Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


by 6 kommenttia

Tahtoisin olla niin kuin sä…..

Suo mulle, Jeesus, mielesi laatu, pyyntöni hartain kuule nyt tää.
toiveeni maiset rauetkoot kaikki, kuvasi kun vain jäljelle jää.
Tahtoisin olla niin kuin sä, Jeesus. Suo mulle Henki rakkauden.
Niin että muita auttaa mä voisin, lievittää tuskaa kärsivien.

Tahtoisin olla sääliä täynnä. Niin kuin sä, Jeesus, Herrani mun.
Anteeksi annoit, langenneet nostit. Avuksi riensit ahdistetun.
Tahtoisin olla niin kuin sä, Jeesus. Suo mulle Henki rakkauden
Niin että muita auttaa mä voisin, lievittää tuskaa kärsivien.

Tahtoisin olla Hengessä nöyrä, niin kuin sä, Jeesus, Herrani mun.
Että mä voisin alttiina aina, lahjani antaa käyttöösi Sun.
Tahtoisin olla niin kuin sä, Jeesus. Suo mulle Henki rakkauden.
Niin että muita auttaa mä voisin, lievittää tuskaa kärsivien.

Muutaman viime aikaisen blogin takia, jotka täällä ovat luettavissa, sekä niihin liittyvien eräiden kommenttien vuoksi, sydämessäni alkoivat soimaan nämä hengellisen laulun sanat.
On hyvä että ihmiset ovat erilaisia ja huumorikin on elämän suola, mutta olisiko niin että hyvät tavat ja toisin kokevien ymmärtäminenkin olisivat huomionarvoisia. Toisten erilaisuuden kunnioittamista, esimerkiksi uskon kokemisessa, olisi ettei  laskettaisi niin rajua ja rajatonta huumoria että se lähimmäistä loukkaa. Tulisihan meidän kaikkien kuitenkin olla, sydämestämme, toinen toisemme tukijoina mieluummin, kuin  olla hajoittamassa sitä haurasta yhteyttä jota vielä voisi Jumalan lapsilla jäljellä olla..
Asiansahan voi ilmaista niin monella tavalla.

Tärkeintähän elämässämme on että uskomme Jumalaan, Isään, Poikaan Jeesukseen ja Pyhään Henkeen. Että laitamme toivomme iankaikkiseen elämään Jumalan Valtakunnassa. Jos emme voisikaan rakastaa toisiamme, kunnioittaisimme kuitenkin ja sallisimme toisillemme sen, minkä itsellemmekin. Jokaiselle sen oman ja parhaan tavan uskoa. Itse ainakin tahtoisin että Jumalan Sana, joka meitä kaikkia yhdistää, erilaisista mieltymyksistämme ja Jumalan Palvlus tavoistamme huolimatta, olisi se kallaien aarteemme jota tutkisimme ja jonka olisi mahdollista rakentaa meitä Hengen hedelmää kantaviksi.

Vaikeaa ihmiselle, mutta ei Jumalalle jos nöyrrymme hänen edessään tutkimaan itseämme ja sallimme Hänen valonsa valaista pienimmänkin pimeytemme ja pyydämme että saisimme todellakin edes pienen osan Jeesuksen mielen laadusta. Hän kyllä on luvannut johdattaa meitä, kaikessa. kun kuljemme rukoillen. Silti en väitä, että kenenstäkään meistä tulisi läheskään täydellistä, erehtymätöntä. Eikä meissä varmaan tapahtuisi kasvuakaan ellemme joutuisi toteamaan omaa mahdottomuuttamme. Mutta sitä nöyremmäksi tulisi kasvaa. Ei minussa rakkautta ole, ellei Jumala minua rakasta. Kuitenkin mitä lähempänä Herraa pyrin olemaan, sen suurempi on Hänen rakkautens muuttava voima. Hän on ensin rakastanut minua ja antanut minulle kaikki syntini anteeksi, menneet ja tulevat, se aikaan saa minussa kasvavaa vastarakkautta.

Eikä se rakkaus pala ellen anna sen virrata ulos. Ellen hillitse itsessäni olevaa taipumusta pahaan. Taipumusta toisten aliarvioimiseen tai mitätöimiseen.  Tämän kanssa toivon että saan itse viisautta ja voimaa vastustaa huonoja taipumuksia itsessäni lähimmäisteni parhaaksi. Jumala siinä minua auttakoon.

Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona ja Sana oli Jumala….Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo….Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Ma saimme katsella Hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa Hän oli täynnä armoa ja totuutta… Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, armoa armon lisäksi.

Nostetaan katseemme itsestämme ja toinen toisistamme Kristukseen. Häneen joka on maailman valo, ja kiitetään siitä suuresta ihmeestä ja armosta että olemme saaneet tulla uskomaan häneen ja tuntemaan hänet Vapahtajanamme. Ei ole mitään tärkeämpää ikuisuuttamme ajatellen. Herra, siunaa meitä!


by 8 kommenttia

Miten siirtää vuori? Mahdotonta pohdiskelua.

Mä vedän nyt jarruvarjosta ja pysähdyn miettimään omalla kohdallani sitä miksi en hahmota, sitä mitä tavallisessa messussa tapahtuu, Miksi pääni joka ei ole oppinut koskaan yhtään virttä saa paremmin selvää uusista hengellisistä lauluista kuin virsistä joiden kielikuvat eivät tahdo millään avautua. Olen tämän ajan lapsi ja niin on aika moni muukin.

Mietintä myssyyn lentää myös se, miksi on niin erilaisia uskovia. Siis sellaisia uskovia, jotka eivät pidä Raamattua myyttinä ja Jeesusta vain ihmisenä sillä jos ei usko siihen että Jeesus olis tosi ihminen ja myös Jumalan poika, neitseestä syntynyt,  ei myöskään voi vedota todelliseen armoon ja uhriin, sillä Jumalan näkökulmasta on ajateltava niin, että hän ainoa joka on tehnyt Armon eteen todellisen uhrauksen ja  ihmiselle jää vain vastaanottaminen. Tätä taustaa vasten meidän uskovienkin kaikki tekeminen on tuhkaa, myös oppillinen kiistely. Meidän osaksi jää julistaminen ja  kiitoksella ylistäminen.  Avainajatus on; suommeko toisillemme armon ja pelastuksen vaikka emme kykenisikään istumaan samaan pöytään syömään.

Kun pyörii ihan tavallisessa seurakunnassa joka meidänkin on, tapaa ihmisiä laidasta laitaan ja kaikki ei aina mene niinkuin elokuvissa. Joskus kun siirtää kirkkosalissa jotain ja valmistelee tilaisuutta,  saattaa kuulla takaa rykäisyn ja toteamuksen ettei ole sopivaa siirtää pyhiä esineitä tai kun salin seinille laitettaan lasten piirrustuksia pääsiäisen ja raamatun tapahtumista saa se aikaiseksi vastalauseryöpyn, koska joidenkin mielestä sakraalitilan puhtaan valkoisille seinille ei saa ripustaa mitään. Puhumattakaan ylistystanssiryhmän esityksestä.

Vaikka riitelemme kastemaljan paikasta ja piirrustuksista, emme riitele pelastuksesta.
Meillä kaikilla uskovilla on oikeasti  sellaisia  tavalliselle elämälle vieraita tapoja ja piirteitä jotka pitävät ihmiset kaukana kirkosta. Jumitumme tapoihin jotka eivät ole peräisin Raamatusta mutta ovat osa vanhaa perinnettä. Lisää löytyy kun katsoo kristillistä mediaa. Sieltä löytyy ilmiöitä joita tavallinen ihminen haluaa välttää. Ylikarismaattiset kokoustaltioinnit  ja kaaosmaiset rukoustilanteet eivät juuri herätä luottamusta ihmisissä. Karismoihin tottunut ihminen taas näkee siinä Jumalanvoiman kosketuksen. Itse en aina tiedä mitä ajatella, sillä minulla ei lihakset nyi enkä kieri maassa kun Pyhä Henki koskettaa, mutta kuitenkin selvästi koen ja tunnen että kehossani tapahtuu jotain.

Suurin tunne on liikutus ja rauha. Sitäkin enemmän näen tapahtuvan konkreettisia asioita, kuten paranemisia, pelastumisia täpäristä tilanteista, rukousvastauksia elämäntilanteisiin, asioita joihin ei liity ihmisen tunteen mitenkään. Ihmeellisintä ovat olleet unet ja profetiat jotka ovat toteutuneet niinkuin ne unessa on näytetty tai kerrottu.   Kaikialta seurakunnista löytyy länsimaiselle rationaaliselle ajattelulle hankalia asioita.

Ongelma on kirkastusvuorenkokoinen sillä Jeesus ja hänen elämänsä tulee pysymään maailmalle hullutuksena ja kompastuskivenä. Kuitenkin kun katsomme tavallisten ihmisten kiinnostuksen kohteita löydämme sieltä taikaesineitä, taikauskoa, enkelikulttia ja ties mitä ufoista aaaveisiin. Herkkyys yliluonnolliselle ei poistu ihmisestä vaikka olisimme kuinka järkeviä. Jumala on rakentanut meidät niin että voimme olla häneen yhteydessä. Meissä on ruumis ja sielu joilla operoimme maailmassa mutta sen lisäksi meissä on Henki, jota voimme peilata raamatun avulla ja joka tunnistaa Jumalan Hengen ja tämä on se osa meistä jonka täytyy uudistua ja sitä kautta uudistaa koko elämämme. Henkemme tulee Jumalan hengen vaikutuksesta Kristuksen kaltaiseksi sellaiseksi kuin Raamattu opettaa.

Hengellisellä kentällä on paljon ihmisiä jotka ovat koko elämänsä olleet sangen tyytyväisiä kaikkeen mitä on ja on ollut, osa tosin kauhistelee mahdollisia muutoksia mutta varsinaisesti heidän kirkkotiellensä ei ole näkyvissä mitään mikä häritsisi suuremmin elämää. Toiset taas ovat hyvin pahoillaan kaikesta uudesta, Parisuhdelaki on saatanasta  ja sieltä samalta suunnalta tulee myös naispappeus. Tasapäipäistävä  kulttuurimme on tällainen että  pidämme ääri-ilmiöitä  aina pahoina.  Kuinka pian koko Kristillinen usko  on ääri-ilmiö ja paha asia.  Näinhän on käymässä Britaniassa.

Sitten on vielä meitä jotka haluaisimme uudistaa Kirkkoa  sisältäpäin ja viedä sitä alkukirkon suuntaan. Uudistaa kirkkoa hengellisesti, Puhutaan uuskarismaattisuudesta ja Hengen uudistuksesta.  Armolahjojen tuominen kirkkoon ja seurakuntaa palvelemaan on tuntematon ja pelottava asia. Varsinkin jos se esittäytyy kummallisena hörhöilynä. Vastareaktioita  syntyy kun kohtaamme vierasta sielä missä piti olla tuttua. Oma ensivierailuani karismaattisessa helluntaiseurakunnassa oli juuri tällainen, penkistä piti pitää kiinni etten olisi hypännyt ikkunasta.

Tahtosin mietiä tässä sitä samalla sitä mikä on saanut minut, joka nuorena piti jopa Kansanlähetystä liian villinä, hyppäämään vielä villimpään kelkkaan ja löytämään itselleni hengenravintoa jopa ylistyslippujen kanssa heiluvien seasta. Mikä saa minut ylistämään?

Mikä on muuttunut kolmessakymmenessä vuodessa. Kirkon asema ihmisten silmissä on romahtanut lähes kokonaan. Vain uskolliset näkevät sen tärkeänä. Sen ”valtaa” on yritetty palauttaa jos minkälaisilla konsteilla. Kirkon oppi on joutunut kyseenalaiseksi. Samaan aikaan oma hengellinen elämäni oli kuihtunut  kun olin joutunut eroon nuorten seurakunnasta ja aikuisten hengellinen maailma oli täysin vieras.  Sain perhettä ja vieraannuin. Vain tietyt asiat pitivät heikkoa yhteyttä Jumalaan yllä, kunnes sitten koko elämäntapani meni remonttiin ja jouduin hakemaan kaikelle perusteita uudestaan. Ihmisen tuo takaisin usein vain oman elämän jonkinasteinen kriisi.

Eräänä kauniina yönä tajusin että raamatussa puhutaan Jumalan voimasta, Pyhästä Hengestä joka on varta vasten tänne lähetetty jotta se kirkastaisi Kristusta ja antaisi uskon lahjan ihmiselle. Se olisi myös seurakunnan puolustaja.  Tuosta asiasta ei ollut paljoakaan opetusta.  Ihmettelin ja luin Paavalista. Luin kuinka jotkut seurakunnat olivat jopa liiankin innokkaita Pyhän Hengen kanssa.  Ihmettelin Jeesusta joka ei moittinut miestä joka paransi Jeesuksen nimeen vaikka ei ollutkaan yksi niistä jotka seurasivat häntä, totesi vain että jos hän ei ole meitä vastaan on hän meidän puolellamme. Pyysin Pyhää Henkeä kirkastamaan minulle asiaa ja tajusin että minunkin pitää tulla opetuslapseksi ja elää Jumalan Hengessä, antaa sen kautta Henkeni olla yhtä Jeesuksen kanssa, Tajusin että kaikki tähtää siihen että Jumala tahtoo meille hyvää ja Pyhä Henki toimii yhä sielä missä sitä pyydetään mutta erityisesti sielä missä julistetaan evankeliumia. Kun katsoin aamulla Suomea uusin silmin ymmärsin että täällä jos missään on evankeliumin julistamisen aika. Täällä tarvitaan Puolustajaa.

Näen että kirkossa on paljon Sanalle uskollisia ryhmiä  ja heidän tapansa ja suhtautumisensa uskoon on hyvin erillaista keskenään, Olen elänyt tavallan molemmissa ryhmissä. Jakolinjat ryhmien välillä on meidän ihmisten ylläpitämiä. Tällainen on hyvin inhimillistä.

Tärkeintä olisi kuitenkin se että kaikki nämä ryhmät kohtaisivat ristin juurella. Jumalalle tärkeää on että kaikkien uskovien sydämen asenne olisi puhdas ja aito, että heillä olisi vilpitön halu palvella Jumalaa, ilman omia missioita. Jokainen joukko on Jumalalle tärkeä ja tarpeellinen ja jokaiselle on annettu sama tehtävä, menkää ja tehkää!

Nuori sukupolvi pitää kohdata kadulla heidän omalla kielellään ja sielä missä he ovat. On turha kuvitella että se mihin me olemme jo tottuneet avautuisi heille. Nuorisotyö toimii hyvin ja sielä missä nuorisotyön työskentelymallit seuraavat mukana ensin nuortenaikuisten toimintaan ja sitä kautta aikuistyöhön, sielä on myös seurakunnan kasvua. Myös sielä missä panostetaan yhteisöllisyyteen on seurakunnan kasvua. Siellä missä ilo tulee läpi on kasvua, sillä ilo Vapahtajasta on koko jutun juuri!  Ilo on se joka poistaa arjen harmauden väsyneen vaeltajan sydämestä. Tarvitsemme hiljaisuutta ja hartautta kuullaksemme Jumalaa ja tarvitsemme Sanaa saadaksemme voimaa ja lohdutusta.

Tarvitsemme Pyhän Hengen täyteyttä, jotta voisimme ymmärtää ja siirtää vuoren, tehdä mahdottoman ja julistaa evankeliumia Suomelle.


by 3 kommenttia

Majatalo kaikilla maustella

peksuTässä on Simojoen Pekan resepti Majatalo iltoja varten. Pekka on kiertänyt Suomea Et Ceterakuoron kanssa  pitkin ja poikin. Mukana on ollut usein myös  Jukka Jämsen ja Ilkka Puhakka. Yhdessä he ovat siirtäneet Kangasalan seurakunnassa toimivan Majatalon ” pyörille” ja tuoneet ilon ja toivon sanomaa Suomen seurakuntiin.  Teksti on Pekan enkä ala sitä mestaroimaan. Omassa seurakunnassamme olemme pitäneet Majataloja nyt neljä vuotta  riisutulla versiolla mutta henki ja runko on sama. Pekka innosti meitä aloittamaan omat iltamme ja jokainen vuosi on ollut oppimista ja eteenpäin menoa.  Jumala on kuullut rukouksemme ja tuonut ihmisiä tekemään iltoja. Aloitimme teema illoilla joihin kutsuimme paikkakunnan ihmisiä haastateltavaksi mutta se tie oli aika nopeasti kuljettu loppuun. Silloin  meillä ei ollut käytössä minkäänlaista ohjetta tai vinkkiä. Ajan kanssa omamme muotoutui samaan suuntaan kuin mitä Pekan resepti on. Huomasimme että ihmiset kaipaavat opetusta ja rukousta eivät niinkään haastatteluja ja mielipiteitä. Musiikki osoittautui tärkeäksi yhdistäväksi tekijäksi sillä Majatalomme kuorosta on tullut henkireikä monelle nuorelle perheelle. Sen myötä sain itsekin uuden kokemuksen kun aloitin Pyhäkoulun laulajien muksuille keskiviikko harjoitusten aikana. Näin Majataloisännästä tuli myös Pyhäkoulu-Tapsa 🙂

Kysyin Pekalta lupaa julkaista tekstin ja ymmärsin että Majataloidean henki on tärkeä.  Ja loppupeleissä eihän kyse ole siitä millä nimellä iltoja pidetään ja vaan siitä että meillä on Jeesuksen antama missio vielä ilosanomaa eteenpäin ja opetuslapseuttaa ihmisiä hänelle!

Tässä siis resepti kaikilla mausteilla. Toivottavasti ruoka tulee olemaan ravitsevaa ja jälkimaku hyvä, houkuttaen tulemaan uudestaan sanan lähteelle.

1. Yhdessä tekeminen. 
-Majatalo- iltoihin on sitoutunut paljon ihmisiä, yhteisöllisyys on olennainen osa ideaa. Eri tehtävien ympärille on koottu pieniä ’tiimejä’, jotka hoitavat oman osansa. 
– Musiikkitiimi vastaa iltojen musiikista. 
-Tekninen tiimi hoitaa iltojen hyvätasoisen äänentoiston.
-Kuvatiimi pitää huolta kirkon etuosassa oleviin screeneihin heijastettavasta videokuvasta. (Esim. Kangasalla Majataloja voi myös seurata suorana internetistä tai käydä seurakunnan sivuilla myöhemmin katsomassa.)
-Tarjoilutiimi vastaa Majatalon tarjoilusta. Tarjoilut vaihtuvat teeman, vuodenajan tai emäntien luovuuden mukaan. 
-Rukous- ja sielunhoitotiimi on tärkeä osa Majataloa.
-Majatalojen tiedotus hoidetaan yhdessä seurakunnan tiedotuksen kanssa.
-Lisäksi on ovella ihmisten vastaanottajia ja tilanteen mukaan monissa muissa tehtävissä palvelevia.

2. Musiikki
-Musiikki on erittäin olennainen osa Majataloillan kokonaisuutta ja tunnelmaa. 
– Majataloon on koottu oma houseband ja kuoro, joka sekä esittää lauluja että laulattaa seurakuntaa. 
– Musiikki on pääosin gospeltyyppista, mutta usein tehdään myös perinteisistä virsistä uusia sovituksia.
– Laulujen tekstit heijastetaan suurelle kirkon etuosassa olevalle screenille 
– Majataloiltojen ohjelmassa on yleensä myös joku musiikkivieras, trubaduuri, kuoro tai pienimuotoinen bändi.

3. Tunnelma
-Majataloilloissa on pyritty siihen, että tunnelma olisi mahdollisimman vapautunut ja leppoisa, ihmisillä olisi mahdollisuus kohdata toinen ihminen ja että illassa viihdytään. Musiikin lisäksi on useita tekijöitä, jotka edesauttavat tätä päämäärää.
-Tärkeässä roolissa on illan juontaja, joka uskaltaa laittaa omaa persoonaansa likoon. Hänen tehtävänsä on saada ihmiset hymyilemään ja vapautumaan. 
-Merkittävä tekijä on myös tarjoilu, sillä kahvikupin ääressä on toisen kohtaaminen paljon helpompaa. Illassa pidetään myös kahvitauko, jolloin myös tämä ’sosiaalisen sakramentin’ puoli on helpompi hoitaa. Iloinen puheensorina ja nauru täyttää kirkon joka kerta.

4.Teema
Jokaiselle illalle on valittu teema, jonka ympärille ilta löyhästi rakentuu.
– Esimerkkejä teemoista ovat: Taide, lähetystyö, perhe, parisuhde, unelmat, elämän kipu, liikemaailma, urheilu, yhteiskunta, toivo, hiljaisuus, ekumenia… 
– Yleensä illassa on sekä vieraileva muusikko sekä joku puhujavieras tai evankelista, jotka sopivat illan teemaan.
– Musiikki, tarjoilu tai vaikka kirkon koristelu pyritään liittämään tähän teemaan.
5. Kohtikäyvä julistus
-Illoissa pyritään rohkaisemaan ja haastamaan ihmisiä Kristuksen seuraamiseen ja kristittynä elämiseen
-Julistus ja opetus on tukevasti Raamatusta nousevaa, mutta tyyli rohkeaa ja modernia

6. Rukous
Illat ovat rentoja ja hauskoja, niissä nauretaan paljon ja myös välillä myös itketään. Illat ovat kuitenkin vahvasti hengellisiä ja kutsuvia. 
-Rukoustiimin työ alkaa yhteisestä rukouksesta ennen iltaa ja muutenkin iltojen tekeminen rukouksen kanssa erittäin tärkeää.
-Kahvitauon aikana kerätään omalle rukousalttarille kirjoitetut rukouspyynnöt, joista osa käydään läpi illan rukousosuudessa ja loput viedään rukousryhmille. -Illan jälkeen on myös mahdollisuus esirukoukseen ja sielunhoitoon. 
-Ehtoollisen vietto ei yleensä kuulu Majataloillan sisältöön, mutta muutaman kerran vuodessa ilta on päättynyt ehtoollispöytään hyvin pelkistetyin liturgisin muodoin.

7. Missio
-Oleellisen ajatuksena Majatalo- illoissa on missionaarisuus eli ulospäin suuntautuminen. Niistä on muodostunut eräänlaisia ’sisäänheittotilaisuuksia’, jotka vetävät mukaan myös seurakunnasta vieraantuneita. Siihen kehtaa tuoda se naapurikin, jota ei kirkkoon muuten saa. 
Tämä kaikki tuo mukanaan uusia ja haasteita ja kysymyksiä: 
-Miten tällainen uusi yhteisöllisyys ja missionaarisuus saadaan nivellettyä seurakunnan perusrakenteisiin? 
-Mitä tapahtuu silloin, kun ei ole Majataloa? 
-Miten saadaan entistä paremmin tavallisten ihmisten osaaminen käyttöön?
Hienokin idea kaatuu ja kuihtuu ellei sen ympärille kasva uutta elämää ja ellei se johda johonkin.


by 2 kommenttia

Olen Tässä ja nyt

IMG_0003Sydämeni silmin katson pientä poikaa, joka suurin saappain marssii lätäköstä lätäkköön.

Iloitsee ja nauraa rapaisissa vaatteissaan.

Minulla on ikävä minulla on tuota veijaria, joka huolettomana kuin lokki liiteli lapsuutensa halki.

Iltaisin hän liitti kätensä rukoukseen  pyytäen siunausta vanhemmilleen ja sisaruksilleen.

Miten hän unelmissaan kohosi Ritariksi, joka valkoisen lipun kanssa käveli TV:n sotilaiden väliin ja huusi,

– Älkää Sotiko, se on tyhmää!

Voi miten kaipaan lapsuuteni sankari tarinaa, sitä kun yritin astua saappaillani isäni jälkiin ja ajaa partaa.

Olla samanlainen ja kohdata maailma ylpeänä ja rohkeana.

Kunpa voisin taas käpertyä äidin lämpöiseen syliin ja katsoa kuinka pilvet ylittävät taivaan.

Hetken aikaa epäröin, sitten en enää välitä.

Kävelykenkäni iskevät keväisen rapakon pintaan.

Olen tässä ja nyt!


by 8 kommenttia

Kotkat

kotkatTämä teksti voi loukata jokaista lukijaa, mutta joskus on vain sanottava asia niinkuin sen itse näkee.

Seurakunta, jolla tarkoitan tässä koko Suomea on lähdössä uudistuksissaan kahteen suuntaa. Uudistusten syy on kirkkojen tyhjentyminen ja mahdollisesti myös verotulojen katoaminen. Huolena on se, että sekin, että lapsia ei tuoda enää Jumalan kasvojen eteen, koska Kirkon sanoma ei enää kosketa. Miksi näin on? Vastaus tuntuu riippuvan siitä kuka kulloinkin vastaa.  Raamatun käännöksillä ja virsikirja uudistuksilla on yritetty paikata tätä asiaa. Sanaa on yritetty saada sujuvammaksi.

Toiset uudistajat selvästi häpeävät Sanaa sellaisena kuin se on Raamattuun kirjoitettu.  He eivät kykene hyväksymään lakia ja tarttumaan sitä kautta armoon. Parannuksen tekoa on liian vaikeaa opettaa Jumalasta vieraantuvalle kansalle. Siksi sanaa tulkitsemalla ja vesittämällä on haluttu nykyaikaistaa kirkon sanomaa paremmin nykyihmiselle sopivaksi. Heille voi olla tärkeää, että messu on hyvin toimitettu ja meno on arvokasta. Mutta Sana ei saa loukata. Tämä kehitys on jatkunut useita vuosikymmeniä. Nuoruudessani metsästimme julistajiien ja laulajien puheista Jeesus sanaa ja pidimme pahaa meteliä, jos sitä ei kuulunut. Nyt Jeesus sanaa kuulee joka paikassa, mutta Hänen opetuksensa on ajettu sensuurin läpi niin, että jäljellä on enää vaaleanpunainen kuultokuva tai Jesse, hyvä jätkä, joka ei ole niin turhan tarkka omasta Sanastaan. Näiden uudistajien fokus on tässä päivässä ja ihmisen hyvinvoinnissa juuri nyt, mikä sekin on tärkeää. Iankaikkisuus tulee sitten jos on tullakseen.

Toinen uudistuslinja opettaa ja puhuu Pyhästä Hengestä, josta Jeesuskin kertoi. Nämä uudistajat ovat palaamassa takaisin alkuseurakunnalle annettuihin opetuksiin. He kertovat ihmisille, että Jumala vastaa rukouksiin ja Hän parantaa edelleen ihmisiä. Jumala on heidän arjessaan mukana koko ajan  ja auttaa ihmistä. He profetoivat toisilleen ja rukoilevat kielillä. Kirkko ja seurakuntarajat eivät ole heidän mielestään tärkeitä. Jumalan lapsille yliluonnollisuus on luonnollista. He näkevät kuinka Jumalan rakkaus toimii konkreettisesti eheyttäen rikkinäisiä ihmisiä. He puhuvat uskoontulosta sekä pelastuksesta, joka koittaa, kun Jeesus tulee takaisin. Heidän lopullinen fokus on Jumalan valtakunnassa, joka on jo nyt lähellä, mutta ei vielä kokonaan täällä.

Keskellä jää joukko, joka pureutuu vanhoihin perinteisiin ja pitää niistä kiinni. Liturgioihin, jotka ovat heille rakkaita ja tärkeitä mutta ulkopuolisille vieraita ja kankeita. Heille usko on tärkeää mutta sen ympärillä on turvamuuri, jonka ulkopuolella on vain harhaoppeja ja villiä menoa. Ja kieltämättä sellaisista ilmiöistä uutisoidaankin tasaisin väliajoin. Tämän joukon fokus on iankaikkisuudessa, mutta tämän ajan halki pitää pärjätä omillaan, Jumalan johdatus on kiinni siitä, että itse osaa tehdä omat elämän ratkaisunsa oikein. Hengellinen elämä on irrallaan maallisesta.

Kuinka vaikeaksi kaikki onkaan mennyt. Ihmiset, jotka ovat vieraantuneet Jumalasta eivät tiedä oikeasti mitään. Heidän on helppo yhtyä julkisen sanan antamaan kuvaan. Kuitenkin todellisuus on erilainen.

Kun itse tajusin, että Jumalan todellisuus on jotain muutakin kuin väkinäistä istumista Jumalanpalveluksissa, jonka sisältö oli kiinni siitä millä tuulella saarnantekijä oli ollut ja mikä oli oma fiilikseni,elämäni muuttui toisenlaiseksi kun luotin kaiken Jeesuksen varaan. On aivan toisenlaista elää, kun tuntee ja tietää, että Pyhä Henki oikeasti toimii ja vaikuttaa minussa ja ympärilläni tapahtuu ihmeitä. Jumalanvaltakunta on mukana arjessani.

Herätys on lähtenyt liikeelle uudistajista huolimatta tai heidän takiaan. Parasta tässä on se, että on aivan sama mihin ryhmään joku kuuluu, sillä Jumala antama tulva murtaa ihmisen omat käsitykset ja rakennelmat.  Vuorilla pienet purot jo solisevat ja kevätsade sulattaa jäätä. Sielä täällä pienet herätyksen lähteet yhtyvät toisiin ja virta kasvaa. Jumalalla on aikataulunsa, mutta yksikään sukupolvi ei jää häneltä väliin. Virta tulee kasvamaan, kun purot saavuttavat toisensa. Kaiken yllä liitelevät Kotkat joiden mukana kiirii evankeliumi Kristuksesta, joka odottaa meitä Isän luona.


by Jätä kommentti

Hyvä paimen

noten kuvat 423Tiistaisen avantosaunan lämmityskeikan anti oli hämmentävä. Palasin ajatuksissani vuosi sitten lukemaani kirjaan ja pohdintaan Kultaisesta vasikasta. Kirjoitin aiheesta ylös oivalluksia ja pitänee palata niihin myöhemmin. Aihe vei minut kuitenkin yllättäville vesille ja kuin tilauksesta eräs ystäväni soitti kertoakseen rukoushaasteesta paikkakuntamme hyväksi.  Hän tiedusteli oliko meillä Luterilaisilla rukouspiiriä joka voisi ottaa työn alle esirukouslaatikon sijoittamiseen liittyvän asian. Heillä oli omassa yhteisössään nousut näky että ihmiset tarvitsisivat paikan tuoda esirukouspyyntöjä mutta sijainti oli vielä epäselvä. En osannut antaa kysymykseen vastausta vaikka tiesin että päiväsaikaan ilmeisesti jokin rukouspiiri oli olemassa. Keskustelu ajautui Luterilaisen kirkon kipukohtiin ja siihen miten ohutta opetus voi pahimmillaan olla. Pian olimme keskustelemassa uskon lähteestä, itse Jumalasta.

Tärkeintä minulle oli  se että puhelu osui juuri siihen hetkeen kun tarvitsin ajatuksilleni opponentin ja henkilön joka oli painiskellut juuri samojen asioiden kanssa.Molemmat olimme miettineet miten uskossa tapahtuu kypsymistä ja kasvua. Pitkälle puhelulle ei ollut tulla loppua kun Jumala alkoi ohjata keskustelua ja ajatusrakennelmien palikat alkoivat putoilla oikeille paikoilleen. Hetken ajan näin silmissäni jälleen uskomattoman kaaren jonka raamatun tekstit muodostavat ja kuinka Jeesus itse vahvistaa opetuslapsia Emmauksen tiellä käyttämällä vanhoja kirjoituksia todistuksena.

Yksi ajatus tai näynomainen mielikuva nousi ylitse muiden ja samalla paljastaen karmaisevan puutteen länsimaisessa  kristillisyydessä. Se on kuva paimenesta joka paimentaa Isännän lampaita. Isäntä on Jumala, Kaikkivaltias Herra. Länsimaisesta kuvasta puuttui kokonaan Jumala. Sen tilalla oli voimaton hahmoton, himmeä hahmo jota ei voi tuntea.

Jeesus on paimen, joka on tuomassa omia lampaitaan Isän luo siksi että ne pelastuisivat. Opetuksemme armosta jää puolitiehen kun käymme kuittaamassa osamme armosta kevyesti ja palaamme takaisin entiseen elämäämme ilman että juuri mikään ei muutu. Hengellisyytemme on usein yritystä ja suorittamista joka ei johda minnekkään. Emme astu sisään Isän luo koska pelkäämme tai emme ymmärrä että tuo Armo ei ole vain armahdus kuolemasta vaan se on alku elämälle Isän yhteydessä. Itse asiassa uskomme kultaiseen vasikkaan jota sitten sanomme Jeesukseksi

Jumala on se joka odottaa ihmistä, Jumala on se joka odottaa rukouksiamme, palvontaamme ja ylistystämme. Jeesus  on se reväisty esirippu jonka ansiosta ja kautta saamme käydä kaikkein pyhimpään, suoraan isän luo lepoon ja rauhaan.

Tähän asti olen miettinyt kenelle kohdistaisin rukoukseni mutta nyt ymmärrän että Isä tekee kaiken koska Jeesus on minut tuonut verensä takia armon tielle, matkalle kohti pelastusta.  Tästä Jumalan kunnioitamisesta nousee oikea asenne,  joka on Isän mieleen. Jumalaa ei juurikaan kiinnosta tekemiseni kuin se millainen on sydämeni tila.


by 2 kommenttia

Kristittyjen yhteys on yhteyttä Kristuksessa!

Vähitellen alan päästä jyvälle siitä missä Suomessa mennään ja kaikki ei näytä hyvältä.  Samalla kun terve  kristittyjen yhteys lisääntyy, niin julkisen sanan tarve  kaivella vuoronperään erilaisten uskonyhteisöjen likapyykkiä kasvaa samassa mitassa. Osa pyykistä pitää pestä, osa on jo niin vanhaa, että joutaa pois heitettäväksi mutta toivon hartaasti että pesuvesien mukana ei katoa mitään arvokasta.

Toisaalla maassamme kerätään nimiä tasa-arvoisen avioliittolain puolesta ja pyritään samalla saamaan kirkonisät antamaan asiaan oma siunauksensa. Ehkä he antavatkin myötämielisen suhtautumisen oikeudelle kerätä ja toimia kansalaisliikkeissä ja ajaa ihmisoikeuksia mutta Jumalan oikeuksia heilläkään ei ole. On muistettava että  miehen ja naisen avioliitolla on seurakunnalle aivan oma Jumalallinen merkityksensä, tätä faktaa ei mikään pysty muuttamaan.

Toisella suunnalla taas pyritään säilyttämään vanhaa Luterilaisuutta omaan suojakapseliinsa ja samalla muodostetaan tiukempi linnoitus kirkon sisälle uskonpuolustamisen nimissä. En ole aivan varma tarvitaanko tällaista, mutta ei vara venettä kaada elleivät sitten kaada sitä itse. Se on selvä, että omaatuntoa pitäsi olla oikeus kuunnella varsinkin kun sille kuitenkin voidaan löytää peruste Pyhästä kirjasta. Joudumme kaikki  tekemään tässä kohtaa parannusta ja luottamaan armoon, niinkuin koko elämämme on tuon kallisarvoisen sanan varassa.

Kaiken kuohunnan ja levottomuuden keskellä  Pyhä Henki kuitenkin liikkuu meidän ihmisten keskellä ja kirkastaa Kristusta. On hienoa huomata että sielä missä näin tapahtuu, ilo ja rauha valtaa ihmisen.   Pyhä Henki ei ole kovinkaan kiinnostunut siitä viitekehyksestä mistä häntä pyydetään tulemaan ihmisten luo.  Jumalaa kiinnostaa ennen kaikkea ihmisen asenne.

Sielä missä on mukana väkinäisyyttä, pelkoa tai kiihkoa, ihmiset sulkevat sydämensä ja mielensä ja silloin Pyhä Henki ei voi toimia. Jumala ei siunaa tällaista vaan ihmiset jäävät tuskaan ja ahdistukseen. Jumala ei heitä jätä vaan ihminen itse alkaa vähitellen turtua tällaisen hengellisyyden keskellä.   Jumalalle omistetussa työssä ei ole tilaa ihmisen omille missioille.  Kun mietin tätä keskustelua pahuudesta en voi kuin ihmetellä sitä ajatusta, että ihminen, joka on lähtenyt seuramaan Jeesusta ja tunnustaa hänet Herrakseen voisi olla sielunvihollisen voimien vallassa. Jeesuksen omat sanat vapauttavat tällaisesta ajattellusta, sillä hän sanoo ettei samassa talossa voi olla kahta Herraa!  Maailmamme ja ero Jumalasta altistaa sairaudelle mutta kristittyinä olemme turvassa demoneilta. Sielunvihollinen on tässä kohtaa hyvin taitava valehtelemaan meille muuta. Epävarmuus ja epäusko ovat hänen mieluisimpia aseitaan.

Yksi olenainen tekijä siinä kun kohtaamme Jumalan, on seurakunnan ihmisten keskinäinen yhteys ja kohtaaminen. Sen että ihmiset voivat puhua ja toimia yhdessä Jumalan kanssa. Maistelepa tätä ajatusta vielä, Seurakunnassa ihmiset ja Jumala toimivat yhdessä. Tämä on Jumalan perimmäinen tarkoitus. Seurakunnan yhteinen Jumalanpalvelus ei ole yksityistä hartaudenharjoittamista varten vaan juhla jossa Jumalan henki ja ihmiset palvelevat toisiaan ja riemuitsevat yhteydestä.   Siinä mielessä voisi miettiä vaikkapa Luterilaista messua ja sen nykyistä luonnetta, miten se palvelee tarkoitustaan. Herää kaksi kysymystä. Pitäisikö hartaudelle hiljentymiselle luoda lisää tilaisuuksia että  Messussa riemu voisi purkautua hieman ”runsaammin”  kuin mitä se nykyään tekee ja samalla Jeesuksen seuraamisesta tuli koko päiväisempää. Ja pitäiskö Messua todellakin muuttaa tai rinnalle tuoda messu, jossa ihmiset oikeasti kohtaisivat toisensa eivätkä vaivaantuneina tuijottaisi toistensa niskoja.

Kun olen kierrellyt eripuolella Suomea ja järjestellyt  oman seurakunnan yhteisiä tilaisuuksia, rukous,ylistys ja opetus ovat olleet niitä josta ihmiset ovat saaneet eniten kotiin viemistä. Nämä ovat olleet  myös tekijöitä jotka ovat tuoneet heidät uudestaan paikalle. Se mistä he ovat iloinneet on vapautunut tunnelma ja turvallisuus ja se kun kaikki tuntevat toisensa ja kokevat olevan samaa Jumalan perhettä.

Seurakunta on Myrskyssä mutta kuitenkin turvassa samoin kuin opetuslapset olivat aikoinaan vaikka muuta pelkäsivät. Meidän pitäisi olla huolissan heistä jotka eivät ole veneessä lainkaan!


by 7 kommenttia

Mistä etsit rohkaisua?

Luen pientä mutta paksua kirjaa. Taivaaseen menneen David Wilkersonin ”Isän sydän” nimistä. Siinä on sana jokaiselle päivälle mutta se on hyvin erilainen kuin meillä on totuttu. Se on täynnä pieniä opetuksia. Minua se on siunannut.
Kaikki ihmiset ovat ainutlaatuisia. Samallakaan ihmisellä päivät poikeavat toisistaan ja näiden mukaisesti Raamattukin puhuu eri tavalla eri tilanteissa, niin tämänkin kirjan tekstit. Juuri kun olen ihastunut jostain tekstistä ja ajattelen että voisinpa jakaa tämän useammankin kanssa, tulee uusi ja taas tuntuu että tässä se sittenkin on.

Kunen usko kenenkään pääsevän kärsimyksittä/vastoinkäymisittä elämänsä läpi niin nyt lainaan tähä otsikon mukaisen tekstin, ehkä on joku joka sitä nyt juuri tarvitsee, joku kristitty jolla on juuri nyt raskas taakka kannettavanaan.

Onko olemassa täysin antautuneita uskovia, jotka elävät helppoa ja huoletonta elämää? Näytä minulle Hengen johdatuksessa oleva, Jumalan täyttämä ja voideltu Herran palvelija, niin minä näytän sinulle ihmisen, jota ahdistetaan ja kuritetaan, joka on usein ymmällään ja tunteet syvät vedet ja tuliset pätsit.
Ne, jotka pyrkivät välttämään vaikeuksia, saavat harvoin ilmestystä Jumalan täyteydestä. He yrittävät käyttää uskoa välttyäkseen koettelemuksilta mutta eivär ymmärrä, että he riistävät näin itseltään mahdollisuuden nähdä, mitä on heidän sisimmässään.
Tulee päivä jolloin ahdinko ei enää ole vältettävissä, ja he sortuvat, koska ei ole koeteltua sisäisen voiman lähdettä.

Paavali kirjoitti:” Että hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän, sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua hänen Henkensä kautta” (Ef.3:16) Herra tarvitsee palvelijoita, jotka eivät ole jokaisen opin tuulen ja aallon heiteltävissä, joilla on erottelukykyä ja jotka eivät eksy. Hän tarvitsee palvelijoita, jotka eivät tarvitse uutta ilmestystä lupaavaa opettajaa eivätkä maallista paimenta johdattamaan jokaista askeltaan.
Heidän onnellisuutensa tai Hengellinen voimansa ei ole riippuvainen yhdestäkään ihmisestä. Koetukset ovat osoittaneet, että heillä on itsessään Jumalan elämä, josta he saavat laupeuden ja löytävät armon avukseen oikeaan aikaan. Kristus on ilmoitettu paitsi näille palvelijoille, myös heissä.

Voimme oppia arvokkaan läksyn kuningas Daavidin kokemuksesta ”Mutta Daavid rohkaisi mielensä Herrassa, Jumalassansa” (1.Sam. 30:6)
On välttämätöntä, että opimme rohkaisemaan itseämme Herrassa selvitäksemme vaikein aikoina.
kehotan sinua Herran nimessä: avaa silmäsi näkemään väkevä Jumalan voima, joka sinussa vaikuttaa. Ota omaksesi Herran Jeesuksen Kristuksen täyteys. Riippumatta siitä, mihin tuliseen pätsiin joudut, ylivertainen Herrasi kulkee kanssasi sen läpi.

– Minua siunaa tuo loppu erikoisesti, vaikka tunneherkkänä ihmisenä olen välillä idässä ja välillä lännessä. Tiedän omat heikkouteni, mutta Jumala on väkevä ja uskollinen, Hän tekee minkä lupaa, vaikka ja kun, usko tulee koetelluksi.

Oli toinenkin teksti jonka olisi halunnut tähän laittaa koska se on vielä lähempänä omaa sieluani. Se olisi ollut ”Kun kaikki keinot pettävät”. Otsikostaan huolimatta se on rohkaiseva, siinä vain on se elämän toinen puoli ja ihmisen osa toisin sanottuna. Alkua en malta olla laittamatta, se alkaa näin: Uskominen silloin, kun kaikki keinot pettävät, on Jumalalle sangen otollista ja mieluista. Jeesus sanoi Tuomakselle:” Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!” (Joh. 20:29)
On tämä pieni kirja niin hyvä että täytynee se hankkia ihan omaksikin.

”Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani” Ps.119:105 näihin suloisiin sanoihin kiitos Herralleni.


by 1 kommentti >

note3 286

Hämmennystä ja hajaannusta kylvetään nyt oikein urakalla seurakunnan  keskelle. Teologiaakin tuntevat ihmiset tulkitsevat elämää ja kohtaloita ihmisnäkökulmasta ja voimme kuvitella miten sielunvihollinen hieroo käsiään yhteen, kun hän onnistuu houkuttelemaan ihmisiä yhä kauemmas Jumalasta. Melko reippaasti puhutaan uskovista ja yleistetään asiota sen perusteella mitä media kulloinkin esittää. Käsittämätön kauhistelun ja päivittelyn kulttuuri on juurtunut kirkon kyljessä majailevien ja uskontoa harrastelevien ihmisten keskuuteen. Keitä nämä sitten ovat, sen voi kukin päätellä itse. Mielenkiintoista on nähdä kuka on seuraavaksi mustalla listalla.

Käytän tässä tarkoituksella sanaa harrastella, koska en oikein muutakaan termiä  keksi.  Itse harrastan kuntourheilua, en ole siis oikea urheilija enkä ole omistautunut kilpaurheilulle. Keskustelen ja pohdin mielelläni urheiluun liittyviä asioista ja otan kantaakin vaikka en tunne oikeasti kilpaurheilua. Kun otan kantaa asioihin olen harvoin oikeassa, enkä tiedä asioiden todellista laitaa mutta on mukava spekuloida asioilla. En kuitenkaan pysty antamaan lausuntoja aiheesta julkisesti.

Jumalan valtakunta ei kuitenkaan ole kuntourheilua, jonka harrastelijat voivat toimia miten haluavat. Jumalan valtakunnasta puhuminen ei voi jäädä harrastelun tasolle, sillä Jumalan näkökulmasta jokainen ihminen kuuluu hänen valtapiiriinsä ja jokainen kilvoittelee samasta voittopalkinnosta, iankaikkisesta elämästä. Jumala kuulee kaiken.  Kuitenkin palkinto kuuluu jokaiselle maaliin päässeelle. Matkalla tulee virheitä ja vääriä reitinvalintoja mutta tärkeää on kuitenkin jatkaa matkaa ja kannustaa myös muita matkan teossa. Matkanteossa asenne ratkaisee, ei se miten puhdasoppisesti etenemme.

Pahuus on jokaisen matkaajan riesana, se on kuin maitohappo, joka jäykistää kalkkiviivoilla lihakset.  Jos annamme sille vallan ja annamme periksi se katkaisee matkanteon. Usein hapot iskevät kun koemme epäuskoa tai epäonnistumista uskonkilvoittelussa. Herkästi unohtuu, että meidät on kutsuttu Jumalan rauhaan ja lepoon eikä uskonnon harjoitukseen, jossa hengästymme ja väsymme. Pyhyys lähtee rauhasta ja levosta ei omista ponnisteluistamme

Olemme koko ajan altiina pahalle myös uhreina. Vaikka emme pidä onnettomuuksia ja sairauksia pahuuden työnä, voimme kokea ne sellaisena. Toisten ihmisten tekemä pahuus ilmentää sitä millaista on elää maailmassa, joka on alttiina sielunvihollisen toiminnalle.  Elämä erossa Jumalasta altistaa ihmisen maailmalle ja sen kipeille ja pahoille asioille, toiset kestävät toiset hukkuvat. Uskova ihminen ei ole vapaa tästä kuvioista.

Viimeaikaiset puheet Lähetystyöstä ja hirveistä tilanteista lähetyskentillä kielivät pahuuden olemuksesta.  Pahuus on iskenut juuri sinne missä Jumalanvaltakunnan työtä tehdään. Tuota taustaa vasten kaikki näkyy vielä selkeämmin. Totuus on asia, joka pitää tulla aina julki, mutta totuuttakin voidaan käyttää väärin. Jos erotamme asioista toisistaan ja teemme lähetystyöstä itsestää syyllisen  ja samalla lähettivanhemmista osasyyllisiä olemme suossa johon hukkuu kaikki, myös totuus. Tällaisessa asetelmassa voittajana selviää vain itse paha.  Jokainen hetki teemme valintoja ja lähdemme kulkemaan niiden mukaan. Emme oleta lähtökohtaisesti, että asiat menevät pieleen. Jos ajan kolarin autolla, en ole lähtenyt liikkeelle  kuitenkaan sitä odottaen vaan luottaen että muutkin noudattavat liikennesääntöjä. Lähetin lähtiessä kentälle perheineen on oletusarvona, että jokainen on matkassa mielessään Jumalan valtakunnan ja ihmisten hyvä , ei omat salatut tavoitteet.

Pahuutta ei voi puolustella minkään ihmisryhmän keskellä. Jos tarkastelemme Jeesuksen opetuksia sieltä ei löydy mitään sellaista joka antaisi oikeuden tuhota elämää. Jumalan sana osoittaa että pahuus itse tuomitsee itsensä joutuessaan Jumalan valaisemaksi. Kun Ananias jäi kiinni pimittäessään Jumalalta sitä minkä tiesi sydämessään Jumalalle kuuluvaksi  hän tuomitsi  itse itsensä ja eikä  kestänyt sitä. Hänen elämänsä loppui siihen koska hän tunsi ja tiesi kuka Jumala oli!

Kun lähetämme ihmisiä lähetystyöhön seuraamme siinä Jumalan tahtoa ja kutsua. Äiti Teresa oli tästä loistava esimerkki. Kun hän sai kutsun Jumalalta hän tarttui siihen välittömästi ja alkoi tehdä matkaa sen mukaisesti. Puolitoistavuotta hän taisteli vastuksia vastaan ja pääsi lopulta matkaan, jolloin vasta todelliset haasteet alkoivat. Suurimpana kokemus siitä kun taivas hiljenee ja Jumala ei tulekkaan yhtään lähemmäksi vaan pysyy yhä kätkettynä.  Tuo viimeinen koettelemus osoittaa sitä miten uskollinen hän oli loppuun saakka. Äiti Teresan sydämen asenne oli olla uskollinen loppuun saakka, sillä lopullinen palkinto oli vasta tulossa. Uskollisuus myös tuotti valtavan siunauksen, jonka kautta Jumalan valtakunta murtautui satojen tuhasien ihmisten lähelle hänen kauttaan. Siitä on viime kädessä kysymys, ei siitä miltä meistä itsestämme tuntuu. Me olemme vain kanava jonka Jumala tarvitsee. Jos emme suostu siihen osaan Jumala etsii toisen.

Tärkeintä on että katseemme pysyy aina Kristuksessa.


by 3 kommenttia

Guru

noten kuvat 664Ilta oli ollut Pyhää Henkeä täynnä ja ihmiset olivat ylistäneet Jumalaa laulaen ja käsiään kohottaen. Esirukousjonot olivat olleet pitkiä ja moni tuntui saaneen avun. Illan lopuksi oli eräs seurakuntalainen tullut kiittämään hyvästä puheesta ja opetuksesta. Aivan kuin ilta olisi ollut juuri häntä varten

Palasin kotiin väsyneenä ja ristiriitaisin tuntein. Tunsin iloa siitä että olin onnistunut koskettamaan taas ihmisten syvimpiä tuntoja ja johdattanut heidä Taivaallisen Isän kasvojen eteen ja Pyhä Henki oli laskeutunut ihmisten ylle sanojeni mukana.

Ihmiset tulivat kaukaa kuullakseen viisaita sanojani, Minusta oli tullut Guru, voideltu viisas mies.

Mutta miksi minä en tuntenut mitään Miksi Pyhä henki ei koskettanut minua vaikka olin juuri Ylistänyt Jumalaa ja julistanut Jeesuksen pelastavan syntiset. Miksi taivas on hiljaa vaikka suorastaan huusin Pyhää Henkeä tulemaan ihmisten ylle parantamaan heidät. Miksi minä en parane? Miksi pahat ajatukseni palaavat yhä uudelleen vaikka olen tehnyt parannuksen. Karistan kiusalliset ajatukset yltäni ja ajan kotiin nukkumaan.

Luen iltarukoukseni yksin ja painan pääni levottomana tyynyyn. Unessa ihmiset kulkevat ohitseni kiittäen minua koskettavista sanoista ja minä kirjoitan yhä suurempia sanoja paperille seuraavaa kokousta varten.  Unessa naulaan itseni ristille jotta voisin pelastaa kaikki mutta  hukunkin omiin sanoihini jotka tulvivat kaikkialta ylleni. Herään omaan huutoni hikisenä enkä saa enää unta. Rukoilen hätääni Jumalalle ja käsitän mitä minulle on tapahtunut. Minusta on tullut Guru, yksinäinen savuava puu jonka oma liekki on enää kituva hiillos. Olen jalustalla joka erottaa minut yhteydestä muihin.

Tämä kertomus voisi olla totta, ehkä jossain tälläkin hetkellä huokaa joku guru hiljaisuutta ja tyhjyyttä kun ihmiset ovat poistuneet koteihinsa. Jumalan valtakunnassa ei ole Guruja tai suuria johtajia vaan palvelijoita jotka yhdessä toisten kanssa tekevät matkaa opettaen ja rukoillen. Jumala nostaa seurakunnastaan ihmisiä joiden kautta hän hoitaa ja puhuu ihmisille. Kyllä hän gurujakin käyttää mutta heillekin hän haluaa sanoa että tule alas pylvääsi nokasta ja mene muiden joukkoon. Hän kehoittaa guruja etsimään ihmisiä rinnalleen. Rukoile yhdessä heidän  kanssaan ja kuuntele mitä Jumalalla on asiaa.