Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Tag Archives: Pyhä Henki


by 1 kommentti

Seurakunnan alennustila

Image

Käsitys Jumalan valtakunnasta ja sen läsnäolosta ei voisi olla vääristyneempi kuin se tänä päivänä on. Seurakunnan olemus on enemmän palvelulaitos kuin hoitava yhteisö, jossa Pyhän Hengen lahjat saavat toimia ja ihmiset yhdessä rukoilisivat ja kiitoksella ylistäisivät Jumalaa. Vain pieni uskollisten joukko jaksaa kokoontua Sunnuntaisin yhteen nykymuotoisessa kirkossa. Sama on tapahtumassa muissakin kirkkokunnissa. Vain sielä missä paikallisseurakunta  yhdessä tuumin toimii Pyhän Hengen ohjauksessa ja Raamattu on keskeisellä paikalla, tapahtuu kasvua. Tarvitaan seurakuntakarismaattisuutta.

Ihmiset ovat vieraantuneet seurakunnasta koska he eivät koe tarvitsevansa sitä. Me uskovat osaamme luetella tusinan hyviä syitä olla mukana seurakunnan toiminnassa mutta miksi ne syyt eivät avaudu tavalliselle ihmiselle? Vai pitäisikö kysyä miksi meistä kukaan ei ole kertomassa niitä syitä kadunmiehelle?

Mietintäänpä mikä mättää. Seuraavista asioista voipi olla ihan vapaasti eri mieltä.

Emme enää toissamme ja koko sydämmellä etsi Jumalan kasvoja ja jää hänen eteen kuuntelemaan Hänen tahtoaa kaikessa mitä teemme. Emme sido ratkaisujamme Hänen sanaansa. Emme ole lujia uskossamme vaan vetoamme heikkoon ihmisen luontoomme. Hebrealaiskirje kuitenkin puhuu aivan muuta 11. luku alkaa Uskon määreellä.  Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy

Jumalan etsimisen yhteydessä etsimme samalla kutsumustamme.  6. jae jatkaa: Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät. Ihmisen heikkous kääntyy Pyhän Hengen voimassa uskoksi ja sen avulla tämä kaikki on mahdollista. Luku jatkuu esimerkillä Nooasta joka alkoi pykätä valtavaa paattia kuivalle maalle. Hän noudatti kutsumustaan kärsivällisesti ja pysyi Jumalan kasvojen edessä vaikka kaikki muut luopuivat.

Toinen kysymys on: Oletko sitoutunut paikallisen seurakunnan yhteyteen, Oletko juurruttanut itsesi Herran huoneeseen joka on paikallisseurakunta, paikallisten Pyhien yhteisö. Jeesus on tuon seurakunnan rakentaja ja hän tarvitsee meitä työtovereikseen rakentamaan tuota seurakuntaa. 1.kor 12:18 laittaa asian aivan uuteen valoon, Jeesus rakentaessaan seurakuntaa asettaa sinut ja minut haluamalleen paikalle, sellaiselle joka parhaiten palvelee Seurakuntaa. Hän ei kysy sitä meiltä! Voit ajatella ettet kelpaa tai sinusta ei ole siihen mutta Herran temppelin kulmakivikin tuli kivestä jonka muut rakentajat olivat hylänneet. Miksi siis et sinäkin siis kelpaisi.

Vaikein kysymys meille on, olemmeko sitoutuneet Jeesukseen. Raamatun vaikeimpia kohtia on nuoren Jeesuksesta intohimoisesti innostuneen miehen kohtalo. Jeesus näki hänen innostuksensa läpi sydämeen ja paljasti muutamalla lauseella sen mikä meitä kaikkia mietityttää. Mitä sitten jos seuraan Jeesusta, mistä joudun luopumaan ja mihin hän vie meidät. Luuk.9:57-62 Olemmeko kiinni taloudellisessa turvallisuuden tunteessa vai jossain synnissä josta emme halua luopua. Syyt ovat moninaiset. Jeesus näkee noiden syiden läpi. Luotammeko Pyhän Hengen voimaan ja uskallamme irtautua sidoksistamme luottaen ne Jeesuksen hoitoon.

Kaiken kaikkiaan paikallisseurakunta pelastaa, se on osa Kristuksen ruumista jonka Pyhä Henki yhdistää maailman laajuiseen seurakuntaan. Karismat, armolahjat ovat paikallisen seurakunnan palvelutyökaluja joita vastaanottamaan meitä kutsutaan. Se ei ole menestysteologiaa vaan Jumalan lahjaa omille perillisilleen matkalla kohti pelastusta!


by 2 kommenttia

Kirkko vai seurakunta, jäsen vai opetuslapsi

kotkat

Otsikon asiat voivat olla vastakkaisia, mutta niiden välillä voi olla myös yhtäsuuruusmerkki. Ehkä kuitenkin likiarvon merkki voisi olla parhaimmillaan lähellä totuutta.

Kirkon sisällä eletään mielestäni kolme selkeää ryhmää, toki variaatioitakin seuraavista esiintyy.

Ensimmäisessä ryhmässä ovat Raamatun sanaa myytisenä ja vertauskuvallisena pitävät ihmiset. Raamattu on kirja on tuonut mailmaan sanoman rakkaudesta, joka levittää ympärilleen hyvää. Humaanius ja humanismi ammentavat tästä itselleen polttoainetta. Kirkon toimintakulttuurin pitäisi tämän ajattelun kautta panostaa ihmisten autamiseen.  Tähän kuvaan ei sovi persoonallinen pahuus sen enempää kuin Jumalan viimeinen tuomio. Helvetti eletään ja koetaan jo tässä ajassa. Mahdollisesti myös taivas. Jumala on niin salattu ettei häntä voi ymmärtää. Ehkä häntä ei ole. On elettävä nyt!

Toinen ryhmä joka voi hyvin ja elää keskuudessamme on perinteitä ja luterilaisuutta vaaliva konservatiivinen liike, joka hakee oikeutta pitäytyä tiukasti raamatun ohjeissa. Tämä liike elää myös tiukasti perinteissä kiinni. Voisi kuvitella että Luterilainen oppi säilyy juuri näiden ihmisten keskuudessa. Tämän liikeen sisällä on silti sekä naispappeuden hyväksyjiä että vastustajia. Moni, joka hyväksyy naispappeuden tekee sen siksi että laki niin sanoo. Osa taas näkee että maailman aika on erilainen kuin Paavalin aikana ja siksi on perusteltua elää kohti todellista tasa-arvoa tässä asiassa.  Äärimillään tämä opin puolustaminen on aiheutanut kiistoja ehtoollispöydässä.

Kolmas selkeä ryhmä on luonteeltaan hajanaisempi ja sen sisällä on sekä liberaaleja ja konservatiivisa piirteitä. Sen piiriin kuuluu väkeä kaikista kristillistä suunnista Suomessa. Ryhmänä siitä on tulossa suurin. Olen huomannut että opilliset kiistat eivät ole heille ongelma vaikka ryhmä on selkeästi raamattu-uskollinen, Selkein ero tulee muihin Pyhän Hengen toiminnan korostamisessa. Liberaalius on lähinnä sitä, että vanhoista kaavoista halutaan eroon ja tilalle tuodaan vapaampi muoto palvella Jumalaa. Ehtoollinen on heille todellinen Kristittyjen yhteysateria! Ylistys ja rukous opetuksen kanssa muodostaa toiminnan ytimen.  Kaksi viimeistä ryhmää molemmat opetavat Pyhän Hengen vaikutuksista mutta ero syntyy siitä että tämä viimeksi mainittu jalkautuu selkeämmin ihmisten keskuuteen ja uskaltaa heittäytyä Pyhän Hengen toiminnan varaan. Missiona on tavoittaa ihmisiä lähellä ja kaukana.  Osa korostaa voimakkaasti parantamisen armolahjoja osa taas muita armolahjoja. Tämä liike on osa maailmanlaajuista Pyhän Hengen uudistuliikettä ja herätystä joka on levittänyt kristinuskoa uusille alueille Aasiassa ja Etelä-Amerikassa.

Tässä siis se miten itse näen Suomen kirkon tänään. Analyysi on pinnallinen mutta ehkä siinä jokin totuuden siemen on mukana.

Mielestäni suurimmaksi ongelmaksi muodostuu se, että nämä ryhmät eivät löydä toisiaan. Jakolinjoja synnyttää parisuhdelaki, naispappeus, karismaattisuus ja ties mitkä syyt.  Monista asioista on tehty myös pelastuskysymyksiä. Nämä pelastuskysymykset ovat siksi ongelmallisia että meillä itsellämme ei ole valtaa tuomita. Voimme vain kertoa mikä on synnin palkka. Jos sitten hyväksytään ajatus siitä, että on olemassa kadotus ja sen vastakohtana iankaikkinen elämä on pakko lähteä lavealta  tieltä takaisin kapealle tielle tunnustamalla että on olemassa myös paholainen. Pian myös Raamatun opetus henkivalloista ja Pyhästä Hengestä on otettava tosissaan. Kuvio toimii valitettavasti myös toiseen suuntaan.

Tämän asetelman takia ensimmäinen ryhmä etääntyy yhä kauemmas Raamatun totuudesta ja samalla Jumalasta. Siihen maailman kuvaan ei sovi täydellinen kaikkivaltias Jumala ja yliluonnollisen olemassa olo. On kysyttävä puhutaanko enää kristinuskosta, joka uskoo kolmiyhteiseen Jumalaan.

Kahta ensimmäistä ryhmää yhdistää sitoutuminen uskonnollisiiin perinteisiin ja kaavoihin, . Erotus on siinä että ensimmäiselle ryhmälle uskonnollisuus on hyve, toiselle suoja joka kiinnittä johonkin suurempaan ja syvempään eli Jumalaan.  Ensimmäiselle ryhmälle uskonnollisuus on kulttuurillinen arvo joka palvelee Humanismia ja on sillä tavoin rakkaudenväline.

Toista ja kolmatta ryhmää yhdistää  vankka usko ihmisen yläpuolella olevaan persoonalliseen Jumalaan ja  Jeesukseen, joka on tosi ihminen ja tosi Jumala, Raamattu ei ole heille kokoelma myytisiä tarinoita paimentolaisheimon jumalasta Ja Jeesuksesta joka viisudessaan sai aikaan uskonnon.  Suomen siioni on noiden kahden ryhmän varassa.

Ensimmäinen ryhmä on voimiltaan ja kooltaan kaikkein pienin mutta sen takana on kirkkopoliittista voimaa ja ammattiteologia ja siksi se kykenee pitämään kokoaan suurempaa ääntä julkisen sanan avustamana. Suomalaista keskustelua vääristääkin konservatiivisen lehdistön puute sillä liberaalien ja vihreiden aatteiden puristuksessa ei ole kovin muodikasta kirjoittaa konservatiivisten arvojen puolesta. Olisi hyvä jos tähän suhteeseen löytyisi jonkinlainen tasapaino. Molempia tarvitaan.

Neljäs ryhmä maassamme on ihmiset jotka ovat vieraantuneet Jumalasta ja Seurakunnista. On mielenkiintoista että tätä osaa kutsutaan kansankirkoksi. Toki se on sallittua, mutta on omituista, että sen osan tukeen vedotaan useissa hengellisissä väittelyissä. Tämän osan kuvitelut ja todelliset tarpeet sanelevat Kirkon suunnan vaikka heitä ei juuri kiinnosta Kirkon sanoma. Näin syntyy Ihmisen evankeliumi.

Mutta mutta…Ensimmäinen ryhmä pyrkii silti säilyttämään kaikkien ihmisten yhteyden kirkkoon ja kasteeseen. Se yhä tahtoo, että nuoret kävisivät rippikoulun. Nämä eivät ole vähäarvosia asioita, sillä näiden kautta myös Sanalla on yhä mahdollisuus.

Ykseyden etsiminen lähtee toisten arvon tunnustamisesta ja tuomiovallan jättämisestä Jumalalle. Ykseyden etsiminen on Jumalan sanaan ja Pyhän Hengen työhön luottamista. Näin uskova on aina Jumalan valvovien silmien edessä. Kristittyjen ykseys on paljon enemmän kuin vain Luterilaisen kirkon ykseys. Ykseyden pystyy lujittamaan vain Pyhä Henki, joka ei jäsenkirjoja kysele.  Siksi on varmaa että Jumala tekee työtään Suomessa. Mutta Jumalan aikataulu ei ole meidän määrättävissä.

Ykseyttä tarvitaan, jotta voimme työskennellä omassa seurakunnassamme oman paikkakuntamme hyväksi Jeesuksen opetuslapsena. Siksi on tarpeellista että tunnustamme sen hyvän mitä kukin ihminen tuo tullessaan olipa hänen katsantokantansa mikä hyvänsä ja siksi jäsenyys on tärkeää. Rukous murtaa rajoja ja raivaa tietä Pyhälle hengelle toimia. Näin pelkästä jäsenestä voi tulla opetuslapsi.

Pyhän Hengen uudistus tulee näkymään maassamme, sillä se on Jumalan Henki, joka synnyttää uskon todelliseen Jumalaan. Kivi jonka muut rakentajat jättivät maahan osoittautuu kulmakiveksi johon tukeutuen Seurakunnan temppeli, Kristuksen ruumis jatkaa rakentumista. Kotkat ovat nouseet siivilleen


by 8 kommenttia

Kotkat

kotkatTämä teksti voi loukata jokaista lukijaa, mutta joskus on vain sanottava asia niinkuin sen itse näkee.

Seurakunta, jolla tarkoitan tässä koko Suomea on lähdössä uudistuksissaan kahteen suuntaa. Uudistusten syy on kirkkojen tyhjentyminen ja mahdollisesti myös verotulojen katoaminen. Huolena on se, että sekin, että lapsia ei tuoda enää Jumalan kasvojen eteen, koska Kirkon sanoma ei enää kosketa. Miksi näin on? Vastaus tuntuu riippuvan siitä kuka kulloinkin vastaa.  Raamatun käännöksillä ja virsikirja uudistuksilla on yritetty paikata tätä asiaa. Sanaa on yritetty saada sujuvammaksi.

Toiset uudistajat selvästi häpeävät Sanaa sellaisena kuin se on Raamattuun kirjoitettu.  He eivät kykene hyväksymään lakia ja tarttumaan sitä kautta armoon. Parannuksen tekoa on liian vaikeaa opettaa Jumalasta vieraantuvalle kansalle. Siksi sanaa tulkitsemalla ja vesittämällä on haluttu nykyaikaistaa kirkon sanomaa paremmin nykyihmiselle sopivaksi. Heille voi olla tärkeää, että messu on hyvin toimitettu ja meno on arvokasta. Mutta Sana ei saa loukata. Tämä kehitys on jatkunut useita vuosikymmeniä. Nuoruudessani metsästimme julistajiien ja laulajien puheista Jeesus sanaa ja pidimme pahaa meteliä, jos sitä ei kuulunut. Nyt Jeesus sanaa kuulee joka paikassa, mutta Hänen opetuksensa on ajettu sensuurin läpi niin, että jäljellä on enää vaaleanpunainen kuultokuva tai Jesse, hyvä jätkä, joka ei ole niin turhan tarkka omasta Sanastaan. Näiden uudistajien fokus on tässä päivässä ja ihmisen hyvinvoinnissa juuri nyt, mikä sekin on tärkeää. Iankaikkisuus tulee sitten jos on tullakseen.

Toinen uudistuslinja opettaa ja puhuu Pyhästä Hengestä, josta Jeesuskin kertoi. Nämä uudistajat ovat palaamassa takaisin alkuseurakunnalle annettuihin opetuksiin. He kertovat ihmisille, että Jumala vastaa rukouksiin ja Hän parantaa edelleen ihmisiä. Jumala on heidän arjessaan mukana koko ajan  ja auttaa ihmistä. He profetoivat toisilleen ja rukoilevat kielillä. Kirkko ja seurakuntarajat eivät ole heidän mielestään tärkeitä. Jumalan lapsille yliluonnollisuus on luonnollista. He näkevät kuinka Jumalan rakkaus toimii konkreettisesti eheyttäen rikkinäisiä ihmisiä. He puhuvat uskoontulosta sekä pelastuksesta, joka koittaa, kun Jeesus tulee takaisin. Heidän lopullinen fokus on Jumalan valtakunnassa, joka on jo nyt lähellä, mutta ei vielä kokonaan täällä.

Keskellä jää joukko, joka pureutuu vanhoihin perinteisiin ja pitää niistä kiinni. Liturgioihin, jotka ovat heille rakkaita ja tärkeitä mutta ulkopuolisille vieraita ja kankeita. Heille usko on tärkeää mutta sen ympärillä on turvamuuri, jonka ulkopuolella on vain harhaoppeja ja villiä menoa. Ja kieltämättä sellaisista ilmiöistä uutisoidaankin tasaisin väliajoin. Tämän joukon fokus on iankaikkisuudessa, mutta tämän ajan halki pitää pärjätä omillaan, Jumalan johdatus on kiinni siitä, että itse osaa tehdä omat elämän ratkaisunsa oikein. Hengellinen elämä on irrallaan maallisesta.

Kuinka vaikeaksi kaikki onkaan mennyt. Ihmiset, jotka ovat vieraantuneet Jumalasta eivät tiedä oikeasti mitään. Heidän on helppo yhtyä julkisen sanan antamaan kuvaan. Kuitenkin todellisuus on erilainen.

Kun itse tajusin, että Jumalan todellisuus on jotain muutakin kuin väkinäistä istumista Jumalanpalveluksissa, jonka sisältö oli kiinni siitä millä tuulella saarnantekijä oli ollut ja mikä oli oma fiilikseni,elämäni muuttui toisenlaiseksi kun luotin kaiken Jeesuksen varaan. On aivan toisenlaista elää, kun tuntee ja tietää, että Pyhä Henki oikeasti toimii ja vaikuttaa minussa ja ympärilläni tapahtuu ihmeitä. Jumalanvaltakunta on mukana arjessani.

Herätys on lähtenyt liikeelle uudistajista huolimatta tai heidän takiaan. Parasta tässä on se, että on aivan sama mihin ryhmään joku kuuluu, sillä Jumala antama tulva murtaa ihmisen omat käsitykset ja rakennelmat.  Vuorilla pienet purot jo solisevat ja kevätsade sulattaa jäätä. Sielä täällä pienet herätyksen lähteet yhtyvät toisiin ja virta kasvaa. Jumalalla on aikataulunsa, mutta yksikään sukupolvi ei jää häneltä väliin. Virta tulee kasvamaan, kun purot saavuttavat toisensa. Kaiken yllä liitelevät Kotkat joiden mukana kiirii evankeliumi Kristuksesta, joka odottaa meitä Isän luona.


by 2 kommenttia

Kristittyjen yhteys on yhteyttä Kristuksessa!

Vähitellen alan päästä jyvälle siitä missä Suomessa mennään ja kaikki ei näytä hyvältä.  Samalla kun terve  kristittyjen yhteys lisääntyy, niin julkisen sanan tarve  kaivella vuoronperään erilaisten uskonyhteisöjen likapyykkiä kasvaa samassa mitassa. Osa pyykistä pitää pestä, osa on jo niin vanhaa, että joutaa pois heitettäväksi mutta toivon hartaasti että pesuvesien mukana ei katoa mitään arvokasta.

Toisaalla maassamme kerätään nimiä tasa-arvoisen avioliittolain puolesta ja pyritään samalla saamaan kirkonisät antamaan asiaan oma siunauksensa. Ehkä he antavatkin myötämielisen suhtautumisen oikeudelle kerätä ja toimia kansalaisliikkeissä ja ajaa ihmisoikeuksia mutta Jumalan oikeuksia heilläkään ei ole. On muistettava että  miehen ja naisen avioliitolla on seurakunnalle aivan oma Jumalallinen merkityksensä, tätä faktaa ei mikään pysty muuttamaan.

Toisella suunnalla taas pyritään säilyttämään vanhaa Luterilaisuutta omaan suojakapseliinsa ja samalla muodostetaan tiukempi linnoitus kirkon sisälle uskonpuolustamisen nimissä. En ole aivan varma tarvitaanko tällaista, mutta ei vara venettä kaada elleivät sitten kaada sitä itse. Se on selvä, että omaatuntoa pitäsi olla oikeus kuunnella varsinkin kun sille kuitenkin voidaan löytää peruste Pyhästä kirjasta. Joudumme kaikki  tekemään tässä kohtaa parannusta ja luottamaan armoon, niinkuin koko elämämme on tuon kallisarvoisen sanan varassa.

Kaiken kuohunnan ja levottomuuden keskellä  Pyhä Henki kuitenkin liikkuu meidän ihmisten keskellä ja kirkastaa Kristusta. On hienoa huomata että sielä missä näin tapahtuu, ilo ja rauha valtaa ihmisen.   Pyhä Henki ei ole kovinkaan kiinnostunut siitä viitekehyksestä mistä häntä pyydetään tulemaan ihmisten luo.  Jumalaa kiinnostaa ennen kaikkea ihmisen asenne.

Sielä missä on mukana väkinäisyyttä, pelkoa tai kiihkoa, ihmiset sulkevat sydämensä ja mielensä ja silloin Pyhä Henki ei voi toimia. Jumala ei siunaa tällaista vaan ihmiset jäävät tuskaan ja ahdistukseen. Jumala ei heitä jätä vaan ihminen itse alkaa vähitellen turtua tällaisen hengellisyyden keskellä.   Jumalalle omistetussa työssä ei ole tilaa ihmisen omille missioille.  Kun mietin tätä keskustelua pahuudesta en voi kuin ihmetellä sitä ajatusta, että ihminen, joka on lähtenyt seuramaan Jeesusta ja tunnustaa hänet Herrakseen voisi olla sielunvihollisen voimien vallassa. Jeesuksen omat sanat vapauttavat tällaisesta ajattellusta, sillä hän sanoo ettei samassa talossa voi olla kahta Herraa!  Maailmamme ja ero Jumalasta altistaa sairaudelle mutta kristittyinä olemme turvassa demoneilta. Sielunvihollinen on tässä kohtaa hyvin taitava valehtelemaan meille muuta. Epävarmuus ja epäusko ovat hänen mieluisimpia aseitaan.

Yksi olenainen tekijä siinä kun kohtaamme Jumalan, on seurakunnan ihmisten keskinäinen yhteys ja kohtaaminen. Sen että ihmiset voivat puhua ja toimia yhdessä Jumalan kanssa. Maistelepa tätä ajatusta vielä, Seurakunnassa ihmiset ja Jumala toimivat yhdessä. Tämä on Jumalan perimmäinen tarkoitus. Seurakunnan yhteinen Jumalanpalvelus ei ole yksityistä hartaudenharjoittamista varten vaan juhla jossa Jumalan henki ja ihmiset palvelevat toisiaan ja riemuitsevat yhteydestä.   Siinä mielessä voisi miettiä vaikkapa Luterilaista messua ja sen nykyistä luonnetta, miten se palvelee tarkoitustaan. Herää kaksi kysymystä. Pitäisikö hartaudelle hiljentymiselle luoda lisää tilaisuuksia että  Messussa riemu voisi purkautua hieman ”runsaammin”  kuin mitä se nykyään tekee ja samalla Jeesuksen seuraamisesta tuli koko päiväisempää. Ja pitäiskö Messua todellakin muuttaa tai rinnalle tuoda messu, jossa ihmiset oikeasti kohtaisivat toisensa eivätkä vaivaantuneina tuijottaisi toistensa niskoja.

Kun olen kierrellyt eripuolella Suomea ja järjestellyt  oman seurakunnan yhteisiä tilaisuuksia, rukous,ylistys ja opetus ovat olleet niitä josta ihmiset ovat saaneet eniten kotiin viemistä. Nämä ovat olleet  myös tekijöitä jotka ovat tuoneet heidät uudestaan paikalle. Se mistä he ovat iloinneet on vapautunut tunnelma ja turvallisuus ja se kun kaikki tuntevat toisensa ja kokevat olevan samaa Jumalan perhettä.

Seurakunta on Myrskyssä mutta kuitenkin turvassa samoin kuin opetuslapset olivat aikoinaan vaikka muuta pelkäsivät. Meidän pitäisi olla huolissan heistä jotka eivät ole veneessä lainkaan!


by 5 kommenttia

Kiitollinen mieli

Pidin eilen toisen kerran Pyhäkoulua Majatalo-kuoromme laulajien muksuille. Sydämeni suli täysin kun kolmevuotias Minttu uskaltautui mukaan ja lauloi toisten kanssa “Lensi maahan enkeli” .

Olen touhunnut Seurakunnan yhteydessä monenmoista viimevuosina. Kaikenlaisia juttuja olen saanut olla laittamassa liikkeelle yhdessä työntekijöiden kanssa ja Jumala on ihmeellisellä tavalla johdattanut ihmisiä yhteen. Pyhä Henki on ollut läsnä joka käänteessä. Pyhän Hengen toiminta on ollut vahvaa mutta samalla hellävaraista. Jumalan Henki on puhutellut ihmisiä ja vetänyt heitä puoleensa. Moni kertoo rauhasta ja lämmöstä,  joka on täyttänyt heidät.  Jumalalla on ollut selkeästi oma aikataulunsa kaikkeen sillä mikään ei tapahtunut väkivalloin tai pakottamalla.

Eilinen pyhäkoulu päättyi siihen, että olimme lasten kanssa piirissä ja kiitimme Taivaan Isää kaikesta mitä meillä on. Vanhemmat olivat jo lopettaneet laulutreenit ja olivat tulleet katsomaan touhujamme. Tilanteessa oli jotain hyvin koskettavaa. Paikkakunnallamme ei ole seurakunnan puolella ollut pyhäkoulua moniin vuosiin, vaikka sen tarve on tiedostettu koko ajan. Nyt se lähti liikkeelle aivan luonnostaan ilman suurempia kipuilija ja aikataulu miettimisiä. En koskaan itse ajatellut että minä olisin se joka lähtee liikkeelle sillä Majatalon Isännyys on ollut jo aikaa vaativaa  (nyt uskallan jo itsestäni tuota nimitystä käyttää).  Mutta kuoroharkkojen aikaan minulla ei ole muutakaan tekemistä ja lasten kanssa olin jo tullut tutuksi talven aikana.

Majatalo-toiminta on koko perheen toimintaa ja sen ympärille on muodostumassa avoin yhteisö johon on helppo tulla mukaan. Laulajat, soittajat ja keittiöväki palvelevat ilolla aina iltoihin saapuvia ihmisiä. Seuraava asia jonka odotan syntyvän on raamattu- ja rukouspiiri. Myös siitä on puhuttu pitkään mutta vielä se ei ole löytänyt oikeaa aikaa, paikkaa ja vetäjää. Toki seurakunnassamme on rukouspiiri mutta se kokoontuu iltapäivällä ja työssäkäyville täysin mahdoton aika.

Kaikkeen tähän liittyy esirukous ja usko siihen että kaikki tulee tapahtumaan koska se on Jumalan tahto. Kaikki toteutuu koska Seurakunnassa on ihmisiä jotka ovat asettuneet Jumalan kasvojen eteen oikealla asenteella.

Yksi tärkeä asia on myös se että kukaan meistä ei ole laskenut katsettaan Kristuksesta. Emme ole lähteneet miettimään kirkkopolitiikkaa tai oppeja tehdessämme tätä työtä yhdessä. Kaikki on jätetty Jumalan varaan. Tämä onkin tärkeää,  että emme lähde sulkemaan mitään tai ketään pois vaan luotamme siihen että Jumala tekee kaikissa ja kaikessa työnsänoten kuvat 007


by 2 kommenttia

Arki ja Jumalan valtakunta

Image

Hengellisen elämän eväät

Uskonto, uskovaisuus, hengellisyys ja usko. Sanoja jotka yhdistetään ihmisiin jotka uskovat Jumalaan.

Uskonto joka sisältää sanana koko paketin kulttuuria, filosofiaa ja tapoja. Uskovaisuus ilmenee uskonnon harjoittamisena riitteinä ja toimintoina jonkin koodiston mukaan. Hengellisyys on ajattelun ja tapojen perustelua jonkin ajatusmallin mukaan ja usko suuntautumista jonkin Ihmisen ulkopuolisen voiman mukaan, joka laittaa kaiken edellä mainitun liikkeelle ja ihmisen toimimaan.

Jeesus ei ollut uskonnollinen.

Luterilaiseen uskoon on liimattu päälle lappu, jossa varoitetaan lankeamasta omavanhurskauteen ja siihen että teot eivät ihmistä pelasta. Näin toimiikin armotalous, siihen eivät tekomme voi vaikuttaa koska Jumala suhteemme ei ole millään tavalla riippuvainen teoistamme. Mutta suhteemme toisiin ihmisiin heijastelee sitä mitä sisällämme on. Jaakobin kirjeen ajatus, ”usko ilman tekoja on kuollut” kertoo uskojan sydämen tilasta, pelkästään uskonnollinen elämäntapa ei realisoidu sellaiseksi elämäntavaksi joka rakastaa sekä Jumalaa että lähimmäistä. Voi olla jopa niin että uskonnollinen ihminen ei kykene edes uskomaan Jeesukseen pelastajanaan vaan takertuu epäuskossaan tapoihin kuin hukkuva oljenkorteen ilman toivoa.

Mitä on hengellinen elämä? Mielestäni nykyisen hengellisen keskustelun vaiketena on ihmisen kyvyttömyys hyväksyä ajatusta, että elämme näkyvänä osana Jumalan näkymätöntä todellisuutta. Maailmamme on luotu tuosta maailmasta käsin eli tarkastelemme maailmaa luotuina, vaikka meillä on myös kyky luoda. Elämme kasvatettavina lapsina, vaikka meillä on kyky kasvattaa myös itse.  Voisi sanoa että olemme kuin akvaariokalat, joiden näköä hämää lasin takaisin heijastama oma vedenalainen maailma, emmekä näe sen takana olevaa todellisuutta.

Jotta näkisimme ja ymmärtäisimme Jumalan todellisuutta, on meidän tutkittava sanaa ja sen opetuksia. Mitä enemmän luemme ja perehdymme siihen, sitä paremmin pystymme käsittämään sitä mitä Jumala tarkoittaa kaikella. Ongelmana on se uskommeko, Olemmeko antaneet Jumalalle tilaisuuden kertoa itsestään.

Uskonnollisuus ei ole tie ymmärrykseen, ei myöskään uskonnon harjoittaminen. Ulkoiset tavat ja riitit saattavat tyydyttää meidän sieluamme ja auttaa keskittymään Sanaan, mutta ymmärrystä ne eivät lisää. Siksi tuntuu kummalliselta että Kirkkomme on täynnä reliikkejä 1500–1600-luvulta, joiden sisältö aukeaa huonosti nykyihmiselle ja nykyihmisen uudet tavat lähestyä Jumalanpalvelusta herättävät pahennusta. Asiat jotka eivät juuri kerro suhteestamme Jumalaan. Toki moni ihminen kokee Luterilaisen messun omakseen edelleen mutta jos se on  ainoa Jumalalle kelpaava tapa viettää seurakunnan juhlaa, on se melkoisen näköalatonta.

Jeesus mallintaa omalla elämällään aivan erilaista hengellistä toimintaa kuin mitä oma uskonnollinen kulttuurimme ilmentää. Nykyinen kulttuurimme mahdollistaa. jopa näkemyksen että Lähetystyö on tarpeetonta ja muutenkin keskustelun suunta on kääntynyt raiteille joka johtaa poispäin evankeliumin ytimestä ja sen julistamisesta pois. Toki Jeesuksenkin oli lähdettävä liikkeelle omasta kulttuuristaan jotta hänen sanomansa olisi ollut ymmärrettävä. Itse asiassa Jeesuksen vertausten nerokkuus ammensi ideansa ympärillä olevien ihmisten elämästä ja mursi ihmisten käsitykset Jumalasta ja Uskosta.

Jeesus kävi temppelissä ja hän tunsi kirjoitukset mutta erityistä Jeesuksen elämässä oli se malli jonka hän tarjoaa meille Jumalanpalvelukseksi. Hän kulki ihmisten keskuudessa opettaen ja parantaen ihmisiä.

Merkille pantavaa on että Jeesus oli ihminen samalla kun hän oli Jumalan poika. Hän tarvitsi Johanneksen Kasteen ja Pyhän Hengen voidakseen toimia ja Isän mallin ja ohjeen miten toimia. Jeesus sanoi useaan otteeseen että minä kuuntelen isää ja teen saman kuin mitä hän tekee. Tämä tarkoittaa sitä, että voimme toimia samalla tavalla.

Meidän taakkanamme on vain se että olemme kasvaneet ja eläneet rikkimenneessä maailmassa ja emme osaa kuunnella Jumalaa ilman apua. Tarvitsemme Pyhän Hengen avaamaan meille ymmärrystä niin Raamatun lukemisessa kuin Jumalan äänen kuulemisessa. Jeesus oli puhdas ja kokonainen Jumalan edessä toisin kuin me. Mutta Pyhän Hengen avulla voimme tulla Opetuslapsiksi ja antaa Jumalan vähitellen muuttaa itseämme kohti Jeesuksen kaltaisuutta ilmentämään Jumalan rakkautta. Myös kykymme kuulla Jumalaa paranee.

Olemme saaneet tehtävän julistaa evankeliumia kaikille kansoille. Evankeliumin ydin on että Jumala on rakkaudessaan pelastanut ihmisen ja haluaa auttaa meitä tämän rikkinäisen maaailman keskellä.

Arjen kristillisyys muodostuu siis siitä että Jeesus tulee elämäämme siten että otamme elämäämme hänen muotonsa. Oma muotomme väistyy.   Sanassa hän opettaa meitä rakastamaan Jumalaa ja toisia ihmisiä.  Tähän kaikkeen hän lähetti avuksi Pyhän Hengen ja Raamatun.

Keskeistä kaikessa on, että Jumala on mukana arjessa koko ajan. Emme ole riippuvaisia uskonnollisista menoista vaan olemme kiinni Jumalan näkymättömässä todellisuudessa ja ymmärrämme, että se vaikuttaa meihin ja me siihen.

Usein kuulee sanottavan että Jumala ei tarvitse meidän rukouksiamme tai tekojamme. Armo on ja pysyy, mutta se, että pelastaisin vain itseni, on ainakin minulle kestämätön ajatus. Armon kokemus synnyttää minussa elämää, joka suuntautuu kohti toisia ihmisiä. Uusi elämä, jonka Jumalan herätti, virtaa minusta läpi kohti toisia ihmisiä. Jumala tahtoo enemmän kuin vain armahtaa meitä. Armo-sanassa on hyvin vahva positiivinen varaus. Se ei ole vain hengissä selviämistä.

Mutta vaikuttaako meidän toimintamme Jumalan näkymättömässä todellisuudessa? Vaikuttaa jos on Raamattuun uskominen. Vanhatestamentti on täynnä esimerkkejä rukoilijoista, jotka ovat oman osansa tehtyään saaneet todistaa kuinka Jumala tekee oman osuutensa. Rukouksemme ja toimintamme on osa sitä kamppailua, jota meidän hyväksemme tapahtuu henkivalloissa, näkymättömässä maailmassa. Mooses käytti sauvaansa aina kuin Jumala käski ja kun Mooses totteli, Jumala toimi.  Se osoittaa miten Jumala ei väkisin puutu elämäämme. Voimme sitoa rukouksen avulla pahan valtaa, jotta Jumala saa valtuudet toimia.

Eli olemme osa paljon suuremmasta todellisuudesta kuin voimme käsittää. Esirukous, kilvoittelu ja parannus harjaannuttaa meitä kuulemaan Jumalan ääntä ja toteuttamaan hänen tahtoaan. Jeesukselle puhtaana ihmisenä Jumalan ääni oli selkeä ja särötön. Meidän rikottu ja syntinen elämämme on säröjä täynnä ja siksi kuulomme ja ymmärtämyksemme on vajavaista. Mutta kun henkemme on Pyhän Hengen ohjauksessa ja olemme pukeneet yllemme Kristuksen kuin sota-asun, voimme mekin kuulla Jumalan äänen ja toimia kuten Jeesus toimi.