Kävin eilen mielenkiintoisen keskustelun erään kirkon nuoriso-ohjaajan kanssa. Harvoin saa kokea sellaista voimaantumista ja oman kutsun vahvistumista kuunnellessa toisen kuvausta omasta työstään ja niistä haasteista joita siinä kohtaa. Tuntui hyvältä kohdata ihminen jonka arvomaailma oli kohdallaan ja näky omasta työstä oli kristallin kirkas. Eteeni piirtyi kuva kirkosta jolla on tehtävä tässä ajassa ja maailmassa.

Kirkon tehtävän anto on selkeä ja se löytyy Jeesuksen lähetyskäskystä. Tätä tehtävänantoa on jokainen Kristitty ja seurakunta kutsuttu toteuttamaan. Lähetyskäsky on syy seurakunnille olla olemassa ja sille perustalle kaiken pitäisi perustua. Seurakunta kantaa edellään Jeesuksen tyhjää ristiä merkkinä siitä, että se julistaa Evankeliumia Jeesuksesta. Raamattu on kirja jonka pohjalta Seurakunnan opetus kohoaa ja muita vaihtoehtoisia lähteitä ei ole olemassa. Kirkon yläpuolella tässä suhteessa ei ole kuin Jumala ja siksi kirkko kulkee tässä ajassa omilla raiteillaan eikä maailman luomilla raiteilla. Näitä raiteita pitkin se kulkee läpi maailman ja ajan siitä erkaantumatta mutta kuitenkin omat arvonsa ja näkynsä säilyttäen.

Kirkko ei elä mitään filosofiaa tai satua Jumalasta ja Jeesuksesta, eivätkä sen työntekijät ole yhteiskunnan resurssitoimijoita tai vaikkapa kunnallisen nuorisotyön tai kaupungin sosiaalityön jatke. Jokainen kirkontyöntekijä on juuri tarkoituksella sillä paikalla johon hänet on seurakunta asettanut ja hänen työllään on merkitys. Sama pätee meihin seurakuntien luottamushenkilöihin. Emme me harrasta seurakuntaa vaan seurakunta on meille Jeesuksen ruumis jonka toimivia jäseniä me olemme. Kirkko ei ole humanistinen, ihmiskeskeinen organisaatio vaan se on Jumalan valtakunnan maanpäällinen ilmentymä.

Siksi koen, että on aika pitää kiinni siitä mitä kirkko alun perin edustaa ja tunnustaa reilusti uskoa elävään Jeesukseen. On etsittävä omaan elämään Jumalan tahtoa ja suunnata sitä sen mukaan. Rukoilla ja viedä oman elämän kipuja ja riemuja Jumalan eteen. Enää ei mielistellä maailmaa ja elää sen halun mukaan. Miksikö, no siksi kun Jumala on hyvä!

Aika paljon ennen tätä Tapion viimeisintä koskettavaa tekstiä oli mielessäni aihe josta ajattelin kirjoittaa, mutta en sitten kuitenkaan. Ja nyt on otsikko vaihtunut, vaikka osittain sama kuin aikaisemminkin oli. Tunnustan suoraan että mennyt vuosi on ollut erittäin raskas monellakin tavalla. Kaikesta en kirjoita, mutta vuosi sitten vähän joulun jälkeen kuoli kaikkein läheisin ja pitkäaikaisin ystäväni. Yhdeksän vuoden ikäerostamme huolimatta meistä tuli kuin sisarukset ja uskoimme toisillemme kaikki asiamme ja tavatessamme täällä luonani, rukoilimme ja lauloimme yhdessä, tästä on vaikea kirjoittaa itkemättä.

En päässyt hänen hautajaisiinsa koska en tiennyt tarpeeksi ajoissa hänen kuolemastaan ja häneltä jäi muistisairas mies joka ei osannut ottaa yhteyttä. Tämä ystäväni soitti minulle säännöllisesti siitä lähtien kun emme enää pystyneet fyysisesti tapaamaan, ja aina riitti puhumista. Kuolema tuli kuitenkin yllätyksenä, niin kuin se ehkä useimmiten tuleekin. Eräs toinen ystävä itseäni nuorempi kuoli nyt syksyllä. Hänen siunaustilaisuuteensa kyllä kutsuttiin, mutta sinne en jaksanut. Kuolemat ovat luonnollisia meidän kaikkien kohdalla, mutta pandemiat eivät.

Uskovien yhteys on kultaakin kalliimpaa ja kokoontuminen omassa seurakunnassa antaa Elämän Voimaa! Ja nyt on tämäkin ulottuvuus tavoittamattomissa. Paljon muutakin surun kuormaa ja huolta on vaan kertymistään kertynyt. Aina vaan syvemmin olen kokenut ulkopuolisuutta koko elämään. Toivonut ja rukoillutkin jotain muutosta. Ihmetellyt miksi minä vielä olen täällä.?Ei se selviä ihmettelylläni vain Jumala senkin tietää.

Raamattu on se kirja, joka ainoana pitää elämäni liekkiä yllä! Ja kuitenkin Jumala on luonut meidät, ei ainoastaan omaan yhteyteensä vaan toistemme! Ihminen kaipaa ihmistä, tarvitsee kontaktia toiseen kaltaiseensa, saada puhua ja kuunnella. Kaipaa näkemistä ja kosketusta, mutta mitään näistä ei ole ollut tänä surun vuonna. Tähän nyt sopisi se Yksi Runo, jota en ole koskaan kirjoittanut, mutta se olisi pitkä ja kirjoitan muutenkin pitkästi.

Miksi tulin tähän nyt? Koska JUMALA ON!

Olin päiviä ajatellut että minun täytyy saada kontakti johonkin ihmiseen johon luotan ja joka tuntee sekä minut että tyttäreni ja tietää edes jotain elämästämme. Ja niin tapahtui! En olisi voinut saada parempaa vastausta tarpeeseeni ja kuitenkin ikävä jäi. Lupasin kirjoittaa hänelle jonain päivänä, ehkä kirjoitan, mutta ei se ole sama, kuin että ihmisen näkisi, hän olisi läsnä.

Jumala On! Eilisestä lähtien on soinut mielessäni ja tänään aina vaan voimakkaammin ihanista ihanin laulu jossa koen voimakkaasti Herran hyvyyden, armon ja laupeuden! Senkin etten kuitenkaan ole yksin ja kaikilta hukassa – emmekä kukaan meistä jotka saamme tuntea Hänet! Vaan saamme, kaikesta inhimillisyydestämme huolimatta olla Hänen armonsa, rakkautensa ja Hyvän Pyhän Henkensä läheisyyden kosketuksessa.

Ja vaikka tulee taas pitkästi niin tässä on se laulu joka soi sisimmässäni! Ja tässä on sen kirjoittamatta jääneen tekstini sisältö ja sanat: parempi kai myöhäänkin kuin ei ollenkaan?

” Jumalan Rauhaa mä tahdon sulle toivottaa. Jumalan Rauhaa saat tänään ammentaa. Sielusi täyttyköön, ylitse läikkyköön se näin; Jumalan Rauha saavuttaa sut tänään ystäväin!

Yhteys Luojaan, se yhdeksi myös meidät saa, Rakkauden tuojaan saat kätes kohottaa. Sielusi täyttyköön, ylitse läikkyköön se näin; Jumalan rauha saavuttaa sut tänään ystäväin!

Jumalan Rauha, se kaikkialla vallitkoon. Jumalan Rauha, se meitä hallitkoon. Sielusi täyttyköön, ylitse läikkyköön se näin; Jumalan Rauha saavuttaa sut tänään ystäväin!”

Herra siunatkoon ja varjelkoon meitä!

Aika pitkälle loppiais aamusta on jo tultu keskipäivään. Aika on mennyt selaillessani tällä blogitaivas sivulla esiin nostettuja vanhojakin tekstejä ja mietiskellyt kuinka  monenlaista on tullut kirjoiteltua. Mielenkiintoisia ovat alkuaikojen tekstit kun niihin on kommentoitu pitkästikin ja tullut samoin vastailtua. Mutta tänään mietin Loppiaisen sanomaa! Tähän kirvoitti ja antoi voimia aamulla kuuntelemani Ylen radio Jumalan palvelus!!! Oli selkeää ja ruokkivaa Jumalan Sanaa, siunaavaa – ja lopussa laulettiin edelliseen blogiini laittamani laulu ”Maa on niin kaunis”?!

Olen melkein poikkeuksetta saanut, todella usein, jotain kautta vahvistuksen kirjoittamilleni teksteille ja sellainen rohkaisee ja siunaa aivan erityisesti kun itse arkana asiastaan aloittaa.. Kun ei osaa omiaan tekstejään arvioida kirjoittaa vaan uskossa siihen että jollain ihmisellä Suomen taivaan alla ts. Jumalan taivaan alla on tarve myös näiden lukemiseen?

Raamatussa kerrotaan kuinka Tietäjät, eli viisaat miehet, lähtivät kaukaa matkaan nähtyään taivaalla merkin; tähden joka oli suurempi muita. He tähtien tutkijoina olivat varmoja ihmeestä ja lähtivät etsimään vastausta. Matkallaan menivät ensin Herodeksen palatsiin, mutta se ei ollut oikea osoite! Oikea osoite oli karjasuoja, jota tosin on nykytietämys jo muuttanut joksikin hieman paremmaksi paikaksi? Olkoon kuinka vaan, tärkeintä on oikean kohteen löytyminen!

Oikean kohteen löytäminen ja löytyminen! Eikä se ole mikään, eikä kukaan muu, kuin Jeesus Kirstus Kaikkivaltiaan ja Armollisen Jumalan ainoa Poika, Pelastajamme ja Vapahtajamme. Emme me ihmisinä tätä voi koskaan täällä ajassa täysin ymmärtää ja heikkoa on uskommekin, mutta totta se on. Tänäänkin, vaikean vuoden päättyessä ja uuden tuntemattoman alussa.

Me toivotamme toisillemme kaikkea hyvää, toivotamme siunausta vailla tietoa huomisesta, mutta sydämissämme toivo ja toive että Jumala meitä kaikkia siunaisi.

Mietin kuitenkin mistä ihminen tietää mikä kaikki esim. murhekin tai hätä, voivat kääntyä lopulta siunaukseksi? Vaikka ei siltä nyt tuntuisikaan. Nytkin on mielessäni joku Raamatun kohta aiheesta, mutta en sitä nyt hae tähän kun pyrin saamaan tekstini loppuun. Mutta jos ulkomuistiini on luottamista nyt kuitenkin sen verran että siinä saatettin sanoa:” Katso onneksi minulle kääntyi katkera murhe”?

Joka tapauksessa näinkin voi oikeasti käydä kun ihminen saa kokea Jumalan kutsun niin voimakkaana ettei voi muuta kuin ottaa sen vastaan Uskolla ja Hämmästyksellä, ja opetella uutta elämää armosta kiitoksen kanssa. Tähän opetteluun menee koko tämä elämä mutta se on ihanin, kaunein ja toivorikkain tie! Mitähän tietäjät mahtoivat ajatella ja kokea kotimatkallaan. Minä uskon että he riemuitsivat vailla vertaa!

Meinasin laittaa jonkin loppiaisajan virren taas tähän loppuun, mutta sielussani soi kuitenkin lapsena oppimani ja paljon siteeraamani virsi 299. Siinä on virsikirjassa peräti 9 säkeistöä, mutta laitan vain 1, 6 ja 8 säkeistöt. Siunausta sinulle, joka jaksat taas tämänkin lukea, Jeesus Vapahtajamme kanssasi tänäänkin ja joka elämäsi päivä!

” Ei mikään niin voi virvoittaa. En muusta iloani saa, Ei autuutta saa suurempaa Kuin minkä Jeesus lahjoittaa. (6) On ainut neuvo huonolle, on ainut turva heikolle ja ainut meillä puolustus Jeesuksen esirukous (8) Ainoa tosi viisaus ja ainoa vanhurskaus, ainoa puhdas pyhitys On Vapahtajan yhteys.” (v. 1959 vk)

Tänä aamuna mieleeni tulivat sanat ettei Jumala, :” joka on tehnyt maailman ja kaiken, mitä siinä on, Hän, joka on taivaan ja maan Herra, – asu käsin tehdyissä temppeleissä..”? Piti sitten hakea se kohta Apostolien teoista. Luku 17. Mitä pidemmälle asiaa selasin ja yritin ymmärtää niin sen syvemmin tiesin olevani vain tavallinen ihminen. Mutta se sai tutkimaan ja lukemaan, jälleen kerran noita ihania Apostolien Tekoja Raamatusta. On siinä kertomusta kerrakseen! Olen aina ihaillut Paavalia. Ja joka kerta kun hänen elämän kohtaloistaan luen kunnioitukseni sekä Kaikkivaltiasta Jumalaa että Paavalia kohtaan lisääntyy, jos mahdollista. Ihmeellisiä saa Jumala sekä maailmassa että ihmisissä aikaan! Ja mitä kaikkea lopulta Taivaassaankaan!?

On saanut ja saa. Tuo kohta jatkuu seuraavasti ja selittävästi:” – Eikä Hän (Jumala) ole ihmiskäsin palveltavissa, ikäänkuin Hän tarvitsisi jotakin HÄN joka itse antaa kaikille elämän, Hengen ja Kaiken muun!” Tekisi taas mieleni kirjoittaa kaikki loppukin mitä tässä luvussa ja jakeissa kerrotaan, mutta ei auta. Niin Ihana On Jumalan Sana! Ikuisesti kestävä ja tosi. –  Mutta Sinä jota asia kiinnostaa ja jos et jaksa koko Apostolien tekoja lukea, lue tuo 17 luku?

Minua lohduttaa ja auttaa se ettei Herra jää asumaan vain temppeleihin vaan tulee ihmisen luo, hänen mataliin majoihinsa siunaten ja antaen jatkuvasti uutta voimaa ja iloa jotka molemmat voidaan liittää tuohon niin usein toistettuun sanaan siunaus! Me toivotamme toisillemme siunausta ja Jumala siunaa. Usein me emme ajattele sen kummempia mutta olisi ehken syytä! Mutta on niinkin että tuo toivotus voi tulla myös syvältä sydämestä juuri oikeaan aikaan ja paikkaan!

Jotenkin olen taas itkuisella ”tuulella”? Huoh, vaikea on elää välillä itseni kanssa, tai oikeastaan melkein aina. Joka tapauksessa Kiitos Herralle Sanastaan! En ymmärrä kuinka ilman Jumalan Sanaa voi kukaan elääkään. Eikä ole tarkoituskaan. Minusta Tapiokin kirjoitti viimeksi jotain aiheesta ja juuri niin kuin pitääkin. Nyt en käynyt sitä uusiksi lukemassa, mutta taisi Jumalan sanan siemenien kylvämisestä kirjoittaa. Tärkeimmistä täkein ihmisille uskottu tehtävä tässä maailmassa.

Ja sitten – mallisiin. Tänään on tänne etelään tullut lunta ja oikein aikalailla! Maa, puut ja kaikki mahdollinen on nyt valkeana. Kun olimme tyttäreni kanssa rukoilleet itse asiassa hän enemmän kuin minä, joka täysin siemauksin olin kyllä Hengessä mukana, niin hänen lähdettyään tulivat mieleeni seuraavan tutun mutta kauniin laulun sanat:

” Maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas, ihana on sielujen toiviotie. Maailman kautta kuljemme laulain, taivasta kohti matka vie.

Kiitävi aika, vierähtävät vuodet, miespolvet vaipuvat unholaan. Kirkasna aina sielujen laulun taivainen sointu säilyy vaan.

Enkelit ensin paimenille lauloi, sielusta sieluhun kaiku soi: Kunnia Herran, maassa nyt rauha, kun JEESUS meille ARMON toi.”

Kiitos Jumalalle taas tästäkin joulun ajasta. Jumala maatamme ja kansaamme jatkuvasti siunatkoon.!

Jumala on ihmeellinen ja hänen sanansa tekee tehtävänsä kaikkina aikoina ja kaikenlaisissa olosuhteissa! Meillekin kuuluu sama sanoma kuin aikoinaan paimenille heidän pelästyessään Herran enkeliä joka taivaallista kirkkautta hohtaen seisoi heidän edessään ilmoittaen koko maailmankaikkeutta koskevan uutisen! ”Älkää pelätkö!!! Minä ilmoitan teille hyvän sanoman suuresta Ilosta joka on tuleva kaikelle kansalle! Teille on tänään syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus Herra. Ja tämä on teille merkkinä; te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä!”

Olen miettinyt ja pohtinut asioita alakuloisena ja aika uupuneena, enkä ole nähnyt Valoa. Pelko vallitsevasta tilanteesta ja yksin oleminen ovat vallanneet mieleni. Mutta Joulussa ja sen sanomassa on ihmeellinen Voima ja Kirkkaus! Sellainen joka ei vaan himmene eikä muuksi muutu kuin se on ollut Herramme ja Vapahtajamme syntyessä ja hänen olemisessaan Jumalan Poikana ja ihmisenä täällä alhaalla meidän keskellämme.

Niin kuin Hän nytkin On!!! Hän on ihmiskunnan Herra ja Vapahtaja! Joulun Henki on Pyhä Joka murtaa ja avartaa näköalaa alakuloiseenkin tunnelmaan. Siunattu Vapahtaja, siunattu Henki! Minä kirjoitan tätä nyt, koska olen menossa aaton aattona pieneen leikkaukseen oikeasta kädestäni enkä tiedä koska voin seuraavan kerran kirjoittaa. Mutta en tiedä sitäkään onko se edes tarpeen, olenhan nyt kirjoittanut, kun vuosi vaihtuu, täällä 7 vuotta ja ikää tullut saman verran lisää.

Moni asia on muuttunut näinä aikoina. Alussa meitä kirjoittajia oli todellakin enemmän ja kävimme jopa pitkiä keskusteluja keskenämme näillä sivuilla ja ne rohkaisivat, ilahduttivat ja avartivat myöskin kun ihmiset ottivat kantaa ja ilmaisivat omia ajatuksiaan. Nyt on kaikenlaiset koneet ja ohjelmat yms. jossa ihmiset kohtaavat toisiaan.

Mutta, minä joka en ole saanut kokea mitään muita suuria ihmeitä kuin sen kaikkein suurimman eli saanut kohdata Elävän Elämäni Herran Jeesuksen Kristuksen totisesti omana pelastajanani sain muutama päivä sitten kokea sellaista jota tuskin tulen unohtamaan. Koronan vuoksi terveyskeskuksessamme ei oteta vastaan ns. normaalikäyntejä ja minulla on nyt ainakin loppukesästä lähtien ollut hankala vaiva oikean käden sormessani.

Kun en päässyt terv.keskukseen tytär sanoi että mene vaan nyt yksityiselle kyllä se raha jostain löytyy! No, tilasin ajan yksityiselle ja tapasin mieslääkärin jollaista en ole koskaan aikaisemmin tavannut. Hänestä tulvi suorastaan lämpö ja myötäelo sekä taito kuunnella ja keskittyä asiaan. Ja hän lähetti minut leikkaukseen, mutta yksityiselle, koska oli sitä mieltä että olen jo tarpeeksi kipuillut ja sormi on operoitava. Ja sitten hän sanoi: ”Minä en ota sinulta tästä mitään maksua koska en voinut sinua auttaa” ja lisäsi vielä ettei voi toimistomaksuun ottaa kantaa, mutta minulta ei laskutettu sitäkään??!!

Voiko oikeasti tapahtua tällaista, minusta Hän, lääkäri oli Enkeli joka minulle nyt ilmoitti suuren ilon.! Olen kiittänyt Herraani tästä ihmeellisestä kohtaamisesta. En olisi päässyt vaivastani luultavasti pitkään aikaan terv.keskuksen kautta. Ihmeellistä oli myös se että tytär ”sattui” samana päivänä samalle lääkärille vaikean työuupumuksen takia ja sai pitkän sairausloman. Oli aivan yhtä ihmettä hänkin kun oli niin sympaattinen lääkäri, sanoi tytär että: ” kyllä oli siivet sillä lääkärillä selässä” eli oli enkeli!

Pitkästi taas tulee, mutta niinhän sitä sanotaan että ”sydämen kyllyydestä suu puhuu”! Niin paljon kuin olenkin sairaaloissa ja lääkäreissä ollut tämmöistä en ole kokenut ja nyt itkettää ja on koko ajan itku herkässä kun tätä asiaa ajattelen. Minä kyllä koen tässä joulun ihmeen ja lahjan! Jumala näkee, Jumala kuulee, Kaikkivaltias Jumala saa aikaan ihmeen! Hän on nähnyt kuinka uupuneita me tyttäreni kanssa olemme.

Siis! Nyt Kiitän teitä jotka olette blogejani jaksaneet lukea ja tahdon koko sydämestäni toivottaa teille kaikille kaikkea sitä Jumalan armoa ja hyvyyttä mitä vain Hän voi antaa. Kiitän myös Tapiota joka on jaksanut ylläpitää tätä blogia ja toivotan Sinullekin Tapio siunattua joulun aikaa kaikista huolista ja vastuksista/elämän taisteluista huolimatta.

Herra olkoon teidän kaikkien kanssanne ja valaiskoon kirkkaudellaan koko joulun ajan ja tulevan vuoden! Herra on hyvä ja armollinen. Hän ei ota maksua siitä että on ja laupias meitä kohtaan ja rakkautta tulvillaan! Hän on Valkeus ja kirkkaus meidän teillämme elämämme loppuun saakka ja kerran me pääsemme kirkkauden ja levon Valtakuntaan jossa ei sairautta eikä ikävää tunneta! Jossa on ikuinen ilo ja rauha! Siunausta toivottaen sisarenne Herrassa.

Hoosianna huuto merkitsee suomeksi auta, pelasta. Elämme aikoja jolloin avun tarve vain kasvaa ja kasvaa. Vielä nyt taistelemme koronaa vastaan, ja pian edessämme on vielä vakavemmat ajat. Emme kykene pysäyttämään ilmastonmuutosta ajoissa. Etelän ja pohjoisen vastakkain asettelu maapallolla tulee syvenemään kun kuivuus ja äärimäiset sääilmiöt tulevat runtelemaan yhä suurempaa osaa maailmaa. On vain ajan kysymys milloin on seuraavan kansainvaelluksen aika. Emme voi pysäyttää sitä taloudellisilla keinoilla vaan edessä voi olla konflikti, jonka kaikki ratkaisukeinot vaikuttavat huonoilta.

Jeesuksen ylösnousemus johti ihmiskunnan lopunaikoihin. Emme tiedä, emmekä näe ajan muurin yli sitä, millainen on Jumalan aikataulu Jeesuksen takaisin paluun osalta. Mutta näemme sen miten yksi kerrallaan Raamatun kuvaukset tulevasta käyvät toteen. Se merkitsee sitä, että evankeliumin ja armon aika on käymässä loppuun. Se, tapahtuuko se tämän sukupolven aikana, ei ole olennaista, vaan olennaista on, että tämäkin sukupolvi ymmärtää oman paikkansa Jumalan suunnitelmassa ja se käy toteuttamaan omalta osaltaan lähetyskäskyä. Me näemme, että sielunvihollinen ei ole käynyt lepäämään, vaan yhä rajummin se hyökkää sielä missä muurinaukot käyvät isommiksi ja ihmiset luopuvat uskosta. On yhä hankalampaa tunnustaa omaa uskoaan julkisesti, koska yhteiskunnan paine piilottaa kristinusko kasvaa. Kuitenkin Jeesuksen antama malli on ainoa keino lähestyä maailman ongelmia rauhanomaisesti. Meidän kristittyjen pitää näyttää millainen tuo Jeesuksen malli on.

Adventti on jälleen yksi mahdollisuus kertoa mistä Evankeliumissa on kysymys. Nähdä se että olemma kaikki huutamassa apua Taivaalliselta isältämme ja olemme samalla viivalla niin pohjoisessa kuin etelässä. Hätämme on yhteinen. Emme voi kääntää selkää tulijoille ja avunpyytäjille, jotka ovat väistämättä tulossa. Kyse ei ole uudesta maailmanjärjestyksestä tai salaliitosta, vaan siitä että olemme omalla kulutuksella ja sotkemisella vastuussa koko maapallon tilasta. Omalla mallillamme lietsomme elämän tapaa jonka hinta on liian kova.

Kun Jeesus ratsasti Jerusalemiin hänen ratsunaan oli nöyrä aasinvarsa. Hän antaa meille mallin siitä asenteesta, jolla meidänkin tulisi lähestyä kaikkia asioita elämässämme. Jeesukselle laulettiin Hoosianna, Daavidin poika. Herra pelasta ja auta meitä. Nyt koko maailma huutaa samaa.