Pieni poika asteli Isänsä rinnalla pellon reunaa rohkeasti. Poika yritti tavoitella pienillä jaloilaan isän askelten mittaa. Vaikka miten hän pinnisti ja loikki jäi hänen askeleensa joka kerta isän askeleita lyhyemmäksi. Aina silloin tällöin poika tupsahti nenälleen mättäikköön josta isä nosti tarpeen tullen ylös. Ojien kohdalla poika ihmetellen katsoi sitä voimaa, jolla isä hyppäsi yli seuraavalle palstalle. Jokaisen ojan kohdalla  isä  kannusti poikaa hyppäämään perässään. Kun poika oli ollut aivan pieni, Isä toimi ikäänkuin linkona ojanpientareella ja avitti pojan käsistä yli ojien. Jo silloin poika alkoi uskoa että ojan yli voi lentää. Kokemukset syöpyivät vähitellen hänen mieleensä. Nyt, vähän isompana hän lähti rohkeasti  ylittämään ojaa aina, kun Isä oli ojan reunalla turvaamassa yli pääsyä. Viisaasti pienempien ojien kohdalla isä asettui hieman kauemmas ojan reunasta ja riemu oli suunnaton kun pojan rohkea loikka vei hänet ensimmäisiä kertoja ojan yli päättyen isän syliin, joka nauraen ja kannustaen odotti pientä hyppääjää.

Muistan selvästi nuo kävelyreissut isäni kanssa pelloilla, milloin ojanpientareiden kevätkulotuksessa, milloin peltojen ojarumpujen avaus ja puhdistus töissä.

Sanotaan, että Isäsuhteemme heijastelee sitä millainen on Jumala suhteemme. Voisin kuvitella miten vaikeaa ihmisen, etenkin miehen käsitellä uskoa suhteena Jumalaan,  jos hänen suhteensa isäänsä on ollut rikkinäinen. Sen tiedän että Pyhän Hengen kautta Jumala korjaa ja kirkastaa ihmisen suhdetta itseensä.

Olen pienen hämmennyksen vallassa seurannut keskustelua evankelistoista ja harhaopeista. eksyttäjistä ja eksyneistä. Kun kuljin Isäni perässä jäljitellen ja matkien häntä tiesin olevani oikealla tiellä ja oikeassa suunnassa. Mutta mistä nyt käynissä olevassa keskustelussa on kyse. Koska en ole koskaan näiden Jenkkiveljien opetusta kuunnellut enkä edes kirjoja lukenut jää pohdintani omien, hajanaisten artikkelien ja Raamatun varaan joka ei liene huono ”vara”

Jumalan Valtakunta on tullut lähelle.

Ensimäiset ajatukseni nousevat Matteuksen evankeliumista. Kaikki alkaa Jeesuksen asettuessa Kapernaumiin,  sielä hän ensitöikseen julistaa Jumalan valtakunnan tulleen lähelle. Tämän jälkeen hän tavan takaa muistuttaa ihmisiä siitä miten heidän tulee etsiä Jumalan valtakuntaa.  Matteuksen evakeliumin 11. luvussa Jeesus soimaa kaupunkeja, jotka eivät ottaneet parannusta vastaan vaikka Jeesus opetti ja teki tunnustekoja noissa kaupungeissa. Jeesukselle itselleen oli selvää että edes Jumalan pojan tunnusteot eivät saa kaikkia tulemaan Jumalan kasvojen eteen. Kuitenkin luvun lopussa ovat ne lohdulliset sanat siitä miten Hänessä meillä on lepo  ja miten ottaessamme hänen ikeensä kannettavaksi osoittautuu tuo taakka kevyeksi kantaa.

Tässä kohtaa mietin sitä miten moni sortuu pian uskoontulon jälkeen tuolta tieltä. Voimme hakea asiaan yhden ulottuvuuden siitä mitä Jeesus opettaa saastaisen hengen paluusta (Matt 12:43-45).  Jos Ihminen jää ilman Pyhää henkeä tai ei jää Jumalan läsnäoloon,ei uskoon tulo pitkään pidä häntä erossa maailman hengistä vaan meno on pian pahempaa ja kurjuus syvempää. Eli olipa uskoontulevien määrä  millainen hyvänsä on seurakunta ja Pyhän Hengen täyteydessä ja johdatuksessa eläminen kallisarvoisen tärkeää. Ilman Seurakuntaa ja sen hoitavaa yhteyttä vain harva pysyy Sanalle uskollisena. Ja usein yksin uskoaan hoitava uskovan liekki kituu ja savuttaa hyvin kitkerää silmiä ja henkeä ahdistavaa savua jonka läheisyydestä  moni tahtoo aika nopeasti pois.

Jeesuksen opetus vei opetuslapsia vähitellen yhä syvempään Jumalanvaltakunnan tuntemiseen mutta jos tarkastelemme noiden miesten kommentteja ennen Helluntaita voimme vain todeta että suurimmat harhaoppiset olivat aivan siinä Jeesuksen rinnalla. Kun samarialaiset eivät halunneet hekään ottaa Jeesusta vastaan, opetuslapset hermostuivat siitä, ja halusivat rukoilla tulta ja tulikiveä alas niskoittelevien päälle. Ei ollut Jeesuksella helppoa silloin, eikä taida olla nytkään 🙂

Mielenkiintoinen on myös seuraava episodi Markuksen evankeliumin 9. luvusta. Se osoittaa miten Jeesus itse suhtautuu meidän ihmisten taipumukseen villiintyä hengellisten ilmiöiden kanssa. Vaikuttaa siltä että Jeesus kaikessa toiminnassaan on hyvin käytännöllinen.  Miten usein me oman viitekehyksemme kautta erottelemme ja tuomistemme ihmisiä ja jätämme kokonaisuuden huomiotta. Jeeukselle oli täysin selvää, että me ihmisinä toimimme kuin pienet lapset, yli-innokkaasti ja suinpäin. Tämän takia kaikki Raamatun opetukset tähtäävät siihen että toimimme yhdessä ja olemme toisistamme riippuvaisia.

Vieras henkienmanaaja

38 Johannes sanoi hänelle: ”Opettaja, me näimme erään miehen ajavan pahoja henkiä ulos sinun nimessäsi. Me yritimme estää häntä, koska hän ei kuulu meihin.”

39 Mutta Jeesus vastasi:

”Älkää estäkö häntä. Eihän yksikään, joka tekee voimateon minun nimessäni, voi heti perään puhua minusta pahaa. 40 Joka ei ole meitä vastaan, on meidän puolellamme. 41 Totisesti: joka antaa teille maljallisen vettä sen tähden, että te olette Kristuksen omia, ei jää palkkaansa vaille.

Kun sitten koittaa Helluntai ja tapahtuu Pyhän Hengen vuodattaminen, muuttuu opetuslasten asenne ja toiminta. He ymmärtävät lopullisesti mikä on Kristuksen salaisuus, josta Paavalikin myöhemmin puhuu opetuksessaan. He ovat oppineet näkemään asioita Kristuksen silmin. Ajatus , mitä tarkoittaa ”Kristus minussa”, oli heille kristallin kirkas. Kun opetuslapset Helluntain jälkeen menivät temppeliin näkivät he todennäköisesti samat köyhä, rammat, orvot ja sokeat kerjäämässä temppelin edustalla. On luultavaa että jo Jeesus oli nähnyt nuo samat Ihmiset mutta hän on ohittanut heidät syystä tai toisesta. Tässä kohtaa on korostettava, että Jeesus sanoi tekevänsä vain sen mitä Isä hänelle näytti. Eli oli Jumalasta kaikki se parantaminen mitä Jeesus teki ja näin oli silloin myös Pietarin ja kumppaneiden laita. Jeesus toimi kuin ihminen vaikka oli Puhdas ja synnitön.

Helluntain jälkeen saapuessaan temppeliin, Pietari näki ramman miehen eri silmin kuin aikaisemmin. Meidän on oletettava, että Pyhä Henki kertoi hänelle mitä Jumala tahtoi hänen tekevän. Pietari uskoi nyt täysin Jeesuksen opetuksen siitä että Jumalan valtakunta oli tullut lähelle ihmisiä ja tätä maailmaa ja että tämä tapahtui  myös heidän sekä tulevien opetuslasten kautta. Hän Luotti Jeesuksen opetukseen siitä että He tulevat tekemään samoja tekoja kuin hän ja vielä suurempia. Hän oli nähnyt miten Jeesus eri tilanteissa löysi juuri oikean tavan toimia. Siksi Pietari astuu rohkeasti ja luotavaisesti eteenpäin. Hän hyppää omalta mukavuusalueeltaan pois, koska tietää, että Isä toimii hänen kauttaan ja näin tapahtuu Ihme, tunnusteko. Pietari oli jo saanut maistaa ensimmäisen kerran tätä astuessaan ulos veneestä Genesaretin järvellä. Silloin Jeesus vielä otti kiinni mutta nyt hän toimi yksin ja täysin valtuuksin.

Myös Vanhasta Testamentista löytyy  tähän kohtaa Sana. Kun kansa oli vihdoin tilanteessa, jossa oltiin ylittämässä Jordan virtaa neljänkymmenen erämaa vuoden jälkeen.  Jumala päättää toimia kansan suhteen samoin kuin Isä joka yllytti poikaa hyppäämään ojan yli. Vielä Egyptistä lähtiessä Jumala toimi Israelin kansan kanssa, kuin pienen lapsen kanssa ja toimi taluttajana Mooseksen pitäessä kädestä avaten väylän meren poikki. Mutta nyt Jordanilla komento olikin toinen. Pappien oli astuttava ensin liitonarkin kanssa, sulamisvesistä  tulvivaan ja kuohuvaan veteen ja vasta sitten vedet sesahtuivat yläjuoksulla. Joosua toimii kuuliaisesti ja empimättä. Varhain aamulla kansa on valmiina ja Papit astuvat veteen ja ihme tapahtuu. Voitte kuvitella sitä epäuskon määrä jonka vallassa nuo arkin kahvoissa olleet miehet  ja Papit olivat jotka astuivat heidän edessään. Kyse oli kuuliaisuudesta.

Apostolien teot kertovat ensimmäisen seurakunnan toiminnasta. Jerusalemin kristityt osallistuivat yhä ympäröivän yhteisön elämään ja kokoontuivat myös temppelissä mutta vainot pakottivat heidät nopeasti piiloon ja kokoontumaan kodeissa. Ihmeet ja tunnusmerkit kuuluivat heidän jokapäiväiseen elämään sillä he elivät Kristuksen opetuksen mukaisesti.

Merkittävin käänne Helluntain jälkeen oli Korneliuksen talossa tapahtunut Pyhän hengen vuodattaminen. Jumalan voima virtasi nyt niin pakanoiden kuin Juutalaisten ylle. Opetuslapseus alkoi levitä apostolien mukana Kreikankieliseen maailmaan. Antiokiassa jossa Paavali ja Barnabas tekivät töitä vuoden Otettiin ensimmäisen kerran käyttöön nimitys Kristityt. Sanan juuri tulee Kreikan kielisestä sanasta Χριστός eli Kristus.. Kristitty voisi olla käännettynä suomeksi Pieni voideltu. Raamattu sanoo suoraan että opetuslapsista alettiin käyttää tätä sanaa. Siitä voidaan kääntäen myös sanoa että jokainen Kristitty, pienivoideltu on yhtäkuin opetuslapsi.

Opetuslapseuttamiseen kuuluu opetus Pyhästä Hengestä ja Pyhän Hengen toimintaa ei voida kahlita ihmisen mittapuun mukaan. Ainoaksi tavaksi mitata ja punnita asioita jää Raamattu.  Jeesus itse toimi monasti hyvinkin yllättävillä tavoilla. Jokainen ihminen kohtasi hieman eritavalla toimivan Vapahtajan. Mutta aina kohtaaminen tapahtui rakkauden hengessä. Tosin jyrkännteeltä syösty sikalauma ja sen omistajat saattoivat olla asioista eri mieltä.

Meitä kutsutaan opetuslapseuteen ja toimimaan niin että Jumalan valtakunta tulisi näkyviin meidän kauttamme.  Se on Jeesuksen selkeä käsky. On oltava kuuliaisia ja toimittava silläkin uhalla, että epäonnistumme kuin, että jäämme paikallemme. Joskus joudumme toimimaan jopa järjen vastaisesti noudattaessamme Pyhän Hengen ohjeita ja joudummekin monesti arvioimaan jälkikäteen onnistuimmeko kirkastamaan Kristusta. Tässä seurakunnan tulisi olla  läsnä ja apuna. Mutta niin kuin Jeesuksen toiminta oli rakkauden täyttämää, niin tulee olla myös meidän toimintamme, sillä silloin näkyy toimissamme Jumalan Henki. Tuhon ja vihan henki on aina sortamassa ja syrjimässä sekä painamassa alas toista ihmistä.

Moni puhuja puhuu oman oivalluksensa ja kutsunsa kautta ja niin kauan kun hänen sanansa johdattavat Kristuksen armon luo, silloin voimme olla melko turvallisella mielellä. Mutta heti kun opetus nostaa ihmisen armon tarpeen yläpuolelle ja ihmeet tulevat tärkeämmiksi eivätkä kirkasta enää Vapahtajaa silloin voi olla varma että Valehtelija on  asialla!

Tulin juuri kympin juoksulenkiltä. Rakastan helteellä juoksua. Olen kuin sudenkorennot kesällä. Tykkään pörräillä auringossa ja säntäillä ympäriinsä. Juostessa on aikaa jutella Jeesuksen kanssa ja antaa ajatuksen soljua Pyhän Hengen virran mukana.

Helteellä korennot pörräävät kuuman tien päällä törmäillen autoihin.  Juostessani poikki kuuman peltoaukion huomasin tien pinnassa pörisevän ison sudenkorennon. Se oli törmännyt ilmeisesti autoon ja sen takasiivet eivät toimineet ja se yritti päästä lentoon. Juoksin ohi mutta päähäni iski mieletön ajatus.  Palasin takaisin ja katsoin maahan tuuperunutta korentoa. Laitoin käteni sen ylle ja rukoilin Pyhää Henkeä,  että tuo pieni luojan luoma olento paranisi sellaiseksi kuin se on tarkoitettu. En oikein tiedä mitä odotin. Uskoni oli kaikkea muuta kuin vahva, mutta jotenkin koin olevani kuulianen.  Oloni oli aika pöljä.  Otus pörisi selälällään hetken ja sitten hiljeni.  Oloni typertynyt, mutta vielä kerran rukoilin parantumista tuolle upealle pikku olennolle.  Hiki valui silmiini ja kuuma tienpinta ei juuri oloa helpottanut.  Lopulta tunsin itseni idiootiksi ja ajattelin että jatkaa matkaani.  Yht´äkkiä otus alkoi liikutella siipiään, ensi etusiipiään ja sitten molemmat siipipari alkoivat liikkua ja suoristua. Sudenkorento nousi siivilleen ja lähti määrätietoisesti lentämään eteenpäin. Hömistyneenä jäin tuijottamaan sen jälkeen.  Riemu nousi sisältäni pintaan ja en kyennyt pidättelemään sisältäni kuplivaa naurua. Onneksi olin yksin sillä en usko että kovinkaan  moni olisi ymmärtänyt miten korennon toipuminen vosi olla niin riemukas asia.

En kauheasti miettinyt jatkaessani lenkkiäni paraniko korento kuuliaisuuteni takia vai itsestään. Auton keulaan osuminen on yleensä aika tappava asia hyönteiselle. Itse tunsin tilanteessa vain epävarmuutta ja noloutta. Pyhyys ja voiman tunne loisti poissa olollaan. Ja miten muuten se voisi ollakkaan, sillä ei meistä ole käsittelemään voimaa, joka on Jumalasta lähtöisin. Pyhä Henki itse tietää mitä tekee.

Pyhän Henki voi lyödä meiltä jalat alta. Voimme kokea sen voiman hyvin eri tavalla mutta sen ilmenemismuodot eivät ole kovin tärkeitä ainakaan pyytäjän kannalta. Vain tulokset ovat tärkeitä!

Mitä siis opin. Pyhä Henki voi tuntua tai olla tuntumatta. Kyse on kuuliaisuudesta ja luottamuksesta. Tärkeintä on että itse tahdon katsella mailmaa pukeutuen Kristukseen, Jumalan antamaan sota-asuun ja toimia sen mukaan. Oma sieluni on aina heikko mutta Pyhässä Hengessä olen vahva. Siksi pöljä ajatus lenkilläkin muuttui minusta huolimatta todeksi.

Muutetaan maailma!

4.12.2012 | Tapio Laakso

Esirukous ja anteeksiantaminen ovat sukua toisilleen. Armon, anteeksiannon ja sovinnon kokeminen Jumalan kanssa kasvattaa meistä esirukoilijoita jos annamme siihen luvan.

Esirukouksessa me sidomme pahalta kädet suojellen ja estäen sen toiminnan tai viemme lähimmäisen huolet ja sairaudet Jumalan eteen puhtain sydämin.

Yhdessä rukoillen vahvistamme ja ruokimme samalla toisiamme Pyhällä Hengellä, joka meissä itsessämme vaikuttaa. Pyhä Henki ei kulu vaan leimahtaa yhä suurempaan liekkiin, kun kun olemme yhdessä. Yksinäinen puu hiipuu ja savuttaa, mutta nuotiossa sekin syttyy ja roihuaa muiden puiden kanssa.

Esirukous ja rukous ovat kristitylle kuin hengitystä. Muutama vuosi sitten havahduin ajatukseen, että keskustelu, jota ajatuksissani kävin, olikin puhetta Jumalan kanssa. Jumala kuunteli minua. Vähitellen huomasin että kaikki ajatukset eivät olleetkaan omiani. Seassa oli oivalluksia ja uusia ideoita joista kasvoi seurakuntaamme uusia toimintoja.

Toinen havainto oli, että rukoillessani yhdessä toisten puolesta, Jumala siunasi myös minua ja jopa paransi omia vaivojani. Pyhä Hengen vaikutukset näkyivät konkreettisina asioina minussa.

Me mielellämme korostamme uskonelämässämme armoa, sitä perustaa jolle elämän perustamme, mutta torjumme jostain syystä muut hyvät asiat, jotka tulevat uskon ja armon myötä. Minäkin tein sitä vuosia, vuosikymmeniä.

Kun Pietari astui veneestä veteen, kohti Jeesusta, menivät ensimäiset askeleet hyvin kun hänen katseensa oli kohdistettu Jeesukseen, mutta kun katse laskeutui alkoi myös mies vajota ja olisikin vajonnut ilman Jeesusta. Tuo askel oli varmasti tärkeä askel Pietarille henkisesti. Myöhemmin hän varmasti ymmärsi sen, että jos uskoo ja luottaa, tapahtuu ihmeitä, samanlaisia kuin mitä Jeesus teki. Ainakin minua yksikin askel veden päällä rohkaisisi ajattelemaan niin.

Usko Jeesukseen on myös uskoa siihen, että Jumala voi toimia edelleen meidän kauttamme. Usko on yksinkertaisesti uskoa johon on tartuttava ja lähdettävä sen mukaisesti eteenpäin, luottaen Jumalan lupauksiin. Silloinkin kun epäusko yrittää uida liiveihin.

Usko itsessään ei ole mielestäni järjen asia kuin ei koko kristillisyyskään, vaan se on sydämen asia. Jeesus on sydänten kuningas.

Anteeksiantaminen on Kristillisen uskon yksi kulmakivistä. Sen suurin ilmentymä tapahtui Golgatalla (luuk. 23:34) Adventtina kun kaksi juhlaa lyövät kättä on hyvä miettiä omaa inhimillisyyttämme ja millaisessa suhteessa on välimme Jumalaan ja välimme toisiin ihmisiin. Millaisia taakkoja kannamme mukana vaikka voisimme jättää ne ristin juurelle.Ymmärrämmekö mitä Jumala tarjoaa meille, jotta elämme olisi antoisampaa lähimmäistemme kanssa ja elämämme seurakunnassa rikkaampaa. Mammonaa hän ei tarjoa mutta suhteen joka hallitsee koko elämäämme.

Jeesus, joka on esikuvamme ja jonka kaltaisiksi meidän tulisi pyrkiä, ei kantanut taakkoja mukanaan vaan hän antoi kaikki kokemansa iskut anteeksi ja oli sydämeltään puhdas. Puhtaalla sydämellä hän rukoili ihmisten puolesta ja samaa puhtautta ja esirukoilijan osaa hän tarjoaa meille.

Jeesus onnistui muuttamaan ihmisiä ja Pyhässä Hengessä hän antaaa meille saman mahdollisuuden.

Kun saan kokea Jumalan armon, herättää se minussa halun astua ulos veneestä ja vaikka hapuilen ja katseeni saattaa harhailla, Jeesus ottaa minut vastaan. Pietari alkoi vajota mutta hän oppi samalla jotain ja myöhemmin hän muutti maailmaa ja ihmisiä, miksi me emme voisi?