Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Author Archives: Tapio Laakso


by 8 kommenttia

Kotkat

kotkatTämä teksti voi loukata jokaista lukijaa, mutta joskus on vain sanottava asia niinkuin sen itse näkee.

Seurakunta, jolla tarkoitan tässä koko Suomea on lähdössä uudistuksissaan kahteen suuntaa. Uudistusten syy on kirkkojen tyhjentyminen ja mahdollisesti myös verotulojen katoaminen. Huolena on se, että sekin, että lapsia ei tuoda enää Jumalan kasvojen eteen, koska Kirkon sanoma ei enää kosketa. Miksi näin on? Vastaus tuntuu riippuvan siitä kuka kulloinkin vastaa.  Raamatun käännöksillä ja virsikirja uudistuksilla on yritetty paikata tätä asiaa. Sanaa on yritetty saada sujuvammaksi.

Toiset uudistajat selvästi häpeävät Sanaa sellaisena kuin se on Raamattuun kirjoitettu.  He eivät kykene hyväksymään lakia ja tarttumaan sitä kautta armoon. Parannuksen tekoa on liian vaikeaa opettaa Jumalasta vieraantuvalle kansalle. Siksi sanaa tulkitsemalla ja vesittämällä on haluttu nykyaikaistaa kirkon sanomaa paremmin nykyihmiselle sopivaksi. Heille voi olla tärkeää, että messu on hyvin toimitettu ja meno on arvokasta. Mutta Sana ei saa loukata. Tämä kehitys on jatkunut useita vuosikymmeniä. Nuoruudessani metsästimme julistajiien ja laulajien puheista Jeesus sanaa ja pidimme pahaa meteliä, jos sitä ei kuulunut. Nyt Jeesus sanaa kuulee joka paikassa, mutta Hänen opetuksensa on ajettu sensuurin läpi niin, että jäljellä on enää vaaleanpunainen kuultokuva tai Jesse, hyvä jätkä, joka ei ole niin turhan tarkka omasta Sanastaan. Näiden uudistajien fokus on tässä päivässä ja ihmisen hyvinvoinnissa juuri nyt, mikä sekin on tärkeää. Iankaikkisuus tulee sitten jos on tullakseen.

Toinen uudistuslinja opettaa ja puhuu Pyhästä Hengestä, josta Jeesuskin kertoi. Nämä uudistajat ovat palaamassa takaisin alkuseurakunnalle annettuihin opetuksiin. He kertovat ihmisille, että Jumala vastaa rukouksiin ja Hän parantaa edelleen ihmisiä. Jumala on heidän arjessaan mukana koko ajan  ja auttaa ihmistä. He profetoivat toisilleen ja rukoilevat kielillä. Kirkko ja seurakuntarajat eivät ole heidän mielestään tärkeitä. Jumalan lapsille yliluonnollisuus on luonnollista. He näkevät kuinka Jumalan rakkaus toimii konkreettisesti eheyttäen rikkinäisiä ihmisiä. He puhuvat uskoontulosta sekä pelastuksesta, joka koittaa, kun Jeesus tulee takaisin. Heidän lopullinen fokus on Jumalan valtakunnassa, joka on jo nyt lähellä, mutta ei vielä kokonaan täällä.

Keskellä jää joukko, joka pureutuu vanhoihin perinteisiin ja pitää niistä kiinni. Liturgioihin, jotka ovat heille rakkaita ja tärkeitä mutta ulkopuolisille vieraita ja kankeita. Heille usko on tärkeää mutta sen ympärillä on turvamuuri, jonka ulkopuolella on vain harhaoppeja ja villiä menoa. Ja kieltämättä sellaisista ilmiöistä uutisoidaankin tasaisin väliajoin. Tämän joukon fokus on iankaikkisuudessa, mutta tämän ajan halki pitää pärjätä omillaan, Jumalan johdatus on kiinni siitä, että itse osaa tehdä omat elämän ratkaisunsa oikein. Hengellinen elämä on irrallaan maallisesta.

Kuinka vaikeaksi kaikki onkaan mennyt. Ihmiset, jotka ovat vieraantuneet Jumalasta eivät tiedä oikeasti mitään. Heidän on helppo yhtyä julkisen sanan antamaan kuvaan. Kuitenkin todellisuus on erilainen.

Kun itse tajusin, että Jumalan todellisuus on jotain muutakin kuin väkinäistä istumista Jumalanpalveluksissa, jonka sisältö oli kiinni siitä millä tuulella saarnantekijä oli ollut ja mikä oli oma fiilikseni,elämäni muuttui toisenlaiseksi kun luotin kaiken Jeesuksen varaan. On aivan toisenlaista elää, kun tuntee ja tietää, että Pyhä Henki oikeasti toimii ja vaikuttaa minussa ja ympärilläni tapahtuu ihmeitä. Jumalanvaltakunta on mukana arjessani.

Herätys on lähtenyt liikeelle uudistajista huolimatta tai heidän takiaan. Parasta tässä on se, että on aivan sama mihin ryhmään joku kuuluu, sillä Jumala antama tulva murtaa ihmisen omat käsitykset ja rakennelmat.  Vuorilla pienet purot jo solisevat ja kevätsade sulattaa jäätä. Sielä täällä pienet herätyksen lähteet yhtyvät toisiin ja virta kasvaa. Jumalalla on aikataulunsa, mutta yksikään sukupolvi ei jää häneltä väliin. Virta tulee kasvamaan, kun purot saavuttavat toisensa. Kaiken yllä liitelevät Kotkat joiden mukana kiirii evankeliumi Kristuksesta, joka odottaa meitä Isän luona.


by Jätä kommentti

Hyvä paimen

noten kuvat 423Tiistaisen avantosaunan lämmityskeikan anti oli hämmentävä. Palasin ajatuksissani vuosi sitten lukemaani kirjaan ja pohdintaan Kultaisesta vasikasta. Kirjoitin aiheesta ylös oivalluksia ja pitänee palata niihin myöhemmin. Aihe vei minut kuitenkin yllättäville vesille ja kuin tilauksesta eräs ystäväni soitti kertoakseen rukoushaasteesta paikkakuntamme hyväksi.  Hän tiedusteli oliko meillä Luterilaisilla rukouspiiriä joka voisi ottaa työn alle esirukouslaatikon sijoittamiseen liittyvän asian. Heillä oli omassa yhteisössään nousut näky että ihmiset tarvitsisivat paikan tuoda esirukouspyyntöjä mutta sijainti oli vielä epäselvä. En osannut antaa kysymykseen vastausta vaikka tiesin että päiväsaikaan ilmeisesti jokin rukouspiiri oli olemassa. Keskustelu ajautui Luterilaisen kirkon kipukohtiin ja siihen miten ohutta opetus voi pahimmillaan olla. Pian olimme keskustelemassa uskon lähteestä, itse Jumalasta.

Tärkeintä minulle oli  se että puhelu osui juuri siihen hetkeen kun tarvitsin ajatuksilleni opponentin ja henkilön joka oli painiskellut juuri samojen asioiden kanssa.Molemmat olimme miettineet miten uskossa tapahtuu kypsymistä ja kasvua. Pitkälle puhelulle ei ollut tulla loppua kun Jumala alkoi ohjata keskustelua ja ajatusrakennelmien palikat alkoivat putoilla oikeille paikoilleen. Hetken ajan näin silmissäni jälleen uskomattoman kaaren jonka raamatun tekstit muodostavat ja kuinka Jeesus itse vahvistaa opetuslapsia Emmauksen tiellä käyttämällä vanhoja kirjoituksia todistuksena.

Yksi ajatus tai näynomainen mielikuva nousi ylitse muiden ja samalla paljastaen karmaisevan puutteen länsimaisessa  kristillisyydessä. Se on kuva paimenesta joka paimentaa Isännän lampaita. Isäntä on Jumala, Kaikkivaltias Herra. Länsimaisesta kuvasta puuttui kokonaan Jumala. Sen tilalla oli voimaton hahmoton, himmeä hahmo jota ei voi tuntea.

Jeesus on paimen, joka on tuomassa omia lampaitaan Isän luo siksi että ne pelastuisivat. Opetuksemme armosta jää puolitiehen kun käymme kuittaamassa osamme armosta kevyesti ja palaamme takaisin entiseen elämäämme ilman että juuri mikään ei muutu. Hengellisyytemme on usein yritystä ja suorittamista joka ei johda minnekkään. Emme astu sisään Isän luo koska pelkäämme tai emme ymmärrä että tuo Armo ei ole vain armahdus kuolemasta vaan se on alku elämälle Isän yhteydessä. Itse asiassa uskomme kultaiseen vasikkaan jota sitten sanomme Jeesukseksi

Jumala on se joka odottaa ihmistä, Jumala on se joka odottaa rukouksiamme, palvontaamme ja ylistystämme. Jeesus  on se reväisty esirippu jonka ansiosta ja kautta saamme käydä kaikkein pyhimpään, suoraan isän luo lepoon ja rauhaan.

Tähän asti olen miettinyt kenelle kohdistaisin rukoukseni mutta nyt ymmärrän että Isä tekee kaiken koska Jeesus on minut tuonut verensä takia armon tielle, matkalle kohti pelastusta.  Tästä Jumalan kunnioitamisesta nousee oikea asenne,  joka on Isän mieleen. Jumalaa ei juurikaan kiinnosta tekemiseni kuin se millainen on sydämeni tila.


by 2 kommenttia

Kristittyjen yhteys on yhteyttä Kristuksessa!

Vähitellen alan päästä jyvälle siitä missä Suomessa mennään ja kaikki ei näytä hyvältä.  Samalla kun terve  kristittyjen yhteys lisääntyy, niin julkisen sanan tarve  kaivella vuoronperään erilaisten uskonyhteisöjen likapyykkiä kasvaa samassa mitassa. Osa pyykistä pitää pestä, osa on jo niin vanhaa, että joutaa pois heitettäväksi mutta toivon hartaasti että pesuvesien mukana ei katoa mitään arvokasta.

Toisaalla maassamme kerätään nimiä tasa-arvoisen avioliittolain puolesta ja pyritään samalla saamaan kirkonisät antamaan asiaan oma siunauksensa. Ehkä he antavatkin myötämielisen suhtautumisen oikeudelle kerätä ja toimia kansalaisliikkeissä ja ajaa ihmisoikeuksia mutta Jumalan oikeuksia heilläkään ei ole. On muistettava että  miehen ja naisen avioliitolla on seurakunnalle aivan oma Jumalallinen merkityksensä, tätä faktaa ei mikään pysty muuttamaan.

Toisella suunnalla taas pyritään säilyttämään vanhaa Luterilaisuutta omaan suojakapseliinsa ja samalla muodostetaan tiukempi linnoitus kirkon sisälle uskonpuolustamisen nimissä. En ole aivan varma tarvitaanko tällaista, mutta ei vara venettä kaada elleivät sitten kaada sitä itse. Se on selvä, että omaatuntoa pitäsi olla oikeus kuunnella varsinkin kun sille kuitenkin voidaan löytää peruste Pyhästä kirjasta. Joudumme kaikki  tekemään tässä kohtaa parannusta ja luottamaan armoon, niinkuin koko elämämme on tuon kallisarvoisen sanan varassa.

Kaiken kuohunnan ja levottomuuden keskellä  Pyhä Henki kuitenkin liikkuu meidän ihmisten keskellä ja kirkastaa Kristusta. On hienoa huomata että sielä missä näin tapahtuu, ilo ja rauha valtaa ihmisen.   Pyhä Henki ei ole kovinkaan kiinnostunut siitä viitekehyksestä mistä häntä pyydetään tulemaan ihmisten luo.  Jumalaa kiinnostaa ennen kaikkea ihmisen asenne.

Sielä missä on mukana väkinäisyyttä, pelkoa tai kiihkoa, ihmiset sulkevat sydämensä ja mielensä ja silloin Pyhä Henki ei voi toimia. Jumala ei siunaa tällaista vaan ihmiset jäävät tuskaan ja ahdistukseen. Jumala ei heitä jätä vaan ihminen itse alkaa vähitellen turtua tällaisen hengellisyyden keskellä.   Jumalalle omistetussa työssä ei ole tilaa ihmisen omille missioille.  Kun mietin tätä keskustelua pahuudesta en voi kuin ihmetellä sitä ajatusta, että ihminen, joka on lähtenyt seuramaan Jeesusta ja tunnustaa hänet Herrakseen voisi olla sielunvihollisen voimien vallassa. Jeesuksen omat sanat vapauttavat tällaisesta ajattellusta, sillä hän sanoo ettei samassa talossa voi olla kahta Herraa!  Maailmamme ja ero Jumalasta altistaa sairaudelle mutta kristittyinä olemme turvassa demoneilta. Sielunvihollinen on tässä kohtaa hyvin taitava valehtelemaan meille muuta. Epävarmuus ja epäusko ovat hänen mieluisimpia aseitaan.

Yksi olenainen tekijä siinä kun kohtaamme Jumalan, on seurakunnan ihmisten keskinäinen yhteys ja kohtaaminen. Sen että ihmiset voivat puhua ja toimia yhdessä Jumalan kanssa. Maistelepa tätä ajatusta vielä, Seurakunnassa ihmiset ja Jumala toimivat yhdessä. Tämä on Jumalan perimmäinen tarkoitus. Seurakunnan yhteinen Jumalanpalvelus ei ole yksityistä hartaudenharjoittamista varten vaan juhla jossa Jumalan henki ja ihmiset palvelevat toisiaan ja riemuitsevat yhteydestä.   Siinä mielessä voisi miettiä vaikkapa Luterilaista messua ja sen nykyistä luonnetta, miten se palvelee tarkoitustaan. Herää kaksi kysymystä. Pitäisikö hartaudelle hiljentymiselle luoda lisää tilaisuuksia että  Messussa riemu voisi purkautua hieman ”runsaammin”  kuin mitä se nykyään tekee ja samalla Jeesuksen seuraamisesta tuli koko päiväisempää. Ja pitäiskö Messua todellakin muuttaa tai rinnalle tuoda messu, jossa ihmiset oikeasti kohtaisivat toisensa eivätkä vaivaantuneina tuijottaisi toistensa niskoja.

Kun olen kierrellyt eripuolella Suomea ja järjestellyt  oman seurakunnan yhteisiä tilaisuuksia, rukous,ylistys ja opetus ovat olleet niitä josta ihmiset ovat saaneet eniten kotiin viemistä. Nämä ovat olleet  myös tekijöitä jotka ovat tuoneet heidät uudestaan paikalle. Se mistä he ovat iloinneet on vapautunut tunnelma ja turvallisuus ja se kun kaikki tuntevat toisensa ja kokevat olevan samaa Jumalan perhettä.

Seurakunta on Myrskyssä mutta kuitenkin turvassa samoin kuin opetuslapset olivat aikoinaan vaikka muuta pelkäsivät. Meidän pitäisi olla huolissan heistä jotka eivät ole veneessä lainkaan!


by 1 kommentti >

note3 286

Hämmennystä ja hajaannusta kylvetään nyt oikein urakalla seurakunnan  keskelle. Teologiaakin tuntevat ihmiset tulkitsevat elämää ja kohtaloita ihmisnäkökulmasta ja voimme kuvitella miten sielunvihollinen hieroo käsiään yhteen, kun hän onnistuu houkuttelemaan ihmisiä yhä kauemmas Jumalasta. Melko reippaasti puhutaan uskovista ja yleistetään asiota sen perusteella mitä media kulloinkin esittää. Käsittämätön kauhistelun ja päivittelyn kulttuuri on juurtunut kirkon kyljessä majailevien ja uskontoa harrastelevien ihmisten keskuuteen. Keitä nämä sitten ovat, sen voi kukin päätellä itse. Mielenkiintoista on nähdä kuka on seuraavaksi mustalla listalla.

Käytän tässä tarkoituksella sanaa harrastella, koska en oikein muutakaan termiä  keksi.  Itse harrastan kuntourheilua, en ole siis oikea urheilija enkä ole omistautunut kilpaurheilulle. Keskustelen ja pohdin mielelläni urheiluun liittyviä asioista ja otan kantaakin vaikka en tunne oikeasti kilpaurheilua. Kun otan kantaa asioihin olen harvoin oikeassa, enkä tiedä asioiden todellista laitaa mutta on mukava spekuloida asioilla. En kuitenkaan pysty antamaan lausuntoja aiheesta julkisesti.

Jumalan valtakunta ei kuitenkaan ole kuntourheilua, jonka harrastelijat voivat toimia miten haluavat. Jumalan valtakunnasta puhuminen ei voi jäädä harrastelun tasolle, sillä Jumalan näkökulmasta jokainen ihminen kuuluu hänen valtapiiriinsä ja jokainen kilvoittelee samasta voittopalkinnosta, iankaikkisesta elämästä. Jumala kuulee kaiken.  Kuitenkin palkinto kuuluu jokaiselle maaliin päässeelle. Matkalla tulee virheitä ja vääriä reitinvalintoja mutta tärkeää on kuitenkin jatkaa matkaa ja kannustaa myös muita matkan teossa. Matkanteossa asenne ratkaisee, ei se miten puhdasoppisesti etenemme.

Pahuus on jokaisen matkaajan riesana, se on kuin maitohappo, joka jäykistää kalkkiviivoilla lihakset.  Jos annamme sille vallan ja annamme periksi se katkaisee matkanteon. Usein hapot iskevät kun koemme epäuskoa tai epäonnistumista uskonkilvoittelussa. Herkästi unohtuu, että meidät on kutsuttu Jumalan rauhaan ja lepoon eikä uskonnon harjoitukseen, jossa hengästymme ja väsymme. Pyhyys lähtee rauhasta ja levosta ei omista ponnisteluistamme

Olemme koko ajan altiina pahalle myös uhreina. Vaikka emme pidä onnettomuuksia ja sairauksia pahuuden työnä, voimme kokea ne sellaisena. Toisten ihmisten tekemä pahuus ilmentää sitä millaista on elää maailmassa, joka on alttiina sielunvihollisen toiminnalle.  Elämä erossa Jumalasta altistaa ihmisen maailmalle ja sen kipeille ja pahoille asioille, toiset kestävät toiset hukkuvat. Uskova ihminen ei ole vapaa tästä kuvioista.

Viimeaikaiset puheet Lähetystyöstä ja hirveistä tilanteista lähetyskentillä kielivät pahuuden olemuksesta.  Pahuus on iskenut juuri sinne missä Jumalanvaltakunnan työtä tehdään. Tuota taustaa vasten kaikki näkyy vielä selkeämmin. Totuus on asia, joka pitää tulla aina julki, mutta totuuttakin voidaan käyttää väärin. Jos erotamme asioista toisistaan ja teemme lähetystyöstä itsestää syyllisen  ja samalla lähettivanhemmista osasyyllisiä olemme suossa johon hukkuu kaikki, myös totuus. Tällaisessa asetelmassa voittajana selviää vain itse paha.  Jokainen hetki teemme valintoja ja lähdemme kulkemaan niiden mukaan. Emme oleta lähtökohtaisesti, että asiat menevät pieleen. Jos ajan kolarin autolla, en ole lähtenyt liikkeelle  kuitenkaan sitä odottaen vaan luottaen että muutkin noudattavat liikennesääntöjä. Lähetin lähtiessä kentälle perheineen on oletusarvona, että jokainen on matkassa mielessään Jumalan valtakunnan ja ihmisten hyvä , ei omat salatut tavoitteet.

Pahuutta ei voi puolustella minkään ihmisryhmän keskellä. Jos tarkastelemme Jeesuksen opetuksia sieltä ei löydy mitään sellaista joka antaisi oikeuden tuhota elämää. Jumalan sana osoittaa että pahuus itse tuomitsee itsensä joutuessaan Jumalan valaisemaksi. Kun Ananias jäi kiinni pimittäessään Jumalalta sitä minkä tiesi sydämessään Jumalalle kuuluvaksi  hän tuomitsi  itse itsensä ja eikä  kestänyt sitä. Hänen elämänsä loppui siihen koska hän tunsi ja tiesi kuka Jumala oli!

Kun lähetämme ihmisiä lähetystyöhön seuraamme siinä Jumalan tahtoa ja kutsua. Äiti Teresa oli tästä loistava esimerkki. Kun hän sai kutsun Jumalalta hän tarttui siihen välittömästi ja alkoi tehdä matkaa sen mukaisesti. Puolitoistavuotta hän taisteli vastuksia vastaan ja pääsi lopulta matkaan, jolloin vasta todelliset haasteet alkoivat. Suurimpana kokemus siitä kun taivas hiljenee ja Jumala ei tulekkaan yhtään lähemmäksi vaan pysyy yhä kätkettynä.  Tuo viimeinen koettelemus osoittaa sitä miten uskollinen hän oli loppuun saakka. Äiti Teresan sydämen asenne oli olla uskollinen loppuun saakka, sillä lopullinen palkinto oli vasta tulossa. Uskollisuus myös tuotti valtavan siunauksen, jonka kautta Jumalan valtakunta murtautui satojen tuhasien ihmisten lähelle hänen kauttaan. Siitä on viime kädessä kysymys, ei siitä miltä meistä itsestämme tuntuu. Me olemme vain kanava jonka Jumala tarvitsee. Jos emme suostu siihen osaan Jumala etsii toisen.

Tärkeintä on että katseemme pysyy aina Kristuksessa.


by 3 kommenttia

Guru

noten kuvat 664Ilta oli ollut Pyhää Henkeä täynnä ja ihmiset olivat ylistäneet Jumalaa laulaen ja käsiään kohottaen. Esirukousjonot olivat olleet pitkiä ja moni tuntui saaneen avun. Illan lopuksi oli eräs seurakuntalainen tullut kiittämään hyvästä puheesta ja opetuksesta. Aivan kuin ilta olisi ollut juuri häntä varten

Palasin kotiin väsyneenä ja ristiriitaisin tuntein. Tunsin iloa siitä että olin onnistunut koskettamaan taas ihmisten syvimpiä tuntoja ja johdattanut heidä Taivaallisen Isän kasvojen eteen ja Pyhä Henki oli laskeutunut ihmisten ylle sanojeni mukana.

Ihmiset tulivat kaukaa kuullakseen viisaita sanojani, Minusta oli tullut Guru, voideltu viisas mies.

Mutta miksi minä en tuntenut mitään Miksi Pyhä henki ei koskettanut minua vaikka olin juuri Ylistänyt Jumalaa ja julistanut Jeesuksen pelastavan syntiset. Miksi taivas on hiljaa vaikka suorastaan huusin Pyhää Henkeä tulemaan ihmisten ylle parantamaan heidät. Miksi minä en parane? Miksi pahat ajatukseni palaavat yhä uudelleen vaikka olen tehnyt parannuksen. Karistan kiusalliset ajatukset yltäni ja ajan kotiin nukkumaan.

Luen iltarukoukseni yksin ja painan pääni levottomana tyynyyn. Unessa ihmiset kulkevat ohitseni kiittäen minua koskettavista sanoista ja minä kirjoitan yhä suurempia sanoja paperille seuraavaa kokousta varten.  Unessa naulaan itseni ristille jotta voisin pelastaa kaikki mutta  hukunkin omiin sanoihini jotka tulvivat kaikkialta ylleni. Herään omaan huutoni hikisenä enkä saa enää unta. Rukoilen hätääni Jumalalle ja käsitän mitä minulle on tapahtunut. Minusta on tullut Guru, yksinäinen savuava puu jonka oma liekki on enää kituva hiillos. Olen jalustalla joka erottaa minut yhteydestä muihin.

Tämä kertomus voisi olla totta, ehkä jossain tälläkin hetkellä huokaa joku guru hiljaisuutta ja tyhjyyttä kun ihmiset ovat poistuneet koteihinsa. Jumalan valtakunnassa ei ole Guruja tai suuria johtajia vaan palvelijoita jotka yhdessä toisten kanssa tekevät matkaa opettaen ja rukoillen. Jumala nostaa seurakunnastaan ihmisiä joiden kautta hän hoitaa ja puhuu ihmisille. Kyllä hän gurujakin käyttää mutta heillekin hän haluaa sanoa että tule alas pylvääsi nokasta ja mene muiden joukkoon. Hän kehoittaa guruja etsimään ihmisiä rinnalleen. Rukoile yhdessä heidän  kanssaan ja kuuntele mitä Jumalalla on asiaa.


by 1 kommentti

Sinä tulit!

Image

Kurkotan kohti kirkkautta.

Ojennan käteni kohti taivasta ja yritän tavoittaa sinun pyhyyttäsi.

Mikään tässä maailmassa ei tyydytä henkeäni niin kuin sinä ja siksi kurkotan puoleesi.

Käteni ovat kuitenkin heikot ja varteni vähäinen enkä saavuta sinua Herra.

Mutta sinä tulit alas luokseni ja tavoitit minut. Astuit alas, alemmas kuin kukaan ja nostit minut pois pimeydestä.

Sinun kirkkautesi saaavutti minut ja minä elän


by 5 kommenttia

Kiitollinen mieli

Pidin eilen toisen kerran Pyhäkoulua Majatalo-kuoromme laulajien muksuille. Sydämeni suli täysin kun kolmevuotias Minttu uskaltautui mukaan ja lauloi toisten kanssa “Lensi maahan enkeli” .

Olen touhunnut Seurakunnan yhteydessä monenmoista viimevuosina. Kaikenlaisia juttuja olen saanut olla laittamassa liikkeelle yhdessä työntekijöiden kanssa ja Jumala on ihmeellisellä tavalla johdattanut ihmisiä yhteen. Pyhä Henki on ollut läsnä joka käänteessä. Pyhän Hengen toiminta on ollut vahvaa mutta samalla hellävaraista. Jumalan Henki on puhutellut ihmisiä ja vetänyt heitä puoleensa. Moni kertoo rauhasta ja lämmöstä,  joka on täyttänyt heidät.  Jumalalla on ollut selkeästi oma aikataulunsa kaikkeen sillä mikään ei tapahtunut väkivalloin tai pakottamalla.

Eilinen pyhäkoulu päättyi siihen, että olimme lasten kanssa piirissä ja kiitimme Taivaan Isää kaikesta mitä meillä on. Vanhemmat olivat jo lopettaneet laulutreenit ja olivat tulleet katsomaan touhujamme. Tilanteessa oli jotain hyvin koskettavaa. Paikkakunnallamme ei ole seurakunnan puolella ollut pyhäkoulua moniin vuosiin, vaikka sen tarve on tiedostettu koko ajan. Nyt se lähti liikkeelle aivan luonnostaan ilman suurempia kipuilija ja aikataulu miettimisiä. En koskaan itse ajatellut että minä olisin se joka lähtee liikkeelle sillä Majatalon Isännyys on ollut jo aikaa vaativaa  (nyt uskallan jo itsestäni tuota nimitystä käyttää).  Mutta kuoroharkkojen aikaan minulla ei ole muutakaan tekemistä ja lasten kanssa olin jo tullut tutuksi talven aikana.

Majatalo-toiminta on koko perheen toimintaa ja sen ympärille on muodostumassa avoin yhteisö johon on helppo tulla mukaan. Laulajat, soittajat ja keittiöväki palvelevat ilolla aina iltoihin saapuvia ihmisiä. Seuraava asia jonka odotan syntyvän on raamattu- ja rukouspiiri. Myös siitä on puhuttu pitkään mutta vielä se ei ole löytänyt oikeaa aikaa, paikkaa ja vetäjää. Toki seurakunnassamme on rukouspiiri mutta se kokoontuu iltapäivällä ja työssäkäyville täysin mahdoton aika.

Kaikkeen tähän liittyy esirukous ja usko siihen että kaikki tulee tapahtumaan koska se on Jumalan tahto. Kaikki toteutuu koska Seurakunnassa on ihmisiä jotka ovat asettuneet Jumalan kasvojen eteen oikealla asenteella.

Yksi tärkeä asia on myös se että kukaan meistä ei ole laskenut katsettaan Kristuksesta. Emme ole lähteneet miettimään kirkkopolitiikkaa tai oppeja tehdessämme tätä työtä yhdessä. Kaikki on jätetty Jumalan varaan. Tämä onkin tärkeää,  että emme lähde sulkemaan mitään tai ketään pois vaan luotamme siihen että Jumala tekee kaikissa ja kaikessa työnsänoten kuvat 007


by 1 kommentti

Mitä Tämä On?

marraskuu2008 352

Pyhän Henki, Miksi siitä pitää metelöidä. Miksi sen aiheen ympärillä pyöriin ihmisiä kuin mehiläisiä hunajapurkissa. Eikö se Jeesus riitä. Riittää toki mutta Pyhä Henki tulee samassa paketissa!

Raamatussa on muutamia mielenkiintoisia jakeita Pyhästä Hengestä. On oikeastaan hämmästyttävää miten me osaammekin lukea raamattua niin että hyppäämme yli asiat joissa kuvataan Pyhän Hengen toimintaa. Maailmankuvamme on niin länsimaistunut, että mikään yliluonnollinen ei läpäise ajatteluamme. Silti me uskovat nielemme paljon suurempia yliluonnollisia asioita kuten kuolleista nousemisen ja taivaaseen astumisen maailman luomisesta puhumattakaan!  Jokin tässä mättää ja pahasti. On tietysti totta että karismaattisuuden nimissä on tehty paljon pahaa mutta ei sen tarvitse merkitä sitä että hylkämme koko asian sen takia. Paavalihan nimen omaan opetti järjestystä juuri tässä asiassa Korintin seurakunnalle samalla kehoittaen meitä anomaan esimerkiksi profetoimisen armolahjaa

Otetaan  raamatusta esimerkiksi. Matt.12: 31-32. Tuo raamatun kohta on tilanteesta jossa Jeesus itse opettaa Jumalan Hengestä ja siitä että Jumalan Hengen  mukana Jumalan valtakunta on jo tullut ihmisten lähelle. Jeesus itse siis paransi Jumalan hengen voimalla.

”31Sen tähden sanon teille: jokainen synti ja herjaus tullaan antamaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen herjaamista ei anteeksi anneta. 32 Joka sanoo jotakin Ihmisen Poikaa vastaan, hänelle annetaan anteeksi, mutta joka puhuu Pyhää Henkeä vastaan, hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä eikä tulevassa maailmanajassa.

Pyhä Henki on tässä selkeästi Pyhän Jumalan Henki eli kun mietimme Pyhän Hengen merkitystä ja voimaa mietimme silloin itse Jumalaa ja hänen voimaansa!

Mark.13 :11 kehoittaa luottamaan siihen että Pyhä Henki puhuu puolestamme ja sanat annetaan suuhumme kun siihen tulee tarve. Sama kehoitus löytyy Luukkaalta  (12:12 ). Heittäydymme näin Jumalan lupausten varaan ja Jumalan henkensä avulla toteutaan näitä lupauksia.

Ananias koetti pettää Pyhää Henkeä Apt 5:3 Sen seuraukset olivat olivat poikkeuksellisen kauheat. Olen vakuuttunut siitä että Anananias ymmärsi tekonsa siksi tapahtui niinkuin tapahtui.Hän tajusi pettävänsä itse Jumalaa ja tuomitsi itse itsensä!

Apostolien teoissa puhutaan lähes taukoamatta Pyhästä Hengestä. Mielenkiintoisin  kohta Helluntain lisäksi on  kun Paavali tapaa  Johanneksen opetuslapsia, jotka eivät ole kuulleet lainkaan Pyhästä Hengestä. Apt 19.1-7 Kun Paavali sitten kastaa heidät Jeesuksen nimeen saavat he Paavalin kätten päälle panon seurauksena Pyhän Hengen ja he alkavat profetoida ja puhua kielillä. Yksinkertainen näyttö ja todistus kristityille täysin luonnolliseksi muodostuneesta asiasta.

Kristuksen seurakunnan koossapitävä voima on Pyhä Henki.  Ilman sitä ei yksinkertaisesti voi olla uskoa Jeesuksen Kristuksen puhdistavaan vereen.  Jeesuksen kasteessa meidän syntimme pestään pois ja Pyhän Hengen voimassa ja täyteydessä alalmme elämään uutta elämää Jeesukselle. Itse emme siihen pysty. Kyse on siitä että tahdommeko tunnistaa Pyhän Hengen työn omassa elämässämme vai pidämmekö uskoamme omana ansionamme ja torjumme Jumalan väliintulot elämäämme tiukoissa paikoissa. Moni kokee Jumalan johdatusta elämässään mutta ei tunnista sitä Pyhän Hengen työksi koska ne ovat lopultakin hyvin normaaleja asioista joista yliluonnollisuus näyttää olevan kaukana. Totuus on kuitenkin se että Jumala ei kannusta meitä mihinkään hörhöilyyn vaan täyteen elämään joka tuottaa hänelle mieluisia lahjoja. Noita lahjoja joita tuhlaamme toisten ihmisten hyväksi.

Jumalan Valtakunta tulee lähelle Pyhän Hengen vaikutuksesta. Jeesus on esirippu jonka kautta käymme kaikkein pyhimpään Isä luo. Jumalan joka odottaa meitä kotiin. Jumalan hengen valaisemina me ymmärämme tämän. Paavali yrittää takoa kalloomme sitä että Jumalanvaltakunnan lähelle tuleminen tarkoittaa sitä että Jumala haluaa antaa meille parastaan kuin vain Isä voi tehdä. Isä myös kasvattaa lapsiaan ja hänellä on siihen omat aikataulunsa.

Kun anomme Jeesuksen veressä ja voimassa, me saamme vastauksen mutta ilman Jumalan Pyhää Henkeä se ei onnistu!


by 16 kommenttia >

Mistä ajattelet eroavasi kun eroat kirkosta? Erotatko tapatumahorisontista sen kirkon johon kuulut? Maailma on täynnä hälyä ja meteliä ja on vaarana että se peittää alleen olennaiset asiat. On olemassa vain yksi Kirkko, seurakunta johon Jeesuksen omat kuuluvat. Muut kirkot ovat ihmisten omia kehyksiä ja raameja joissa on helppo elää ettei putoa  niin sanotusti seinältä.  Moni katselee ympärilleen ja miettii mistä saisi itselleen hengellisen kodin kun hajaannus kirkon sisällä kasvaa. Olen miettinyt tätä Lähetyshiippakunnan syntyä ja sen sen merkitystä.  Se liputtaa puhtaan opin puolesta. Sen Jumalanpalvelusyhteisöt ovat antavat kodin monelle  ihmiselle joille puhdas oppi on tärkeää. Miksi minusta kuitenkin tuntuu aiheutettu skisma on suurempi ongelma kuin kuin saavutettu hyöty.  Pelkään että armon tilalla on opillinnen armottomuus. Jollain tavalla ymmärrän että keskustelua käydään teologisella tasolla ja pappien kesken mutta tavallisten ihmisten tasolla keskustelu muuttuu agressiiviseksi väittelyksi. Saman Isän lapset käyvät absurdia väittelyä hiekkalaatikolla siitä kenen isä on suurin ja vahvin.

Pitäsikö siis kirkosta erota liberaalien tuulien puhaltaessa. Liberaaliutta tuntuu olevan monenlaista. Itse asiassa liberaalius näyttää riippuvan siitä kuka sen määrittelee  Koko kysymyksen asettelu on mielestäni kokonaisuudessaan väärä. Sillä sen fokus on omassa navassa. Kysymys kirkosta eroamiseen keskittyy ihmiseen itseensä. Uskossa on aina kysymys ihmisen suhteesta Jeesukseen, Olemme ensisijassa kuuliaisia Jeesukselle. Tämä merkitsee sitä että meidän on kuultava Hyvä paimenen ääntä. Valitettavasti tuota ääntä on täällä hetkellä hyvin vaikea kuulla  julkisesti  kirkon tilasta keskustelevien tahojen suusta. Sieltä kuuluu vain pappien ja oppineiden kiivailu.

Mitä Jeesus sitten sanoo? Eikö hän sano, että tehkää kaikista kansoista minun opetuslapsiani, opettakaa heille Isästä joka rakastaa ihmisiä ja tahtoo olla samalla tavalla heidän kanssaan niinkuin hän on minun kanssani. Parantakaa ja ruokkikaa ihmisiä. Rukoilkaa yhdessä.

Pelkään että ne uskovat jotka ovat jo löytäneet Jumalan eroavat kirkosta vain löytääkseeen jonkin turvapaikkan jossa voivat helliä Jumalasuhdettaan turvassa, suojaisassa satamassa jossa maailman tuulet eivät sitä ravistele. Ongelma on vain siinä että Jeesus haluaa lähettää meidät avomerelle myrskyyn maailmaan kertomaan hänestä. Suomen siionissa on jo sukupolvi joka ei tiedä mitään rakastavasta Isästä. Tämä sukupolvi näkee vain uskonnollisen kirkon jonka riidat ja kuivakat riitit eivät kosketa heitä lainkaan.  Pienryhmiä ja soluja tarvitaan kirkon sisällä jotta löytyisi tarvittaessa niitä ihmisiä jotka lähtevät rakentamaan seurakuntaa. Lähtemällä pois se ei tule tapahtumaan.

Suhde Jeesuksen on kaiken ydin, sen suhteen kautta löydämme oikean paikan toimia. Suhde häneen nostaa pintaa rakkauden kaikkia ihmisiä kohtaa. Oma seurakunta on se jonka eteen meidän on tehtävä työtä entistä tarmokkaammin. On luotettava siihen että Jumala todellakin kuulee rukouksemme. En todellakaan väheksy minkään  hengellisen yhteisön työtä ja merkitystä mutta en vain sulata ajatusta että jätämme oman seurakunnan ja  sitä kautta paikkakunnan ihmiset vaille mahdollisuutta kuulla se minkä sinä olet jo saanut kokea. Jokaisen seurakunnan keskeisin tavoite pitää olla evankeliumin vieminen ympäröivään yhteisöön ja seurakunnan muodostavat tavalliset ihmiset, eivät papit ja kirkkorakennukset.

Sielunvihollinen lyö nyt jatkuvasti kiilaa kristittyjen välille, sana puhdasoppisuus kuulostaa hänestä hyvältä langenneen ihmisen suussa. Oikeassa olemisen ihanuus polttaa hivelee poloisen luodun itsetuntoa ja sillat palavat takana. Runsas 2000 vuotta sitten oikeassa olevat saivat kansan huutamaan: -Ristiinnaulitse!noten kuvat 259


by 3 kommenttia

Luopumuksesta vaarallisin

Image

Voimme katsella Raamattua kahdelta suunnalta. Vaikka Raamattussa on kirjoittajien mukanaan tuomaa astian makua, emme voi lähteä perustamaan uskoamme ilmoitukseen Jumalasta ja samalla ajatellen että kaikki ei olekaan totta. Mitä sellainen kertoo Jumalasta jonka ilmoitus onkin epäluotettava. Jumala huolehtii sanastaan vaikka se suodattuisikin silloisen maailmankuvan läpi.

Jumalan sana toimii elämässämme ohjenuorana vaikka kaikki asioita emme ymmärräkkään. Sen keskeiset kohdat ovat luovuttamattomia. Jumalan pelastussuunnitelma on aukoton ja sen riisuminen ja pilkkominen vie siitä tasapainon, jonka Jumala on kaikkeen asettanut. Koko luomakunta perustuu tasapainoon jossa näkyy Jumalan käden jälki. Ihmisinä tulkitsemme Raamattua omista lähtökohdistamme ja  usein erehdymme. Siksi onkin tärkeää muistaa että myös siinä olemme armon varassa.

Jos alamme katsoa Jumalaa ja hänen tahtoaan ihmisen tarpeista käsin, joudumme välittömästi heikoille jäille. Kutistamme Jumalan omien tarpeittemme kokoiseksi. Alamme määritellä Jumalaa ja teemme hänestä heikon. Tulemme myös pettymään tällaiseen Jumalaan koska hän ei kykene täyttämään niitä toiveita joita häneen asetamme. Rukouksemme raukeavat tyhjiin. Tämä koskee niin liberaaleja jotka eivät kykene uskomaan kaikkiin Raamatun ihmeisiin kuin konsevatiiveja jotka kiivailevat opin puhtaudesta ja valuvat takaisin lain alle sekä myös karismaatikkoja, jotka hakevat mainetta ja kunniaa armolahjojen avulla. Kun ihmiset eivät paranekkaan astuu laki armon tilalle. Aletaan etsiä syitä parantumattomasta.

Kun alamme riisua asioita Raamatusta koska tahdomme asioiden näyttävän normaaleilta ja järkeviltä. Joudumme tielle, jossa yhä isompia asioita pitää häivyttää,  jotta palapeli pysyisi kasassa. Lopulta perusta katoaa ja kaikki raukeaa tyhjiin.

Jumalan näkökulma on mahdoton näkökulma. Siinä Jeesus on ymmärtämättömälle kompastuskivi ja uskovalle kulmakivi. Siinä näkökulmassa tunnustetaan Jumala suuremmaksi kuin ihminen  ja nähdään että Hän toimii ajallaan ja tavallaan. Ihmisen tehtäväksi jää se että häntä rakastetaan ja että hän suostuu lapsen osaan. Jumala lupaa huolehtia lapsestaan. Välineinä on Jumalan sana, rukous ja seurakunta. Jumala loi ihmisen toimimaan ja elämään. Jumalan läsnäolo tuo järjestystä ja turvallisuutta arkeen. Se on Jumalan alkuperäinen tarkoitus että varjelisimme ja hoitaisimme luomakuntaa yhdessä Jumalan kanssa. Se jos mikään on normaaliutta.  Ilman Jumalaa olemme tuuliajolla ja eksyksissä. Jotta kokonaisuus syntyisi tarvitsemme Jumalan Pyhän Hengen täyteyttä että pääsisimme takaisin alkuperäiseen tilanteeseen.

Jumalan pelastussuunnitelma onkin eheyttää Jumalan, Ihmisen ja luomakunnan yhteys. Täydelliseksi se tulee kuitenkin vasta aikojen lopussa.