Joskus tapahtuu sellainenkin ihme että heti aamusta on mitenkään selittämättömän onnellinen olo?
Tänä aamuna herätessäni otin hitaasti ja nautin vain siitä että ei ollut pakko pitää kiirettä, ei suorittaa. Kaiken lisäksi mielessäni soi vanha laulu josta sain otsikon aiheen. Vaihdoin arkipäivän rutiinin rauhaan ja tein kaiken aamussani toisin kuin arkisin, muuten en istuisi nyt tässäkään.
Nautin rauhassa aamukahvini ja katselin kaunista valossa heräävää luontoa ja pihani pikkulintuja ajatellen rakasta Mestariani. Olin niin kiitollinen! Kiitollinen kaikesta mitä Jeesus on minulle ollut ja on. On suhde jolla ei ole vertaa ja joka on ikuinen. Oikeastaan ei paljoakaan ulkonaisissa olosuhteissani ole muuttunut, mutta Herra On Hyvä!
Olen kiitollinen siitäkin että pitkä elämä antaa perspektiiviä tähän aikaan. Jokaisella ajalla ovat omat vaikeutensa, mutta entinen ei minulle ole verrattavissa nykyiseen. Niin kai on että aika kultaa muistot. Ajattelen nyt ennen kaikkea hengellisesti, kuten aina. Koska ihmisen elämän tärkein asia on tulla tuntemaan ja tuntea Jumala ja sanan mukaan onni on olla/elää lähellä Jumalaa. En oikeastaan enää osaisi muuten elääkään, sen huomaan. Sitä suurempi syy on kiitokselle!
Hän, Kaikkivaltias Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki on kaiken kiitoksen ja ylistyksen arvoinen. Mitkään sanat eivät niihin tässä maailmassa riitä.
Onneksi on ikuinen elämä jossa emme ole vajaat! Uskon että siellä saan kiittää myös menneitä sukupolvia heidän opetuksistaan ja uskollisuudestaan Jumalan Sanaa kohtaan. Kiittää myös Isänmaasta jossa Jumalan Sanaa on menneinä aikoina pidetty kunniassa ja julistettu niin kuin on hyvää ja totuudellista ollut. Tekee mieleni toivottaa kaikille tätä blogitaivasta lukeville Jumalan rauhaa tänä Pyhäaamuna. Pidetään Pyhä pyhänä vaikka maailma ei rauhaa kunnioitakaan.
”Pyhä aamun rauhaa, hiljaa huokuu maa. Häly mainen häipyy, taisto raukeaa. Kuule Juhlakellot kaukaa kuminoi. Temppelihin Herran, kutsu sieltä soi! …
Herra, juhlamieli sydämiimme luo. Viihdytys ja Rauha sielullemme suo. Anna mulle voimaa Korkeudesta, että uskollisna voin Sua palvella!
Pyhä aamu kirkas, suuntaa mieleni, Maahan jossa Rauha aina kestävi. Missä riemun täydet Kiitosvirret soi. Missä sielu kerran Levon saada voi!”
Päivä suuri Herran, milloin koitatkaan, jolloin kiitos täyttää Kaikki Ääret maan? Oi, jos valkenisi kohta päivä tuo. Herra, mulle rauhas Ikuinen Sä suo.
Ps.19
Siunattu olkoon hän joka uskoo Herran nimeen.
Ole ystävä siunattu ja rauha olkoon sinun kanssasi, Jumalan ihmeellinen ja hoitava rauha!
Pohdittiin laivalla strategiaa. Ja kun semmoista minun työpaikalleni laaditaan, niin kyseessä on jossain määrin turvallisuutta edistävä strategia. Melkein kaksi kokonaista työpäivää puurrettiin ja paljon saatiin hyvällä porukalla kartoitettua.
Tapsan Jumala, minun Jumalani? Aivan kuin voisin omistaa ja ohjailla Jumalaa. Rukoilla, huutaa ja vaatia. Miten oma heikko ääneni muka jaksaa kantaa korkealle Taivaan saleihin, jossa Jumala poikineen pitää kokousta. Miten yksin olemme lopultakin tässä maailmassa riippuvuuksien ja ahdistusten keskellä. Ajatus minun Jumalasta on absurdi ja lohduton.
Itseäni kiusaa jatkuvasti se, että puhuttaessa väärästä opetuksesta, väärästä Jeesuksesta ja väärästä Hengestä, ei juurikaan vaivauduta kertomaan ja tarkentamaan sitä, mikä on pielessä niin, että tavallinen talliainenkin sen ymmärtäisi. Hyvin laveasti kyllä kuvataan ihmisiä ja heidän tapaansa puhua ja toimia ja sen perusteella päätellään mikä on väärää. Näin ei voi kuitenkaan olla. Kulttuuri ja opetusmenetelmät eivät yksin voi viedä harhaan.
Blogitaivas 