Tuuli piiskaa lunta koulun pihalla ja muksut mönkivät onnessaan uudessa lumessa. Kierrän pihaa välituntivalvojana ja kadehdin lasten onnea. Parin sadan muksun joukosta yritän erottaa mikä on turvallista ja mikä ei. Näkyykö jossain toisista poikkeavaa toimintaa. Koronatalvi ja eristäytyminen on niistänyt meikäläisestä viimeisenkin innon ja hengen palon. Eilen valmistui vuoden ensimmäinen Majatalo-hartaus FB-liveen. Majataloiltoja ei vielä ole päästy aloittamaan koronatilanteen takia. Oli jokseenkin hölmöä puhua kameralle tyhjässä kirkkosalissa. Kameran linssiin tuijottaminen ja sille puhuminen tuntui merkityksetömälle ja turhalle. Nyt kun katselin lapsia ulkona tajusin miten tärkeää on toisten ihmisten läsnäolo. Seurakunnan olemus on nimenomaan yhteys ja ihmisten keskinnäinen rakkaus jossa Jumala pääsee vaikuttamaan. Majataloiltojen yksi tarkoitus on se että ihmiset voivat kohdata toisiaan ja toisensa.

Välitunnit ovat lapsille tärkeitä. Siellä lasten kohtaaminen on vapaata, vaikka me aikuiset valvommekin välituntien touhuja. Yritämme luoda lapsille turvallisen ympäristön, jossa jokainen saa olla oma itsensä. Aina se ei onnistu ja sitten selvitellään asioita. Välillä kiusataan toisia ja rähistään. Harvemmin suoranaisesti tapellaan. Lasten maailma on pienoismalli aikuisten maailmasta. Lapsilla on samat tarpeet ja haasteet kuin aikuisilla. Perustarve on saada olla yhdessä toisten kanssa silläkin riskillä että asiat eivät aina suju

Meidän aikuisten tapa on kuitenkin piilottaa ja kätkeä tunteemme. Se on monta kertaa tärkeä taito, mutta valitettavasti me kuitenkin kätkemme usein kaikki tunteemme ja korvaamme ne sanoilla. Ilkeät piikittelyt ja sarkasmi kukoistaa ja rakkauden sanat ovat laimeita ja joskus jopa onttoja.

Ajattelisin, että seurakunta voisi olla paikka, jossa voisimme aidosti ilmaista itseämme. Ainakin rakkauden saralla. Jumalan parantava ilmapiiri voisi eheyttää ja korjata meissä vaikuttavaa pahuutta ja elämän aiheuttamia haavoja sielussamme. Poistaa katkeruutta ja tarvetta paeta muita ihmisiä. Mutta voiko tällaista seurakuntaa olla olemassa. Mitä se vaatisi.

Lapsille koulussa opetamme ensimmäisenä taidon pyytää anteeksi. Samalla myös on pyrkimys siihen että toinen osapuoli antaisi myös anteeksi. Puhumme lasten kanssa tapahtuneista asioista ja pyrimme selvittämään mitä on oikeasti tapahtunut ja miten olisi hyvä edetä kaveruuden saralla taphtuneen jälkeen.

Aikuisten maailmasta tällainen tuntuu usein puuttuvan. Seurakunnassa esteeksi tule usein se että ihmiset eivät tunne toisiaan. Usko on liian henkilökohtainen asia ja ihmissuhteet jäävät ulkokohtaisiksi. Raamatun sana rakkaudesta ja läheisyydestä jää hyvien saarnojen asteelle. Raamatusta haluaisin nostaa Daavidin ja Joonatanin ystävyyden esimerkiksi meille kaikille. He solmivat ystävyyden liiton joka kesti Saulin vainot ja ärhentelyt. Daavidin uskollisuus näkyi vielä suhtaumisessa Joonatanin rampaan poikaan jonka puolia hän piti loppuun saakka.

Tällaisten asioiden ympärillä ovat ajatukseni pyörineet viime aikoina. Haluaisin olla rakentamassa tulevaisuudessa yhteisöä joka aidosti kohtaisi jäsenensä. Jossa ihmiset tuntisivat toisensa aidosti jolloin voisi myös tukeutua toiseen eri elämän tilanteissa.

Blogitaivaan yksi perustajista Heikki Hilvo on päässyt Taivaan kotiin. Heikki oli tulisieluinen ja lapsenuskoinen Jeesuksen todistaja. Heikki paloi evankeliumille ja hänellä oli evankelistan sydän. Sanat olivat Heikin miekka ja Pyhä Henki hänen kilpensä, voimansa ja happi jota hän hengitti.

Nyt Heikki on kotona ja saa katsella rakasta Jeesustaan kasvoista kasvoihin.

Otsikko on hätkähdyttävä. Miten niin vain pahoja ihmisiä? Eivätkö hyvät ihmiset kelpaa Jumalalle? Millainen despootti Jumala on, jos hyvät ihmiset jäävät vaille kaikkea sitä hyvää, jota Jumala tarjoaa. Joutuvatko hyvät ihmiset kadotukseen vain siksi, että ovat hyviä?

Kuka on hyvä ihminen? Kukapa ei haluaisi olla olla hyvä? Osaamme helposti luetella ympäriltämme ihmisiä, joita me pidämme hyvinä. Äiti Teresa oli varmasti hyvä ja myös Desmond Tutu voisi tulla monen mieleen. Kun pohtii asiaa pidempään, alkaa nimiä putkahdella mieleen enemmänkin.

Ajan hengen mukaisesti voimme löytää myös sisimmästämme paremman version itsestämme. Kaikenlaiset elämäntapavalmentajat ja enkeliterapeutit tarjoavat palveluitaan hyvään hintaan. Voimme tulla hyviksi ihmisiksi kehittämällä itsetuntoamme ja eheytymällä ihmisinä. Itämaiset opit ja uskonnot johdattavat meitä paremman elämän tielle. Uushenkiset aatteet yhdistelevät sujuvasti erilaisia uskontoja ja elämän viisauksia johdattaen ihmisiä kohti onnellisempaa elämää. Synkretismi valtaa alaa Suomessa nopeammin kuin koskaan. Kaikki tavoittelevat ihmisen parasta ja tarjoavat tietä hyvyyden ja rakkauden lähteille. Mutta onko se tie pelastukseen?

Jumala pelastaa vain pahoja. Jumala pelastaa vain ne, jotka tajuavat oman asemansa Jumalan edessä ymmärtäen oman syntisyytensä. Jeesus sanoo, etteivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Jumala on aina heikkojen ja syntisten puolella, heidän, jotka ovat jo kadottaneet oman hyvyytensä . Heille Jeesus tarjoaa sovitustaan.

Mitä on raamatullisuus? Olen kuunnellut Norvannon Jukan raamattuluentoja nyt kolmen vuoden ajan ja samalla opiskellut Risto Santalan ja Ilkka Puhakan tekstejä Raamatusta ja Jeesuksen vertauksista. Olen etsinyt eri tutkijoiden näkemyksiä ja tutkimuksia siitä millaista elämä on on ollut Jeesuksen aikana ja miten tärkeitä asioita opetettiin seemiläisessä kulttuurissa. Eli mitä Jeesuksen ajan ihmiset kuulivat ja ymmärsivät Jeesuksen opetuksista. Suomi on hyvin erilainen maa kuin Juudea 2000 vuotta sitten. Tavat ja kulttuuri oli hyvin erilaista. Siksi vaikka käännämme Raamattua sana tarkasti, voi joku sanottu asia tarkoittaa ihan eri asiaa kuin mitä ymmärrämme Suomenkielisestä raamatusta.

Kalevi Lehtinen kertoo miten hänen luokseen tuli kleptomaniasta kärsivä mies, joka oli katkaisut itse kätensä, jottei joutuisi helvettiin taipumuksensa takia. Raamatun kohta, jossa sanottiin, että oli parempi katkaista käsi, kuin joutua sen takia helvettiin, oli tullut liikaa kohti ja nyt mies ihmetteli, että miksi hän yhä halusi varastaa vaikka käsikin oli poissa. Tämä on äärimmäinen esimerkki raamatun väärin ymmärtämisestä. Mitä Jeesus siis tarkoittaa? Käsi ja käden työ tarkoittaa tässä ammattia, ei henkilökohtaista ominaisuutta. Raamatun ajan ihminen ymmärsi, että Jeesus puhuu ammatista, joka vie ihmisen väärälle tielle. Samassa vertauksessa puhutaan myös silmästä joka pitää repäistä pois. Tuon ajan ihminen tajusi että siinä puhutaan maailmankatsomuksesta ja ajatuksista joiden avulla ihminen katsoo mihin elämä johtaa häntä ja vääristä katsomuksista pitää luopua. Raamattu on täynnä kielikuvia, jotka ovat meille rationaalisille suomalaisille vaikeita hahmottaa.

Raamatullisuus tarvitsee opiskelua tuekseen. Siksi raamattua ei saa käyttää lyömäaseena vaan aitona raamatullisuutena voi pitää raamatun opiskelua ja sen lukemista.

Evankeliumi Jeesuksesta on silti selkeä. Jeesus kuoli ristillä sovittaen koko maailman synnit. Syntien sovitus tarjoaa yhteyden Isään Jumalaan, jos haluamme ottaa sen vastaan. Pyhä Henki lahjoittaa meille uskon Jeesukseen. Sitä ei meiltä riistä pois mikään, ei edes kompurointimme oman raamatullisuutemme kanssa.

Heikki aikoinaan kirjoitteli tänne iltanuotioista Jeesuksen ja opetuslasten kanssa. Itseäni on myös viehättänyt ajatus jossa mielikuvissa matkaan Jeesuksen seuraan kuuntelemaan häntä.

Meille suomalaisille nuotiotuli ja sen äärellä istuminen on jonkinlainen pyhä rituaali, jonka äärellä istutaan hiljaa tuleen tuijottaen ja vakavia puhellen. Tuli yhdistää ja sulkee sisäänsä sen piirissä istuvat. Syntyy yhteyden kokemus, jonka kaltaista on vaikea saavuttaa muualla. Nuotiolla voidaan olla epävirallisia ja -muodollisia ja sen varjolla kosketella toisen syviäkin tunteita. Itselleni ainakin tuli on elementti, joka herättää sielussa jotain, joka muuten jää piiloon. Liekö siihen syynä varhaislapsuuden kokemukset navetan keittiön padantulisijan edessä vietetyistä aamuhetkistä, kun hipsin paljain varpain läpi talvisen pihan ja kostean navetan lattian lämmittelemään tulen loimuun. Siitä oli hyvä seurata äidin touhuja navetassa ja rapsutella vasikoita. Siitä äiti sitten kantoi sisälle aamupalalle kun karja oli ensin saanut appeensa.

Itseäni kiehtoo Jeesuksen toiminnassa hänen opetuspuheensa ja vertaukset. Millaisissa tilanteissa hän ja opetuslapset pysähtyivät opettamaan ihmisiä ja millaisille ihmisille hän kulloinkin puhui. Me suomalaiset olemme melko säntillistä ja rationaalisesti ajattelevaa kansaa ja tunne hallitsee meitä vain kun rakastumme tai suutumme. Lähi-idässä ja seemiläisyydessä tunteet ovat aina pelissä ja siinä kun suomalainen tiivistää asioita kompaktiin muotoon siellä asiat rönsyilevät ja laajenevat kertomuksiksi ja tarinoiksi. Mitä tärkeämpi asia sitä enemmän siitä kerrotaan tarinoita ja vertauksia. Siksi Jeesus ja hänen aikalaisensa maalasivat opetettavista asioista ikään kuin kuvan kuulijoiden silmien eteen, jotta he ymmärtäsivät paremmin kuinka tärkeistä asioista oli kysymys.

Tämän vuoksi on tärkeää ymmärtää niitä olosuhteita ja sitä kulttuuria jossa Jeesus eli. Jeesuksen opetus vilisee kielikuvia joita emme voi ottaa kaikkea kirjaimellisesti vaan on ymmärrettävä niiden todellinen viesti ja sisältö sekä missä tilanteessa Jeesus kertoo. Koetappa kertoa Saharan asukille mitä on esimerkiksi hiihtäminen ja lumi tai jokin sanonta niihin liittyen.

Sunnuntaina sain olla opettamassa Voltin rukoushuoneella syysjuhlassa aiheena Laupias samarialainen. Lähes jokainen suomalainen tuntee vertauksen mutta kovinkaan moni ei muista missä tilanteessa Jeesus vertauksen kertoo. Lainopettaja joka aloittaa keskustelun tivaa Jeesukselta melko ylimieliseen sävyyn miten hän perisi Taivasten valtakunnan. Hän on varma siitä että hän täyttää lain. Siksi Jeesuksen vastaus vie hänet mahdottoman äärelle. Samoin käy rikkaalle nuorukaiselle jonka on mahdotonta myydä omaisuuttaan seuratakseen Jeesusta. Kuulijat haukkovat henkeään Jeesuksen puheita kuunnellessaan, koska heille kaikki on itsestään selvää. He ymmärtävät miksi pappi ei voinut pysähtyä vertauksen hakatun ja alastoman uhrin luo. Pappi olisi menettänyt rituaalisen puhtauden ja hänelle lain ohje oli ehdoton ja rakkaus ehdollista. Leeviläinen ei voinut taas tehdä enempää kuin mitä pappi. Jeesuksen kuulijat odottivat kertomuksen sankariksi todennäköisesti maallikkoa joita työskenteli myös temppelissä. Temppelissä työskentelevät ihmiset olivat palvelusvuorossa n. viikon ajan ja moni heistä asui Jerikossa ja siksi olikin käsittämätöntä, että Jeesus asetti kolmannen matkalaisen paikalle Samarialaisen miehen.

Laupias Samarialainen teki kuulijoiden mielestä mahdottoman teon kun hän pysähtyi auttamaan uhria. Samarialaiset, vaikka olivatkin sekakansaa, noudattivat myös Mooseksen lakia. Mies siis altistui samalla tavalla saastumiselle, kuin Juutalaiset. Samarialaiset eivät pitäneet Juutalaisista yhtään sen enempää kuin Juutalaiset heistä. laki oli kuitenkin ehdollista ja rakkaus ehdotonta. Vertaus on Jeesuksen vertauksista ainoa, jossa mainitaan paikan nimiä ja siksi Samarialaisen oletettiin tietävän, että uhri on tulossa Jerusalemista ja on matkalla Jerikoon, juutalaiseen kaupunkiin. Mies puhdistaa haavat öljyllä ja viinillä ja vie uhrin Jerikoon. Ei ole mitään näyttö siitä, että tuolla n.30 kilometrin erämaa taipaleella olisi ollut majataloa tai mitään muutakaan asutusta. Kaupunkiin tulee siis vihattua sekakansaa edustava mies mukanaan tajuton, alaston ja pahoinpidelty Juutalainen. Ennuste samarialaisen turvallisuudesta on siis huono. Mies hoitaa uhria yön yli ja varmistaa myös uhrin tulevaisuuden maksamalla hoidosta etukäteen pois lähtiessään. Muuten uhrilla olisi voinut olla vaikeuksia itse maksaa hoidosta. Hän olisi voinut joutua jopa majatalon isännän orjaksi.

Samarialaisen toiminta hämmästyttää kuulijoita. Hänen säälinsä on luihin ja ytimiin tunkevaa sääliä, samaa jota Tuhlaajapojan isä tunsi poikaansa kohtaan. Jeesus maalaa kuulijoiden eteen kuvan, jossa ihminen on säälin ja rakkauden tähden valmis hoitamaana ja uhrautumaan toisen puolesta. Emme tiedä kuinka samarialaisen kävi myös uhrin lopullinen kohtalo jää auki. Sen sijaan kuulijoiden eteen oli asetettu rima jonka ylittäminen oli mahdotonta. Heille oli asetettu vaatimus jonka oli mahdoton. Oli autettava niitäkin joita vihattiin. Meille tämä puhuu siitä miten hyljätty ja vihattu auttaa, hoivaa ja parantaa eikä jätä työtään kesken. Löydämme vertauksen ytimestä itsensä Jeesuksen ja hänen etsivän rakkautensa.