Meillä matka joka kerta eri lailla antoisasta New Wine.sta jatkui kohti äitini mökkiä. Autossa kaksi nuorukaista, kaksi koiraa, hiirulaisen kokoinen ja sellainen normaalihko – jälkimmäinen tosin eläinlääkärin luvalla matkassa, sillä yllättävät selkäkivut pistivät aina niin reipasta koiraa parkaisemaan ylöspäin pyrkiessä. Mutta pärjäsimme ja koira tuntui monista hetkistä myös nauttivan. Meidän rakas paimensielu.
Matkalla kuuntelimme Jukka Jämsénin perjantai-illan opetusta. Viime vuosina olen osannut rajata pois harmitukset siitä, mitä opetusta ei ehtinyt kuuntelemaan, keitä ei ehtinyt tavata, mihin ei oikeastaan tohtinut mennä mukaan, vaikka jotenkin olisi kaivannut. Nyt autossa kotimatkalla olin vain onnellinen siitä, että olin saanut tavata ja nähdä ihmisiä, mökkiin yökylään ystävän (kiitos Onnibussin näppärän pysähdyksen Himoksen kohdalla) , jonka kanssa saatiin naureskella ja pyyhkiä kyyneltä silmäkulmasta – ja rukoilla. Olin kiitollinen siitä että New Winen ydintiimi vuodesta toiseen jaksaa kasvavan tapahtuman luotsaamista. Onnellinen sielun syvyyksiä ja taivaan valtakunnan läsnäoloa yhdistävästä ylistyksestä Verkosto Kollektiivi-bändin johdolla. Ja kyllä, kuten Tapio mainitsi, oli hieno ehtiä rukoilla ja keskustella yhdessä. Sydämestäni iloitsin myös, että ylistystanssijat löysivät uomansa suuren ihmismäärän ja rajallisten tilojen laitamilla.
Koska olin itse ollut paikalla Jämsénin opetusta kuuntelemassa osasin odottaa raamatunkohtien nivomista tämän päivän arkeen ja oli ilo nähdä, että meidän pojat niitä myös kuuntelivat. Kun autolla ajellessa tultiin puheessa kohtaan, jossa kuulijoille annettiin mahdollisuus siunata toisiaan Isä Meidän rukouksen pohjalta, oli hauskaa kun vieressä istuva poika kääntyi kohti ja kysyi: ”Äiti, siunasitko sinä.. ja kenen kanssa rukoilit” Ei aina ole itsestään selvää, että jälkikasvu on kiinnostunut hengellisen elämän ilmenemismuodoista. Heillä on omat reittinsä, oikein hyvä niin, mutta myös sukupolvien yhteiset ja perheen sisäiset Jumalan kohtaamiset ovat tärkeitä. Ja keskusteluista on mahdollisuus kaikilla ammentaa jotain uutta.
Oma paluumatka mökiltä jatkui rinkan, parin nyssäkän ja kahden koirulaisen kanssa kohti välietappia Espoossa. Etelä-Savo – Helsinki pätkä olikin oma episodinsa.. Täytynee kirjoittaa siitä erikseen.
Opetustilanteet sekä aamu-ja iltatilaisuuksien puheet, kaikki tähtäävät siihen, että ihmiset saisivat eväitä toimia rohkeasti ja avoimesti kristittyinä maailmassa ja omassa arjessaan. Kaikkialta tihkui ajatus, että oma seurakuntayhteys ja oman paikkakunnan eteen tehtävä työ on tärkeää. Evankeliumi on annettu meidän tavallisten ihmisten käsiin mutta Jumala ei jätä meitä yksin tämän tehtävän kanssa vaan Pyhä Henki on koko ajan kanssamme. Kaiken takana ajatus että paikallinen seurakunta pelastaa kansakuntia. Kuitenkin niin että Jumala ei pakota ihmistä vaan kutsuu. Jumala kohtaa jokaisen henkilökohtaisesti auttaen ihmistä.
Aikaisempina vuosina, jolloin olen osallistunut NW-kesäjuhliin on saanut sateenvarjo jäädä aina mökkiin, tänään kuitenkin taivas aukeni ja vettä työntää edellisvuosienkin edestä. Kuitenkin pääteltan uumenissa oli kuivaa. Ihmisten yhteys ja läheisyys lämmitti niin sielua ja ruumista. Tapahtuman yksi vahvuus onkin elävä ja välitön yhteys ihmisten kesken. Kukaan ei kysele mihin kirkkokuntaan tai yhteisöön kukin kuuluu. Kukaan ei kyseenlaista toisen opillisia ajatuksia tai teologiaa. Kaiken keskiössä on Jeesus, Isä ja Pyhä Henki. Kaikkialla näkyy ihmisiä jotka rukoilevat toistensa puolesta, lohdutuksen kyyneleitä ja rajatonta riemua.
Laskeutuminen Himoksen mökkikylään on suoritettu ja oma reviiri on tsekattu. Askelmerkit pääteltalle ja seminaaripaikoille on aseteltu ja kesäkonfa voi alkaa.
Eilen vietin aikaa pelkästään itseni kanssa. Valvotusta Juhannusyöstä huolimatta, nousin aikaisin ihailemaan tyyntä järvenpintaa kameran kanssa. Kävin soutelemassa pitkin rantoja ja katselemassa vielä nukkuvien mökkinaapureiden savuavia kokkojen jäänteitä. Anoppilan mailla on liuta hyvin erillaisia mökkinaapureita. Viereisen mökin hiljaiselo muuttuu nykyään juhannuksena omistajiensa aikuistuneiden lasten ja heidän ystäviensä iloisesti remuavaan juhlintaan. Nuorten miesten uho ja kilvoittelu tyttöystävien silmien alla oli huvittavaa kuunneltavaa tyynessä kesäyössä. Seuraavan mökin asukkaat olivat kahvitelleet laiturinnokassa eläkeläisystäviensä kanssa koko illan ja vetäytyneet hyvissä ajoin saunaan ja nukkumaan. Kokon he polttivat jo alkuillasta. Seuraavan mökin perheen lapset olivat ihmetelleet pikkukalojen määrää koko illan. Heidän naapurinsa olivat pelanneet lipunryöstöä aikuiset vastaan lapset ja riemun kiljahdukset olivat kaikuneet kuusikkoisessa rinteessä pitkin iltaa. Uuden ökymökin asukkaat olivat meloneet ja nauttineet ison terassinkannella elämästään. Koko ranta oli kuin halkileikkaus ihmisen elämästä. Uutta ja vanhaa mökkiä ja mökkiläistä. Kaikki olivat pysähtyneet tälle rannalle tavoittelemaan täydellistä Juhannusta, kauniissa Juhannussäässä.
Blogitaivas 