Blogitaivas

Monet Raamatun kertomukset tuntuvat joskus liiankin tutuilta, samoin kuin ne ihmiset joista siellä kerrotaan. Joskus jokin tuttu luku, jae tai kertomus ihmisestä pysäyttää uudella tavalla. He jotka tänä päivänä pääsevät erilaisiin tapahtumiin ja kuulevat paljon opetusta, niille harva asia on uusi. Sen tähden näin omavaraisena maallikkona kirjoittaminen on uskaliasta, mutta kirjoitan kuitenkin.

Miksi vain ihmisiä? Olemmehan Jumalan silmissä ja Jeesuksen täytetyn työn ansiosta aivan erityisasemassa, miksi siis tuo vain? Aikoinaan vanhassa testamentissa profeetta Eliastakin sanottiin että ”Hän oli ihminen, niin kuin mekin” ja kuitenkin Jumala teki hänen kauttaan ihmeitä. Muistamme kuivuuden ja nälän hädän, kuten myös Sarpatin lesken ja hänen poikansa tapauksen jne. Kaikista ihmeistä joilla Jumala Eliaa siunasi,  Elia jossain vaiheessa masentui ja tunsi itsensä hyljätyksi. Hänkin oli vain ihminen.

Uuden testamentin puolelta voin ottaa esille Pietarin. ”Miksi te meitä katsotte, ikään kuin omalla voimallamme saisimme jotain aikaan”  jne.? – Olen nyt kiinni Johanneksen evankeliumin 13 luvussa ja siitä eteenpäin. Uudempi raamatunkäännös on otsikoinut 13 luvun 31 jakeesta lähtien otsikolla; uusi käsky. Voitaisiin siis sanoa että elämme uuden käskyn aikaa. Poimin tähän vain muutamia jakeita, joten joka haluaa tarkemmin paneutua asiaan voi lukea omasta Raamatustaan. Jeesus opettaa tässä rakkauden käskyä, mutta minä nostan esiin ihmisen osan.

Jae 36 ” Herra minne sinä menet?” kysyi Simon Pietari. Jeesus vastasi:” Minne minä menen, sinne et sinä nyt voi tulla minun kanssani, mutta myöhemmin kyllä tulet”. Jae 37. Pietari sanoi:” Herra, miksi en nyt pääse mukaasi? Minä annan vaikka henkeni puolestasi!”. Tiedämme jatkon. Itkuiikkana minua tämä kohta murtaa. Tässä on maailman Luoja ja Vapahtaja ja ihminen vastakkain. Ihminen joka on vain ihminen, joka kuitenkin tulee kokemaan ja oppimaan paljon, joka kasvaa ihmisenä siihen mittaan johon Jumala hänet on tarkoittanut. Marttyyrikuolemaan asti.

14. luvun jakeesta 15 Herra antaa suurenmoisen lupauksensa Pyhästä Hengestä!!! Ajatellessani itseäni, voin sanoa etten olisi mitenkään selvinnyt elämästäni ilman, ellen olisi saanut kokea tätä Jeesuksen lupausta omakseni.
Jeesus jatkaa lupauksella 18: ”En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne” On siinä ihmettelemistä opetuslapsilla, kuinka kummallisia Jeesus puhuu, kuinka kuolemaan suostuva voi tulla takaisin heidän luokseen. Sillä Jeesus jatkaa ihmeellistä puhettaan 19.
Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään”. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä”!!! Jeesus jatkaa jae 23 :” Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen.” Kuinka usein olemmekaan lukeneet ja kuulleet nämä kohdat, mutta ovatko ne ulkoluvuksi jääneet, vai tunnemmeko Hänet läsnä olevana meidän vain ihmisten elämässämme? Jos emme tunne, uskommeko kuitenkin? Pyhä Henki tuo suuren rikkauden ihmisen henkilökohtaiseen uskon elämään. Vain Hän voi kirkastaa Kristuksen Jumaluudessaan, Pyhyydessään ja Kaikkivaltiudessaan. Hän antaa voiman ja oikeuden Jumalan lapseuteen.

Lopuksi se kaikkein järkyttävin asia josta Jeesus puhuu, ja joka sitten tapahtuu ihmisten silmien nähden ja korvien kuullen, jae 30. ”Paljon en enää puhu, sillä tämän maailman ruhtinas on jo tulossa. Mitään valtaa hänellä ei minuun ole. Mutta tämän täytyy tapahtua, jotta maailma tietäisi, että minä rakastan Isää ja teen niin kuin Isä on käskenyt minun tehdä. Nouskaa, me lähdemme täältä!”

Tässä kohtaa on koneeni pitkään hiljaa ja nielen kyyneleitä, kunnioituksesta suurta Jumalaa kohtaan ja järkyttyneenä siitä rakkaudesta jota hän meille, vain ihmisille, osittaa vaikka niin monin tavoin olemme rikkoneet häntä, lähimmäisiämme ja koko luomakuntaa vastaan ajatuksin, sanoin ja teoin.  Ihminen on ollut aina kapinaa ja uhmaa täynnä ja taistellut Jumalaa vastaan, kunnes! Hän Elävä Herra ilmestyy ja täyttää sydämemme, sielumme ja koko ihmisen olemuksemme Pyhän Henkensä ihmeellisellä ja murtavalla läsnäololla. Puhdistaen meidät Sanallaan ja uudistaen meidät Luojansa kuvan kaltaisiksi, vaikka se ei meistä niin näkyisi eikä kuuluisikaan. Me pysymme vain ihmisinä, mutta armosta ja rakkaudesta osallisina. Uusina luomuksina jo tässä elämässä ja täydellisesti siellä tulevassa jossa saamme vihdoinkin nähdä Herramme ja Kuninkaamme kasvoista kasvoihin!

Mikä hetki se onkaan. Me voimme luottaa siihen että meitä rakastetaan sellaisina kuin olemme ja me saamme rakastaa maailman kaikkeuden Luojaa ja Jumalaa, Kaikkivaltiasta Isää ihmisinä, sellaisina kuin olemme ja iloita itsestämme ja toinen toisistamme. Eikö olekin riemullista tietää ja tuntea että meitä on paljon saman Isän lapsia, rakastettuja, ikuisesti rakastettuja. Saanko sanoa sinulle joka tätä luet että rakastan sinua! Haluan rakastaa koska minuakin rakastaa yhteinen Taivaallinen Isämme. Isä Meidän.

Uusi Käsky: 13:34 ”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne.” Ja loppujen lopuksi, älä katso itseesi nurjasti tai epäuskoisesti vaan vastaanota lupaus Jeesukselta itseltään 15:3 ”Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut,on puhdistanut teidät”! 4.” Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä!”

Aamen, kiitos Herra Jeesus!

Aikaa Jumalalle -appsi on yksin-kertaisuudessaan nerokas ja responsiivisesti nerokkuuttaan yksinkertainen. Aikaa Jumalalle -appsi sulkee käynistettäessä kaikki sosiaalisen median kanavasi puoleksi tunniksi. Aikaa Jumalalle -appsi siis vapauttaa sinut välittömästi elämäsi pahimmista aikasyöpöistä. Kun käynnistät Aikaa Jumalalle -appsin, voit kuulla, kuinka enkelit Taivaassa taputtavat käsiään. Aikaa Jumalalle – Vain sinulle ja Jumalalle!

Lataa Aikaa Jumalalle –appsi vempeleeseesi nyt. NYT!

Aikaa Jumalalle -appsin voit ladata kaikista hyvinvarustetuista verkkokaupoista. Se on ilmainen ja täysin bugi- ynnä virusvapaa. Jos olet yhtä ultramoderni kuin minä, etkä halua ladata puhelimeesi kaiken maailman appseja, laitteesi virtanäppylä toimii täsmälleen samalla tavalla kuin Aikaa Jumalalle -appsi.

Aikaa Jumalalle – Golden Edition and Platinum Edition

Jos haluat erityistä syvyyttä Aikaa Jumalalle –appsiisi, voit ladata Aikaa Jumalalle Golden Editionin. Katkaistessasi virran laitteestasi sen näytölle ilmestyy Päivän sana. Aikaa Jumalalle – Golden Editionia tilatessasi voit valita, mikä tunnustuskunnan mukaisen Päivän sanan saat näytöllesi.

Jos haluat päästä todella syvälle suhteessasi Jumalaan, lataa Aikaa Jumalalle Platinum Edition! Aikaa Jumalalle Platinum Edition tuo näytöllesi Raamatun. Koko Raamatun. Voit valita 1992 käännöksen, 1938 käännöksen tai vieläpä Räävelin Raamatun vuodelta 1777 alkuperäisellä kirjasinmuodolla. Näytä, että elät ajassa. Lataa Aikaa Jumalalle Platinum Edition!

Muut tuotevalikoimaan kuuluvat applikaatiosovellukset eli appsiappsit

Tuotevalikoimaamme kuuluvat myös Aikaa lapsille -appsi sekä Aikaa puolisolle -appsi. Niiden toiminta perustuu Aikaa Jumalalle -appsin nerokkaaseen ideaan. Yhteys poikki ja elämään! Buustaa perhe-elämäsi aivan uusiin sfääreihin appseillamme.

Tulossa valikoimaamme pian
+ Aikaa Kavereille -appsi
+ Aikaa Harrastuksille -appsi
+ Aikaa kaikille appseilleni –appsi – sillä näiden ideoiden kanssa helposti lähtee mopedi vanttuusta.

– Menkää tuolla näkyvään kylään. Siellä on aasintamma kiinni sidottuna ja varsa sen vierellä; löydätte ne heti. Ottakaa ne siitä ja tuokaa minulle.

– Miten niin heti? Eikö olisi parempi katsoa naapuripihalle, jos sielläkin olisi aasintamma varsoineen. Vaikka parempi. Jos on niin kumpi tuodaan? Ja mitäs jos tuodaankin väärä – meneekö sitten koko tuleva historia uusiksi? Ja entäs jos omistaja alkaakin panna hanttiin?

– Hei kaverit, minä sanoin, että löydätte ne heti.

– Niin mutku…

Väite: Jos Jumala lähettää ihmisen hommiin, niin Hän antaa myös niin selkeät ohjeet, että ei tarvitse alkaa mutkutella?

Onko kommentteja?

Istuin Hämeenlinnan linja-autoaseman edessä penkillä. Koko aukiolla ei ollut kuin yksi bussi ja iso merikontti trailerissaan. Ihmisiä istuskeli ja seisoskeli bussia odottelemassa. Pari selvästi väkijuomien nauttimisesta pitävää miestä istui viereisellä penkillä. Parrakas sanoi toiselle jotain toiselle, jolla oli parkkiintuneet kasvot.

– Häh?! sanoi toinen parrakkaan jokaiseen repliikkiin.

Minulle tuli sellainen olo, että hähhättelen itse usein vähän samalla tavalla. Häh! tulee jo ennen kuin puhujan viesti on ehtinyt kääntyä ymmärrykseksi aivokopassa. Häh! on refleksi.

Rekka kaarsi linja-autoaseman takaa aukoille. Nuppi veti perässään pätkää rakennustyömaan oranssia nosturia. Rekka pysähtyi merikontin taakse. Nupin ovi heilahti auki. Kesti hetken, ennen kuin sieltä hyppäsi ulos mies.

Isosta autosta lähteminen on minusta aina ollut hankalaa. Ovea saa puskea auki, ja jotenkin on epävarma tunne siitä, kuinka päin tästä nyt oikein lähdetään. Ovikin paiskautuu varmasti kiinni juuri silloin, kun olen hankalimmassa paikassa korkeuksien ja maan pinnan puolivälissä.

Mutta kuski loikkasi nupista sulavasti. Hän kiersi auton nokan ympäri vaunun etuosan tietämille. Hän potkaisi jonnekin perävaunun alle.

– Häh? kysyi pääni.

Potkun voimasta esiin tuli kampi. Kuski alkoi kiertää sitä, ja seisontatuet laskeutuivat hitaasti kohti asema-aukion asvalttia. Kun tassut minusta olivat vielä vaaksan verran ilmassa, kuljettaja kiipesi takaisin nuppiin ja ajoi sen irti nosturia kuljettavasta perävaunusta. Hän kurvasi konttitrailerin eteen ja peruutti nupin perän trailerin alle. Kuski osui kohdilleen heti ensi yrittämällä. Traileri kolahti ja kontin etureuna ylettyi melkein nupin takaseinään. Kuski loikkasi taas ulos ja nosti traileri seisontatuet ylös. Niitä ei tarvinnutkaan kammeta, vaan ne sai työntämällä sukeltamaan syvälle trailerin rakenteisiin.

– No oho, mies tuo yhden peräkärryn linja-autoasemalle ja ottaa tosien mukaansa, ihmettelin mielessäni.

Taas oli kuljettaja kopissaan. Mihin hän mahtaa kontteineen lähteä?

– Häh!

Hähhähdykseni yllätti itsenikin. Kuljettaja kun peruutti rekkaansa kohti alkuperäistä perävaunua. Trailerin perä hujahti nostokurkiperävaunun alle. Taas kuski osui kohdilleen heti ensi yrittämällä.

– Ne jotka osaa, ne tekee mitä vaan, alkoi sisäinen Juiceni laulaa.

Loikka alas nupista ja seisontatukien kampeaminen ylös. Takaisin koppiin, ja valta rekka vierähti liikkeelle. Varmaan nostokurki pian kohoaa seuraavalla rakennustyömaalla.

Äijät naapuripenkillä jatkoivat juttuaan.

– Häh!, sanoi toinen.

Istun linja-autoaseman edessä penkillä. Varmaan bussini kohta saapuu.

Eräs tapaus tässä lähimenneisyydessä sai minut miettimään, jälleen kerran ihmistä, sielunvihollista ja Pyhää Jumalaa. Jonkinlainen kolmiyhteys tässäkin, joskaan ei Pyhä.
On ihmisiä, toisilleen tuntemattomiakin, jotka tutustuessaan toistensa ajatusmaailmaan ovat välittömästi kuin vanhoja tuttuja. Sitten on niitä joiden kanssa ei tunnu syntyvän mitään muuta kuin pahaa mieltä ja väärinkäsityksiä. Kaikkein vaikeinta on kun ei näe toista kasvoista kasvoihin, kun ei voi aistia toisen mielenlaatua, eikä lukea kehonkieltä. Näinhän on esim. näillä blogisivustoilla. Helposti ymmärtää vajaasti, tai ollenkaan täysin vieraan ihmisen tekstiä. Vahinkoja sattuu, kun kukin on vain omien ajatustensa ja tunnetilojensa vallassa. Tarvitaan paljon harjoitusta että paras voisi toteutua. Onneksi sillä joka uskoo on maailman kaikkeuden paras oppikirja ja opettaja.

Nuori uskossaan ja elämässään voi olla erittäin kypsä ja sisäisesti valmis, mutta voi olla päinvastoinkin. Nämä eivät ole ikäkysymyksiä.
Mistä sitten voisi johtua toisten nopeammalta näyttävä kasvu? Tai yleensäkin kasvu ihmisenä ja etenkin uskovana ihmisenä. Kuinka joissakin ihmisissä näkyy voimakkaammin Hengen Hedelmä? Vai näkyykö?- Minusta näkyy ja kuuluu. Toisaalta tekisi mieli sanoa että vanhemmalla uskovalla jolla on ollut enemmän aikaa elää Herransa Jeesuksen Kristuksen seurassa olisi ilman muuta enemmän mestarinsa muotoa kuin jollain nuoremmalla. Kun tämä ei kuitenkaan a i n a pidä paikkansa syyn täytyy olla joku muu. Tietäisitkö sinä joka tätä luet mikä se voisi olla?

Kaikkien tietämässä ja tuntemassa galatalaiskirjeessä (mm.) puhutaan Hengen hedelmästä sen viidennessä luvussa. Jae 13: Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan r a k a s t a k a a ja p a l v e l k a a toisianne. 16. Tarkoitan tätä: antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja. (sillä) 17. Liha haluaa toista kuin Henki, Henki toista kuin liha. Ne sotivat toisiaan vastaan, ja siksi te ette tee mitä tahtoisitte.
Paavalihan puhuu siitäkin että meissä uskovissa vaikuttaa vanha minämme herkästi ellemme valvo tilaamme. Pietari oli sellainen tulisieluinen ja nopeasti reagoiva opetuslapsi joka ehti usein tehdä ennen kuin ajatella, ja kuitenkin Jeesus valitsi hänet siksi kallioksi jolle perustaa seurakuntansa. En siis tarkoita että voisimme tulla täydellisiksi tässä ajassa ja kun emme voi, olisimme toivottomia tapauksia. Emme ole mutta hyvä on olla tietoinen omassa itsessä vaikuttavista tekijöistä että pääsisi mahdollisimman vähillä vaurioilla niin itsensä kuin toistenkin suhteen, sillä emme turhaan rukoile ”päästä meidät pahasta”.

Galatalaiskirje jatkuu kertomalla millaisia ovat lihan aikaansaannokset ihmisen elämässä. Se on pitkä ja surkea luettelo. Joten sivuutetaan se ja mennään jakeessa 22-23 Hengen hedelmään joita ovat: rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Rakkaus, ilo ja rauha ovat Jumalan ominaisuuksia jotka tulevat ilmi Jumalan suhteessa ihmiseen ja päinvastoin. Ihmissuhteissa Pyhän Hengen vaikuttamaa konkreettista elämää kuvaa kärsivällisyys, hyvyys ja ystävällisyys. Sisäisessä tilassamme pitäisi kasvun tapahtua uskollisuudessa, lempeydessä ja itsehillinnässä. Tämän kaiken kaikissa vaikuttaa Pyhä Henki opettajamme.
Jakeet 24-26:
Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen haluineen. (- Oletko kokenut kuinka vapauttavaa tällainen on?!) – Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta. Emme saa tavoitella turhaa kunniaa emmekä ärsyttää ja kadehtia toisiamme. – Aika vaikeaa luonnolliselle ihmiselle, mutta kun tarpeeksi tuota opettelemme ja muistamme rukoilla itsellemme ja toinen toisillemme taivaallista mielenlaatua ja nöyrästi otamme Pyhän Hengen opetusta ja rohkaisua vastaan rakkauden ja anteeksiannon myötä, Jumala uudistaa meitä ja saamme kokea iloa Jumalan tahdon toteutumisesta elämässämme.

Meillä on tyttäreni kanssa tapana tavata sunnuntaisin rukouksen merkeissä ja olemme saaneet kokea kuinka hyvää se on meille tehnyt ja kuinka rikkaaksi rukouselämämme on käynyt. Pyhä Henki tuo iloa antamalla meille aina uutta rukoiltavaa, joskus itkienkin, mutta lopulta aina iloiten, kiittäen ja ylistäen. Olemme kuin kerta kerralta uudestisyntyneet ja se on muuttanut meitä monessa. Pidimme aina ennen itseämme maailman huonoimpina rukoilijoina, emmekä siis juurikaan, emmekä ainakaan yhdessä rukoilleet. Arvaat varmaan kuka siitä iloitsi ja me olimme aika kuivia. Usein me nykyään päätämme Isä Meidän rukoukseen ja se tuntuu uskomattomalta hyvältä ja Pyhältä. Siksi:

Isä Meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.
Sillä Sinun on Valtakunta ja Voima ja Kunnia Iankaikkisesti. Aamen.

Deäthäte oun tuu kuriuu tuu therismuu hotos ekbalä ergatas eis ton therismon autuu… Ihan hepreaa? No, kreikkaa pikemminkin. Vaan olkoonpa mitä kieltä tai kielipuolta tahansa, tyhjäksi ja ontoksi jää, jos tekstissä mainittu ’elon Herra’ ei ole sanojen takana.

Jeesushan siinä puhuu: ”Rukoilkaa elon Herraa lähettämään työmiehiä elonkorjuuseen.” Matteuksen 9:38. Jokunen jae taaksepäin kerrotaan, miten Jeesus vaelsi seudun kaupungit, kylät, opetti heidän synagogissaan, paransi kaikkinaisia tauteja ja raihnautta. Nähdessään kansajoukot hänet valtasi sääli. Alkukielen omituiselta näyttävä verbi kuvaa tilannetta kokonaisvaltaisena myötätunnon kokemisena, ’sisuksia myöten’. Sellainen on meidän Jeesuksemme, näkee pienen ja unohdetun, myötätuntoa tarvitsevan.

Jeesuksen neuvo oli: ”Lisää väkeä työhön! Rukoilkaa enemmän työmiehiä!” Olen aina ollut taipuvainen kuulemaan tuonkin kehotuksena hankkimaan lisää suorittajia, metodien laatijia ja noudattajia, samaan malliin ruttaajia, joskus jopa piiskureita. No tokihan on ajattelussa korjattavaa, jos näin elämää tulkitsee. Jeesuksen tausta-ajatus on myötätunnossa, kun hän paimenen sydämellään näkee kansanjoukot nääntyneinä lampaina vailla suojaa.

Useasti on ihminen taipuvainen ajattelemaan, että enhän minä nyt, ei ole erityisosaamista eikä luontaisia kykyjä. Vaan eipä ihminen Taivaan valtakunnan alueella kestävää hyvää saakaan aikaan ilman Pyhän Hengen apua. Tehtävänjakoon sisältyy lupaus varustaa.   Hän haluaa olla meidän auttajamme, puolustajamme, vahvistajamme. Minäkin tällaisia kirjoittelen, vaikka kaikki nytkin sanottu on ajatusten tasolla ymmärrettyä hengellisyyttä vailla sydäntä, jollei Pyhä Henki tee asioita eläväksi, kirkasta Jeesuksen ihmeellistä taivaallista ystävyyttä ja myötätuntoa.

Jeesus lupasi ennen taivaaseen astumistaan lähettää meille Pyhän Hengen. Koskapa hän olisi tyhjää sanaa sanonut. Ei yhtään tee heikkoa väittää, että Jeesus elää tänä päivänä, rukoilee Isän oikealla puolella. Nykyään on ilahduttavissa määrin myös tieteellistä todistetta Jeesuksen ylösnousemuksesta. Siksikin hänen 2000 vuotta sitten täällä maan päällä lausutut sanat ovat painoarvoltaan ikuisia. Ikuinen Jeesus meidän puolellamme. Ajatella, ihmeellinen ystävä.

Jokainen voi aloittaa pienestä ja vaikka pysyä omalla pienellä paikallaan, jos niikseen tulee. Veljeni totesi kerran: ”Kaiken loppu ei ole minkään alku, siksi uudestaan ja uudestaan – aloita.” Ei meiltä vaadita erityistä superuutta, vain alttiutta, nojaamista kaikessa Jumalaan, paljon armon etsimistä, virheestä toiseen armon näkemistä. Pyhän Hengen apua, sitä tarvitaan.

Ruuanlaiton lomassa oli pari luppominuuttia. Jäin tuijottelemaan keittiön akkunasta nurmikolle. Ei siitä mihinkään pääse; krookusaika on tältä vuodelta mennyt. On pakko pärjätä tulppaanien kanssa. Voi kurjuuksien kurjuus.

Juuri sillä sekunnilla silmäni aukenivat. Onpa muuten tosi nättiä, kun aurinko paistaa tulppaanien terälehtien läpi. Nopea vilkaisu pannuihin ja kattiloihin, kamera kaulaan ja pihalle.

Niin minä pötköttelin kummallisissa asennoissa tuoreella nurmikolla. Se odottaa selvästi jo ruohonleikkuria. Tulppaanien muodot täyttivät kameran etsimen. Muka samanväristen tulppaanien sävyt näyttivät aivan erilaisilta eri näkövinkkeleistä. Eikös vain heti alkanut Näkövinkkelilaulu soida päässä, viisu melkein gospelia -sarjasta.

“Trust I seek and I find in you
Every day for us something new
Open mind for a different view
And nothing else matters”

Krookukset olivat menneet, mutta tilalla oli jotain uutta. Onko sitä paitsi koskaan käynyt niin, että olisin pihapolkua kävellyt enkä olisi jotain kuvaa mielessäni sommitellut?

Katsokaa nurmikon kukkia, kuinka ne nousevat maasta, vaikka lannoituskin on unohtunut. Edes entiset kuninkaan kaikessa loistossaan eivät olleet niin vaatetetut kuin mikä tahansa niistä. Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu kompostiin, niin tottahan Hän teistä huolehtii!

Jos Jumala pitää huoltaa siitä, että minulla on joka päivä jotain valokuvattavaa, niin eikö hän pitäisi huolta minusta muutenkin? Jos Hän luo nurmikolle joka päivä uutta, niin eikö hänellä ole vielä enemmän mielenkiintoa vielä tärkeämpiin asioihin?

*  *  *

Tässä melkeingospelortodokseille linkki vähän alkuperäisempään Nothing Else Matteriin.

”Herran käsi tarttui minuun, ja Herra sanoi: Nouse ja mene laaksoon, siellä minä puhun sinulle. Minä lähdin laaksoon, ja siellä näin Herran kirkkauden. Se oli sama kirkkaus jonka olin Kebarjoen rannalla nähnyt, ja minä heittäydyin maahan kasvoilleni. Silloin minuun tuli henki, ja se nosti minut pystyyn ja puhui minulle näin”…(Hes.3:22-24)

Ihmeellinen Jumala! Kuinka paljon tuohon voinkaan sijoittaa omia elämänvaiheitani, kokemuksiani ja Jumalan, Herrani ihmeitä. En koskaan pysty niistä täällä maanpäällä ollessani niin kiittämään ja ylistämään kuin sitten Taivaan Valtakunnassa nähdessäni Hänet kasvoista kasvoihin. Kun luen Raamattua, sen vanhaa ja uutta testamenttia, saan huomata kuinka muuttumaton ihminen on. Tässä maailmassa on totta ettei ole mitään uutta auringon alla. Alusta asti ihminen on tehnyt itselleen Jumalan kuvia ja alkanut palvoa milloin mitäkin. Totuus ei ole ihmisiä pitkäjaksoisesti jaksanut kiinnostaa, ihminen on kärsimätön luonnostaan. On toki myönnettävä että elämä kaikkina aikoina on vaikeaa ja vaikeuksissaan ihminen usein ja helpoimmin etsii mitä tahansa apua kipuunsa. Mikä tahansa kelpaa joka edes hetkeksi turruttaa senhetkisen ahdistuksen jossa juuri on. Vanhan maailman aikaan keinot olivat toiset, mutta mikä on tätä aikaa, niitä en viitsi ruveta edes luettelemaan, niitä luetellaan jo tarpeeksi ja ihmisen vihollinen nauttii kun saa huomion osakseen. Ilman tietoa ja uskoa Jumalasta ihminen on hukassa omalta itseltäänkin. Se on oikeastaan aika kauheaa. Jumalattoman ihmisen elämä on epätoivoista tyhjään hosumista ja korvikkeisiin tyytymistä.

Ei Herran omienkaan elämä voitosta voittoon ihmisten silmillä katsellen, eikä Pyhien elämänkertoja lukien näytä yhtään paremmalta, mutta se onkin näköharha. Me emme elä näkyväisissä vaan totuus on näkymättömissä, ja kuitenkin näkymättömät ovat todellisimpia kuin näkyväiset. Jos näkymättömät olisivat vieläkin todellisimpia kuin ne esim. itselleni ajoittain ovat, en taitaisi jaksaa millään odottaa sitä hetkeä jolloin usko vaihtuu näkemiseksi ja ikuiseksi elämäksi. Onneksi saan vain maistiaisia ylimaallisista.

Ihmisen osana tässä maailmassa on ettei rukouksiin ja toiveisiin tule aina vastauksia. Joihinkin asioihin voi joskus tulla aivan yllättäen, joihinkin viiveellä ja joihinkin ei ehkä koskaan tässä ajassa. Kaikki tämä ihmisen elämässä vaatii kärsivällisyyttä, uskoa, toivoa ja syvää luottamusta siihen että Jumala ON!
Uskoa Hänen Sanaansa. Minkä Hän on luvannut, sen hän pitää. Omien kaaoksieni ja koettelemusteni aikana olen pikkuhiljaa oppinut hyväksymään sen että vaikka en ymmärrä, enkä näe joissain asioissani mitään ratkaisua edessäpäin, niin voin luottaa siihen että kaikki on hallinnassa. Jumalan, Kaikkivaltiaan Isäni, hallinnassa. Minun on opittava odottamaan. Teen vain sen osan mikä minulle ihmisenä kuuluu ja on mahdollista ja sitten annan Herran hoitaa.

Helppoa se ei vieläkään ole, mutta onneksi en ole enää nuori, onneksi ja Jumalalle kiitokseksi Hänen kouluaan olen saanut käydä ja kokea suurta ihmettä. Tyytyä myös osaani. En tiedä pahempaa kuin olla pakotettu yleiseen kaavaan jos Luojani ei ole minua sellaiseen asettanut. Niin kuin ei olekaan. Syvästi uskon että kaikella on tarkoituksensa mitä Jumalalle rakkaana koen, ja missä osassa olen. Kaiken sen jälkeen kun kaikki inhimillinen on tehty ja yritetty, jopa kipeällä ja satuttavallakin tavalla. Onhan kaikki yhdessä vaikuttanut parhaakseni, olen oppinut antamaan anteeksi ja olemaan sinut itseni ja Herrani kanssa, ihmisistä ei tarvitse välittää, se on suurta armoa.
Mitä kaiken jälkeen merkitseekään Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi. Minä rakastan ja minua rakastetaan, kiitos Jumalalle!

Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaankansi kertoo hänen teoistaan. Päivä ilmoittaa ne päivälle, yö julistaa yölle.
Ei se ole puhetta, ei sanoja, ei ääntä jonka voisi korvin kuulla. Kuitenkin se kaikuu kaikkialla, maanpiirin yli merten ääriin. Hän On tehnyt sinne majan auringolle. Ja aurinko nousee kuin sulhanen hääteltastaan, kuin sankari riemukkaana juoksemaan rataansa.
Taivaan äärestä se lähtee ja kaartaa taivaan toiseen ääreen, eikä mikään jää sen paisteelta piiloon. Herra on antanut täydellisen lain, se virvoittaa mielen. Herran ohjeet ovat luotettavat, ne neuvovat taitamatonta. Herran käskyt ovat oikeat ne ilahduttavat sydämen. Herran määräykset ovat kirkkaat, ne avaavat silmäni näkemään. Herran sana on puhdas ja aito, se pysyy iäti. Herran säädökset ovat lujat, ne ovat oikeita kaikki. Ne ovat kalliimmat kuin puhdas kulta, kalliimmat kuin kullan paljous, makeammat kuin mesi, maistuvammat mehiläisen hunajaa. Ne opastavat minua, palvelijaasi, niiden noudattamisesta saa suuren palkan.

Mutta kuka huomaa kaikki erehdyksensä? Puhdista minut rikkomuksistani, niistäkin, joita en itse näe. Varjele minut myös eksyttäjiltä, etten joutuisi heidän valtaansa. Silloin olen viaton ja puhdas, monesta synnistä vapaa.
Ota sanani suopeasti vastaan, sanani ja sydämeni ajatukset, Herra, turvani ja lunastajani.

Aamen.