Blogitaivas

”Nouse armaani, sinä kaunokaiseni ja tule
sillä katso, talvi on väistynyt,
sateet ovat ohitse, ovat menneet menojaan.
Kukkaset ovat puhjenneet maahan,
laulun aika on tullut, ja metsäkyyhkysten ääni
kuuluu maassamme!”(korkea veisu 2:10-12)

Aavikko iloitsee, aro riemuitsee, se puhkeaa kukkaan!
Kuin lilja kukkikoon maa,
se riemuitkoon, huutakoon ääneen!……

Kaikki saavat katsella Herran kunniaa,
meidän Jumalamme ihanuutta!………

Hehjuva hiekka muuttuu lammikoiksi,
janoinen maa pulppuaviksi lähteiksi…….

Ja sinne syntyy tie, valtatie,
sitä kutsutaan Pyhäksi tieksi……..

Herran vapaiksi ostamat palaavat ja ssapuvat riemuiten Siioniin.
he kantavat päänsä päällä ikuista iloa.
Ilo ja riemu astuvat portista, huoli ja huokaus pakenevat kauas. (otteita jesaja 35 luvusta)

Hän sanoi heille:” Näin on kirjoitettu, Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista. Te olette tämäntodistajat. Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta.”
Jeesus vei opetuslapset ulos kaupungista, lähelle Betaniaa, ja siellä hän kohotti kätensä ja siunasi heidät.

Siunatessaan hän erkani heistä, ja hänet otettiin ylös taivaaseen.
He kumartuivat maahan asti ja osoittivat hänelle kunnioitustaan, ja sitten he riemua täynnä palasivat Jerusalemiin! (Luukas 24:46-52)

”Aurinko painautuu meren syliin, hiljaisuus laskeutuu kyliin! Emmauksen taloissa riemu on suuri, noussut kuolleista Jeesus on juuri. Rikottu haudan on muuri!”

Omat sanani eivät riitä, eivät ole kyllin Hänelle joka kuoleman voitti ja elämän antoi! Liian suurta, liian käsittämätöntä. Liian murtavaa, niinpä lainaan jo sanottuja sanoja. Ymmärtää en voi, uskokin on Hänen varassaan ja lahjaansa, mitä minulle jää?
– Iankaikkisuus Hänen kanssaan joka oli, on ja tuleva on. Ja Hänen sanomaton Rakkautensa. Minäkin haluan kumartua maahan asti ja osoittaa Hänelle kunnioitustani ja puhjeta riemuun. Herra Sinä Olet Suuri. –  Ja kuitenkin Sinä katsot minuun ja tulet minuun asumaan, kiitos että saan olla Sinun temppelisi. Herra, Herrani….

Kurkotan kohti kirkkautta.

Ojennan käteni kohti taivasta ja yritän tavoittaa sinun pyhyyttäsi.

Mikään tässä maailmassa ei tyydytä henkeäni niin kuin sinä ja siksi kurkotan puoleesi.

Käteni ovat kuitenkin heikot ja varteni vähäinen enkä saavuta sinua Herra.

Mutta sinä tulit alas luokseni ja tavoitit minut. Astuit alas, alemmas kuin kukaan ja nostit minut pois pimeydestä.

Sinun kirkkautesi saaavutti minut ja minä elän

Sä jätit loiston taivaan. Sä puhdas viaton ja synnitön. Maan päälle tulit alas tuskaan vaivaan, mun tähteni näin kurjan ihmisen.
Sun päällesi mä pilkkapuvun laitoin, sun jalkoihis ja käsiis naulat löin. Mä kruunun Sulle tappuroista taitoin, ja otsan puhtaan sillä seppelöin.
Oi rakkaus, sä tuskan aateloima, nyt eessäs tahdon maahan kumartaa. On ylistetty pyhän veren voima, se kurjan kuolemasta pelastaa.
Saa lunastettu lauma luokses tulla, sen kohta kutsut päälle pilvien. Saan minäkin! Ei ansiota mulla, kuin arvet lyömieni haavojen.

He tulivat Getsemane nimiseen paikkaan, ja Jeesus sanoi opetuslapsille:” Jääkää te tähän siksi aikaa kun minä rukoilen”. Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen hän otti mukaansa. Hän alkoi tuntea kauhua ja ahdistusta.
Hän sanoi heille:” Olen tuskan vallassa, KUOLEMAN TUSKAN. Odottakaa tässä ja valvokaa”.
Hän meni vähän kauemmaksi, heittäytyi maahan ja rukoili, että se hetki, jos mahdollista, menisi häneltä ohitse. Hän sanoi ”Abba, Isä, kaikki on sinulle mahdollista. Ota tämä malja minulta pois. Ei kuitenkan minun tahtoni mukaan, vaan sinun.”

Sitten hän tuli takaisin ja tapasi opetuslapset nukkumasta. Hän sanoi Pietarille:”Simon, NUKUTKO SINÄ? Etkö edes hetken vertaa jaksanut valvoa? Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Tahtoa ihmisellä on, mutta luonto on heikko.”
Hän meni taas etäämmäksi ja rukoili samoin sanoin. Palatessaan hän jälleen tapasi opetuslapset nukkumasta, sillä uni oli alkanut raskaasti painaa heidän silmiään. He eivät tienneet mitä vastaisivat hänelle.
Tullessaan kolmanne kerran Jeesus sanoi heille:” Yhäkö te nukutta ja lepäätte? Kaikki on selvää. Hetki on tullut. Ihmisen Poika annetaan syntisten käsiin. Nouskaa, NYT ME LÄHDEMME! minun kavaltajani on lähellä.” (Mark. 14:32-42)

Rakas Jeesus, Vapahtajani, kuinka voisinkaan sanoa Sinulle että rakastan sinua, mutta minä todella rakastan. Rakastan niin kuin vain ihmisenä on mahdollista. Älä salli minun koskaan nukahtaa, vaan anna voimaa valvoa. Valvoa siihen asti kun tulet minut noutamaan.

Oi rakkain Jeesukseni, piinattu verinen, mun särkyy sydämeni, kun tuskaas muistelen. Sua taivaan kunnialla ylhäällä palveltiin. Nyt orjantappuralla pääs Pyhä kruunattiin….Nyt kiitos haavoistasi, syntisten ystävä! On ristinkuolemasi minulle elämä. Suo voimaa loppuun asti sinua seuraamaan, Sinussa luottavasti myös kerran kuolemaan…..Suo ristin uhrin loistaa lohtuna pelkooni, se ahdistuksen poistaa, tuo rauhan sieluuni. Vain katson kasvojasi, jään Jeesus turviisi. Näin Sinun kuolemasi on minun voittoni.

Muistelen kuoleman tuskaasi kiirastorstaisin, aina yhtä kipeällä sydämellä, vaikka tiedän että SINÄ ELÄT! Herra Sinä elät! Jeesukseni, Kunnian Kuningas ja Herrojen Herra, kiitos että tulit, olet ja vielä kerran tulet!
Rakkaudella; Sinun omasi!

Pyhän Henki, Miksi siitä pitää metelöidä. Miksi sen aiheen ympärillä pyöriin ihmisiä kuin mehiläisiä hunajapurkissa. Eikö se Jeesus riitä. Riittää toki mutta Pyhä Henki tulee samassa paketissa!

Raamatussa on muutamia mielenkiintoisia jakeita Pyhästä Hengestä. On oikeastaan hämmästyttävää miten me osaammekin lukea raamattua niin että hyppäämme yli asiat joissa kuvataan Pyhän Hengen toimintaa. Maailmankuvamme on niin länsimaistunut, että mikään yliluonnollinen ei läpäise ajatteluamme. Silti me uskovat nielemme paljon suurempia yliluonnollisia asioita kuten kuolleista nousemisen ja taivaaseen astumisen maailman luomisesta puhumattakaan!  Jokin tässä mättää ja pahasti. On tietysti totta että karismaattisuuden nimissä on tehty paljon pahaa mutta ei sen tarvitse merkitä sitä että hylkämme koko asian sen takia. Paavalihan nimen omaan opetti järjestystä juuri tässä asiassa Korintin seurakunnalle samalla kehoittaen meitä anomaan esimerkiksi profetoimisen armolahjaa

Otetaan  raamatusta esimerkiksi. Matt.12: 31-32. Tuo raamatun kohta on tilanteesta jossa Jeesus itse opettaa Jumalan Hengestä ja siitä että Jumalan Hengen  mukana Jumalan valtakunta on jo tullut ihmisten lähelle. Jeesus itse siis paransi Jumalan hengen voimalla.

”31Sen tähden sanon teille: jokainen synti ja herjaus tullaan antamaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen herjaamista ei anteeksi anneta. 32 Joka sanoo jotakin Ihmisen Poikaa vastaan, hänelle annetaan anteeksi, mutta joka puhuu Pyhää Henkeä vastaan, hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä eikä tulevassa maailmanajassa.

Pyhä Henki on tässä selkeästi Pyhän Jumalan Henki eli kun mietimme Pyhän Hengen merkitystä ja voimaa mietimme silloin itse Jumalaa ja hänen voimaansa!

Mark.13 :11 kehoittaa luottamaan siihen että Pyhä Henki puhuu puolestamme ja sanat annetaan suuhumme kun siihen tulee tarve. Sama kehoitus löytyy Luukkaalta  (12:12 ). Heittäydymme näin Jumalan lupausten varaan ja Jumalan henkensä avulla toteutaan näitä lupauksia.

Ananias koetti pettää Pyhää Henkeä Apt 5:3 Sen seuraukset olivat olivat poikkeuksellisen kauheat. Olen vakuuttunut siitä että Anananias ymmärsi tekonsa siksi tapahtui niinkuin tapahtui.Hän tajusi pettävänsä itse Jumalaa ja tuomitsi itse itsensä!

Apostolien teoissa puhutaan lähes taukoamatta Pyhästä Hengestä. Mielenkiintoisin  kohta Helluntain lisäksi on  kun Paavali tapaa  Johanneksen opetuslapsia, jotka eivät ole kuulleet lainkaan Pyhästä Hengestä. Apt 19.1-7 Kun Paavali sitten kastaa heidät Jeesuksen nimeen saavat he Paavalin kätten päälle panon seurauksena Pyhän Hengen ja he alkavat profetoida ja puhua kielillä. Yksinkertainen näyttö ja todistus kristityille täysin luonnolliseksi muodostuneesta asiasta.

Kristuksen seurakunnan koossapitävä voima on Pyhä Henki.  Ilman sitä ei yksinkertaisesti voi olla uskoa Jeesuksen Kristuksen puhdistavaan vereen.  Jeesuksen kasteessa meidän syntimme pestään pois ja Pyhän Hengen voimassa ja täyteydessä alalmme elämään uutta elämää Jeesukselle. Itse emme siihen pysty. Kyse on siitä että tahdommeko tunnistaa Pyhän Hengen työn omassa elämässämme vai pidämmekö uskoamme omana ansionamme ja torjumme Jumalan väliintulot elämäämme tiukoissa paikoissa. Moni kokee Jumalan johdatusta elämässään mutta ei tunnista sitä Pyhän Hengen työksi koska ne ovat lopultakin hyvin normaaleja asioista joista yliluonnollisuus näyttää olevan kaukana. Totuus on kuitenkin se että Jumala ei kannusta meitä mihinkään hörhöilyyn vaan täyteen elämään joka tuottaa hänelle mieluisia lahjoja. Noita lahjoja joita tuhlaamme toisten ihmisten hyväksi.

Jumalan Valtakunta tulee lähelle Pyhän Hengen vaikutuksesta. Jeesus on esirippu jonka kautta käymme kaikkein pyhimpään Isä luo. Jumalan joka odottaa meitä kotiin. Jumalan hengen valaisemina me ymmärämme tämän. Paavali yrittää takoa kalloomme sitä että Jumalanvaltakunnan lähelle tuleminen tarkoittaa sitä että Jumala haluaa antaa meille parastaan kuin vain Isä voi tehdä. Isä myös kasvattaa lapsiaan ja hänellä on siihen omat aikataulunsa.

Kun anomme Jeesuksen veressä ja voimassa, me saamme vastauksen mutta ilman Jumalan Pyhää Henkeä se ei onnistu!