Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Author Archives: Tapio Laakso


by 4 kommenttia

Mies ja usko

Monesti kun herään, mielessäni on kirkas ajatus, ratkaisu tai idea johonkin ongelmaan. Eilisen päivän pohdin New Wine-kesäjuhlassa kokemiani asioita ja kysymyksiä, jotka ovat heränneet kuulemani perusteella. Olen elämäni aikana kuullut paljon opetusta Jeesuksesta ja suhteesta Jeesukseen. Milloin Jeesus on sydämellä ja milloin missäkin. Aina Jeesus on kuitenkin jäänyt etäiseksi, Hommassa on ollut ns. opettajatermillä sanottuna ulkoaopitun maku. On selvää, että jos Kristinuskon keskeisin asia on  jotenkin ulkoinen ihmisestä,  voi tuloksena voi olla vain uskonnollisuutta ja ulkoa opittuja tapoja. Mutta Himoksella tapahtui jotain sellaista, joka avasi hieman ymmärrystäni ja ehkä sydäntänikin.

Mitä sitten tapahtui? Ensinnäkin ensimmäisestä tilanteesta lähtien jouduin Pyhän Hengen puhutteluun. Hän kysyi minulta että miksi en tee mitään niille esteille jotka tiesin olevan minun ja Jeesuksen välissä. Miksi et tuo niitä Jumalan kasvojen eteen ja anna pois. Meille miehille tällainen jääräpäisyys on aika luonteenomaista. Emme tahdo menettää kasvojamme edes Jumalan edessä puhumattakaan perheen tai läsnäolevan seurakunnan edessä. Kuitenkin löysin itseni Rukouspalvelijan luota itkemässä syntejäni ja pyytämässä suuntaa itselleni, Sillä puhujan suulla siihen tuli suora kehoitus. Huomasin antavani Jumalalle aika vapaat kädet itseni suhteen.

(New wine tilanteissa on aina mahdollisuus rukouspalveluun, jossa toinen Ihminen, rukouspalvelija, asettaa itsensä Jumalan käytettäväksi ja palvelee näin ihmistä joka tahtoo tuoda asioitaan Jumalalle)

Yksi pohdintani liittyi Pyhän Hengen aiheuttamiin tuntemuksiin. Palaan tähän asiaan tarkemmin joskus, mutta se mikä tänä aamuna nousi mieleen oli miehenä oleminen ja usko.

Lähipiirissäni on paljon miehiä jotka suhtautuvat Jumalaan kuin uskontoon. Eli Usko on heille sama kuin uskonto. Tämän ikkunan läpi he katsovat kaikkea Jumala suhteeseen liittyviä ilmiöitä. Voisin kuvitella millaisia reaktioita nousisi useissa kavereissani jos veisin heidät suoraan ylistystilanteeseen johonkin kokoukseen. Tätä miettiessäni tajuan myös yhden ongelman itsessäni. En uskalla olla Jumalan edessä ajattelamatta toisten reaktioita. vVeläkin mietin missä käteni ovat ja mitä muut ajattelevat. Ehkä seuraavan kerran osaan olla ylistäessäni kahden Jumalan kanssa 🙂

Mutta asiaan. Useat tuntemani miehet ovat joutuneet kokemaan lapsuuden kodeissaan yhteiskunnallisen murroksen ja uskonnollisen ajattelun yhteentörmäyksen. Maailman muuttuminen on nostanut esiin lakihenkisen ja ankaran Jumalan, jota ei ehkä näkynyt niin selkeästi 40- 60-luvun Suomessa. Sodan traumat löivät läpi miehistä, jotka olivat syntyneen tai varttuneet Sodan aikana. Monen 60-, 70- ja 80-luvun Isän oli ollut pakko sopeutua oman isänsä sodanaiheuttamiin traumoihin puhumattakaan heidän äideistään jotka kasvattivat lapsensa yksin sodan varjossa.

Moni mies on kääntänyt selkänsä uskonnollisille yhteisölle uskonnollisen väkivallan takia, jota heidän yhteisönsä ymmärtämättömyydessään on harjoittanut. Uusi aika tuli Suomeen liian nopeasti rikkoen vanhoja arvoja.

Miten tämä sitten liittyy mihinkään? Itku, joka oli läsnä viimeviikolla joka käänteessä, tuon ensimmäisen rukouspalvelun jälkeen, liittyi Pyhän Hengen läsnäoloon ja siihen että aina kun ajattelin Jeesusta itkin. Mielikuvat ovat tärkeitä ja entiseen verrattuna mielikuviini nousi ensimmäisen kerran mies, ihminen joka kärsi. Ei mikään Mel Gibson Jeesus, vaan todellinen mies. Mies Getsemanessa yksin rukoilemassa tietoisena omasta kohtalostaan. Hänellä olisi ollut mahdollisuus lähteä pois tai kuten hän sitä pyysi:-Ota tämä taakka pois. Mutta hän ei lähtenyt. Toisaalla näen nukkuvat opetuslapset, kaverit joiden kanssa oli matkattu pitkä taival yhdessä.

Meille miehille toveruus on tärkeää Monella on muistissa ne lapsuuden kaveri haaveet ja ystävyysuhteet jotka ovat jättäneet meihin leimamme. Itse olin lapsena vailla kaveria jonka kanssa jakaa kokemia pelkoja ja riemuja. Tuon ystävän kaipuu on lyönyt leimansa minuun ja se on ohjannut elämääni tähän päivään saakka niin hyvässä kuin pahassa.Moni joutui kärsimään kodin ja kaveripiirin muodostamasta ristiriidasta. Tiukat rajat ja uskonnollisten yhteisöjen lakihenkinen raamattuopetus aiheutti paljon siltojen polttamisia joka jatkuu yhä!

Se Jeesus jonka kohtasin Himoksella, Itse asiassa Himosvuoren päällä lenkkipolulla kun pusersin juosten viimeisiä metrejä ennen huippua oli mies, joka ei kysellyt turhia tai moralisoinut vanhoja tekemisiäni. Edessäni oli mies joka rukoili yksin ja peloissaan niinkuin minäkin mutta hän ei väistänyt sitä mikä edessä oli.

Kyyneleet silmissä on vaikea juosta maastossa, mutta niille ei mahtanut mitään. Miehinen itku on yhä vaikea asia monelle mutta tällä reissulla löysin itseni märisemässä vähän väliä ja joka kerta siihen liittyi mielikuva Jeesuksesta. Aloin vähitellen tajua mitä Jumala tahtoi kertoa.

Uskossa ei ole kyse uskonnosta vaan Jeesuksen ja Jumalan valtakunnan läsnäolosta. Kyse ei ole uskonnollista laeista ja säännöistä. Nuo säännöt ovat luotu suojelemaan ettei ihminen tyhmyyksissään pilkkaisi Jumalaa ja Pyhää Henkeä, Jeesusta me olemme pilkanneet aina hänen ihmiseksi tulemisen takia.

Kuva

Vuokatin lenkkipoluilta mukaan tarttunut mielenmaisema.

Kun uskaltaudumme kyselemään ja kohtaamaan Elävän Jumalan, emme kohtaa sääntökokelmaa vaan Jumalan, joka ei vaadi meiltä mitään vaan hän tahtoo olla meidän kanssamme. Hän ei tosin ole se ”mun oma jumalani” jonka saatamme rakennella itsellemme kun pakenemme suomalaiseen metsään vaan hän paljon enemmän. Metsä kyllä humisee ja on kaunis mutta Elävä Jumala puhuu, rakastaa ja johdattaa. Parasta kaikessa on että metsä on sen jälkeen vielä kauniimpi ja vielä humisevampi. Kaverina rinnalla Juoksee mies, Jeesus jota ei haittaa jos vaikka vähän itkeekin välillä.


by 2 kommenttia

New Wine kesätapahtuma ohi ja arki edessä.

Mitä jäi käteen? Ei mitään! Käteni ovat täysin tyhjät. Ne ovat valmiit tekemään sen mitä Jumala eteeni tuo!

Mistä on oikein kyse? Eikö noin monen päivän opetuksista ja istumisista pitäisi jäädä hurjasti tarjottavaa ja jaettavaa?

Jaettavaa on kyllä, sitä on kokonaisen valtakunnallisen verran. Mutta se miten ja koska mitäkin jakaa ei ole enää minun käsissäni. Olen antanut käteni, sydämeni ja mieleni Jeesuksen käyttöön. Käteeni lasketaan Jumalan valtakunnan aarteita jaettavaksi.

Se merkitsee myös sitä että myös arkeni on hänen käytössään. Vaikka kesäjuhla loppui, juhlat eivät ole silti ohi ja seikkailu on vasta aluillaan. Himokselta lähti toistatuhatta seikkailijaa ympäri Suomen valmiina kuuntelemaan mitä Jumala tahtoo heidän tekevän.

Luvassa on paljon noloja tilanteita ja sydämen tykytyksiä mutta myös pilkahduksia Jumalan valtakunnasta.

Yksi tärkeimmistä asioista jonka ymmärsin ja opin tällä matkalla on se, että meidän on viivyttävä Jumalan kasvojen edessä, hänen läsnäolossaan. Olen aikaisemminkin kirjoittanut siitä miten Jumala tahtoo ihmisen lähelleen. Mutta ymmärrykseni siitä on ollut ehkä ohut tai vajavainen, en tiedä. Ehkä se, että suhteeni Jeesukseen on tullut läheisemmäksi vaikuttaa asiaan.

Merkittävää on se että ymmärtää sen, että Jeesus oli todellakin ihminen, Hän tyhjensi itsestään kaiken Jumaluuden, jolloin hänkin oli täysin Pyhän Hengen varassa toimiessaan.

Johanneksen evankeliumissa 14 luvussa sanotaan seuraavaa:

10. Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen.
11. Uskokaa minua, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa; mutta jos ette, niin uskokaa itse tekojen tähden.
12. Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö,
13. ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa.
14. Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen.
15. Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni.
16. Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti,
17. totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva.
18. En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne.

Omalla kohdallani se merkitsee sitä, että minusta väistyy kaikki se vanha, jotta Jumala voisi täyttää minut uudelleen ja uudistaa minut. Vain näin voin kuulla hänen äänensä. Ehkä se kuuleminen on vajavaista, mutta se riski minun on otettava. Suurinta kaikessa on, että Jumala on isä, Abba. Siksi en pelkää häntä. Hän tahtoo osoittaa rakkauttaan kauttani, ei heittää kiviä. Jumala ei lähetä vihapostia.

New Wine on opetanut minulle mitä merkitsee ylistäminen. Se ei ole musalla fiilistelyä vaan Jumalan läsnäoloon tulemista ja olemista. Se nostaa mieleni ja sydämeni Jumalan luo.Ylistäessäni saan osoittaa kunnioitusta ja kiitosta hänelle. Se vahvistaa uskoani. Voisin verrata ylistämistä hissiin joka vie minut ylös, sinne minne tahdon. Ja koska olen psykofyysinen kokonaisuus tahdon ylistää koko kehollani ja mielelläni. Ja tarvitseeko siihen musiikkia, en ole varma mutta itse voin ylistää koska vain ja missä vain. Vaikkapa kuunnellen musiikkia ja mukana laulaen tiskikonetta täyttäessäni tai juostessa kauniissa maisemassa. Tärkeintä on se että keskityn vain Jeesukseen.

Voi, mikä riemu,
kun jälleen yhdessä vietämme juhlaa
soi kiitos korkeuksiin.
Voi, mikä riemu,
kun itse Jumala toivoaan tuhlaa
taas meihin toivottomiin.
Voi, mikä riemu,
kun synnit anteeksi annettiin.
-P.Simojoki-


by Jätä kommentti

Jeesus Kristus elävän Jumalan poika, uskontunnustuksia

Jeesus elää ja minä seuraan häntä ja teen mitä hän tekee. 

Vaikeinta on astua ulos omalta turvallisuusvyöhykkeeltäni, pienestä paatista jossa seilaan.

Omat voimani olen jo käyttänyt ja nyt Pyhä Henki saa täyttää minut.

Tarjoan tyhjät käteni sekä jalkani, jotka olivat suuntaa vailla.

Tekoja minulla ei ole tarjota ainoastaan kuuliaisuuteni sinulle, Herra!

Jeesus kulje edelläni ja vie minut minne tahdot!

New wine 2013 on ollut minulle uudistumisen paikka. Suhde Jeesukseen on muuttunut läheisemmäksi. Ilmaisu ”Kristus minussa” on saanut todellisen merkityksen. Hän on kanssani koko ajan.

Tänään olen saanut kuulla rohkaisun sanoja joka käänteessä. Ihmeellisellä tavalla Jumala muiden ihmisten suulla on nostanut esiin niitä asioita joita olen pohtinut ja rukoillut päivien aikana. Jumala välittää minusta ja tahtoo myös kertoa sen.

Illan rukouspalvelussa, rukoillessani silmät kiinni näin edessäni omat käteni ja niiden edessä toiset kädet jotka olivat täynnä Jumalan rikkauksia, ne suljettiin omiini!

En vielä tiedä mitä kaikkea sain, mutta eiköhän se aikanaan selviä. Juuri nyt päällimmäisenä on rauha ja riemu. Huomenna on vielä yksi tilaisuus ja tapahtuman päätös.

Sen jälkeen on edessä arki ja arjen haasteet. Mutta vielä ei ole aika pohtia sitä vaan matka on tehtävä ensin loppuun. Mutta nyt jo voi sanoa että Jeesus tarvitsee meitä, jotta Jumalan valtakunta voi murtautua esiin. Jeesus rakastaa ja tarvitsee minua!


by Jätä kommentti

Kohtaamisia, New Wine ja kolmas päivä

Skippasin aamulenkin ja revin irti kaiken riemun mökin mukavuuksista.  Menin aamusaunaan. Saunan nurkassa möllötti hetivalmis kiuas, joka oli valmis kunhan avaan luukun, joka oli kiukaan päällä. Mielenkiintoinen kokemus vääntäytyä suoraan sängystä lauteille. En ole täysin varma oliko se mukavaa vai pelkästään kivaa.

No lenkin vuoro oli sitten päivällisen aikoihin ja lenkkikaveriksi löytyi Ilkka ja Emma. Juokseminen on minulle jotenkin yksityistä hommaa, mutta nyt seuralle oli tilausta. En kaivannut pelkästään juttuseuraa vaan jonkun toisen läsnäoloa. Ylämäkijuoksu tuntui kaverin kanssa helpommalta kun oli joku kärsi vieressä. Emma-koira varmaan ihmetteli hikisiä ukkoja, jotka yrittivät läähätykseltään puhua kuin ei mitään mäkeä olisikaan 😀

Päivän mittaan olen saanut tavata niin vanhoja kuin uusiakin ystäviä. Osa on ollut tähän asti vain kuvia ja sanoja internetin ihmeellisessä maailmassa. On ollut hienoa todeta, että jokainen nettituttu on ollut juuri sellainen kuin olen heidät hengessäni kuvitellut. Liekö meillä sama hengellinen dna. Mielenkiintoisin tapaaminen tapahtui kuuntelevan rukouksen hetkessä, kun mies, joka ei omien sanojensa kautta ollut mikään ”profeetta-tyyppi” kertoi minulle tiedonsanoina juuri ne asiat joita olin pohtinut ja vieläpä juuri niillä sanoilla joilla olin niitä Jumalalle vienyt. Samassa tilanteessa sain kuulla vielä muitakin itselleni tärkeitä asioita vahvistuksena.

Mutta tärkein kohtaamiseni oli tänään Jeesuksen kanssa. En ole ajankohdasta täysin varma mutta istuin rukouspalvelun jälkeen penkissä yksin ja tunsin kuinka joku istuutui vierelleni ja kosketti käsivarttani mutta katsoessani sivulle tuoli oli tyhjä. Hieman hölmönä totesin tyhjälle  tuolille  -Terve Jeesus.

Olen aina ollut hieman ulkona kun on puhuttu Jeesuksen läsnäolosta tai kohtaamisesta. En usko että olen ainoa joka näin tuntee. Mutta nyt jotain oli muuttunut. En pysty itkemättä ajattelemaan Jeesuksen kärsimystä, on kuin läheistäni lyötäisiin. Getsemanen yö pelottaa, kuinka Jeesus itkee ja tahtoo että Jumala ottaisi taakan häneltä pois mutta kuuliaisuus pitää hänet aloillaan. Jeesus ei ole enää vain taivaassa isän luona vaan myös vierelläni. Hoosiannaa laulaessani heilutan kättäni ystävälle jonka näen silmissäni aasin selässä.

Täällä on kerta toisensa jälkeen palattu ajatukseen Jumalan läsnäolossa olemisesta ja ylistyksen merkitys on avautunut minulle aivan uudella tavalla. Vaikka raamattuopetus on tärkeää, on Jumalalle meidän läsnäolomme tärkeämpää. Vain siten hän voi käyttää meitä ja palvella meitä.

Illalla Mark Alridge kertoi miten Jeesus  parantaessaan ja toimiessaan katsoi mitä Isä teki. Hän kuvasi miten opetuslapset Pyhässä Hengessä toimivat samoin kuin Jeesus mutta nyt he katsoivat mitä Poika, Jeesus teki. On aivan olennaisen tärkeää että viivymme Jumalan läsnäolossa jotta voimme palvella seurakuntaa.

Hämmästyttävintä on että Jumala tahtoo olla kanssamme vaikka meillä itsellämme ei ole mitään viemistä hänelle. Tekomme ja yrityksemme ovat hänen silmissä tyhjiä ja arvottomia, vain meillä itsellämme on merkitystä.


by 1 kommentti

Jeesuksen läsnäolossa

Päivä on ollut täynnä ylistystä, opetusta ja rukousta. Oma päiväni alkoi aamulenkillä Himoksen huipulle. Juokseminen on minulle addikti. Tuntuu että kehoni ja mieleni turtuvat ellen pääse juoksemaan. Täällä bonuksena hikoilusta ja maitohappojen sietämisestä on Himoksen upeat näkymät yli aamuauringossa kylpevän Himoslaakson ja kumpuilevan Keski-Suomalaisen maiseman. Jumalan luomakunta on kaunis.

Eilisestä penseys oli muuttunut uteliaisuudeksi. Ihminen tahtoo kaikessa tekemisessään aina uudistua ja mennä eteenpäin. Kehittyä paremmaksi. Mutta voiko uskosta ajatella samalla tavalla. Itse koen vajavaisuutta ja heikkoutta Jumalan edessä. Minä itse tästä tuskin kehityn sen paremmaksi.

Päivän ydinsanoma oli kuitenkin minulle että Jeesuksen kanssa olet enemmän. En parempi kuin toiset enkä hurskaampi kuin toiset.  Voisi sanoa että Jeesuksen kanssa meitä on enemmän ja me olemme yhdessä enemmän. Jeesuksen kanssa on vain voittajia

Aamun opetus lähti liikkeelle apostolien teoista ja Pyhän Hengen vuodattamisesta. Pitkin päivää Itselleni tärkeät, tutut teemat tulivat vastaan kerta toisensa jälkeen ja vahvistivat kaikkea oppimaani ja oivaltamaani. Jumala tuntui laittaneen minut kertauskurssille aivan tarkoituksella. Nyt minulla oli aikaa ylistää ja rukoilla sekä olla Jumalan läsnäolossa. Aamun ja päivän rukouspalvelussa sain purkaa Jumalalle loputkin painolastit ja ilta oli täynnä kiitollisuutta.

Ilta toi myös uuden uskomattoman kokemuksen kun Pyhä Henki täytti Himoksen ison teltan ja lähes tuhatlukuisen seurakunnan, joka polvillaan rukoili sydämet avoimena Herraa. Jeesuksen läsnäolo synnytti laulun, jossa oli moniääninen ja harmoninen sävel ja kaikki lauloivat omaa rukoustaan, osa kielillä, osa suomeksi. Laulu lähti liikkeelle pienistä puroista, joista vähitellen syntyi kaunis vuolas joki. En ole eläissäni kuullut mitään niin kaunista. Tiedä millainen pauhu siitä olisi syntynyt jos se olisi voinut jatkunut pidempään. Kävin itse vielä rukouspalvelijan luona ja hiljaa mielessäni sain kiittää Jumalaa rauhasta jonka olin saanut sydämeeni. Olen hyväksytty ja rakastettu tällaisena kuin olen ja Jeesus on kanssani aina. Hän uskoo minuun vaikka itse väsyisinkin.


by Jätä kommentti

Sinä ja Minä, avain muutokseen. New wine alkoi!

Ensimäinen päivä Himoksella on kääntymässä päätökseen. omat ja siskon muksut vetävät volttia mökissä ja sauna odottaa. Aikaisempien vuosien opettamana tulo paikan päälle oli hieman helpompi. Paikat olivat tuttuja. Mökki löytyi helposti ja sapuskat oli tehty valmiiksi, joten olo oli sen puolesta stressitön. Mutta sisuskaluissa velloi jonkinlainen penseys ja vastustus koko hommaa kohtaan. Väsytti ja minua jopa hieman epäilytti koko homman mielekkyys. Ajomatkan aikana kelailin mitä kaikkea muuta voisin tehdä viikon aikana.  Olo oli omituinen sillä vielä joku kuukausi sitten puhkuin intoa varatessani majoitusta. Mutta täällä oltiin ja sillä sipuli.

1. Tilaisuus klo 18

Ylistäminen kuuluu New Winen tilaisuuksien alkuun. Minulle itselleni ylistys on tärkeää, se avaa härmäläisen luontoni viimeisimmänkin sydämen ja mielen sopukan auki Jumalalle.  Se pehmentää sielun känsät ja kovettumat. Ylistäminen tuntuu hyvälle kun sitä saa tehdä isolla porukalla. Kun sadat ihmisäänet liittyvät yhteen laulaen Jumalalle, syntyy kontakti, jota ei voi muuten saavuttaa. Yhteisymmärrys ja rakkaus Jumalaa kohtaan synnyttää seurakunnan.

Jalkani putosivatkin sitten tukevasti maan pinnalle kun Simo Lintinen ampui alas koko läsnäolevan siionin. Hän pureutui siihen mitä me uskovaiset olemme ja puhumme. Miten tiukkaan pidämme kiinni tavoista ja tyylistämme ilmaista hengellisiä asioita ja miten vähän touhumme tavallista kadunmiestä  lopultakin kiinnostaa. Päähäni jäi raksuttamaan Simon esittämä ajatus siitä, miten me uskovat niin helposti nostamme itsemme heristelemmän sormea Jumalan viereen sen sijaan että lähestyisimme ihmisiä rakastavasti samanlaisina syntisinä. Esimerkkinä oli  Jeesus ja samarialainen nainen kaivolla.

Opetus kulminoitui minun päässä kysymykseen: -Olisiko sinusta ja minusta lähtemään liikkeelle kuten Jeesus. Lähtemään liikkeelle kuunnellen Jumalan ääntä ja kohtaamaan ihmisiä arjessa Jeesuksen opettamalla tavalla?

Kysymys ei helpottanut oloani yhtään. Tuo oli juuri sitä mistä moni ahdistukseni nousi. Monista syistä koin vaikeana lähteä liikkeelle ja toimia. Tajusin että nuo syyt olivat asioita jotka erottavat minut Jumalasta. Syntejä, jotka hitaasti tukahduttavat ihmisen halun palvella oman kutsunsa mukaisesti. Poltavat loppuun ihmisen oman liekin!

Opetus kolahti syvälle ja viimeisen niitin löi esirukous kutsu, joka oli sama jolla minut Jumala oli kutsunut palvelemaan.  Simo puhui elävän veden lähteestä: –Joka juo minun antamaani vettä ei enää koskaan ole janoissaan.  Ajatus  jatkuu, että meistä itsestämme tulee elävän veden lähteitä. Koin että tuo lähde sisälläni oli tällähetkellä vain pikkuinen noro, josta ei juuri jaettavaa ollut ja että en ole ollut Jumalalle rehellinen omien ajatusteni ja tekojeni kanssa.

Jumala oli nähnyt taas kerran tilanteeni ja tunsi minut paremmin kuin minä itse. Pyhän hengen nuhtelu on aina lempeää ja totuudellista samalla tavalla kuin Jeesuksen tapa nuhdella Samarialaista naista. Nyt minä istuin kaivolla Jeesuksen kanssa ja itkin. Pyysin anteeksi syntejäni ja pelkuruuttani.

Esirukoilijan kädet olivat lämpimät ja kesken rukouksen tunsinkin toiset kädet sydämmelläni ja rauha valui sydämeen samalla kun helpotukseni purkautui itkuna, Jeesus itse kosketti minua, näin ainakin ajattelen, ellei sitten esirukoilijalla ollut neljä kättä.

Mutta asiat ovat vielä kesken ja luulen että matkaa on vielä edessä. Juuri nyt penseys on tiessään ja odotan lapsen innolla huomista.


by 4 kommenttia

Liberalismin sietämätön keveys ja konservatismin raskas viitta

Image

Sana konservatismi kalskahtaa korviin raskaalta kuin vankilan ovi. Lakihenkisyyden vartijat kolisuttevat pampuillaan kaltereita ja rysäyttävät raskaat raamattunsa pöytään kun ihminen tulee sisään ja etsii parantajaa.

Liberalismin keveät keijut lennähtelevät ruusunpunaisissa unelmissaan rakkaudenteosta toiseen ja halaavat tulijaa kevyesti jättäen hänet ihmettelemään avointa tyhjää tietä edessään.

Tule hyvä kakku, älä tule paha kakku….

Hengellisyydestä on tullut kielipeliä, jota me käymme julkisilla foorumeilla. Olemme lapiomassa hiekkakakkuja, joiden rakenne ei taida kestää kattausta todellisen elämän pöydässä, sillä Jumala viime kädessä on se joka rikkoo astian kootakseen siitä entistä ehomman.

Luomme jakolinjoja ja poltamme siltoja. Uuden ajan teologit savustavat herätyskristillisiä ulos ja klassisen kristinuskon puolustajat puristavat käsiään nyrkkiin hiljaa taskuissaan vannoen Jumalan kostavan vihollisilleen.

Merkillistä tässä kaikessa on että kaikki vetoamme Jeesuksen nimeen. Kuuliaisuus Jumalalle lieneekin tärkeimpiä asioita mitä meillä on. Sydämen asenne sekä luottamus Jeesuksen kertakaikkiseen uhriin. Jospa me jaksaisimme sietää toisiamme tällä hiekkalaatikolla, saman Isän lapset.


by 13 kommenttia

Rakkaus

Heikin Fb-päivitys Jumalasta, joka on hullaantunut rakkaudesta ihmiseen, laukaisi päässäni ajatusmyrskyn.

hiihtoloma2 018Jumala loi ihmisen kuvakseen, Luominen oli Rakkauden teko, Jumalan kuva tuli täydelliseksi miehen ja naisen kautta ja heidät yhdistää rakkaus. Ehkä suurinta Ihmisen tuntemaa rakkautta edustaa äidin rakkaus lastaan kohtaan. Siihen liittyy sama luomisen rakkaus kuin Jumalan rakkaudessa. Jumala rakastaa lastaan samalla tavalla kuin äiti tekee, jopa kuolemaan saakka ja niin juuri tapahtui. Jumala tuli Ihmisenä maan päälle ja kuoli Ihmisen puolesta. Jumala todellakin rakastaa lastaan!

Raamattu on  ihmisen kasvutarina, kuva Jumalan ja ihmisen suhteesta. Se ei ole kuvaus despoottisen Jumalan ruoskimasta kansasta. Raamattu on kirja rakkaudesta, ei imelä kioskikirja vaan tositarina jossa elämä vieraassa maassa kolhii ja murjoo ihmistä. Kuinka kahdenmaan kansalaiset unohtavat juurensa ja Isä odottaa joka päivä omiaan takaisin. Hän kutsuu ihmistä takaisin kotiin välillä huutaen, välillä kuiskaten.

Se  on Suuri kertomus kotiin palaavista tuhlaajapojista ja tyttäristä, jotka saavat omistaa Jumalan rakkauden itselleen. Elää todeksi paluun kotimaahan ja nauttia kaikista Rakkauden hedelmistä. Jumalan valtakunnan salaisuus aukeaa heille, sillä kaikki esteet on poissa ja kuoleman kahleet murrettu.

Miksi siis, jos uskomme, ujostelemme ja arkailemme Jumalamme edessä? Emmekö saisi pystypäin kulkea Isän rinnalla. Jos kompuroimme hän auttaa, jos satutamme itseämme, hän parantaa. Muistan kun lapsena yritin ottaa isäni rinnalla yhtäpitkiä askeleita kuin hän. Pienet jalat eivät yltäneet mutta ei se estänyt yrittämästä.  Tartukaamme rohkeasti lapsen oikeudella raamatun kaikkiin lupauksiin. Ei haittaa vaikka emme aina onnistu yrityksissämme sillä Isämme kyllä ymmärtää.


by 5 kommenttia

New Wine, rakennuspalikoita paikallisen seurakunnan työmaalle.

noten kuvat 386

Useamman vuoden olen rakennellut itseäni New Wine-liikkeen piiristä tulleella opetuksella. Oma elämäni on ollut selkeästi Jumalan johdatuksessa vaikka itse olen kapinoinut vastaan melko topakasti. Vieläkin olen keskeneräinen ja on aivan varmaa että sellaiseksi myös jään. Taivas sitten korjaa loput.

Mutta mikä New Winessä on sitten niin hyvää. Itse asiassa kun palasin Tuhlaajapoika retkiltäni Jumalan eteen aloin kysellä itseltäni ja Jumalalta että onko todellakin kaikki tässä,  Lapsuuteni ja nuoruuteni opetus oli ollut hyvää ja ymmärsin Armon merkityksen. Jeesus oli ainoa tie taivaaseen mutta mitä merkitsivät sanat Armolahja, Pyhä Henki, Hengen täyteys. Hengen hedelmät ja monet muut Raamatussa mainitut asiat. Mm kielillä puhuminen oli minulle täysi mysteeri. Aloin etsiä ja kysellä. Luin raamattua ja ihmettelin vielä enemmän. Tuntuu kuin olisin seisonut Kirkon portailla mutta ovi puuttui. Kukaan ei tuntunut tietävän missä sisäänkäynti on. Voi olla että en oikein uskaltanut kunnolla etsiä sitä ovea sillä tiesin että jos se löytyisi paluuta ei olisi. Tärkein oivallus minulle oli Paavalin kääntymys. Oikeassa olemisen tuskasta siirtyminen oikeuden ja totuuden vapauteen. Samaistuin Sauliin joka muuttui Paavaliksi. Syyllisyys ja riemu samassa paketissa.  Muistan kun juoksin vesisateessa ja silmieni edessä käytiin taistelua vanhan ja uuden minän  takia. Itkin ja juoksin.

Seurakunta tuli uudelleen tärkeäksi omien lasteni kautta. Itse asiassa leirielämän kautta löysin ilon takaisin elämääni. Partaharjun Leirikirkko avaa sydämen isolta ja pieneltä. Suosittelen!  Tajusin että minun on mentävä seurakuntaan. Samoihin aikoihin olin saanut sisareltani Marialta joitakin CD-tallenteita New Wine konferensseista. Niiden sisältö kolahti heti. Seurakunta, Kristus ja Raamattu olivat keskiössä ja Pyhä Henki sai vihdoinkin jonkinlaisen järkevän merkityksen. Se ei ollut enää tyhjä sanapari. Se mikä minussa velloi sai vihdoin nimen. Pyhä Henki oli tarkoitettu meille, jotta Kristuksen seurakunta voisi rakentua!

New Wine- tahtoo rakentaa paikallista seurakuntaa, vahvistaa ihmisiä ja rohkaista heitä tekemään töitä oman seurakuntansa eteen. Pyhän Hengen työ ihmisessä nousee keskiöön ei kuitenkaan ohi Kristuksen lunastustyö. Se kirkastaa Kristusta ja korottaa Jumalan kunniaa. Ihmisen osa on työtoveruus ja iankaikkinen ilo Kristuksessa. New Wine ei rakenna mitään omaa tunnustusta tai kirkkoa vaan lähettää ihmiset takaisin omaan arkeen ja seurakuntaan. Jos siinä haluaa nähdä peikon on se rakenneltava ihan itse omista peloista, paikanpäältä en ainakaan itse ole sitä löytänyt. Ellei sitten Jumalan ylistämistä ja Pyhän Hengen täyteyttä pidä sellaisena.

Yksi tärkeä osa on ollut kasvu kristittynä. Se että Raamatun lupaukset otetaan todesta. Se merkitsee että myös Jumala otetaan todesta. Jeesus ei ole vain Aate tai hyvä idea rakkaudesta vaan todellinen Elävän Jumalan poika. Pyhä Henki on todellinen elävän Jumalan Henki ja persoona joka toimii niinkuin raamatussa kerrotaan. Se on sama Henki joka herätti Jeesuksen kuolleista ja  tuo Henki on myös minussa.

Tuon Hengen myötä tämä kurja mato matkalainen maan ei enää matelee vaan on täysi perillinnen Jeesuksessa Kristuksessa aivan kuten Tuhlaaja poika oli retkiensä jälkeen. Isän vaatteet ja sormus kädessä. Se ei ole ihmisylpeyttä  tai menestysteologiaa vaan nöyrää tietoisuutta ,että olen hyväksytty ja armahdettu kaikkein suurimman taholta sellaisena kuin olen.

Ensi viikolla suuntaan askeleeni New Wine kesätapahtumaan rakentelemaan itseni ja saamaan tuomisia oman seurakunnan toimintaan. Hienointa on ettei minun  itse tarvitse muuttaa mitään, ei riidellä tai kiistellä  mistään koska Jumala itse toimii ja tekee asioita seurakunnassaan.  Evankeliumi on tärkein!


by 4 kommenttia

Hengellinen nysväys tympii

En ala otsikkoa analysoimaan sen tarkemmin vaan mietin mieluumin nysväämisen vastakohtia. Sitä mitä on sen tien kulkeminen johon Kristus meidät kutsuu.

Ensimmäinen asia on Kutsu. Kutsu Jumalan kasvojen eteen, tekemään parannusta ja saamaan lääkettä haavoihin, joita matkan varrella on saatu. Kuuntelemaan mitä Jumala tahtoo, mitä hän tarjoaa lapsilleen ja ennen kaikkea millaisen Kutsumuksen hän antaa. Jumalan valtakunnassa on töitä kaikille.

ImageTämän tien kulkeminen on dynaamista eteenpäin menemistä.Tältä tieltä heikko ja rikkinäinen ihminen löytää lohdutuksen ja uuden voiman elämäänsä. Lähellä olevan seurakunnan pitäsi tarjota todellisia rinnalla kulkijoita, samanlaisia heikkoja ihmisiä. Pyhä Henki resonoi ihmisen Hengen kanssa ja nostaa hänet arjen, oman ruumiin ja sielun vaivojen yläpuolelle, kiinni siihen näkyyn joka avautuu Jumalan valtakunnasta.

Raamattu opettaa, että seurakunta näkyy ja kuuluu. Se toisaalta avaa rohkeasti ovensa ja sylinsä sisään tulijalle, mutta menee myös ulos maailmaan ja julistaa Jumalan valtakunnan tulleen lähelle. Niin lähelle että jokaisella kuulijalla on matkaa sinne tasan yksi askel. Seurakunnan pitää mennä sinne missä ihmiset ovat. Maailma pitää heistä lujasti kiinni ja on turha kuvitella että he itse osaisivat tulla paikalle. He eivät tunne todellista Jumalaa eiväkä siksi osaa kaivata häntä. Siltä jumalalta, jonka he tuntevat, puuttu näytöt, se on kuin kultainen vasikka, jota on turvallista palvoa ja jolta voi anoa pelkäämättä, että se myös kuulisi oikeasti rukoukset. Mietikkääpä, kun Jumala vastaa rukoukseen se yleensä ravistelee rukoilijan hereille! Kun Jumala parantaa, mikään ei ole sen jälkeen entisellään! Onko siis turvallisempaa nysvätä aloillaan ja sanoa: -Ihmeiden aika on jo ohi!

Jeesus itse kävi Temppelissä ja sen jälkeen hän lähti ihmisten luo. Jokainen kohtaaminen oli erilainen ja ainutlaatuinen. Hän kulki Hengen johdatuksessa. Me olemme maailmassa Kristuksen ruumis ja Pää tuolla taivaassa odottaa, että ruumis toimisi. Pyhä Henki on annettu meille, jotta ruumis olisi hengissä, hermotus pelaisi ja refleksit olisivat kunnossa. Jumalan taivaallisen Isän Henki  on valmiina opastamaan meitä jos vain uskallamme ottaa kutsu vastaan.

Lopetetaan tämä nysvääminen ja maailman äänien kuunteleminen. Karavaani kulkee ja koirat haukkuu, mutta taivaallisen sateen ääni ja tuoksu tuntuu jo!