Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Tag Archives: new wine


by 5 kommenttia

NW Himos, ajatuksenvirtaa, kuvia ja kohtaamista

Aamu aukesi minulle lenkillä Himoksen päälle. Aamun aurinko paistoi niin hyville kuin pahoille. Tuntui hyvältä juosta. Mietin tässä, että mahtoiko Jeesus ja opetuslapset juosta, he kun olivat nuoria miehiä elämänsä kunnossa. Toisin kuin minä, joka riemuitsen jokaisesta lenkistä, jonka vielä jaksan, koska kehoni kello alkaa jo tikittää myöhäistä iltapäivää, jolloin parhaat eväät on jo syöty.

Oletko koskaan ajatellut sitä, että Jeesuksen uhri annettiin hänen ollessa mies parhaimillaan. Ainakin minun silmissäni lasteni isänä uhrin hinta nousee.

Sain tänään katsella Jeesuksen kasvoja, kun odotin vuoroani esirukoukseen ja lauloin muiden mukana. Suljettujen silmieni edessä oli myös muiden kasvoja, vanhoja pyhiä miehiä, jotka katselivat minua. En tiedä mitä heillä oli asiaa ja arvoitukseksi jäi myös esirukoilija Markin sanat, joita en kuullut enkä oikein ymmärtänyt vaikka hän kahteen kertaan kävi luonani rukoilemassa. Kielitaitoni ei oikein riitä tuon lontoonmurteen kanssa. Vasta jälkikäteen havahduin miettimään asiaa kun vaimoni tiedusteli, että mitä Mark oli sanonut. Asia jäi kaivelemaan minua ja kaivelee yhä. Mutta uskon että asia selviää vielä.

Päivä oli itse asiassa kuvia täynnä. Eilinen ajatus Elisasta ja hänen palvelijastaan ajankohtaistui kun iltatilaisuuden ylistyksen aikana suljettujen silmieni edestä marssi sotajoukko ulos teltasta, jonka jälkeen kuva silmissäni vaihtui hääjuhlaksi. Tajusin, että Taivaallinen sotajoukko lähti taistelemaan ja me jäimme juhlimaan Kuningastamme.

Nämä kuvat ovat hämmentäviä ja hieman aristelen niiden kirjoittamista, mutta silti uskallan ne tänne laittaa sillä mitä menetettävää minulla on. Jumalan valtakunnan todellisuus on meidän alkuperäinen todellisuutemme ja nämä kuvat ovat Jumalan puhetta meille. Tosin onhan mahdollista että omat ruuansulatushäiriömmekin tuovat oman lisänsä asiaan.

Päivä on ollut jonkinlaista elämän kuonasta puhdistautumista, kuin sielun kuorinta hoitoa kun Pyhä Henki kaivaa esiin sen Tapsan, joka kiljaisi runsaat 49 vuotta sitten ensimmäisen kerran.

Monta itkua on itketty, osa silkasta ilosta ja osa helpotuksesta, koska minäkin olen armahdettu ja rakastettu. Itkun kautta usko muuttuu tiedoksi. Sydän ymmärtää paremmin.

Päivä oli myös ystävien kohtaamista ja uusien löytämistä. Verkostoituminen ja rohkaistuminen muiden sanoista on täällä todellisuutta. Täällä kaikenkarvaiset kristityt kohtaavat toisensa ja erilaiset katsantokannat ja opilliset erimielisyydet jäävät Ristin varjoon. Täällä jos missä tajuaa mitä tarkoittaa, että seurakunta Kristuksen ruumis.

Vaan nyt nukkumaan, Hyvää yötä Jeesus myötä, Kiitos tästä päivästä.


by 3 kommenttia

Kärsimyksen teologiaa

jarkkosynttärit 709 Viime aikoina olen miettinyt kärsimystä ja väsymistä. Kesä on ollut tunteiden ylä- ja alamäkeä. New Wine kesäjuhlien hyvä anti pyörii mielessä, samalla kun arjen rattaat pyörivät omaa vauhtiaan. Iloiset kasvot ympärillä ovat vaihtuneet väsyneisiin arjen kasvoihin. Nämä ovat niitä kasvoja joiden takia Jumala on minua kutsunut ja noiden kasvojen takia on Jeesus kärsinyt.

Peilissä on aivan samanlaiset arjen kasvot, kuin ne joita kohtaan aamutuimaan kadulla ja työpaikan ovella. Samat kasvot toistuvat päivästä toiseen. Miten vaikeaa onkaan nähdä noissa vastaantulijoissa Kristus. Vielä vaikeampaa on ajatella, että omilta kasvoiltani tulisi loistaa Kristuksen valo. Sama valo joka loisti Ihmisten kasvoilta heidän ylistäessään Jumalaa kädet kohotettuina.

Olo on tyhjä!  Voin kuvitella miten syvällä ihmiset kyntävät sairauksien ja köyhyyden keskellä. Kuinka he ponnistelevat selviytyäkseen päivästä toiseen. Miten minä voisin omalta osaltani tuoda jotain heidän elämäänsä. Sellaista, joka nostaisi heidät edes hetkeksi arjen yläpuolelle, kohti Pyhyyttä ja antaa näin Jumalalle mahdollisuuden. Miten ammentaa mitään tästä tyhjästä astiasta.

Paavalin kirjeistä on osa  ns. vankilakirjeitä. Filippiläiskirje on juuri tällainen. 4.luvussa on muutamia jakeita, jotka tuovat arkeen  uusia näkökulmia, ajatuksia siitä mitä Pyhä Henki voi tehdä arjen keskellä. Koko kirje loistaa Kristuksen valoa.

Paavali, olosuhteista huolimatta, jatkaa työtää ja opastaa seurakuntia. Kannustaa uskovia yhteyteen ja keskinäiseen rakkauteen. Olosuhteet olivat sen ajan vankiloissa kammottavat. Ne olivat haisevia saataisia paikkoja. Lisäksi Paavalia oli pahoinpidelty ja hän oli haavoilla. Yksi lause, 13 jae, kiteyttää miksi hän silti jaksoi : Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa. 

Paavalilla itsellään, niinkuin ei minullakaan ole mitään itsessäni millä voisin toisia nostaa, En voi pumpata itseäni suuremmaksi tai viisammaksi. En voi edes uskoani vahvistaa itse. Olen 100% riippuvainen Jumalasta ja hänen Hengestään.

Tuon onttouden ja tyhjyyden kokemus kääntyykin päälaelleen Kun Pyhä Henki tekee työtä ihmisessä. Astia joka on rikkoutunut ja tyhjentynyt omista voimista, väsymyksen ja kärsimyksen kautta on valmis Jumalan korjattavaksi täytettäväksi.

Arki, väsymys tai sairaus voi olla joskut tarpeellinen erämaa, joka tyhjentää astian kaikesta kuonasta ja myrkystä. Tuolle tyhjyydelle on antauduttava ja tunnustettava ettei sitä kannata ryhtyä enää itse täyttämään vaan on jäätävä odottamaan, että Isä täyttää sen, sillä silloin se malja vuotaa myös yli ja siitä riittää myös muiden astioihin.

Kirje Filippiläisille on voitajan kirje toisille kilvoittelijoille. Se on täynnä toivoa joka nostaa ihmisen Jumalan kasvojen eteen ja se valaisee arjen.

1. Jos siis on jotakin kehoitusta Kristuksessa, jos jotakin rakkauden lohdutusta, jos jotakin Hengen yhteyttä, jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta, 
2. niin tehkää minun iloni täydelliseksi siten, että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset 
3. ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne 
4. ja että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta. 
5. Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli.


by 2 kommenttia

New Wine kesätapahtuma ohi ja arki edessä.

Mitä jäi käteen? Ei mitään! Käteni ovat täysin tyhjät. Ne ovat valmiit tekemään sen mitä Jumala eteeni tuo!

Mistä on oikein kyse? Eikö noin monen päivän opetuksista ja istumisista pitäisi jäädä hurjasti tarjottavaa ja jaettavaa?

Jaettavaa on kyllä, sitä on kokonaisen valtakunnallisen verran. Mutta se miten ja koska mitäkin jakaa ei ole enää minun käsissäni. Olen antanut käteni, sydämeni ja mieleni Jeesuksen käyttöön. Käteeni lasketaan Jumalan valtakunnan aarteita jaettavaksi.

Se merkitsee myös sitä että myös arkeni on hänen käytössään. Vaikka kesäjuhla loppui, juhlat eivät ole silti ohi ja seikkailu on vasta aluillaan. Himokselta lähti toistatuhatta seikkailijaa ympäri Suomen valmiina kuuntelemaan mitä Jumala tahtoo heidän tekevän.

Luvassa on paljon noloja tilanteita ja sydämen tykytyksiä mutta myös pilkahduksia Jumalan valtakunnasta.

Yksi tärkeimmistä asioista jonka ymmärsin ja opin tällä matkalla on se, että meidän on viivyttävä Jumalan kasvojen edessä, hänen läsnäolossaan. Olen aikaisemminkin kirjoittanut siitä miten Jumala tahtoo ihmisen lähelleen. Mutta ymmärrykseni siitä on ollut ehkä ohut tai vajavainen, en tiedä. Ehkä se, että suhteeni Jeesukseen on tullut läheisemmäksi vaikuttaa asiaan.

Merkittävää on se että ymmärtää sen, että Jeesus oli todellakin ihminen, Hän tyhjensi itsestään kaiken Jumaluuden, jolloin hänkin oli täysin Pyhän Hengen varassa toimiessaan.

Johanneksen evankeliumissa 14 luvussa sanotaan seuraavaa:

10. Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen.
11. Uskokaa minua, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa; mutta jos ette, niin uskokaa itse tekojen tähden.
12. Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö,
13. ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa.
14. Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen.
15. Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni.
16. Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti,
17. totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva.
18. En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne.

Omalla kohdallani se merkitsee sitä, että minusta väistyy kaikki se vanha, jotta Jumala voisi täyttää minut uudelleen ja uudistaa minut. Vain näin voin kuulla hänen äänensä. Ehkä se kuuleminen on vajavaista, mutta se riski minun on otettava. Suurinta kaikessa on, että Jumala on isä, Abba. Siksi en pelkää häntä. Hän tahtoo osoittaa rakkauttaan kauttani, ei heittää kiviä. Jumala ei lähetä vihapostia.

New Wine on opetanut minulle mitä merkitsee ylistäminen. Se ei ole musalla fiilistelyä vaan Jumalan läsnäoloon tulemista ja olemista. Se nostaa mieleni ja sydämeni Jumalan luo.Ylistäessäni saan osoittaa kunnioitusta ja kiitosta hänelle. Se vahvistaa uskoani. Voisin verrata ylistämistä hissiin joka vie minut ylös, sinne minne tahdon. Ja koska olen psykofyysinen kokonaisuus tahdon ylistää koko kehollani ja mielelläni. Ja tarvitseeko siihen musiikkia, en ole varma mutta itse voin ylistää koska vain ja missä vain. Vaikkapa kuunnellen musiikkia ja mukana laulaen tiskikonetta täyttäessäni tai juostessa kauniissa maisemassa. Tärkeintä on se että keskityn vain Jeesukseen.

Voi, mikä riemu,
kun jälleen yhdessä vietämme juhlaa
soi kiitos korkeuksiin.
Voi, mikä riemu,
kun itse Jumala toivoaan tuhlaa
taas meihin toivottomiin.
Voi, mikä riemu,
kun synnit anteeksi annettiin.
-P.Simojoki-


by 1 kommentti

Jeesuksen läsnäolossa

Päivä on ollut täynnä ylistystä, opetusta ja rukousta. Oma päiväni alkoi aamulenkillä Himoksen huipulle. Juokseminen on minulle addikti. Tuntuu että kehoni ja mieleni turtuvat ellen pääse juoksemaan. Täällä bonuksena hikoilusta ja maitohappojen sietämisestä on Himoksen upeat näkymät yli aamuauringossa kylpevän Himoslaakson ja kumpuilevan Keski-Suomalaisen maiseman. Jumalan luomakunta on kaunis.

Eilisestä penseys oli muuttunut uteliaisuudeksi. Ihminen tahtoo kaikessa tekemisessään aina uudistua ja mennä eteenpäin. Kehittyä paremmaksi. Mutta voiko uskosta ajatella samalla tavalla. Itse koen vajavaisuutta ja heikkoutta Jumalan edessä. Minä itse tästä tuskin kehityn sen paremmaksi.

Päivän ydinsanoma oli kuitenkin minulle että Jeesuksen kanssa olet enemmän. En parempi kuin toiset enkä hurskaampi kuin toiset.  Voisi sanoa että Jeesuksen kanssa meitä on enemmän ja me olemme yhdessä enemmän. Jeesuksen kanssa on vain voittajia

Aamun opetus lähti liikkeelle apostolien teoista ja Pyhän Hengen vuodattamisesta. Pitkin päivää Itselleni tärkeät, tutut teemat tulivat vastaan kerta toisensa jälkeen ja vahvistivat kaikkea oppimaani ja oivaltamaani. Jumala tuntui laittaneen minut kertauskurssille aivan tarkoituksella. Nyt minulla oli aikaa ylistää ja rukoilla sekä olla Jumalan läsnäolossa. Aamun ja päivän rukouspalvelussa sain purkaa Jumalalle loputkin painolastit ja ilta oli täynnä kiitollisuutta.

Ilta toi myös uuden uskomattoman kokemuksen kun Pyhä Henki täytti Himoksen ison teltan ja lähes tuhatlukuisen seurakunnan, joka polvillaan rukoili sydämet avoimena Herraa. Jeesuksen läsnäolo synnytti laulun, jossa oli moniääninen ja harmoninen sävel ja kaikki lauloivat omaa rukoustaan, osa kielillä, osa suomeksi. Laulu lähti liikkeelle pienistä puroista, joista vähitellen syntyi kaunis vuolas joki. En ole eläissäni kuullut mitään niin kaunista. Tiedä millainen pauhu siitä olisi syntynyt jos se olisi voinut jatkunut pidempään. Kävin itse vielä rukouspalvelijan luona ja hiljaa mielessäni sain kiittää Jumalaa rauhasta jonka olin saanut sydämeeni. Olen hyväksytty ja rakastettu tällaisena kuin olen ja Jeesus on kanssani aina. Hän uskoo minuun vaikka itse väsyisinkin.


by Jätä kommentti

Sinä ja Minä, avain muutokseen. New wine alkoi!

Ensimäinen päivä Himoksella on kääntymässä päätökseen. omat ja siskon muksut vetävät volttia mökissä ja sauna odottaa. Aikaisempien vuosien opettamana tulo paikan päälle oli hieman helpompi. Paikat olivat tuttuja. Mökki löytyi helposti ja sapuskat oli tehty valmiiksi, joten olo oli sen puolesta stressitön. Mutta sisuskaluissa velloi jonkinlainen penseys ja vastustus koko hommaa kohtaan. Väsytti ja minua jopa hieman epäilytti koko homman mielekkyys. Ajomatkan aikana kelailin mitä kaikkea muuta voisin tehdä viikon aikana.  Olo oli omituinen sillä vielä joku kuukausi sitten puhkuin intoa varatessani majoitusta. Mutta täällä oltiin ja sillä sipuli.

1. Tilaisuus klo 18

Ylistäminen kuuluu New Winen tilaisuuksien alkuun. Minulle itselleni ylistys on tärkeää, se avaa härmäläisen luontoni viimeisimmänkin sydämen ja mielen sopukan auki Jumalalle.  Se pehmentää sielun känsät ja kovettumat. Ylistäminen tuntuu hyvälle kun sitä saa tehdä isolla porukalla. Kun sadat ihmisäänet liittyvät yhteen laulaen Jumalalle, syntyy kontakti, jota ei voi muuten saavuttaa. Yhteisymmärrys ja rakkaus Jumalaa kohtaan synnyttää seurakunnan.

Jalkani putosivatkin sitten tukevasti maan pinnalle kun Simo Lintinen ampui alas koko läsnäolevan siionin. Hän pureutui siihen mitä me uskovaiset olemme ja puhumme. Miten tiukkaan pidämme kiinni tavoista ja tyylistämme ilmaista hengellisiä asioita ja miten vähän touhumme tavallista kadunmiestä  lopultakin kiinnostaa. Päähäni jäi raksuttamaan Simon esittämä ajatus siitä, miten me uskovat niin helposti nostamme itsemme heristelemmän sormea Jumalan viereen sen sijaan että lähestyisimme ihmisiä rakastavasti samanlaisina syntisinä. Esimerkkinä oli  Jeesus ja samarialainen nainen kaivolla.

Opetus kulminoitui minun päässä kysymykseen: -Olisiko sinusta ja minusta lähtemään liikkeelle kuten Jeesus. Lähtemään liikkeelle kuunnellen Jumalan ääntä ja kohtaamaan ihmisiä arjessa Jeesuksen opettamalla tavalla?

Kysymys ei helpottanut oloani yhtään. Tuo oli juuri sitä mistä moni ahdistukseni nousi. Monista syistä koin vaikeana lähteä liikkeelle ja toimia. Tajusin että nuo syyt olivat asioita jotka erottavat minut Jumalasta. Syntejä, jotka hitaasti tukahduttavat ihmisen halun palvella oman kutsunsa mukaisesti. Poltavat loppuun ihmisen oman liekin!

Opetus kolahti syvälle ja viimeisen niitin löi esirukous kutsu, joka oli sama jolla minut Jumala oli kutsunut palvelemaan.  Simo puhui elävän veden lähteestä: –Joka juo minun antamaani vettä ei enää koskaan ole janoissaan.  Ajatus  jatkuu, että meistä itsestämme tulee elävän veden lähteitä. Koin että tuo lähde sisälläni oli tällähetkellä vain pikkuinen noro, josta ei juuri jaettavaa ollut ja että en ole ollut Jumalalle rehellinen omien ajatusteni ja tekojeni kanssa.

Jumala oli nähnyt taas kerran tilanteeni ja tunsi minut paremmin kuin minä itse. Pyhän hengen nuhtelu on aina lempeää ja totuudellista samalla tavalla kuin Jeesuksen tapa nuhdella Samarialaista naista. Nyt minä istuin kaivolla Jeesuksen kanssa ja itkin. Pyysin anteeksi syntejäni ja pelkuruuttani.

Esirukoilijan kädet olivat lämpimät ja kesken rukouksen tunsinkin toiset kädet sydämmelläni ja rauha valui sydämeen samalla kun helpotukseni purkautui itkuna, Jeesus itse kosketti minua, näin ainakin ajattelen, ellei sitten esirukoilijalla ollut neljä kättä.

Mutta asiat ovat vielä kesken ja luulen että matkaa on vielä edessä. Juuri nyt penseys on tiessään ja odotan lapsen innolla huomista.


by 5 kommenttia

New Wine, rakennuspalikoita paikallisen seurakunnan työmaalle.

noten kuvat 386

Useamman vuoden olen rakennellut itseäni New Wine-liikkeen piiristä tulleella opetuksella. Oma elämäni on ollut selkeästi Jumalan johdatuksessa vaikka itse olen kapinoinut vastaan melko topakasti. Vieläkin olen keskeneräinen ja on aivan varmaa että sellaiseksi myös jään. Taivas sitten korjaa loput.

Mutta mikä New Winessä on sitten niin hyvää. Itse asiassa kun palasin Tuhlaajapoika retkiltäni Jumalan eteen aloin kysellä itseltäni ja Jumalalta että onko todellakin kaikki tässä,  Lapsuuteni ja nuoruuteni opetus oli ollut hyvää ja ymmärsin Armon merkityksen. Jeesus oli ainoa tie taivaaseen mutta mitä merkitsivät sanat Armolahja, Pyhä Henki, Hengen täyteys. Hengen hedelmät ja monet muut Raamatussa mainitut asiat. Mm kielillä puhuminen oli minulle täysi mysteeri. Aloin etsiä ja kysellä. Luin raamattua ja ihmettelin vielä enemmän. Tuntuu kuin olisin seisonut Kirkon portailla mutta ovi puuttui. Kukaan ei tuntunut tietävän missä sisäänkäynti on. Voi olla että en oikein uskaltanut kunnolla etsiä sitä ovea sillä tiesin että jos se löytyisi paluuta ei olisi. Tärkein oivallus minulle oli Paavalin kääntymys. Oikeassa olemisen tuskasta siirtyminen oikeuden ja totuuden vapauteen. Samaistuin Sauliin joka muuttui Paavaliksi. Syyllisyys ja riemu samassa paketissa.  Muistan kun juoksin vesisateessa ja silmieni edessä käytiin taistelua vanhan ja uuden minän  takia. Itkin ja juoksin.

Seurakunta tuli uudelleen tärkeäksi omien lasteni kautta. Itse asiassa leirielämän kautta löysin ilon takaisin elämääni. Partaharjun Leirikirkko avaa sydämen isolta ja pieneltä. Suosittelen!  Tajusin että minun on mentävä seurakuntaan. Samoihin aikoihin olin saanut sisareltani Marialta joitakin CD-tallenteita New Wine konferensseista. Niiden sisältö kolahti heti. Seurakunta, Kristus ja Raamattu olivat keskiössä ja Pyhä Henki sai vihdoinkin jonkinlaisen järkevän merkityksen. Se ei ollut enää tyhjä sanapari. Se mikä minussa velloi sai vihdoin nimen. Pyhä Henki oli tarkoitettu meille, jotta Kristuksen seurakunta voisi rakentua!

New Wine- tahtoo rakentaa paikallista seurakuntaa, vahvistaa ihmisiä ja rohkaista heitä tekemään töitä oman seurakuntansa eteen. Pyhän Hengen työ ihmisessä nousee keskiöön ei kuitenkaan ohi Kristuksen lunastustyö. Se kirkastaa Kristusta ja korottaa Jumalan kunniaa. Ihmisen osa on työtoveruus ja iankaikkinen ilo Kristuksessa. New Wine ei rakenna mitään omaa tunnustusta tai kirkkoa vaan lähettää ihmiset takaisin omaan arkeen ja seurakuntaan. Jos siinä haluaa nähdä peikon on se rakenneltava ihan itse omista peloista, paikanpäältä en ainakaan itse ole sitä löytänyt. Ellei sitten Jumalan ylistämistä ja Pyhän Hengen täyteyttä pidä sellaisena.

Yksi tärkeä osa on ollut kasvu kristittynä. Se että Raamatun lupaukset otetaan todesta. Se merkitsee että myös Jumala otetaan todesta. Jeesus ei ole vain Aate tai hyvä idea rakkaudesta vaan todellinen Elävän Jumalan poika. Pyhä Henki on todellinen elävän Jumalan Henki ja persoona joka toimii niinkuin raamatussa kerrotaan. Se on sama Henki joka herätti Jeesuksen kuolleista ja  tuo Henki on myös minussa.

Tuon Hengen myötä tämä kurja mato matkalainen maan ei enää matelee vaan on täysi perillinnen Jeesuksessa Kristuksessa aivan kuten Tuhlaaja poika oli retkiensä jälkeen. Isän vaatteet ja sormus kädessä. Se ei ole ihmisylpeyttä  tai menestysteologiaa vaan nöyrää tietoisuutta ,että olen hyväksytty ja armahdettu kaikkein suurimman taholta sellaisena kuin olen.

Ensi viikolla suuntaan askeleeni New Wine kesätapahtumaan rakentelemaan itseni ja saamaan tuomisia oman seurakunnan toimintaan. Hienointa on ettei minun  itse tarvitse muuttaa mitään, ei riidellä tai kiistellä  mistään koska Jumala itse toimii ja tekee asioita seurakunnassaan.  Evankeliumi on tärkein!