Kun Jeesus nousi taivaaseen, ihmiskunta  siirtyi etäopetukseen. Mutta onko ihmiskunnalla tarpeeksi päätelaitteita, joilla olisi korvat ja kanavat auki, jotta ihmiset voisivat kuulla mitä Jeesus haluaa heille sanoa.  

Meidän etäyhteytemme Jeesukseen syntyy Pyhän Hengen avulla. Se on laajakaista, joka on kytketty Raamatun avulla sinuun. Nyt jos koskaan meitä Jumalan etäpäätteitä tarvitaan. Maailma ympärillämme tarvitsee sitä valoa ja toivoa jota me kannamme mukanamme.

Itse kuulen Jumalan huulilta armon ja lohdun sanoja jaettavaksi. Raamatussa sanotaan kymmeniä kertoja ihmiselle, että älä pelkää.

Jesajan kirja on täynnä näitä lohdun sanoja ja saamme ottaa ne omaksemme.

Sanokaa niille, jotka sydämessään hätäilevät: Olkaa lujat, älkää pelätkö. Tässä on teidän Jumalanne! Kosto lähestyy, tilinteon hetki. Jumala itse tulee ja pelastaa teidät.”

Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi! Älä arkana pälyile ympärillesi — minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni.

Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, tartun sinun oikeaan käteesi ja sanon sinulle: ”Älä pelkää, minä autan sinua.” Älä pelkää, Jaakob, sinä maan mato, sinä Israelin vähäinen väki! — Minä autan sinua, sanoo Herra, sinut lunastaa Israelin Pyhä.

Ja nyt — näin sanoo Herra, joka sinut loi, Jaakob, joka sinut muovasi, Israel: — Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.”

Johanneksen evankeliumissa Jeesus itse sanoo Tuomaalle, joka meidän puolestamme kosketti Jeesuksen haavoja, näin:

Viikon kuluttua Jeesuksen opetuslapset olivat taas koolla, ja Tuomas oli toisten joukossa. Ovet olivat lukossa, mutta yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!” Sitten hän sanoi Tuomaalle: ”Ojenna sormesi: tässä ovat käteni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni. Älä ole epäuskoinen, vaan usko!” Silloin Tuomas sanoi: ”Minun Herrani ja Jumalani!” Jeesus sanoi hänelle: ”Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.” Monia muitakin tunnustekoja Jeesus teki opetuslastensa nähden, mutta niistä ei ole kerrottu tässä kirjassa. Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden.

Näitä Jeesuksen sanoja maailma tarvitsee juuri nyt.

Raamatussa lopunaikojen kuvauksissa puhutaan mm. sairauksista. Olisiko korona-virus erityisesti lopunaikojen virus? En tiedä. Danielin kirja lähtee kuvaamaan lopunaikoja sisällyttäen siihen Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen olenaisena osana. Näin lopunajat venyvät sellaisiin mittasuhteisiin, että vain Jumalan mittarit pätevät siihen. Näin me vapaudumme ajan mittaamisesta. Voimme vain seurata merkkejä. Matkan varrella on ollut ruttoja ja Espanjantauteja, tauteja jotka ovat vaatineet valtavat määrät ihmisuhreja ja kärsimystä.

Raamatussa sairaudet ja vaivat saivat ihmiset kääntymään Jumalan puoleen tekemään parannusta. Parannus on Jumalan etsimistä ja hänen puoleensa kääntymistä. JUmala odottaa sitä niin hyvinä kuin huonoina aikoina.

Mikään raamatun kirjoista ei ole väärässä, mutta meidän yrityksemme tulkita niitä ontuu usein pahemman kerran kun yritämme ajankohtaa Jeesuksen paluulle.  Tässä ajassa meidän on keskityttävä evankeliumiin vaikka odotammekin Jeesuksen toista tulemista.

Lopunaikojen pohtimisen sijaan voimme miettiä, onko uudella viruksella mitään annettavaa meille.

Ensimmäinen ajatukseni on, miten oma perheeni ja minä selviämme tästä. Voin vain huutaa Jumalan puoleen, että hän johdattaisi asioita niin, että kaikki menisi hyvin. Huoli vie minua  lähemmäs Jumalaa. Isäni sanoi viisaasti, että jo kasteen hetkellä hänen päivänsä määrä on ollut selvillä ja korona-virus ei tuo siihen mitään muutosta. Jospa voisin saada samanlaisen luottamuksen Jumalaan kuin mitä isälläni on.

On mahdollista, että moni ei-kristitty voi kääntyä anomaan apua Jumalalta. Kautta aikojen on herätyksiä edeltänyt vakavat yhteiskunnalliset kriisit. En toivo sellaista, mutta taas Jumala antaa meille toivon. 

Yksi iso asia itselleni tuli ilmi viime viikolla uimahallissa. Seurasin sivusta kun nuori isä jutteli poikiensa kanssa viruksesta. Hän kuunteli poikiaan ja kuunteli. Hän kävi läpi koko kevään touhut jos kaikki jutut peruuntuisivat. Kärsivällisesti hän kertoi miksi saunassa ei virukset eivät tartu. Isän vakuuttavuus rauhoitti lapset. Ainakin tuo perhe oli kasvamassa tiiviimmin yhteen.

Poikkeusolot yhdistävät meitä. Sairaus pakottaa meidät skarppaamaan ja palauttaa meidät olennaisten asioiden äärelle. Perheen merkitys kasvaa. Vaikka emme toivo tällaista niin voimme löytää siitä myös hyviä asioita.

Ja myös luonto kiittää. Raamatun pakkosiirtolaisuus antoi maalle sen kaipaaman levon. Myös nyt maapallo saa pienen hengähdystauon kun ihminen joutuu vetäytymään kuoreensa ja valtavat tuotantokoneistot hilejenevät hetkeksi.

Tänään koulut menivät kiinni ja perheet ottavat kopin lapsistaan. Tilanne ei tule olemaan helppo. Itse valmistelen lapsille oppimateriaaleja ja etsin sopivia linkkejä internetistä lapsille vinkattavaksi oppimisen tueksi, jotta kodeissa elämä olisi edes himpunverran helpompaa ja muksuilla olisi tekemistä. Aika näyttää miten selviämme tuosta haasteesta.

Nyt jos koskaan tarvitaan rukousta meidän kaikkien suomalaisten puolesta.

Korjasin taas koululaisten aineita. Se aiheuttaa paineita. Osaan teoriassa kielioppisäännöt suomen kielestä. Tuonkin muodon piti tarkistaa vaimoltani, joka hallitsee kieliopin.

Kun pääsin ylioppilaaksi neljän pitkän lukiovuoden jälkeen, ala-asteen aikainen erityisopettajani soitti isälle onnittelut, ei siis minulle, että on ihme, että tuo poika on ylioppilas.

Olen siis ihme! Mutta niin olet sinäkin. Isäni ei luopunut eikä antanut minunkaan luovuttaa. Oma isäni näki jotain mitä muut eivät nähneet. Hän uskoi koulutukseen ja siihen että minäkin vielä oppisin.

Ilmeisesti minulla on jonkin tasoinen oppimishäiriö. Puhun paljon ja paneudun intohimoisesti aina uusiin asioihin. Olen levoton ja vilkas. En koskaan ole oppinut ulkoa mitään. Nykytiede puhuisi AD/HD:sta.

Ihme on kaikki nämä blogikirjoitukset. Ilman Jumalan Henkeä en olisi kyennyt kokoamaan ajatuksiani edes näinkään luettavaan muotoon kaikkina näinä vuosina.

Kyse ei ole siis minusta ja siitä kuinka hyvin kirjoitan. Ei edes siitä miten hauskasti kirjoitan. Kyse on siitä että Jeesus on Herramme ja minä laitan kaiken uskoni häneen. Millään muulla ei ole merkitystä. Eli kun seuraavan kerran irvistelet yhdyssana ja pilkkuvirheille lue ensin mitä halutaan sanoa, sillä kieli on joskus aika vaikea juttu kun päässä on miljoona ideaa!

Elämme merkillisiä aikoja. Jo useamman kerran on käynyt niin, että kirkon ulkopuolelta tulee henkilö, joka nostaa kirkon sanomaa esille. Viimeisin kohu nousi  Antti Tuiskun uusimmasta levystä . Viikon ajan Suomi tai ainakin kristillinen Suomi oli sekaisin.

En tunne Anttia enkä hänen taustojaan. Kuuntelin kuitenkin Antin levyn ja katsoin tuon kohuvideonkin useampaan kertaan. Pidin jopa joistain kappaleista. Antin levy lähestyy tekopyhyyttä, viihdemaailmaa ja itseään syvän inhimillisesti, mutta popmaailman tehokeinoin. Moni koki, etenkin videon, uskoa ja Jumalaa pilkkaavana. 

On hyvä että me pohdimme sitä mitä pilkkaaminen on. Meidän pitää samalla miettiä myös mitä on Jumalan pyhyys ja miksi Raamattu puhuu Herran pelosta. Miksi se on viisauden alku.

Antti Tapani ei pelasta meitä eikä fanejaan. Eikä hän edes halua sitä. Mutta siitä huolimatta hän haluaa, että ihailisimme häntä, koska hänen elantonsa on kiinni faneista. Jumala työssään ei tarvitse Anttia, mutta hän voi silti käyttää häntä. Jumala tahtoo aivan varmasti pelastaa myös Antin faneineen.

Itselläni herää vain kysymys siitä mikä on raja siinä miten kuvaamme esimerkiksi Jeesusta. Hämmentyisikö Jeesus oikeasti Antin videosta siten kuinka hänet kuvattiin kultaisen sonnin selässä. Mikä on ollut se tilanne jossa Antti Tuisku on tullut torjutuksi ja hylätyksi. Miksi hänen jumalansa on hiljaa?

Mieleeni tulee väkisinkin Raamatun Simon-taikuri, joka halusi saman voiman kuin opetuslapsilla. Näin hänen ammattinsa olisi tuottanut paremmin. Kun viihdemaailma ratsastaa hengellisillä kuvilla ja ilmaisuilla joudumme kristittyinä pohtimaan omaa toimintaamme ja sitä millaisen kuvan annamme itsestämme ulos.

Maailmassa on aina narreja, joilla on lupa irvailla kuninkaille. Narrin tehtävä hovissa oli olla peili kuninkaan toiminnalle, kun muilla ei sitä lupaa ollut. Narri, kuninkaasta riippuen, laittoi elämänsä aina vaakalaudalle kun hän irvaili kuninkaastaan. Mutta kenen narri Tuisku on? Taivaallinen kuningaskunta ei narreja tarvitse, ne kuuluvat maalliseen hallintoon. Ehkäpä me tarvitsemme narreja.

Kipein asia Tuiskun levyllä on se valtava jano toisten ihmisten luo. Sanoittajat ovat jälleen kerran löytäneet kaipauksen kaivon, josta ihminen ammentaa jatkuvasti ikävää toisen ihmisen luo. Itse sairastan tuota samaa tautia, kaipausta. Mutta matkanvarrella olen löytänyt sisältäni tuon kaipauksen lähteen, Hengen, joka kaipaa yhteyttä Jumalaan. Olen joutunut toteamaan kerta toisensa jälkeen, että vain yhteys Jeesukseen voi täyttää tuon kaipauksen.

Itse näen, että Tuiskun levy on aika laskelmoitu juttu. Jos Tuisku itse sanoittaisi kappaleensa tilanne olisi toinen. Totuus on, että kyse on viihteestä ja rahasta. Mutta voi olla, että joku jossain tanssilavan kupeella, keikan jälkeen herää kysymään Jumalalta, että voisinko kuitenkin uskoa sinuun, kun tämä mitä minulla nyt on, ei enää riitä.

Mitä tarkoittaa oikeasti toisen kunnioittaminen. Uutisissa haastateltiin joku aika sitten päiväkodin opettajaa, joka kertoi pienten lasten väkivaltaisesta käyttäytymisestä ja miten se on lisääntynyt. Lapset eivät osaa kunnioittaa toisten lasten ja aikuisten koskemattomuutta ja aikuisten laittamia rajoja. Kun tällaisia lapsia kielletään on seurauksena kiukuttelua ja väkivaltaista käyttäytymistä.

Ei varmaan ole olemassa mitään yksiselitteistä syytä mistä muutos johtuu. Mutta eikö tämä sama ole näkyvissä läpi koko yhteiskunnan. Lapset heijastavat suoraan sitä mitä tässä maassa tapahtuu. Lapsi vaistomaisesti puolustaa sitä mitä hänellä on ja surutta pyrkii saamaan sen, mikä hänestä tuntuu kivalta ja hyvältä. Ihminen pyrkii tyydyttämään tarpeitaan pienestä pitäen ja nautinnot ovat yksi tarpeistamme. Jos pieni lapsi haluaa jotain eikä heti saa sitä on seurauksena kiukkua. Jos lapsi ei ole tottunut, että häntä on rajoitettu ja asetettu rajoja, niin kiukunpurkaukset voivat muuttua väkivaltaisiksi. Kodeissa, joissa on ajateltu, että lapsi ansaitsee vain parasta ja siksi hänen tahtonsa on aina toteutettu, niin ensimmäiset tilanteet ja tarpeet rajoittaa lapsen toimintaa voivat aiheuttaa melkoisen yllätyksen. Kun pieni kullannuppu alkaakin raivota ja silloin huoltajien sormi menee helposti suuhun. Silloin ollaan jo myöhässä ja siksi  kiukun edessä annetaan usein periksi ja lapsi saa haluamansa. Näitä virheitä on vanhempien vaikea myöntää ja silloin myös yhteistyö päiväkotien ja koulujen kanssa on vaikeaa kun opettajat ja ohjaajat yrittävät ohjata lasta ja perhettä asettamaan rajoja.

Aikuisten maailmassa tämä trendi näkyy parhaiten sosiaalisessa mediassa eri väittelyiden ja keskustelupalstojen vääntöjen kielenkäytössä. Jokaisella on oikeuksia, mutta velvollisuuksia ja vastuuta ei tunnu olevan kenelläkään. Asioista nähdään  vain oma näkökulma. Yksilökeskeisyys murentaa vähitellen kunnioituksen kulttuurin kun vain oma näkökulma oikea ja oikeutettu. Sitä tuodaan esille vähättelemällä toisia ja nauramalla eri tavalla ajatteleville. Absurdilla tavalla ajattelun vapautta vangitaan ”tietynlaiseen vapauteen”. Toisin ajattelevien käsitykset esitetään naurettavina ja omat esitetään terveenjärjen äänenä. Suvaitsevaisuutta riittää vain niille jotka ajattelevat samalla tavalla.

Tutustuin Eila Kärjen parantumiskertomukseen viime syksynä. Sen ympärillä oleva keskustelu kertoo paljon missä mennään. Pauli Kärki, hänen miehensä, on Siilinjärven Vapaaseurakunnan pastori ja on useissa eri tilanteissa kertonut tästä parantumisihmeestä. Törmäsin vapaa-ajattelijoiden sivustolla artikkeliin, jossa aika värikkäällä kielenkäytöllä arvioitiin Kärjen persoonaa ja kyseistä tapausta.

Olin yllättynyt tekstin kirjoittajan, ”päivystävän dosentin” kielenkäytöstä. Kirjoittaja ei kyennyt lainkaan toista kunnioittavaan argumentointiin, vaan antoi kuvan, että  vapaa-ajattelijat ovat kirkkaasti toisten yläpuolella niin älyllisesti kuin myös moraalisesti. Kristityt jotka uskovat ihmeisiin, ovat sen sijaan  naurettavia ja moraalisesti epäilyttäviä kertoessaan ihmeistä, jotka heidän uskonsa mukaan ovat Jumalan työtä. Kärki kuvattiin patologisena valehtelijana ja huijarina. Kun tutkin lisää, kyseinen päivystävä dosentti käy taistoon kaikenlaista puoskarointia vastaan eikä häntä näytä lainkaan häiritsevän se, että hän niputtaa yhteen niin vaihtoehtolääketieteen että uskonnot. Pöntöstä menee alas lähes koko ihmiskunta, joka uskoo johonkin Jumalaan tai yliluonnolliseen.

En lähde pohtimaan tässä teismiä ja ateismia, vaan sitä miten eri vakaumusten äärikannattajat, fundamentalistit vaikuttavat yleiseen mielipiteeseen siten, että älyllinen ja toisia kunnioittava argumentointi ja keskustelukulttuuri on vaipunut lasten kiukuttelun tasolle. Olen aikaisemminkin verrannut maatamme murrosiässä olevaan nuoreen. Kun yksilönvapaudesta on tullut ainoa oikea  suunta, pitää kapinoida kaikkia vanhoja normeja ja hyveitä vastaan ja toisten kunnioittaminen on yksi tappion kärsineistä hyveistä. Hengellisellä puolella osa kiukuttelusta on siirtynyt ja kanavoitunut jopa äärioikeistoon ja nationalismiin  mikä on mielestäni kaukana Kristinuskon ytimestä. Ainoa oikea normi on se mikä minusta tuntuu oikealta ja hyvältä.

Itseäni harrmittaa kaikkein eniten se, että nykykulttuurin tuomat hyvät asiat jäävät varjoon ääripäiden viedessä kaiken huomion. Niin kuin Lutherin aikana raamatun käännös äidinkielelle vapautti uskon, niin uusi teknologia ja raamatun tutkimus on vapauttamassa myös ihmiset myös lakihenkisyydestä ja hengellisestä väkivallasta. Moni piilossa ollut asia on päässyt internetin ansioista päivänvaloon ja sitä kautta moni on päässyt vapaaksi vääristyneen hengellisyyden aiheuttamasta ahdistuksesta.

Parhaimmillaan ihmiskunta on silloin kun eri aatteet saavat käydä vapaata dialogia siitä kuka ihminen on ja mistä me tulemme muistaen Konsta Pylkkäsen viisauden ” Ihmisellä on tässä avaruudessa kusiaisen oikeudet”

Mietteitä riihen takaa

Kaimani kommentoi edellistä blogiani ikäänkuin jatkaen ajatusta siitä, mitä sitten kun olen Lunastajani lunastama.

Ruutin kirjasta käy ilmi että lunastaessaan Noomin miehelle kuuluneet maat ottaen Ruutin samalla puolisokseen hän saa kaupankäynnistä kengän todistukseksi tehdystä sopimuksesta. Ruut on tärkeä henkilö, koska hän on Marian esiäiti. Ilman tätä tapahtumaa olisi Jeesuksen sukupuu katkennut.

Booaksen ja Ruutin rakkaustarina vaikuttaa raamatussa pikku kirjalta, ikäänkuin kuvauksena millaista oli elämä Juudeassa. Kuitenkin Booas sukulunastajana on kuva Jeesuksesta ja kirja kuvaa sitä rakkautta, jolla Jumala rakastaa ihmistä, sinua ja minua.

Alttiuden kengät joista Tapio52 puhuu on hyvä verranto, todellakin. Booasta voisi kuvata altiiksi, kun hän täytti oma tehtävänsä lunastaessaan ja pelastaessaan Noomin ja Ruutin köyhyydeltä.  Ruutin kirja kertoo myös siitä miten köyhyys ja kurjuus voivat olla Jumalan keino toteuttaa oma, ihmistä suurempi suunnitelma. Suunnitelma lunastaa koko ihmiskunta kuolemalta. Lieko tässä sattumaa vai ei mutta kun luet kertomusta Ruutin kirjasta niin huomaat, että Booas saa lunastuksen merkiksi kengän.

Olen kahlannut koko syksyn ja talven sydämen näitä Vanhantestamentin kirjoja ja kaikkialla törmään Jeesukseen ja Jumalan suunnitelmaan. Jumalan suuruus ja Jeesuksen kuninkuus ikäänkuin peittää kaiken alleen. Myös sen maailman jossa elämme.

Siksi Kaimani esille tuoma ajatus alttiuden kengistä on tärkeä. Kun Jeesus lähettää meidät maailmaan opettamaan ja tekemään hänelle opetuslapsia. Olemmeko valmiita siihen. Vai onko meillä muuta tekemistä?

Mitä merkitsee olla altis. Vain muutama prosentti kristityistä omaa evankelistan kutsun. Se tarkoittaa sitä että he voivat vaivatta puhua Jeesuksesta missä vain ja kenelle vain. He uskaltavat tahrata kenkänsä ja nuttunsa viedessään evankeliumia sinne minne me muut emme edes haluaisi mennä. Mutta Jeesuksen käsky koskettaa jokaista kristittyä joka uskoo Jeesukseen. Ja voiko muullaisia kristittyjä ollakkaan?

Jokainen voi olla altis omassa ympäristössään. Kantaa ristiä ja tunnustaa Jeesusta. Rukoilla ja ystävystyä ihmisten kanssa ja olla heille sellainen kuin Jeesus oli. Kantaa ihmisten taakkoja ja loistaa näin Kristusvaloa. Olla siunaukseksi ihmisille. Näin jokainen voi voittaa ihmisiä vähitellen Jumalan puolelle. Jeesus ei luvannut omilleen mitään lomamatkaa tässä ajassa. Alkumatka tulee olemaan taisteluja täynnä. Mutta vain alku. Iäisyys on sitten eri tarina. Sitä odotellessa.