Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Category Archives: Uncategorized


by 2 kommenttia

Olen Tässä ja nyt

IMG_0003Sydämeni silmin katson pientä poikaa, joka suurin saappain marssii lätäköstä lätäkköön.

Iloitsee ja nauraa rapaisissa vaatteissaan.

Minulla on ikävä minulla on tuota veijaria, joka huolettomana kuin lokki liiteli lapsuutensa halki.

Iltaisin hän liitti kätensä rukoukseen  pyytäen siunausta vanhemmilleen ja sisaruksilleen.

Miten hän unelmissaan kohosi Ritariksi, joka valkoisen lipun kanssa käveli TV:n sotilaiden väliin ja huusi,

– Älkää Sotiko, se on tyhmää!

Voi miten kaipaan lapsuuteni sankari tarinaa, sitä kun yritin astua saappaillani isäni jälkiin ja ajaa partaa.

Olla samanlainen ja kohdata maailma ylpeänä ja rohkeana.

Kunpa voisin taas käpertyä äidin lämpöiseen syliin ja katsoa kuinka pilvet ylittävät taivaan.

Hetken aikaa epäröin, sitten en enää välitä.

Kävelykenkäni iskevät keväisen rapakon pintaan.

Olen tässä ja nyt!


by 8 kommenttia

Kotkat

kotkatTämä teksti voi loukata jokaista lukijaa, mutta joskus on vain sanottava asia niinkuin sen itse näkee.

Seurakunta, jolla tarkoitan tässä koko Suomea on lähdössä uudistuksissaan kahteen suuntaa. Uudistusten syy on kirkkojen tyhjentyminen ja mahdollisesti myös verotulojen katoaminen. Huolena on se, että sekin, että lapsia ei tuoda enää Jumalan kasvojen eteen, koska Kirkon sanoma ei enää kosketa. Miksi näin on? Vastaus tuntuu riippuvan siitä kuka kulloinkin vastaa.  Raamatun käännöksillä ja virsikirja uudistuksilla on yritetty paikata tätä asiaa. Sanaa on yritetty saada sujuvammaksi.

Toiset uudistajat selvästi häpeävät Sanaa sellaisena kuin se on Raamattuun kirjoitettu.  He eivät kykene hyväksymään lakia ja tarttumaan sitä kautta armoon. Parannuksen tekoa on liian vaikeaa opettaa Jumalasta vieraantuvalle kansalle. Siksi sanaa tulkitsemalla ja vesittämällä on haluttu nykyaikaistaa kirkon sanomaa paremmin nykyihmiselle sopivaksi. Heille voi olla tärkeää, että messu on hyvin toimitettu ja meno on arvokasta. Mutta Sana ei saa loukata. Tämä kehitys on jatkunut useita vuosikymmeniä. Nuoruudessani metsästimme julistajiien ja laulajien puheista Jeesus sanaa ja pidimme pahaa meteliä, jos sitä ei kuulunut. Nyt Jeesus sanaa kuulee joka paikassa, mutta Hänen opetuksensa on ajettu sensuurin läpi niin, että jäljellä on enää vaaleanpunainen kuultokuva tai Jesse, hyvä jätkä, joka ei ole niin turhan tarkka omasta Sanastaan. Näiden uudistajien fokus on tässä päivässä ja ihmisen hyvinvoinnissa juuri nyt, mikä sekin on tärkeää. Iankaikkisuus tulee sitten jos on tullakseen.

Toinen uudistuslinja opettaa ja puhuu Pyhästä Hengestä, josta Jeesuskin kertoi. Nämä uudistajat ovat palaamassa takaisin alkuseurakunnalle annettuihin opetuksiin. He kertovat ihmisille, että Jumala vastaa rukouksiin ja Hän parantaa edelleen ihmisiä. Jumala on heidän arjessaan mukana koko ajan  ja auttaa ihmistä. He profetoivat toisilleen ja rukoilevat kielillä. Kirkko ja seurakuntarajat eivät ole heidän mielestään tärkeitä. Jumalan lapsille yliluonnollisuus on luonnollista. He näkevät kuinka Jumalan rakkaus toimii konkreettisesti eheyttäen rikkinäisiä ihmisiä. He puhuvat uskoontulosta sekä pelastuksesta, joka koittaa, kun Jeesus tulee takaisin. Heidän lopullinen fokus on Jumalan valtakunnassa, joka on jo nyt lähellä, mutta ei vielä kokonaan täällä.

Keskellä jää joukko, joka pureutuu vanhoihin perinteisiin ja pitää niistä kiinni. Liturgioihin, jotka ovat heille rakkaita ja tärkeitä mutta ulkopuolisille vieraita ja kankeita. Heille usko on tärkeää mutta sen ympärillä on turvamuuri, jonka ulkopuolella on vain harhaoppeja ja villiä menoa. Ja kieltämättä sellaisista ilmiöistä uutisoidaankin tasaisin väliajoin. Tämän joukon fokus on iankaikkisuudessa, mutta tämän ajan halki pitää pärjätä omillaan, Jumalan johdatus on kiinni siitä, että itse osaa tehdä omat elämän ratkaisunsa oikein. Hengellinen elämä on irrallaan maallisesta.

Kuinka vaikeaksi kaikki onkaan mennyt. Ihmiset, jotka ovat vieraantuneet Jumalasta eivät tiedä oikeasti mitään. Heidän on helppo yhtyä julkisen sanan antamaan kuvaan. Kuitenkin todellisuus on erilainen.

Kun itse tajusin, että Jumalan todellisuus on jotain muutakin kuin väkinäistä istumista Jumalanpalveluksissa, jonka sisältö oli kiinni siitä millä tuulella saarnantekijä oli ollut ja mikä oli oma fiilikseni,elämäni muuttui toisenlaiseksi kun luotin kaiken Jeesuksen varaan. On aivan toisenlaista elää, kun tuntee ja tietää, että Pyhä Henki oikeasti toimii ja vaikuttaa minussa ja ympärilläni tapahtuu ihmeitä. Jumalanvaltakunta on mukana arjessani.

Herätys on lähtenyt liikeelle uudistajista huolimatta tai heidän takiaan. Parasta tässä on se, että on aivan sama mihin ryhmään joku kuuluu, sillä Jumala antama tulva murtaa ihmisen omat käsitykset ja rakennelmat.  Vuorilla pienet purot jo solisevat ja kevätsade sulattaa jäätä. Sielä täällä pienet herätyksen lähteet yhtyvät toisiin ja virta kasvaa. Jumalalla on aikataulunsa, mutta yksikään sukupolvi ei jää häneltä väliin. Virta tulee kasvamaan, kun purot saavuttavat toisensa. Kaiken yllä liitelevät Kotkat joiden mukana kiirii evankeliumi Kristuksesta, joka odottaa meitä Isän luona.


by Jätä kommentti

Hyvä paimen

noten kuvat 423Tiistaisen avantosaunan lämmityskeikan anti oli hämmentävä. Palasin ajatuksissani vuosi sitten lukemaani kirjaan ja pohdintaan Kultaisesta vasikasta. Kirjoitin aiheesta ylös oivalluksia ja pitänee palata niihin myöhemmin. Aihe vei minut kuitenkin yllättäville vesille ja kuin tilauksesta eräs ystäväni soitti kertoakseen rukoushaasteesta paikkakuntamme hyväksi.  Hän tiedusteli oliko meillä Luterilaisilla rukouspiiriä joka voisi ottaa työn alle esirukouslaatikon sijoittamiseen liittyvän asian. Heillä oli omassa yhteisössään nousut näky että ihmiset tarvitsisivat paikan tuoda esirukouspyyntöjä mutta sijainti oli vielä epäselvä. En osannut antaa kysymykseen vastausta vaikka tiesin että päiväsaikaan ilmeisesti jokin rukouspiiri oli olemassa. Keskustelu ajautui Luterilaisen kirkon kipukohtiin ja siihen miten ohutta opetus voi pahimmillaan olla. Pian olimme keskustelemassa uskon lähteestä, itse Jumalasta.

Tärkeintä minulle oli  se että puhelu osui juuri siihen hetkeen kun tarvitsin ajatuksilleni opponentin ja henkilön joka oli painiskellut juuri samojen asioiden kanssa.Molemmat olimme miettineet miten uskossa tapahtuu kypsymistä ja kasvua. Pitkälle puhelulle ei ollut tulla loppua kun Jumala alkoi ohjata keskustelua ja ajatusrakennelmien palikat alkoivat putoilla oikeille paikoilleen. Hetken ajan näin silmissäni jälleen uskomattoman kaaren jonka raamatun tekstit muodostavat ja kuinka Jeesus itse vahvistaa opetuslapsia Emmauksen tiellä käyttämällä vanhoja kirjoituksia todistuksena.

Yksi ajatus tai näynomainen mielikuva nousi ylitse muiden ja samalla paljastaen karmaisevan puutteen länsimaisessa  kristillisyydessä. Se on kuva paimenesta joka paimentaa Isännän lampaita. Isäntä on Jumala, Kaikkivaltias Herra. Länsimaisesta kuvasta puuttui kokonaan Jumala. Sen tilalla oli voimaton hahmoton, himmeä hahmo jota ei voi tuntea.

Jeesus on paimen, joka on tuomassa omia lampaitaan Isän luo siksi että ne pelastuisivat. Opetuksemme armosta jää puolitiehen kun käymme kuittaamassa osamme armosta kevyesti ja palaamme takaisin entiseen elämäämme ilman että juuri mikään ei muutu. Hengellisyytemme on usein yritystä ja suorittamista joka ei johda minnekkään. Emme astu sisään Isän luo koska pelkäämme tai emme ymmärrä että tuo Armo ei ole vain armahdus kuolemasta vaan se on alku elämälle Isän yhteydessä. Itse asiassa uskomme kultaiseen vasikkaan jota sitten sanomme Jeesukseksi

Jumala on se joka odottaa ihmistä, Jumala on se joka odottaa rukouksiamme, palvontaamme ja ylistystämme. Jeesus  on se reväisty esirippu jonka ansiosta ja kautta saamme käydä kaikkein pyhimpään, suoraan isän luo lepoon ja rauhaan.

Tähän asti olen miettinyt kenelle kohdistaisin rukoukseni mutta nyt ymmärrän että Isä tekee kaiken koska Jeesus on minut tuonut verensä takia armon tielle, matkalle kohti pelastusta.  Tästä Jumalan kunnioitamisesta nousee oikea asenne,  joka on Isän mieleen. Jumalaa ei juurikaan kiinnosta tekemiseni kuin se millainen on sydämeni tila.


by 2 kommenttia

Kristittyjen yhteys on yhteyttä Kristuksessa!

Vähitellen alan päästä jyvälle siitä missä Suomessa mennään ja kaikki ei näytä hyvältä.  Samalla kun terve  kristittyjen yhteys lisääntyy, niin julkisen sanan tarve  kaivella vuoronperään erilaisten uskonyhteisöjen likapyykkiä kasvaa samassa mitassa. Osa pyykistä pitää pestä, osa on jo niin vanhaa, että joutaa pois heitettäväksi mutta toivon hartaasti että pesuvesien mukana ei katoa mitään arvokasta.

Toisaalla maassamme kerätään nimiä tasa-arvoisen avioliittolain puolesta ja pyritään samalla saamaan kirkonisät antamaan asiaan oma siunauksensa. Ehkä he antavatkin myötämielisen suhtautumisen oikeudelle kerätä ja toimia kansalaisliikkeissä ja ajaa ihmisoikeuksia mutta Jumalan oikeuksia heilläkään ei ole. On muistettava että  miehen ja naisen avioliitolla on seurakunnalle aivan oma Jumalallinen merkityksensä, tätä faktaa ei mikään pysty muuttamaan.

Toisella suunnalla taas pyritään säilyttämään vanhaa Luterilaisuutta omaan suojakapseliinsa ja samalla muodostetaan tiukempi linnoitus kirkon sisälle uskonpuolustamisen nimissä. En ole aivan varma tarvitaanko tällaista, mutta ei vara venettä kaada elleivät sitten kaada sitä itse. Se on selvä, että omaatuntoa pitäsi olla oikeus kuunnella varsinkin kun sille kuitenkin voidaan löytää peruste Pyhästä kirjasta. Joudumme kaikki  tekemään tässä kohtaa parannusta ja luottamaan armoon, niinkuin koko elämämme on tuon kallisarvoisen sanan varassa.

Kaiken kuohunnan ja levottomuuden keskellä  Pyhä Henki kuitenkin liikkuu meidän ihmisten keskellä ja kirkastaa Kristusta. On hienoa huomata että sielä missä näin tapahtuu, ilo ja rauha valtaa ihmisen.   Pyhä Henki ei ole kovinkaan kiinnostunut siitä viitekehyksestä mistä häntä pyydetään tulemaan ihmisten luo.  Jumalaa kiinnostaa ennen kaikkea ihmisen asenne.

Sielä missä on mukana väkinäisyyttä, pelkoa tai kiihkoa, ihmiset sulkevat sydämensä ja mielensä ja silloin Pyhä Henki ei voi toimia. Jumala ei siunaa tällaista vaan ihmiset jäävät tuskaan ja ahdistukseen. Jumala ei heitä jätä vaan ihminen itse alkaa vähitellen turtua tällaisen hengellisyyden keskellä.   Jumalalle omistetussa työssä ei ole tilaa ihmisen omille missioille.  Kun mietin tätä keskustelua pahuudesta en voi kuin ihmetellä sitä ajatusta, että ihminen, joka on lähtenyt seuramaan Jeesusta ja tunnustaa hänet Herrakseen voisi olla sielunvihollisen voimien vallassa. Jeesuksen omat sanat vapauttavat tällaisesta ajattellusta, sillä hän sanoo ettei samassa talossa voi olla kahta Herraa!  Maailmamme ja ero Jumalasta altistaa sairaudelle mutta kristittyinä olemme turvassa demoneilta. Sielunvihollinen on tässä kohtaa hyvin taitava valehtelemaan meille muuta. Epävarmuus ja epäusko ovat hänen mieluisimpia aseitaan.

Yksi olenainen tekijä siinä kun kohtaamme Jumalan, on seurakunnan ihmisten keskinäinen yhteys ja kohtaaminen. Sen että ihmiset voivat puhua ja toimia yhdessä Jumalan kanssa. Maistelepa tätä ajatusta vielä, Seurakunnassa ihmiset ja Jumala toimivat yhdessä. Tämä on Jumalan perimmäinen tarkoitus. Seurakunnan yhteinen Jumalanpalvelus ei ole yksityistä hartaudenharjoittamista varten vaan juhla jossa Jumalan henki ja ihmiset palvelevat toisiaan ja riemuitsevat yhteydestä.   Siinä mielessä voisi miettiä vaikkapa Luterilaista messua ja sen nykyistä luonnetta, miten se palvelee tarkoitustaan. Herää kaksi kysymystä. Pitäisikö hartaudelle hiljentymiselle luoda lisää tilaisuuksia että  Messussa riemu voisi purkautua hieman ”runsaammin”  kuin mitä se nykyään tekee ja samalla Jeesuksen seuraamisesta tuli koko päiväisempää. Ja pitäiskö Messua todellakin muuttaa tai rinnalle tuoda messu, jossa ihmiset oikeasti kohtaisivat toisensa eivätkä vaivaantuneina tuijottaisi toistensa niskoja.

Kun olen kierrellyt eripuolella Suomea ja järjestellyt  oman seurakunnan yhteisiä tilaisuuksia, rukous,ylistys ja opetus ovat olleet niitä josta ihmiset ovat saaneet eniten kotiin viemistä. Nämä ovat olleet  myös tekijöitä jotka ovat tuoneet heidät uudestaan paikalle. Se mistä he ovat iloinneet on vapautunut tunnelma ja turvallisuus ja se kun kaikki tuntevat toisensa ja kokevat olevan samaa Jumalan perhettä.

Seurakunta on Myrskyssä mutta kuitenkin turvassa samoin kuin opetuslapset olivat aikoinaan vaikka muuta pelkäsivät. Meidän pitäisi olla huolissan heistä jotka eivät ole veneessä lainkaan!


by 7 kommenttia

Mistä etsit rohkaisua?

Luen pientä mutta paksua kirjaa. Taivaaseen menneen David Wilkersonin ”Isän sydän” nimistä. Siinä on sana jokaiselle päivälle mutta se on hyvin erilainen kuin meillä on totuttu. Se on täynnä pieniä opetuksia. Minua se on siunannut.
Kaikki ihmiset ovat ainutlaatuisia. Samallakaan ihmisellä päivät poikeavat toisistaan ja näiden mukaisesti Raamattukin puhuu eri tavalla eri tilanteissa, niin tämänkin kirjan tekstit. Juuri kun olen ihastunut jostain tekstistä ja ajattelen että voisinpa jakaa tämän useammankin kanssa, tulee uusi ja taas tuntuu että tässä se sittenkin on.

Kunen usko kenenkään pääsevän kärsimyksittä/vastoinkäymisittä elämänsä läpi niin nyt lainaan tähä otsikon mukaisen tekstin, ehkä on joku joka sitä nyt juuri tarvitsee, joku kristitty jolla on juuri nyt raskas taakka kannettavanaan.

Onko olemassa täysin antautuneita uskovia, jotka elävät helppoa ja huoletonta elämää? Näytä minulle Hengen johdatuksessa oleva, Jumalan täyttämä ja voideltu Herran palvelija, niin minä näytän sinulle ihmisen, jota ahdistetaan ja kuritetaan, joka on usein ymmällään ja tunteet syvät vedet ja tuliset pätsit.
Ne, jotka pyrkivät välttämään vaikeuksia, saavat harvoin ilmestystä Jumalan täyteydestä. He yrittävät käyttää uskoa välttyäkseen koettelemuksilta mutta eivär ymmärrä, että he riistävät näin itseltään mahdollisuuden nähdä, mitä on heidän sisimmässään.
Tulee päivä jolloin ahdinko ei enää ole vältettävissä, ja he sortuvat, koska ei ole koeteltua sisäisen voiman lähdettä.

Paavali kirjoitti:” Että hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän, sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua hänen Henkensä kautta” (Ef.3:16) Herra tarvitsee palvelijoita, jotka eivät ole jokaisen opin tuulen ja aallon heiteltävissä, joilla on erottelukykyä ja jotka eivät eksy. Hän tarvitsee palvelijoita, jotka eivät tarvitse uutta ilmestystä lupaavaa opettajaa eivätkä maallista paimenta johdattamaan jokaista askeltaan.
Heidän onnellisuutensa tai Hengellinen voimansa ei ole riippuvainen yhdestäkään ihmisestä. Koetukset ovat osoittaneet, että heillä on itsessään Jumalan elämä, josta he saavat laupeuden ja löytävät armon avukseen oikeaan aikaan. Kristus on ilmoitettu paitsi näille palvelijoille, myös heissä.

Voimme oppia arvokkaan läksyn kuningas Daavidin kokemuksesta ”Mutta Daavid rohkaisi mielensä Herrassa, Jumalassansa” (1.Sam. 30:6)
On välttämätöntä, että opimme rohkaisemaan itseämme Herrassa selvitäksemme vaikein aikoina.
kehotan sinua Herran nimessä: avaa silmäsi näkemään väkevä Jumalan voima, joka sinussa vaikuttaa. Ota omaksesi Herran Jeesuksen Kristuksen täyteys. Riippumatta siitä, mihin tuliseen pätsiin joudut, ylivertainen Herrasi kulkee kanssasi sen läpi.

– Minua siunaa tuo loppu erikoisesti, vaikka tunneherkkänä ihmisenä olen välillä idässä ja välillä lännessä. Tiedän omat heikkouteni, mutta Jumala on väkevä ja uskollinen, Hän tekee minkä lupaa, vaikka ja kun, usko tulee koetelluksi.

Oli toinenkin teksti jonka olisi halunnut tähän laittaa koska se on vielä lähempänä omaa sieluani. Se olisi ollut ”Kun kaikki keinot pettävät”. Otsikostaan huolimatta se on rohkaiseva, siinä vain on se elämän toinen puoli ja ihmisen osa toisin sanottuna. Alkua en malta olla laittamatta, se alkaa näin: Uskominen silloin, kun kaikki keinot pettävät, on Jumalalle sangen otollista ja mieluista. Jeesus sanoi Tuomakselle:” Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!” (Joh. 20:29)
On tämä pieni kirja niin hyvä että täytynee se hankkia ihan omaksikin.

”Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani” Ps.119:105 näihin suloisiin sanoihin kiitos Herralleni.


by 1 kommentti >

note3 286

Hämmennystä ja hajaannusta kylvetään nyt oikein urakalla seurakunnan  keskelle. Teologiaakin tuntevat ihmiset tulkitsevat elämää ja kohtaloita ihmisnäkökulmasta ja voimme kuvitella miten sielunvihollinen hieroo käsiään yhteen, kun hän onnistuu houkuttelemaan ihmisiä yhä kauemmas Jumalasta. Melko reippaasti puhutaan uskovista ja yleistetään asiota sen perusteella mitä media kulloinkin esittää. Käsittämätön kauhistelun ja päivittelyn kulttuuri on juurtunut kirkon kyljessä majailevien ja uskontoa harrastelevien ihmisten keskuuteen. Keitä nämä sitten ovat, sen voi kukin päätellä itse. Mielenkiintoista on nähdä kuka on seuraavaksi mustalla listalla.

Käytän tässä tarkoituksella sanaa harrastella, koska en oikein muutakaan termiä  keksi.  Itse harrastan kuntourheilua, en ole siis oikea urheilija enkä ole omistautunut kilpaurheilulle. Keskustelen ja pohdin mielelläni urheiluun liittyviä asioista ja otan kantaakin vaikka en tunne oikeasti kilpaurheilua. Kun otan kantaa asioihin olen harvoin oikeassa, enkä tiedä asioiden todellista laitaa mutta on mukava spekuloida asioilla. En kuitenkaan pysty antamaan lausuntoja aiheesta julkisesti.

Jumalan valtakunta ei kuitenkaan ole kuntourheilua, jonka harrastelijat voivat toimia miten haluavat. Jumalan valtakunnasta puhuminen ei voi jäädä harrastelun tasolle, sillä Jumalan näkökulmasta jokainen ihminen kuuluu hänen valtapiiriinsä ja jokainen kilvoittelee samasta voittopalkinnosta, iankaikkisesta elämästä. Jumala kuulee kaiken.  Kuitenkin palkinto kuuluu jokaiselle maaliin päässeelle. Matkalla tulee virheitä ja vääriä reitinvalintoja mutta tärkeää on kuitenkin jatkaa matkaa ja kannustaa myös muita matkan teossa. Matkanteossa asenne ratkaisee, ei se miten puhdasoppisesti etenemme.

Pahuus on jokaisen matkaajan riesana, se on kuin maitohappo, joka jäykistää kalkkiviivoilla lihakset.  Jos annamme sille vallan ja annamme periksi se katkaisee matkanteon. Usein hapot iskevät kun koemme epäuskoa tai epäonnistumista uskonkilvoittelussa. Herkästi unohtuu, että meidät on kutsuttu Jumalan rauhaan ja lepoon eikä uskonnon harjoitukseen, jossa hengästymme ja väsymme. Pyhyys lähtee rauhasta ja levosta ei omista ponnisteluistamme

Olemme koko ajan altiina pahalle myös uhreina. Vaikka emme pidä onnettomuuksia ja sairauksia pahuuden työnä, voimme kokea ne sellaisena. Toisten ihmisten tekemä pahuus ilmentää sitä millaista on elää maailmassa, joka on alttiina sielunvihollisen toiminnalle.  Elämä erossa Jumalasta altistaa ihmisen maailmalle ja sen kipeille ja pahoille asioille, toiset kestävät toiset hukkuvat. Uskova ihminen ei ole vapaa tästä kuvioista.

Viimeaikaiset puheet Lähetystyöstä ja hirveistä tilanteista lähetyskentillä kielivät pahuuden olemuksesta.  Pahuus on iskenut juuri sinne missä Jumalanvaltakunnan työtä tehdään. Tuota taustaa vasten kaikki näkyy vielä selkeämmin. Totuus on asia, joka pitää tulla aina julki, mutta totuuttakin voidaan käyttää väärin. Jos erotamme asioista toisistaan ja teemme lähetystyöstä itsestää syyllisen  ja samalla lähettivanhemmista osasyyllisiä olemme suossa johon hukkuu kaikki, myös totuus. Tällaisessa asetelmassa voittajana selviää vain itse paha.  Jokainen hetki teemme valintoja ja lähdemme kulkemaan niiden mukaan. Emme oleta lähtökohtaisesti, että asiat menevät pieleen. Jos ajan kolarin autolla, en ole lähtenyt liikkeelle  kuitenkaan sitä odottaen vaan luottaen että muutkin noudattavat liikennesääntöjä. Lähetin lähtiessä kentälle perheineen on oletusarvona, että jokainen on matkassa mielessään Jumalan valtakunnan ja ihmisten hyvä , ei omat salatut tavoitteet.

Pahuutta ei voi puolustella minkään ihmisryhmän keskellä. Jos tarkastelemme Jeesuksen opetuksia sieltä ei löydy mitään sellaista joka antaisi oikeuden tuhota elämää. Jumalan sana osoittaa että pahuus itse tuomitsee itsensä joutuessaan Jumalan valaisemaksi. Kun Ananias jäi kiinni pimittäessään Jumalalta sitä minkä tiesi sydämessään Jumalalle kuuluvaksi  hän tuomitsi  itse itsensä ja eikä  kestänyt sitä. Hänen elämänsä loppui siihen koska hän tunsi ja tiesi kuka Jumala oli!

Kun lähetämme ihmisiä lähetystyöhön seuraamme siinä Jumalan tahtoa ja kutsua. Äiti Teresa oli tästä loistava esimerkki. Kun hän sai kutsun Jumalalta hän tarttui siihen välittömästi ja alkoi tehdä matkaa sen mukaisesti. Puolitoistavuotta hän taisteli vastuksia vastaan ja pääsi lopulta matkaan, jolloin vasta todelliset haasteet alkoivat. Suurimpana kokemus siitä kun taivas hiljenee ja Jumala ei tulekkaan yhtään lähemmäksi vaan pysyy yhä kätkettynä.  Tuo viimeinen koettelemus osoittaa sitä miten uskollinen hän oli loppuun saakka. Äiti Teresan sydämen asenne oli olla uskollinen loppuun saakka, sillä lopullinen palkinto oli vasta tulossa. Uskollisuus myös tuotti valtavan siunauksen, jonka kautta Jumalan valtakunta murtautui satojen tuhasien ihmisten lähelle hänen kauttaan. Siitä on viime kädessä kysymys, ei siitä miltä meistä itsestämme tuntuu. Me olemme vain kanava jonka Jumala tarvitsee. Jos emme suostu siihen osaan Jumala etsii toisen.

Tärkeintä on että katseemme pysyy aina Kristuksessa.


by 3 kommenttia

Guru

noten kuvat 664Ilta oli ollut Pyhää Henkeä täynnä ja ihmiset olivat ylistäneet Jumalaa laulaen ja käsiään kohottaen. Esirukousjonot olivat olleet pitkiä ja moni tuntui saaneen avun. Illan lopuksi oli eräs seurakuntalainen tullut kiittämään hyvästä puheesta ja opetuksesta. Aivan kuin ilta olisi ollut juuri häntä varten

Palasin kotiin väsyneenä ja ristiriitaisin tuntein. Tunsin iloa siitä että olin onnistunut koskettamaan taas ihmisten syvimpiä tuntoja ja johdattanut heidä Taivaallisen Isän kasvojen eteen ja Pyhä Henki oli laskeutunut ihmisten ylle sanojeni mukana.

Ihmiset tulivat kaukaa kuullakseen viisaita sanojani, Minusta oli tullut Guru, voideltu viisas mies.

Mutta miksi minä en tuntenut mitään Miksi Pyhä henki ei koskettanut minua vaikka olin juuri Ylistänyt Jumalaa ja julistanut Jeesuksen pelastavan syntiset. Miksi taivas on hiljaa vaikka suorastaan huusin Pyhää Henkeä tulemaan ihmisten ylle parantamaan heidät. Miksi minä en parane? Miksi pahat ajatukseni palaavat yhä uudelleen vaikka olen tehnyt parannuksen. Karistan kiusalliset ajatukset yltäni ja ajan kotiin nukkumaan.

Luen iltarukoukseni yksin ja painan pääni levottomana tyynyyn. Unessa ihmiset kulkevat ohitseni kiittäen minua koskettavista sanoista ja minä kirjoitan yhä suurempia sanoja paperille seuraavaa kokousta varten.  Unessa naulaan itseni ristille jotta voisin pelastaa kaikki mutta  hukunkin omiin sanoihini jotka tulvivat kaikkialta ylleni. Herään omaan huutoni hikisenä enkä saa enää unta. Rukoilen hätääni Jumalalle ja käsitän mitä minulle on tapahtunut. Minusta on tullut Guru, yksinäinen savuava puu jonka oma liekki on enää kituva hiillos. Olen jalustalla joka erottaa minut yhteydestä muihin.

Tämä kertomus voisi olla totta, ehkä jossain tälläkin hetkellä huokaa joku guru hiljaisuutta ja tyhjyyttä kun ihmiset ovat poistuneet koteihinsa. Jumalan valtakunnassa ei ole Guruja tai suuria johtajia vaan palvelijoita jotka yhdessä toisten kanssa tekevät matkaa opettaen ja rukoillen. Jumala nostaa seurakunnastaan ihmisiä joiden kautta hän hoitaa ja puhuu ihmisille. Kyllä hän gurujakin käyttää mutta heillekin hän haluaa sanoa että tule alas pylvääsi nokasta ja mene muiden joukkoon. Hän kehoittaa guruja etsimään ihmisiä rinnalleen. Rukoile yhdessä heidän  kanssaan ja kuuntele mitä Jumalalla on asiaa.


by 2 kommenttia

Rakkaus laulaa

”Nouse armaani, sinä kaunokaiseni ja tule
sillä katso, talvi on väistynyt,
sateet ovat ohitse, ovat menneet menojaan.
Kukkaset ovat puhjenneet maahan,
laulun aika on tullut, ja metsäkyyhkysten ääni
kuuluu maassamme!”(korkea veisu 2:10-12)

Aavikko iloitsee, aro riemuitsee, se puhkeaa kukkaan!
Kuin lilja kukkikoon maa,
se riemuitkoon, huutakoon ääneen!……

Kaikki saavat katsella Herran kunniaa,
meidän Jumalamme ihanuutta!………

Hehjuva hiekka muuttuu lammikoiksi,
janoinen maa pulppuaviksi lähteiksi…….

Ja sinne syntyy tie, valtatie,
sitä kutsutaan Pyhäksi tieksi……..

Herran vapaiksi ostamat palaavat ja ssapuvat riemuiten Siioniin.
he kantavat päänsä päällä ikuista iloa.
Ilo ja riemu astuvat portista, huoli ja huokaus pakenevat kauas. (otteita jesaja 35 luvusta)

Hän sanoi heille:” Näin on kirjoitettu, Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista. Te olette tämäntodistajat. Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta.”
Jeesus vei opetuslapset ulos kaupungista, lähelle Betaniaa, ja siellä hän kohotti kätensä ja siunasi heidät.

Siunatessaan hän erkani heistä, ja hänet otettiin ylös taivaaseen.
He kumartuivat maahan asti ja osoittivat hänelle kunnioitustaan, ja sitten he riemua täynnä palasivat Jerusalemiin! (Luukas 24:46-52)

”Aurinko painautuu meren syliin, hiljaisuus laskeutuu kyliin! Emmauksen taloissa riemu on suuri, noussut kuolleista Jeesus on juuri. Rikottu haudan on muuri!”

Omat sanani eivät riitä, eivät ole kyllin Hänelle joka kuoleman voitti ja elämän antoi! Liian suurta, liian käsittämätöntä. Liian murtavaa, niinpä lainaan jo sanottuja sanoja. Ymmärtää en voi, uskokin on Hänen varassaan ja lahjaansa, mitä minulle jää?
– Iankaikkisuus Hänen kanssaan joka oli, on ja tuleva on. Ja Hänen sanomaton Rakkautensa. Minäkin haluan kumartua maahan asti ja osoittaa Hänelle kunnioitustani ja puhjeta riemuun. Herra Sinä Olet Suuri. –  Ja kuitenkin Sinä katsot minuun ja tulet minuun asumaan, kiitos että saan olla Sinun temppelisi. Herra, Herrani….


by 1 kommentti

Sinä tulit!

Image

Kurkotan kohti kirkkautta.

Ojennan käteni kohti taivasta ja yritän tavoittaa sinun pyhyyttäsi.

Mikään tässä maailmassa ei tyydytä henkeäni niin kuin sinä ja siksi kurkotan puoleesi.

Käteni ovat kuitenkin heikot ja varteni vähäinen enkä saavuta sinua Herra.

Mutta sinä tulit alas luokseni ja tavoitit minut. Astuit alas, alemmas kuin kukaan ja nostit minut pois pimeydestä.

Sinun kirkkautesi saaavutti minut ja minä elän


by 4 kommenttia

Mun tähteni…

Sä jätit loiston taivaan. Sä puhdas viaton ja synnitön. Maan päälle tulit alas tuskaan vaivaan, mun tähteni näin kurjan ihmisen.
Sun päällesi mä pilkkapuvun laitoin, sun jalkoihis ja käsiis naulat löin. Mä kruunun Sulle tappuroista taitoin, ja otsan puhtaan sillä seppelöin.
Oi rakkaus, sä tuskan aateloima, nyt eessäs tahdon maahan kumartaa. On ylistetty pyhän veren voima, se kurjan kuolemasta pelastaa.
Saa lunastettu lauma luokses tulla, sen kohta kutsut päälle pilvien. Saan minäkin! Ei ansiota mulla, kuin arvet lyömieni haavojen.

 

He tulivat Getsemane nimiseen paikkaan, ja Jeesus sanoi opetuslapsille:” Jääkää te tähän siksi aikaa kun minä rukoilen”. Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen hän otti mukaansa. Hän alkoi tuntea kauhua ja ahdistusta.
Hän sanoi heille:” Olen tuskan vallassa, KUOLEMAN TUSKAN. Odottakaa tässä ja valvokaa”.
Hän meni vähän kauemmaksi, heittäytyi maahan ja rukoili, että se hetki, jos mahdollista, menisi häneltä ohitse. Hän sanoi ”Abba, Isä, kaikki on sinulle mahdollista. Ota tämä malja minulta pois. Ei kuitenkan minun tahtoni mukaan, vaan sinun.”

Sitten hän tuli takaisin ja tapasi opetuslapset nukkumasta. Hän sanoi Pietarille:”Simon, NUKUTKO SINÄ? Etkö edes hetken vertaa jaksanut valvoa? Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Tahtoa ihmisellä on, mutta luonto on heikko.”
Hän meni taas etäämmäksi ja rukoili samoin sanoin. Palatessaan hän jälleen tapasi opetuslapset nukkumasta, sillä uni oli alkanut raskaasti painaa heidän silmiään. He eivät tienneet mitä vastaisivat hänelle.
Tullessaan kolmanne kerran Jeesus sanoi heille:” Yhäkö te nukutta ja lepäätte? Kaikki on selvää. Hetki on tullut. Ihmisen Poika annetaan syntisten käsiin. Nouskaa, NYT ME LÄHDEMME! minun kavaltajani on lähellä.” (Mark. 14:32-42)

Rakas Jeesus, Vapahtajani, kuinka voisinkaan sanoa Sinulle että rakastan sinua, mutta minä todella rakastan. Rakastan niin kuin vain ihmisenä on mahdollista. Älä salli minun koskaan nukahtaa, vaan anna voimaa valvoa. Valvoa siihen asti kun tulet minut noutamaan.

Oi rakkain Jeesukseni, piinattu verinen, mun särkyy sydämeni, kun tuskaas muistelen. Sua taivaan kunnialla ylhäällä palveltiin. Nyt orjantappuralla pääs Pyhä kruunattiin….Nyt kiitos haavoistasi, syntisten ystävä! On ristinkuolemasi minulle elämä. Suo voimaa loppuun asti sinua seuraamaan, Sinussa luottavasti myös kerran kuolemaan…..Suo ristin uhrin loistaa lohtuna pelkooni, se ahdistuksen poistaa, tuo rauhan sieluuni. Vain katson kasvojasi, jään Jeesus turviisi. Näin Sinun kuolemasi on minun voittoni.

Muistelen kuoleman tuskaasi kiirastorstaisin, aina yhtä kipeällä sydämellä, vaikka tiedän että SINÄ ELÄT! Herra Sinä elät! Jeesukseni, Kunnian Kuningas ja Herrojen Herra, kiitos että tulit, olet ja vielä kerran tulet!
Rakkaudella; Sinun omasi!