kypsymistä ja kasvua. Pitkälle puhelulle ei ollut tulla loppua kun Jumala alkoi ohjata keskustelua ja ajatusrakennelmien palikat alkoivat putoilla oikeille paikoilleen. Hetken ajan näin silmissäni jälleen uskomattoman kaaren jonka raamatun tekstit muodostavat ja kuinka Jeesus itse vahvistaa opetuslapsia Emmauksen tiellä käyttämällä vanhoja kirjoituksia todistuksena.

Yksi ajatus tai näynomainen mielikuva nousi ylitse muiden ja samalla paljastaen karmaisevan puutteen länsimaisessa  kristillisyydessä. Se on kuva paimenesta joka paimentaa Isännän lampaita. Isäntä on Jumala, Kaikkivaltias Herra. Länsimaisesta kuvasta puuttui kokonaan Jumala. Sen tilalla oli voimaton hahmoton, himmeä hahmo jota ei voi tuntea.

Jeesus on paimen, joka on tuomassa omia lampaitaan Isän luo siksi että ne pelastuisivat. Opetuksemme armosta jää puolitiehen kun käymme kuittaamassa osamme armosta kevyesti ja palaamme takaisin entiseen elämäämme ilman että juuri mikään ei muutu. Hengellisyytemme on usein yritystä ja suorittamista joka ei johda minnekkään. Emme astu sisään Isän luo koska pelkäämme tai emme ymmärrä että tuo Armo ei ole vain armahdus kuolemasta vaan se on alku elämälle Isän yhteydessä. Itse asiassa uskomme kultaiseen vasikkaan jota sitten sanomme Jeesukseksi

Jumala on se joka odottaa ihmistä, Jumala on se joka odottaa rukouksiamme, palvontaamme ja ylistystämme. Jeesus  on se reväisty esirippu jonka ansiosta ja kautta saamme käydä kaikkein pyhimpään, suoraan isän luo lepoon ja rauhaan.

Tähän asti olen miettinyt kenelle kohdistaisin rukoukseni mutta nyt ymmärrän että Isä tekee kaiken koska Jeesus on minut tuonut verensä takia armon tielle, matkalle kohti pelastusta.  Tästä Jumalan kunnioitamisesta nousee oikea asenne,  joka on Isän mieleen. Jumalaa ei juurikaan kiinnosta tekemiseni kuin se millainen on sydämeni tila.


by 5 kommenttia

Pöpöt ja virukset

Image

Sairastaminen on ikävää puuhaa. Kurkkukipu repii ja kuume tekee ihmisen veteläksi. Tuntuu kuin ajatuksetkin olisivat eilistä puuroa, joka on kuivunut kattilaan kiinni. Meillä sairastaa nyt puolet perheestä. Abiturientti on evakuoinut itsensä omaan huoneeseen ja näyttäytyy vain käydäkseen jääkaapilla. Perheen nuorimmainen sairastui ensimmäisenä ja tauti osoitautui ärhäkäksi hengitysteihin iskeväksi virukseksi, joka vie äänen ja antaa tilalle hakkaavan yskän. Ei siihen auttanut käsien desifiointi eikä mikään muukaan varotoimi, kun kutina omassa kurkussa alkoi pahetua repiväksi kivuksi ja kuume lähti nousuun. Tuntia myöhemmin vaimo totesi saman.

Sairastaminen on kokonaisvaltaista puuhaa. Pikkuvirus hengitysrööreissä saa koko ihmisen pois raiteiltaan ja kuumelääkkeet tuovat vain pienen helpotuksen, sillä hiessä kylpeminenkään ei tunnu hääppöseltä. Kipeänä mikään ei tunnu hyvältä.

Sairastaminen sai minut miettimään niin uskon kuin synninkin vaikutusta ihmisen olemukseen. Pari yötä sitten kun pojan kuume oli 39  ja kurkku todella kipeä, ehdotin rukousta hänelle, johon poitsu tokaisi et iskä, mä oon jo rukoillut. Yöllä valvoessa poika oli todennut, että ainoa kuka voi auttaa, on Taivaan Isä. Jatkoimme rukousta vielä yhdessä, ensin kiittäen kaikesta mitä meillä on ja sitten pyytäen terveyttä.Aamulla pojan kova kuume oli poissa vaikka yskä jäikin jäljelle ja mies on edelleen toipilas. Pojan huoli kuitenkin katosi jo yöllä ja unikin tuli heti pikku jätski annoksen jälkeen. Jäätelö viilensi sopivasti oloa. Aito lapsen usko sai vastauksensa heti.

Ajattelin että pojan omatunto oli puhdas ja hänellä ei ollut mitään häiriötä ja estettä rukoukselle. Meillä aikuisilla lapsenuskomme on lujilla. Väkisinkin tulee elämään asioita, jotka tulevat Jumalan ja meidän väliin. Rukoukseen ei jaksa keskittyä kun monenlaiset omat asiat väsyttävät ja kuluttavat mieltä. Synti, olipa se mitä tahansa, täyttää mielen ja vie kyvyn ja halun uskoa. Haluamme paeta pois, piiloon.  Miten tärkeää onkaan elää koko ajan Jumalan kasvojen edessä tietoisena siitä että olemme vajavaisia ja siksi niin riippuvaisia Pyhästä Hengestä sillä se mahdollistaa uskon silloin kun itse ei jaksa.

Synti sairastuttaa ihmisen, se on meidän virustartuntamme johon itse emme voi lääkettä löytää. samoin kuin flunssavirus paranee ihmeellisen Jumalan luoman kehomme avulla ja joskus jopa Jumalan hengen parantamana niin syntikin paranee Jeesuksen toimesta.

Elämä Jumalan kasvojen edessä on kokonaisvaltaista elämää jolloin kaikki tekomme ja ajatuksemme ovat alisteisia Hänelle. Joudumme välillä kamppailemaan itsemme kanssa sillä virukset väijyvät meitä koko ajan. Mutta toisin kuin kehomme jonka kyky vastustaa sairauksia ja vanhenemista pikku hiljaa katoaa niin sielumme ja henkemme on kätketty Jeesuksen armon suojaan. Sinne eivät maailman pöpöt ja virukset pysty tekemään pesää. Meille jää tehtäväksi vain pysytellä Jeesuksen seurassa.