Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


Jätä kommentti

Joulun odotusta

Joulun odotus on ollut erilaista tänä vuonna. Ukin ja Mummon kuolema melko lyhyellä aikavälillä on pysäyttänyt ainakin oman ajankulkuni melko tehokkaasti. Suru ei ole ollut ainoa mitä tämä kaikki on jättänyt jälkeensä, vaan samalla on jäänyt paljon aikaa energiaa, jolle ei ihan heti ole löytynyt käyttöä. Toisin sanoen olen kokenut itseni aika-ajoin merkityksettömäksi tai jopa turhaksi. No nuo ovat tietysti tunteita, eivätkä ole totta. Mutta niin intensiivisiä ovat kuluneet vuodet olleet ettei ole oikein osannut ajatella omia touhujani ja tekemisiäni. Ehkä päällimmäisenä on jonkinlainen uupumus kaiken huolehtimisen ja Kainuun matkailun päätteeksi. Tämä paljastui itselleni, kun tein kotona takkapuita pari päivää sitten, melkein oksensin, kun mieleen tuli se valtava polttopuumäärä, jota olen käsitellyt mummolassa näiden vuosien aikana. Puun haju ja sirkkelin ääni laukaisivat liian monta muistoa yhtä aikaa.

Onneksi joulu ei ole kiinni omista tuntemuksistani vaan se on monen osan summa. Tärkeimpänä on sanoma vapahtajan syntymästä. Itselleni on tärkeää se, että perheenä kokoonnumme yhteen ja vietämme aikaa yhdessä. Lahjat ja syömiset ovat toisarvoinen seikka, vaikka ovatkin iso osa joulua.

Ihmisinä lataamme valtavasti odotuksia jouluun ja yhteen tulemiseen. Ulkoiset seikat saattavatkin nousta niin tärkeäksi ettemme näe ihmisiä niiden takana. Emme osaa rauhoittua ja rentoutua itse sanoman äärelle. Mikä se sanoma sitten on?

Kristikunnan tärkein juhla ei ole joulu, vaan joulu on tuon varsinaisen juhlan alku. Siksi palmusunnuntain, pääsiäistä edeltävän sunnuntain teksti raamatusta on myös joulun odotuksen aloittavan adventtisunnuntain teksti. Jeesus ratsastaa aasilla ylös Jerusalemiin. Joulusta aloitamme juhlimaan ylösnoussutta vapahtajaa ja lunastajaa. Valo, joka tulee maailmaan, tuo meille toivon iankaikkisuudesta. Joulun sanoma on sanoma syntien anteeksi antamisesta ja saamisesta.

Luukas evankeliumissaan valaisee joulun sanomaa ehkä parhaiten, kun hän kuvaa sitä, keille ilosanoma ilmoitetaan ensimmäiseksi. Emme useinkaan huomaa lukiessamme jouluevankeliumia, että paimenet nousevat arvoon arvaamattomaan, kun heille kerrotaan, että vapahtaja, lunastaja ja Messias on syntynyt. Tämä hyljeksitty kansanosa piti itseään kirottuna ja pelastukseen kelpaamattomana, koska he joutuivat olemaan sapattinakin töissä. Heitä pidettiin epärehellisinä ja epäluotettavina ihmisinä. Nyt he saavat kuulla, että Messias syntyy eläinsuojaan, köyhiin oloihin, samanlaisiin kuin missä he itse elivät. Heille paljastuu Jumalan todellinen luonne, Jumala ei olekaan hylännyt heitä. Jumala rakastaa heitäkin. Enkeleiden ilmoittamana Jumalan viesti avautuu heille kristallin kirkkaana. Jeesus syntyy vaikeisiin olosuhteisiin. Häntä pidetään aviottomana lapsena, jonka pelasti vain Joosefin rohkeus ja kuuliaisuus. Kihlatun naisen ei kuuluisi olla raskaana eikä miehen tulisi kelpuuttaa tällaista naista puolisokseen. Tällaisten ihmisten kautta Jumala toteuttaa pelastussuunnitelmansa. Tärkeintä Jumalalle ei sittenkään ole uskonnollinen puhtaus ja maallinen maine ja mammona vaan uskollisuus ja sydän, joka on kääntyneenä Jumalan puoleen. Sydän joka huutaa Jumalaa avukseen.

Joulun sanoma on köyhien ja syntisten evästä. Joulun sanoma kirkastuu siellä, missä ihminen myöntää heikkoutensa ja syntisyytensä Jumalan edessä. Joulunsanoma leimahtaa liekkiin siellä, missä ihminen suostuu sovitukseen Jumalan kanssa ristin miehen sovittamana.


1 kommentti

Perusta

Olen viimeiset kuukaudet joutunut pohtimaan oman uskoni perustuksia. Mihin oikeastaan uskon ja miten uskon. Olen pitänyt joitakin puheita ja opetuksia jotka sivuavat tätä pohdiskelua ja yrittänyt hahmottaa raamatusta sitä mitä on kristinusko ja kuka on Jumala.

Jumalan persoona herättää minussa tällä hetkellä lähinnä pelonsekaisia ajatuksia. Päällimmäisenä on valtava kunnioitus häntä kohtaan. Jumala on niin ääretön ja valtava, etten osaa hahmottaa hänestä yksityiskohtia. Hän on kaikkialla, mutta en tavoita häntä millään aisteillani. Siksi välillä tuntuu että huudan elämäni tuskaa tuuleen, jossa kukaan ei kuule eikä kukaan vastaa.

Raamatussa meille opetetaan, että usko syntyy kuulemisesta eli Jumalan sanasta. Johannes aloittaa evankeliuminsa kertomalla, että alussa oli Sana ja Sana on Jeesus. Että sanalla on kaikki luotu. Sana eli Jeesus synnyttää uskon. Usko ei lopultakaan ole jotain jonka voin itse synnyttää itsessäni. Voin ainoastaan viettää aikaa Sanan kanssa.

Nahumin kirjassa, sen alkujakeissa on ajatus siitä, kuinka voimme kestää Jumalan edessä, joka voi hävittää koko maanpiirin. Nahumin tekstiä ei ole julistettu vain hänen aikalaisilleen, vaan myös meille. Olen aloittanut tämän tekstin helmikuulla ja siitä asti olen kipuillut oman itseni kanssa ja viime yönä Jumala lähestyi minua unen kautta nostaen esiin sen kutsun, jonka hän on minuun istuttanut. Kutsun ,jonka osa on esimerkiksi tämä blogi-alusta. Kutsun evankelistan osaan. Sen miksi kirkko ja seurakunta on olemassa. Eli julistamassa Jeesusta Kristusta, Maailman vapahtajaa ja valoa.

Minun sieluni ja ruumiini haluaisi tehdä aivan eri asioita, aivan kuten Paavalikin jo kipuili. En tiedä mikä oli hänen pistimensä ja kipunsa, mutta minä olen oppinut tuntemaan omani. Kipu elämässä ei ole mieltä ylentävä asia, mutta se voi olla asia jonka kanssa on pakko mennä Jumalan luo. Sen olen joutunut nyt tekemään ja Jumala vastasi heti.

Minun uskoni ja elämäni perusta on Jeesus, hyvä paimen. Ei minä, Tapio, ja minun tarpeeni. Jumala tietää mitä minä tarvitsen siihen, jotta voin kulkea sen tien, joka Jeesus on. Jumala tietää mitä tarvitsen että ymmärrän sen totuuden joka Jeesus on ja jumala tietää mitä tarvitsen jotta voin elää todeksi sen elämän joka Jeesus on.


3 kommenttia

Jeesus tulee, oletko valmis?

Oma hengellinen matkani on ollut jatkuvasti pyrkimys ymmärtää Jumalaa ja elämää, koska nuorempana itselläni oli melkoisia vaikeuksia hahmottaa ympäröivää maailmaa. Oma ajatukseni ei tahtonut pysyä kasassa ja olin yksinkertaisesti liian levoton pysähtyäkseni yhden asian äärelle niin pitkäksi aikaa, että olisin saanut siitä jonkinlaisen ymmärryksen. Vilkkaus ja levottomuus onkin leimannut elämääni koko ajan. Mieleni ja ajatukseni on kuin istuisin maiseman halki kiitävässä junassa ja yritän kiinnittää katseeni johonkin yksityiskohtaan, mutta ennen kuin saan siitä kiinni, on se jo jäänyt taakse. Vain maiseman ”koko kuva” jää mieleen ilman yksityiskohtia. Samanlaisena Raamattu ja uskon todellisuus on näyttäytynyt minulle. Onkin ollut tärkeää muodostaa Jumalasta ja Jumalan valtakunnasta jonkinlainen kokonaiskuva kun yksityiskohdat vilistävät mielessä liian nopeasti.

Mutta kun katsoo eteenpäin, näkymä ja maisema pysyy ja tarkentuu sitä lähestyttäessä. Kun tällä tavalla tarkastelen Jumalan todellisuutta, sen merkittävät asiat tarkentuvat ja paljastuvat paljon selkeämmin. Tärkeät asiat paljastuvat ja ne alkavat elää mielessäni. On helpompi ojentaa oma elämä sitä kohti. Siksi Jeesuksen odottaminen on ollut itselleni tärkeää.

Siksi otsikon kysymys nousee maisemassa korkeimmalle. Jeesus tulee takaisin ja olenko minä häntä odottamassa. Moni kokee tuon tienvarsimainoksista tutun kysymyksen ahdistavana. Miksi pitäisi olla valmis johonkin ja mitä pitää tehdä ollakseen valmis. Itselleni kysymys on kuitenkin enemmän tähtäyspiste elämälleni. Valmiina oleminen on Jeesuksen katselemista ja tähyilemistä, enemmän kuin jonkin asian tekemistä. Edessä on Jeesus ja hänen valtakuntansa, jonne olen matkalla. Sivulla on tämä maailma. Sivuille katseleminen vain ahdistaa ohitse vilisevän maiseman epämääräisyyden takia. Siellä on oman elämän kivut ja hankaluudet. Sivuun jää omat itsekkäät tarpeet ja virheellisyydet. Epäonnistumiset ja väärät valinnat.

Kun oma katse on kiinnitettynä Jeesukseen on ollut helpompi ymmärtää myös Raamattua eli Jumalan sanaa. Jeesus on Jumalan sana, kuten Johannes evankeliumissaan opettaa. Jokainen sivu Raamatussa heijastelee Jumalan koko valtakuntaa ja osoittaa Jeesukseen.

On jonkinlainen siunaus, vaikkakin hankala sellainen, että on AD/HD ihminen. On oltava jonkinlainen kiinnekohta, jotta voi oppia ja saada elämässä jotain valmiiksi. Jeesus ei ole hassumpi kiinnekohta. Odotan mielenkiinnolla taivasta ja paranemista. On mielenkiitoista tietää ja kokea, kuinka muut näkevät ja kokevat ohikiitävän maiseman.


1 kommentti

Hoida itseäsi

Verenpainemittari keittiön pöydällä ärsyttää. Se nostaa verenpainetta eikä helpota lainkaan oloa. Kapistuksen vieressä on paperi ja kynä. Paperissa on aivan liian paljon tyhjiä sarakkeita ja muutenkin se on luotaantyöntävän värinen, harmaan eri sävyjä. -Sukurasitteita pitää pitää silmällä kun ikääntyy, sanoi työterveystarkastaja. Kuulemma huolet ja väsymys lisäävät sairastumisriskiä suvun geenilottovoittoihin. -Älä ihmeessä, ajattelin, samalla kun tunsin verenpaineen nousevan entisestään. Olin liiankin tietoinen niistä haasteista, joita elämään oli ilmaantunut parin viimeisen vuoden aikana. Ahdisti ja masensi. Terkka mainitsi sivulauseessaan työterveyspsykologin erinomaisuuden ja kyvyn katsoa asiakkaan kanssa tulevaisuuteen ja pohtia ratkaisuja. Ei sentään antanut vielä aikaa psykologille, kun sentään töissä on mukava käydä. Istun mittarin ääreen ja yritän rauhoittua paperissa olevien ohjeiden mukaan. Puolentunnin päästä mittari antaa jotakuinkin säädyllisiä lukemia kun mieli on rauhoittunut eikä mittari näytä enää ilmestyskirjan pedolta. Ei ahdista enää niin paljon.

Maailma vaikuttaa meihin halusimmepa tai emme. Kukaan ei elä kuplassa jossa olisimme turvassa kivuilta, sairauksilta tai edes itseltämme. Monta kertaa onkin niin että olemme itse itsellemme pahimpia vihollisia. Vaikka yrittää hoitaa itseään, elää, liikkua ja syödä oikein, huomaa jossain vaiheessa että ote lipsuu. Himot ja halut vetävät väärään suuntaan ja tasapaino elämässä järkkyy.

Elämä on harmaan eri sävyjä ja ilon pilkahdukset eivät ole läheskään jokapäiväisiä. Jokainen tarpoo elämän sohjoa lopultakin yksin ja se saa meidät välillä pois raiteiltaan. Pienetkin vastoinkäymiset saavat vuorta vastaavat mittasuhteet. Ja mikä lie syynä että sinne sekaan tulee niitä oikeita murheen vuoria joita tuntuu olevan lähes mahdoton kivuta ylös. Mieleeni nousee Abraham ja Loot. Abraham antaa Lootin valita oman polkunsa arvaten toisen valitsevan hedelmällisen Jordanin laakso perheväelleen ja karjalleen. En usko että Abraham ajattelin siinä Sodoman pahuutta vaan sukulaispojan parasta koska hän myöhemmin pelastaa Lootin Sodomasta. Näin Abraham jatkaa taivaltaan karussa erämaassa etsien elantoa perheelle ja laumalleen. Tämän maan Jumala lupaa Abrahamille. Välillä hän kohtaa parempaa seutua ja välillä karumpaa. Olennaista on että vaellus on Jumalan edessä tapahtuvaa, ehkä kipeääkin kulkua. Lopulta Hän asettuu aloilleen Hebroniin Mamren tammistoon, jonne hän rakentaa alttarin. Kiintopisteen, joka muistuttaa Jumalasta. Jumala ei ilmestynyt Abrahamille kovinkaan usein ja uskoisin, että elämä oli välillä rankkaa. Mutta tuo alttari muistutti hänelle mitä Jumala oli luvannut. Lopultakaan hän itse ei saanut nähdä tässä ajassa lupausten toteutumista. Se opettaa meille sen, että usein mekin joudumme taipumaan Jumalan aikatauluihin omassa elämässämme ja lopullinen valo elämäämme tulee vasta iankaikkisuudessa.

Mikä olisi siis meidän kiintopisteemme elämässä, joka pitäisi elämämme kiinni Jumalan tahdossa, kun elämän värit haalistuvat. Onko se seurakuntayhteys? Onko se raamattu ja sen sana? Onko se rukoileva ystävä? Vai onko se oma sydämen huokaus Jumalan puoleen. Mikä nostaisi katseemme omista huolistamme Jeesuksen suuntaan ja lohdutukseen, jonka hän tahtoo antaa meille.

Itse omassa ahdingossani katson taaksepäin niihin lupauksiin, joita Jumala on antanut. Niihin hetkiin, kun Jumala on koskettanut ja ilmaisut läsnäolonsa johdatuksen muodossa. Siihen kun Pyhä Henki kosketti ensimmäisen kerran.


2 kommenttia

Kaikki tiet vievät Raukkalaan.

Luin äsken Juhan tekstin ja jäin pohtimaan tuota Raukkalaa niiden raamatunkohtien läpi, joita olen viime päivinä tutkinut. Itse koen olevani raukka Jumalan edessä monellakin tavalla. Pelkään monia asioita elämässä ja ahdistun niistä helposti. Siksi on vaikea välillä uskoa, että voisin toimia Jeesuksen todistajana.

Ensimmäinen raamatun kohta kertoo miten Jeesus kohtasi Sakkeuksen, tuon pienikokoisen ja luultavasti yhteisönsä inhoaman miehen. Ensimmäinen huomio tekstistä on se, miten Jeesus ohittaa Jerikon kaupungin. Jeesus on suosionsa huipulla ja on luultavaa että tällaiselle merkkihenkilölle oli valmisteltu juhlat kaupunkiin. Eli Jeesus jättää väliin kunnianosoitukset tavatakseen reppanan, joka käytöksen perusteella on melko pettynyt omaan elämäänsä. Rahaa oli, mutta se ei tehnyt miestä onnelliseksi. Miksi Jeesus toimii näin ja mikä sai Sakkeuksen toimimaan. Jeesus ilmoittaa yksioikoisesti, että hän menee ruokailemaan Sakkeuksen kotiin. Näin hän syventää kohtaamisen ystävyyden ja hyväksynnän tasolle ja aiheuttaa varmasti skandaalin Jerikossa ja valtavan muutoksen Sakkeuksessa. Sakkeus tuskin odotti moista kohtaamista.

Toinen raamatun kohta kertoo hedelmättömästä viikunapuusta viinitarhassa. Jeesuksen vertaus nousee Vanhantestamentin kertomuksesta Jesajan kirjassa, jossa viinitarha ja viikunapuu on verranto rauhasta ja Israelin kansasta. Siinä viinitarha jää lopulta heitteille ja tuhoutuu, koska Israel ei käänny Jumalan puoleen. Jeesuksen kertomuksessa sen sijaan tapahtuu jotain varsin erikoista. Äkkiseltään, suomalaisista käännöksistä, saa käsityksen että viikunapuuta odottaa sama kohtalo, sillä jos se ei tuota vuoden kuluessa ensi hedelmää, se revittäisiin juuriltaan. Mutta Jeesus ottaakin armollisemman lähestymiskulman. Vertauksessa kuuluu lain äänen rinnalla myös armon ääni. Alkukielessä ”antaa sen olla” merkitseekin ”annetaan sille anteeksi” ettei se tuota hedelmää. Puutarhuri ottaa vastuun puunhoidosta ja lannoittamisesta. Alkukieli ei myöskään puhu varsinaisesti yhdestä vuodesta vaan ilmaisu merkitsee määrittelemätöntä ajanjaksoa. Jeesus siis ottaa vastuun hedelmättömästä ja arvottomasta. Jumalan edessä me olemme aina köyhiä ja tyhjin käsin. Olemme reppanoita jotka olemme kiinni synnissä ja tässä kirotussa maassa. Mutta Jeesuksen takia me raukat ja heikkouskoiset saamme kantaa hedelmää, jonka Jeesus antaa.


Jätä kommentti

Väisty Saatana

Paholainen, piru, perkele, saatana, eksyttäjä, valehtelija, lusifer, lista sielunvihollisen nimistä on pitkä. osa nimistä on vakiintunut kielen käyttöön kirosanoina ja noitumisena. Raamatun mukaan paholainen on langennut enkeli joka lankesi itse vallanhimoon. Eli hän on itsekin Jumalan luoma olento. Syntiinlankeemus on siis jollain tapaa myös Taivaallinen ilmiö joka äkkiseltään tuntuu mahdottomalta mutta joka on kuitenkin aivan ilmeistä.

Meidän maalistuneiden suomalaisten on hyvin vaikea uskoa pahuuteen jolla voi olla fyysinen ja persoonallinen muoto. Sielunvihollisen olemassa olo on enemmän filosofinen asia kuin todellinen. Samaa voisi sanoa myös muista henkivalloista ja jopa enkeleistä.

Kristinuskon sisältö kutistuukin melko olemattomaksi kun siitä karsitaan pois kaikki yliluonnollinen ja näkymätön. Olen sitä mieltä, että siksi myös Jumala on kutistunut Suomessa monilta osin jonkilaiseksi harrastepiirien kohteeksi. Seurakuntalaisuudesta on tullut vapaaehtoistoimintaa jota työntekijät muun työn ohessa hieman tukevat. Maallikot kyllä saavat touhuta seurakunnissa mutta aikatavalla yksinäistä puuhaa se on niille jotka ovat vetovastuussa.

Sielunvihollisen päämäärä on vieraannuttaa meidät Jumalasta ja Jumalan todellisuudesta l. Jumalan valtakunnasta. Suomi, joka on pitkään ollut Kristitty kansa, ei näe samanlaisia pahuuden ilmentymiä kuin mitä esimerkiksi Afrikassa ja Aasiassa ihmiset joutuvat kohtaamaan. Lähetystyöntekijöiden kertomukset riivajista ja henkivaltojen valtaamista ihmisistä ovat meille käsittämättömiä ja epärationaalisia asioita. Puhumattakaan siitä miten ihmiset ovat vapautuneet näistä, kun he ovat kohdanneet Jeesuksen. On varsin helppoa ohittaa ne järkeilemällä. Mikään ei ole sen mieluisampaa Sielunviholliselle, että emme usko hänen olevan olemassa. Se johtaa helposti siihen, että karsimme Raamatusta kaiken sen mikä kuvaa myös Jumalan yliluonnollista todellisuutta mukaan lukien kadotuksen. Ja jos meillä ei ole mitään mistä pelastua niin mihin sitä Jeesustakaan enää tarvitaan. Näin Kristinuskosta tulee pelkkä idea, joka ei pärjää muille ideoille ja uskonnoille.

Uskontunnustuksessa emme puhu Paholaisesta , mutta uskontunnustus puhuu monista muista yliluonnollisista asioista, joihin sunnuntaisin kirkossa sanomme uskovamme. Mutta arjessa me usein hylkäämme Jumalan todellisuuden järkisyihin vedoten. Jeesus kuvaa Jumalaa henkenä, jota kukaan ei koskaan ole nähnyt. Eli, jos kiellämme Hengen läsnäolon ja yliluonnollisen olemassa olon kiellämme samalla Jumalan.

Ensi sunnuntain evankeliumi teksti kertoo Jeesuksen ja sielunvihollisen kohtaamisesta. Jeesus torjui tämän vetoamalla raamattuun. Ajattelenkin että näin paaston aikaan mekin voisimme torjua sielunvihollisen valheita raamatulla ja etsiä sitä Jumalan valtakuntaa, jota Jeesus tahtoo meidän etsivän.


1 kommentti

Evankeliumin salaisuus

Välillä pohdin oliko alkuajan kristityillä jotain erityistä tietoa Jumalasta ja Jeesuksesta. Mitä tapahtui kun Jeesus lähetti opetuslapsia kaupunkeihin julistamaan Jumalan valtakuntaa ja parantamaan sairaita.

Nuorena ajattelin, että papeilla olisi jotenkin salainen yhteys Jumalaan. Vähän kuin vanhan testamentin papeilla ja profeetoilla. Kuinka Jumala ilmestyi heille? Mistä on lopulta kysymys?

Raamattu puhuu evankeliumin salaisuudesta ja salatusta Jumalasta. Ihmistä on aina viehättänyt salaisuudet, mutta jostain syystä uskon salaisuus on menettämässä maailman silmissä vetovoimansa. Miksi? Kenen haltuun on tuo salaisuus uskottu? Ja ymmärtävätkö kaikki kristityksi itseään kutsuvat koko asiaa? Onko osalle Jumala niin salattu, että evankeliumikin salaisuus on jäänyt ymmärtämättä.

Jos avaisi uskonsalaisuutta käsite kerrallaan kaanaan kielestä, olisi tuo evankeliumin salaisuus ehkä ensimmäinen ja tärkein asia. Se on samalla yksinkertaisin ja vaikein asia ymmärtää. Voisin aluksi kysyä, miksi Jumala rakastaa syntistä ihmistä niin paljon, että haluaa pelastaa hänet. Tähän voisi joku vastata, että miten niin syntistä? Kuka on syntinen? Ja pelastaa miltä?

Tämän ajan ihminen haluaa ajatella, että Jumala rakastaa ihmistä ihmisten asettamilla ehdoilla. Jumalan valtakunnan lainalaisuuksilla ei niissä ehdoissa ole juurikaan sijaa. Ihmisen on niin vaikea tunnustaa mitään kuninkuutta itsensä yläpuolelle määrittelemään elämää.

Kuitenkin Jumala on pyrkinyt viestimään omaa tahtoaan ihmiselle. Se tahto on kirjattu Jumalan lakiin ja Jeesuksen opetuksiin raamattuun. Tässä mieleeni nousee Jeesuksen antama käsky joka on hyvin yksinkertainen: Rakastakaa toisianne. Jopa tuon käskyn noudattaminen on ihmiselle mahdoton tehtävä kaikessa laajuudessaan.

Koska emme kykene elämään Jumalan tahdon mukaista elämää ja Jumala sen tietää, niin hänen rakkautensa kasvoi niin suureksi että uhrasi Jeesuksen meidän takiammme että voisimme olla ja elää Jumalan kasvojen edessä yhtä aikaa rikkinäisinä, syntisinä ja epätäydellisinä ja saman aikaisesti Jeesuksen veren takia pyhinä ja sovitettuina.

Evankeliumin salaisuuden synonyymi on Armo. Pyhä Henki paljastaa voimassaan tuon yksinkertaisen ja voimallisen sanan sisällön. Se sisältää iankaikkisuuden siemenen jokaiselle, joka ottaa vastaan Jeesuksen.


1 kommentti

Pietari

Kun Pietari raskaan yön jälkeen kuivasi verkkojaan hän vielä osannut aavistaa sitä muutosta, joka odottaisi häntä päivän lopussa. Jeesus, Joosefin ja Marian poika oli vieraillut hänen kodissaan ja parantanut anopin. Synagogassa Jeesus oli opettanut tavalla, joka oli jäänyt jokaisen läsnäolijan mieliin. Lisäksi hän paransi sairaita ja ajoi ihmistä ulos riivaajia. Ihmiset tulivat katsomaan ja kuuntelemaan Jeesusta sankoin joukoin. Nyt Jeesus oli tulossa rantaan ja kohti Pietarin venekuntaa.

Liekö Pietari kokenut velvollisuudekseen ottaa Jeesus veneeseen kun hän sitä pyysi, sillä tehtävä ei varmasti ollut mielusimmasta päästä. Veneen paikallaan pito oli varmasti työlästä. Anopin parantaminen ja keskustelut Jeesuksen kanssa olivat sytyttäneet Pietarissa ilmeisesti liekin, jota oli vaikea sammuttaa. Nyt sai Pietari olla aitiopaikalla kuuntelemassa Jeesusta.

Tilanne muuttuu oudoksi, kun opetuksen päätyttyä Jeesus ehdottaa kalastamisen jatkamista. Jostain syystä väsynyt ja tyytymätön Pietari suostuu kirvesmiehen pyyntöön, vaikka tietää ettei kalaa tule. Selvästi hän suostuu Jeesuksen mieliksi. Näin venekunta suuntaa siis takaisin järvelle. Pietari käyttää vielä tässä vaiheessa Jeesuksesta nimitystä (kreik.) epistates, joka merkitsee opettajaa mutta myös pomoa tai päällikköä. Aivan kuin Pietari haluaisi näyttää Jeesukselle että kuka tässä on kalastaja ja kuka vain leikkii pomoa. Siksi Pietari joutuu häpeäkseen tunnustamaan Jeesuksen mahdin, kun he saavat verkkoihinsa valtava saaliin. Tämä on ensimmäinen nöyryytys kovalle miehelle. Kalasaalista ei kuuluteta koko kylälle vaan apuvoimia viitoillaan paikalle, jotta uusi apaja ei paljastuisi. Tämä kertoo raamatuntekstin aitoperäisyydestä.

Pietarin silmissä kuva Jeesuksesta oli muuttunut pysyvästi ja nyt hän kutsuu Jeesusta Herraksi. Jeesus on lähestynyt Pietaria hänen ammattikunniansa kautta ja tavoittanut Pietarin sisimmän. Siksi raamattu kuvaa miten Pietari lähti suoraan seuraamaan Jeesusta. Toki kalat käsiteltiin ja verkot kuivattiin kuten ennenkin mutta sitä ei tarvinnut enää raamattuun kirjata. Voi olla että Pietaria puhutteli myös se, että Jeesukselle ei lottovoittomainen kalansaalis ollutkaan tärkeää. Jeesus olisi voinut ansaita omaisuuksia moisella taidolla mutta hän kiersi opettamassa Jumalasta. Siksi Jeesuksen kutsu puhutteli Pietaria enemmän kuin satumainen kalansaalis. Mitä muuta olikaan odotettavissa? Kun tutkii Pietarin ja muiden opetuslasten tarinaa, näkee miten he tasapainottelevat oman inhimillisyytensä ja Jeesuksen ihmeiden välimaastossa. Jollain tavoin se lohduttaa. Edes se että sai olla Jeesuksen seurassa ei taannut syvää ja harrasta uskoa eikä taivaallista voimaa. Opetuslapset olivat aivan samanlaisia kuin me.

 Usein me ihmisetkin pakenemme pois Jumalan edestä kun kohtaamme oman elämämme varjot. Haluamme pois valosta, joka paljastaa meidän pahuutemme, häpeämme ja rikkomuksemme. Pietari kutsuttiin kalareissulla ja tavallaan Pietarin matka päättyy kalalle. Tai niin hän itse kuvitteli. Raamatusta voime lukea kuinka ylösnoussut Jeesus kohtaa Pietarin Galileassa ”toisen Pietarin kalansaaliin” jälkeen syömässä Jeesuksen paistamia kaloja.

 Jeesus ja Pietari

Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: »Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?» »Rakastan, Herra», Pietari vastasi, »sinä tiedät, että olet minulle rakas.» Jeesus sanoi: »Ruoki minun karitsoitani.» 16Sitten hän kysyi toistamiseen: »Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?» »Rakastan, Herra», Pietari vastasi, »sinä tiedät, että olet minulle rakas.» Jeesus sanoi: »Kaitse minun lampaitani.» 17Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: »Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?» Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: »Olenko minä sinulle rakas?», ja hän vastasi: »Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.» Jeesus sanoi: »Ruoki minun lampaitani. 

Keskustelun alkaa siitä että Jeesus kysyy ensin Pietarilta että rakastatko sinä minua enemmän kuin toiset, Alkukielestä voimme lukea tuon kysymyksen myös toisin. Rakastatko enemmän kuin nämä, Alkukielen sana tutoon = nämä, on kreik. monikon genetiivin neutri, eikä viitta siis ihmiseen tai henkilöihin ja kysymys voisi kääntyä myös ajatuksena, että rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä kalat / työsi…

Jeesus kysyy kaikkiaan kolme kertaa Rakastatko sinä minua. yhtä monta kertaa kuin Pietari kielsi Jeesuksen.  Kaksi kertaa hän käyttää sanaa jota Pietari ei oikein näytä täysin käsittävän. Tuo sana on Agape joka merkitsee rakkautta jonka takia on valmis kuolemaan. Juuri jotain sellaista, jota Pietari oli vannonut ennen pääsiäistä, mutta jota hän ei kyennyt pitämään, vaan kielsi Jeesuksen ja joutui pakenemaan valtavan häpeän ja pettymyksen kanssa takaisin sinne mistä oli lähtenytkin. 

Kolmannella kerralla Jeesus käyttää rakkaus sanaa joka on Pietarille ja meille ihmisille armollisempi ja jonka Pietari pystyi ihmisenä täyttämään. Tuo sana on Filos joka on merkitsee syvää ystävyyttä ja ystävien välistä rakkautta, Toveruutta. Tähän on Pietarin helpompi tarttua koska hän itse käytti myös tuota filos-sanaa.

Keskustelu  ylösnousseen Jeesuksen kanssa muutti Pietarin elämän lopullisesti.

Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo

Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi: »Seuraa minua.» .Taas nuo Jeesuksen sanat Seuraa minua! 

 Nyt Pietari oli valmis kuolemaan Jeesuksen tähden. Nyt Pietari ymmärtää ja tietää kehen uskoo ja miksi. Kyse on suuremmasta ja isommasta asiasta, kyse on Pelastuksesta ja Taivaasta. Iankaikkisuudesta. Pietarin suunta kääntyy pois varjoista kohti valoa.

Nyt Pietari oli valmis Julistamaan ehdotonta Jumalan rakkautta ja rakkautta, joka antaa rikkomuksemme anteeksi olimmepa millaisia ihmisiä tahansa. Jeesuksen kautta ja takia mekin olemme Jumalan lapsia. 

Vasta ylösnousseen Jeesuksen kohtaaminen muutti opetuslapset lopullisesti. Siitä kertoo eri perimätietojen kautta saatu tieto miten kaikki Johannesta lukuunottamatta kuolivat marttyyreina uskonsa tähden.

Siksi Jumala haluaa sitoa pelastuksemme ylösnousseeseen Kristukseen. Ylösnoussut Jeesus on kuoleman voittaja ja kantanut syntimme ja häpeämme. Sille uskolle, joka Pietarinkin muutti lopulta Ylösnousseen todistajaksi ja seurakunnan johtajaksi, Jeesus rakensi kirkkonsa

.


1 kommentti

Pietari, Paavali, Daavid ja minä

Mikä yhdistää meitä neljää? Oma hengellisyyteni on välillä kuin olisi vuoristoradassa. En millään kykene olemaan hengessä vakaa ja tasapainoinen uskovainen. Olen yksinkertaisesti liian levoton ja ylivilkas tyyppi, joka aloittaa projekteja ja tuskailee sitten niiden loppuun saatamisessa. Minulla on kutsu opettamaan raamattua ja kertoa hyvää sanomaa ihmisille, mutta välillä väsyn ja yritän paeta tuota kutsua kuin Joona. Koen, että oman seurakunnan toiminta on jokaiselle Kristitylle tärkeää, mutta itse en jaksa istua edes Jumalanpalveluksessa, koska se tuntuu kestävän ikuisuuden. Liturgia ei ole koskaan avautunut minulle ja koen sen kaavamaisena. Silti pidän Jumalanpalvelusta tärkeänä. Se edustaa seurakunnalle pysyvyyttä ja Jumalan edessä elämistä.

Koen olevani syntinen omien heikkouksieni kanssa. Rikon jatkuvasti Jumalaa vastaan kapinoimalla niin ajatuksin kuin teoin. Koen kelpaamattomuutta sananjulistajana ja siitä huolimatta Jumala ei päästä minua pois tuosta tehtävästä. Olen koko ajan Jumalan puhuttelussa ja koulutuksessa mikä on välillä äärimmäisen raskasta. Sen vuoksi kirjoittaminenkin on ollut vaikeaa.

Viime yönä kuuntelin Raamattuopiston Radioraamattupiiriä ja Eero Junkkaalan opetusta Pietarin lankeemuksesta ja koin ahaa elämyksen. Jos Pietari, kiellettyään Jeesuksen, kelpasi Jumalalle kaiken sen mokailun jälkeen, niin kai Jumalalle kelpaa tällainen tavallinen jamppakin. Yöllä aloin pohtimaan kaikkia Jumalan pyhiä miehiä ja tajusin, että kaikki ovat enemmän tai vähemmän epäonnistujia ja jopa murhamiehiä. Paavali itse pitää itseään suurimpana syntisenä mitä on elänyt vainottuaan Jeesuksen omia. Daavid tappoi naisen takia ja varmasti kärsi teostaan koko elämänsä ajan. Jumala kuitenkin koulutti jokaista tehden heistä pyhiä Jumalan valtakunnan työhön.

Jumala vie meitä elämän syvään päähän, jotta oppisimme uimaan ja luottamaan. Jumala on mukana elämämme joka käänteessä, silloinkin kun lankeamme. Jos tunnustamme että tarvitsemme Jeesusta joka hetki, niin silloin Jumala voi kasvattaa meitä ja käyttää meitä täsmäaseina seurakunnassa ja yhteisöissä jossa elämme.

Meitä neljää miestä yhdistää se, että olemme ihmisiä jotka tavalla tai toisella riippuuvat kiinni Jumalan armossa.


1 kommentti

Mitä Jeesus opetti meille?

Edellisen blogin päätin ajatukseen Jeesuksen seuraamisesta. Siitäkin tuntuu olevan monenlaisia käsityksiä. Myös minulla. Mitä tarkoittaa Jeesuksen seuraaminen? Mikä ero on parannuksen teolla ja Jeesuksen seuraamisella vai onko siinä mitään eroa. Moni yhteisö tuntuu panostavan henkilökohtaiseen parannuksen tekoon ja mittaavan sen kautta kuka seuraa ja kuka ei. Mutta onko itseensä keskittyminen ja omien tekojen puntarointi, puhumattakaan toisten tekemisten puntarointi Jeesuksen seuraamista. Onko Jeesuksen seuraamista vain se, että heittäytyy kokopäivätoimisesti evankelioimaan. Pitääkö ihmisen täyttää jokin mitta ennenkuin hän oikeasti seuraa Jeesusta? Mistä on oikeasti kysymys?

Jeesuksen elämän keskeisin viesti meille on varmasti sovitus, jota hän tarjoaa meille oman ristinkuolemansa kautta. Paavali kehoittaa meitä hyväksymään armon osaksemme, ettei Jeesuksen uhri jäisi turhaksi. Jeesus pyytää meitä siis hyväksymään sovituksen ja sopimaan Jumalan kanssa, jotta meillä olisi yhteys Isään, Jumalaan. Tälle evankeliumille Jeesus haluaa, että perustaisimme oman elämämme. Mutta mitä se armahdetun ja sovitetun elämä Taivaallisen isän yhteydessä on? Jotta se selviäisi, on meidän otettava todesta lähetyskäsky ja asetuttava opetuslapsen rooliin ja seurattava Jeesusta. On otettava esiin Jeesuksen teot ja puheet raamatusta ja sovellettava niitä omaan elämäämme.

Lasten kanssa uskonnontunnilla pohdimme sitä millaisesta synnistä Jeesus puhuu raamatussa. Tarkastelimme asioita Jeesuksen keskeisimpien opetusten valossa ja tulimme siihen tulokseen, että eniten Jeesus puhuu teoista, jotka rikkovat ihmisten välisiä suhteita ja suhteemme Jumalaan. Ja näinhän se on, että Jeesus puhuu paljon siitä kuinka meidän tulisi rakastaa toisiamme ja myös itseämme. Tuossa maisemassa ylimpänä on aina Jumala, joka mustasukkaisesti haluaa ihmistä omaan yhteyteensä. Jumalan toiminnan keskeinen motiivi on pelastaa ihminen, jonka hän on luonut.

Jeesuksen keskeinen teema julistuksessa on Jumalan valtakunnan tulo ihmisen lähelle. Jeesus puhuu tässä itsestään ja siitä miten, hän korjaa ihmisen ja ihmiskunnan välirikon Jumalaan.

Jeesus opetti seuraajilleen Jumalan valtakunnan lainalaisuuksia ja itselleni ensimmäiseksi tulee mieleen se miten ensimmäiset tulevat viimeiseksi ja viimeiset ensimmäiseksi. Kuinka köyhät ja pelastukseen kelpaamattomat saavat myös pelastuksen ja oikeuden tulla Jumalan lapsiksi. Kuinka ihmistä kutsutaan palvelemaan toisia ja asettamaan toisen etu oman edun edelle.

Opetuslapset ihmettelivät sitä miksi Jeesuksen oli mentävä pois, noustava ylös. Jeesus esittää syyksi Pyhän Hengen tulon maailmaan. Jumalan läsnäolon ja Valtakunnan todellisuuden sinetiksi ja takuumieheksi astuu Jumalan kolmas persoona Pyhä Henki. Itselleni tämä tekee kolminaisuuden hieman helpommin ymmärrettäväksi. Pyhän Henki tulee kirkastamaan Jeesusta ja tekee Jeesuksen seuraamisen mahdolliseksi. Jumala tulee ihmiseen asumaan kun hän ottaa Pyhän Hengen vastaan. Voimme sanoa myös että otamme Jeesuksen vastaan. Pyhä Henki mahdollistaa sen, että Jeesus voi olla läsnä kaikkialla. Jeesus itse sanoo, että Jumala on Henki.

Lähetyskäsky kehoittaa tekemään opetuslapsia Jeesukselle eli Jeesuksen seuraaminen on opetuslapseutta. Luterilaisuudessa tämä on aika vähän puhuttu asia ja lähtetyskäsky koetaan vain kehoituksena viedä evankeliumia uusilla alueille. Se ei kuitenkaan ole koko totuus vaan kyse on jokaista Kristittyä koskeva asia. Jeesuksen seuraaminen on jokapäiväistä ja jatkuvaa toimintaa, johon mallia voi ottaa Raamatun opetuksista. Kuitenkin toiminta nousee siitä miten ihminen kokee armon ja mikä on hänen kutsumuksensa. Kyse ei ole taakasta, jonka Jumala laskee ihmisen harteille. Kyse on enemmän siitä, että Pyhä Henki vapauttaa ihmisen esteistä, katkeruudesta ja vihasta, jolloin hän pystyy palvelemaan toisia omasta halustaan.

Raamatun kokonaisilmoituksen valossa Jeesuksen seuraaminen on suhteen luomista Häneen ja suhteiden ylläpitoa toisiin ihmisiin. Jumalan rakkaus pääsee näin vaikuttamaan ihmisiin ja heidän elinympäristöönsä. Jeesuksen seuraamiseen kuuluu Jumalan kasvojen edessä eläminen tavallisen arjen keskellä. Jumala ei aseta mittoja vaan jokainen saa kasvaa hänen edessään juuri sellaisena kuin on. Jeesuksen seuraamiseen kuuluu ajatus, että ihminen on häilyvä ja epävarma mutta Jeesus ei päästä ihmisestä irti vaan voimme luottaa hänen ystävyyteensä. Jumalan toiminta ja hänen rakkautensa tekee ihmisessä sen työn mitä tarvitaan Jeesuksen seuraamiseen.